En nyt hae mitään faktatietoa, vaan ylipäätään, kunka paljon voi laittaa kultturin ja kasvatuksen piikkiin huonoa käytöstä? Valehtelua, varastamista, pettämistä, henkistäväkivaltaa, empatiakyvynpuutetta, fyysistä väkivaltaa, kontrollointia ym. Välillä mietin näitä. Olen toivottavasti pääsemässä eroon tällaisesta miehestä. Joka selittää rinta rottingilla, että koska hän ei ole kasvanut Suomessa vaan toisessa kulttuurissa hän vain on tallainen ja hänellä on lupa käyttäytyä näin. Aina on vika toisissa ihmisissä, ei hänessä. Hän on kaunis ja saa kenet haluaa. Mikä ei pidä paikkaansa.
Kuinka paljon voi mennä kulttuurin taakse? Mielstäni tuollaiset teot ja tavat mitä luettelin eivät voi kuulua missään kultturissa normaalille ihmiselle. Enkä yleistä jokaisesta kultturista löytyy persoonallisuushäiriöisiä.
Kuinka paljon voi mennä kulttuurin taakse? Mielstäni tuollaiset teot ja tavat mitä luettelin eivät voi kuulua missään kultturissa normaalille ihmiselle. Enkä yleistä jokaisesta kultturista löytyy persoonallisuushäiriöisiä.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Itsehän sinä määrittelet sen, mikä sinun mielestäsi on oikein. SItten on ihan sama onko syynä kulttuuri tai jokin muu: jos toinen käyttäytyy niin, ettet voi sitä sietää, ei varmaankaan kannata olla kyseiseen ihmiseen yhteydessä. Sanopa itsekin hänelle, että sinäpä olet tällaisesta kulttuurista ja ajattelet näin, etkä aio sietää sellaista ihmistä, jota et voi kunnioittaa.
Nimenomaan näin, MINÄ en kunnioita häntä. Miten voisinkaan????
Mitä sinä tuollaisella vaivaat päätäsi? Muuttuuko hänen käytöksensä sinulle helpommaksi sietää, jos uskot sen olevan "kulttuuripiirre"? Söisitkö s0ntaa, jos sinulle sanottaisi, että miehesi kulttuurissa sitä pidetään suurena herkkuna?
Hahhahhah....Päivän paras heitto tuo sonnan syöminen....Tarkotan ihan oikeasti, että kun miettii tuota ihan kirjaimellisesti, joku syömässä sontaa....;D
Ja vielä kulttuurin piikkiin, vaikka luulenpa, että useammasta kulttuurista tulevat ihmiset eivät syö paskaa mielellään, hyhhyh....Aika tyyppi täytyy olla, jotta semmosta tekee mielellään....:)
Kyseessä taisi olla kärjistetty vertauskuva. Kärjistäminen taitaa kuitenkin olla tarpeen, koska jotkut eivät ehkä muuten ymmärrä, ettei kulttuuri ole mikään perustelu esim. huonolle käyttäytymiselle tai sille, että kohtelee ihmisiä huonosti. Kaikkea ei tarvitse niellä (pun intented). Onko jotkut ihmiset nyt sitten niin rasisti-leimasimella peloteltuja, että kulttuurista on tullut taikasana, joka tekee sellaisiakin asioita hyväksyttäviksi, joita ei muuten hyväksyttäisi? Pitäisi vähän järkeäänkin käyttää, ei maailmassa muuten pärjää.
X: "Tuohan on kauheaa! Ei noin saa tehdä!"
Y: "Kuuluu kulttuuriin."
X: "Tuhannesti anteeksi, en tiennyt."
Vastaisin keskusteluun näin ja kommentoikaa! Mieheni on ihana aviomies ja isä, naista huomioiva ja paljon kaikkea hyvää löytyy. Mutta pettäminen ja valehtelu. Niin paljon olen viettänyt aikaa mieheni kotimaassa ja sukulaisten parissa, että väitän sen olevan enemmän oikeasti kulttuuriero kuin persoonallisuushäiriö. Varastaminen ja pahoinpitely on sitten jo toinen juttu. Mieheni ei ikinä jättäisi minua, koska olen lasten äiti ja minua arvostetaan suvun keskuudessa suuresti. Mutta tuntuu tosi kurjalta epäillä koko ajan toisia naisia, koska minä olen kasvanut Suomessa, enkä voi kestää mitään "merkityksettömiä" syrjähyppyjä ja salajuttuja, vaikka mieheni ne kiistääkin. Ja keskustelusta seuraa vain räjähdys. Tiedän hänen valehtelevan paljon ja sen hän myöntääkin. Vaikea tilanne.
No sinullekin on kyllä merkityksetöntä, että onko kyse kulttuurierosta vai mistä.
Sinä joko kestät tai et kestä tilannetta. Ei minua ainakaan yhtään lohduttaisi tietää, että kyse on kulttuurierosta tai "petän kun isäkin petti äitiä, joten meillä se on normaalia" tai "kaikki kaveritkin pettää" tms. jne. selitys.
Pettäminen on pettämistä ja sillä sipuli. Toiset sen hyväksyvät, toiset eivät. On aivan toissijaista mistä pettäminen johtuu. Kaikillahan siihen joku selitys on, enemmän tai vähemmän hyvä. Kulttuuri nyt tuskin on edes se paras selitys.
Niin, sinun miehesi on naista huomioiva ja ihana aviomies, mutta valehtelee ja pettää. Ristiriitainen lause. Hän huomioi toisia naisia ja sinä et tee mitään. Olet ilmeisesti tossun alla ja alistettu. Mikä ihana mies se sellainen on, joka valehtelee ja juoksee vieraissa? Aika säälittävää olla miehen kanssa, jonka kanssa ei voi edes keskustella asiasta. Ei kuulosta kovin imartelevalta, että mies ei kuitenkaan lähtisi luotasi lasten takia. APUA, mistä teitä tällaisia höynäytettäviä naisia oikein löytyy? Onko petettetynä oleminen ja kurjassa liitossa kärvisteleminen sen hinta, että saa olla yhdessä ulkkispettäjämiehen kanssa? Merkitseekö sinulle myös se suvun arvostaminen noin paljon, että annat kusettaa itseäsi?
Pettäminen ja jatkuva muissa naisissa juokseminen ei ole merkityksetöntä eikä myöskään persoonallisuushäiriö eikä myöskään mikään kulttuurieroilla selitettävä.
Tilanne ei ole ihan noin yksinkertainen. Minulla on jo yksi pieleen mennyt avioliitto suomalaisen miehen kanssa ja ero oli ihan hirveä. Nyt on vielä paljon lapsia ja yksinhuoltajan arki ei myöskään houkuttele. Tai uusi hirveä ero. Olenkin ihan tossun alla ja vähän tuuliajolla mitähän tekisi, kun kaikki vaihtoehdot on enemmän tai vähemmän huonoja. Jotenkin pitäisi saada keskustelua aikaan siitä "kusettamisesta", mutta kun on vaikeaa. Joskus tulee mieleen, että jos lähtisi samoille linjoille, mutta sitten voi olla asiat vielä enemmän solmulla.
Jokainen on oman elämänsä herra sanotaan. Monet naiset ovat liitossa paskan miehen kanssa, joka hakkaa ja pettää vuosia ja silti eivät älyä lähteä siitä. Se on siinä mielessä kurjaa, että antaa elämän valua hukkaan noin vaan ja elää ns. sitä toisen kautta-elämää. Elämä on lyhyt elettäväksi.
Kannattaa puhua miehen kanssa, vaikka huutaisikin. Kertoa miltä tuntuu,kun toinen juoksee vieraissa. Ei sellaista tarvitse kenenkään sietää ja tuskin suvun arvostus kuittaa yhtään mitään. Kerro sille suvulle millainen pettäjämies se on. Auttaisiko se? Ehkä hän saisi kunnon kurinpalautuksen heiltä. Tietääkö lapset isän juoksuista? Jos tietää, niin ei ole oikein hyvä isämalli, vaikka sanoitkin, että on hyvä isä.
Ei lapset tiedä mitään meidän avio-ongelmista, viettävät murheetonta lapsuutta ja isä leikkii ja puuhailee paljon lasten kanssa. Sukulaisissa on se hankaluus, että miehet taitavat tehdä samaa pelinpitoa ja naiset sulkee silmät. Ks. viimeinen vastaus, miehen tarve metsästää, mutta säilyttää turvallinen koti. Hyvä kirjoitus. Olen vähän alkanut pitää puolia ja tehdä selväksi, etten ota vastaan mitä tahansa kohtelua, tai löydän uuden asunnon ja lusikat jaetaan.
Väkivalta ja muu rikollisuus on tietenkin syy lähteä heti, ja minuakaan ei petetä ihan avoimesti, mutta epäilenpä aika paljon. Ja ne tilaisuudet, kun mennään meiltä vähän itään, pettäminen on ihan arkipäivää ja tosiaan seksiä kaupitellaan joka kulmalla.
Älä ainakaan samalle linjalle lähde.Lapset siinä kärsii eniten:(
Luin kyllä ton viimeisen kirjoituksen miesten saalistamisesta ja metsästämisestä. Itse olen aina ajatellut miesten metsästyksen ja saalistuksen niin, että jo kivikaudella miehet saalistivat itselleen hyvän naisen, joka synnyttää lapsia ja jatkaa sukua. Miehille oli tärkeää saada nainen, joka hoitaa kodin ja perheen sillä aikaa, kun hän saalisti ruokaa kotiluolaansa. Saalistamista mitä miehesi harrastaa sanoisin epäterveeksi, lapselliseksi ja narsisitiseksi egon pönkittämiseksi.
Monet miehet juoksevat vieraissa,mutta se sama pitäisi sallia sitten naisellekkin. Jotkut naiset eivät vaan välitä miesten juoksuista ja itsekkin juoksevat vieraissa, mutta silloin liitto on vain jotain muuta kuin ihana ja lämmin ja rakastava. Asutaan vain saman katon alla. Lapset eivät tiedä, mutta jonain päivänä tulevat tietämään. Koetko saavasi kaipaamaasi huomiota ja olet tyytyväinen liittoosi ja olet onnellinen? Pystytkö olla ajattelematta asiaa ja jatkaa elämää noin vaan, vaikka miehesi juoksee vieraissa? Ilmeisesti puhuit itäisen naapurimaan naisista, jotka kauppaavat itseään teiden varsilla. Niiltähän voi saada mitä tauteja tahansa.
Joskus täytyy valita huonoista vaihtoehdoista vähiten huono. Joissakin kulttuureissa naisen osa on pitää kotia pystyssä ja mies saa halutessaan huidella, missä huvittaa. Noin kärjistetysti. Vaikkei sitä suoranaisesti hyväksyttäisi, sitä ei pidetä kovinkaan pahana.
Mutta kyse on siitä, mitä itse haluat ja miten sallit itseäsi kohdeltavan! Aina voi vedota kulttuuriin, kenkkuun puolisoon tai vaikeuksiin elämässä, mutta viime kädessä itse määräät, mitä suostut sietämään. Mitkä ovat sellaisia asioita, joiden kanssa voit elää ja mitkä taas sellaisia, joita et voi sietää. Nämä asiat pitäisi ihmisellä itsellään olla kirkkaana, riippumatta siitä, mistä puoliso on kotoisin. Jos katsot, että voit elää pettävän miehen kanssa, se on sun päätöksesi.
Jokaisessa liitossa täytyy tehdä kompromisseja, ja usein puolisoilla on myös asioita, joista he kerta kaikkiaan eivät koskaan voi olla samaa mieltä. Eikä tarvitsekaan olla, jos kyse ei ole kummallekaan perustavanlaatuisista asioista.
Sen neuvon kuitenkin antaisin, että älä alennu samalle tasolle miehen kanssa. Jos et hyväksy pettämistä, juonittelua tai kusettamista, älä tee niin. Ihmisen kannattaa elää omien arvojensa mukaisesti niin, että voi olla itseensä tyytyväinen riippumatta siitä, mitä muut tekevät.
Näin minäkin ajattelen! Vikaa on nimittäin minussakin. On ollut tosi mielenkiintoista kuulla erilaisten ihmisten erilaisia mieleipiteitä täällä keskusteluissa ja mielestäni meidän kotitilannekin on parantunut! Mieheni on huomannut, että minäkin voin etsiä mielipiteitä ja kirjoitella netissä. Yksi havainto on sekin, että meillä ei ole vain kulttuureista johtuvia eroja, vaan myös koulutustaustan ero ja iso ikäero.
En toki viitsi lähteä seikkailuihin, vaan yritetään rakentaa tätä avioliittoa parempaan suuntaan. On meillä monta hyvääkin juttua. Mieheni on tainnut säikähtää, että voisinkin itse ottaa jalat alle. Pari hyvää keskusteluakin on käyty ja toivoa on, että jatkossa perheeseen keskitytään eikä muita virityksiä kehitellä ;)
Kyllähän kulttuurin piikkiin voi laittaa mitä hyvänsä, ja melkein millainen toimintatapa tahansa katsotaan normaaliksi jossain päin maailmaa, mutta eri asia on se, mitä tapoja voidaan hyväksyä, kun ollaan monikulttuurisessa suhteessa tai asutaan muualla kuin kotimaassa.
Olen itsekin ulkomaalaisen miehen kanssa avioliitossa elävänä huomannut, että suhtautumisemme eri asioihin vaihtelevat hyvin paljon. Minua esimerkiksi ihmetyttää mieheni kotimaassa se, että ehkäisyyn suhtaudutaan leväperäisesti. Ennen vakituisen kumppanin löytymistä lapsia tehdään sinne sun tänne miettimättä, onko heitä varaa elättää. Suomessa taas pidetään tärkeänä, että taloudellinen puoli on kunnossa ennen kuin lapsia tehdään. Mieheni mielestä taas Suomessa lapsiin suhtaudutaan kylmästi. Totta onkin, että Suomessa lapsia hellitään ja esimerkiksi pidetään paljon vähemmän sylissä. Myös Suomessa aika yleistä tapaa siirtää lapset omaan huoneeseen nukkumaan imetyksen päätyttyä pidetään outona mieheni kotimaassa. Lienee sanomattakin selvää, että mieheni kotimaassa lapset asuvat vanhempiensa kanssa avioitumiseensa asti ja suuri osa vielä tämänkin jälkeen. Usean sukupolven perhe ei läheskään aina ole taloudellinen pakko, vaan myös nuoripari haluaa oikeasti jakaa arkensa jommankumman vanhempien kanssa.
Me kuitenkin olemme aina pystyneet keskustelemaan avoimesti kaikista kulttuurisista eroista ja yritämme parhaamme mukaan löytää molemmille sopivat tavat toimia. Mitään sellaista, mitä jommankumman olisi mahdoton hyväksyä, ei myöskään ole ilmennyt. Ongelma sinun ja miehesi suhteessa näyttäisi olevan se, että vaikka miehesi on tietoisesti ryhtynyt suhteeseen toisesta kulttuurista tulevan naisen kanssa, hänellä on jäänyt päälle "minun kulttuurissani toimitaan näin" -levy. Minusta näyttäisi siltä, että joko miehesi ei välitä sinusta tarpeeksi halutakseen saada liiton toimimaan tai sitten hän ei luonteeltaan sovi monikulttuuriseen suhteeseen. Miehesi tapa toimia johtaa umpiperään. Jotta liitossa olisi mitään mieltä, pitää pystyä tekemään kompromissi sen suhteen, mitä kumpikin suhteelta odottaa, mitkä asiat ovat välttämättömiä, mitkä toivottavia ja mitä jompikumpi ei hyväksy.
Kukin toki tavallaan, mutta minun on vaikea ymmärtää, miten mies voi mitenkään olla ihana aviomies ja hyvä isä, jos hän valehtelee, pettää, pahoinpitelee ja "räjähtää", kun haluat keskustella änen kanssaan asiasta. Minusta tuo kuulostaa kyllä aika lailla hyvän aviomiehen ja -isän vastakohdalta, tuli tämä mistä kulttuurista hyvänsä. On vaikea kuvitella, mitkä olisivat sellaisia hyviä puolia, että ne kompensoisivat tuollaisia puutteita.
Tuossa asiassa olen eri mieltä kanssasi, että monet nuoret aikuiset eivät halua asumaan omaan asuntoon avioitumisen jälkeen ja että muka se muka ei ole taloudellisista asioista kiinni. Monissa maissa mm.eräissä Euroopan maissakin, monet nuoret miehet ja naisetkin asuvat juuri kotonaan vanhempien luona juuri taloudellisista syistä. Ei kertakaikkiaan ole varaa ostaa/vuokrata omaa asuntoa, joten asutaan äidin/vanhempien luona niin pitkään, kun avioidutaan ja yhdessä sitten hankitaan oma asunto.
Jos muutetaan toiseen maahan, noudatetaan kyseisen maan lakia. Varastaminen ja fyysinen väkivalta ovat rikoksia, henkinen väkivaltakin hipoo rajoja.
Eli aivan turha selitellä "kulttuurilla" tekoja jotka ovat vastoin lakia. Jos näin haluaa käyttäytyä ja se on hänen kulttuurissaan hyväksyttyä, tervemenoa takaisin kotimaahansa. Maassa maan tavalla.
(Vaikka tuskin varastaminen ja väkivalta kovin monessa maassa ovat hyväksyttyjä saati laillisia asioita, häiriintyneeltä tapaukselta kuulostaa.)
Korjaan vielä kirjoitustani, viittasin ensimmäiseen kirjoittajaan väkivallan käytöstä ja varastamisesta. Ne ovat minunkin mielestäni persoonallisuushäiriöitä ja mieheni ei siis varasta ja pahoinpitele. Mutta hän valehtelee ja uskoakseni on petollinen tai ainakin pitää peliä joidenkin nuorten naisten kanssa. En halua yleistää minkään maan naisia, mutta nämä naiset ovat kaikki tietystä maasta.
Mieheni on keski-ikäinen, minua reilusti vanhempi ja meillä voi olla eri ikäpolvienkin näkemys asioista. Hän on rakastava ja hellivä isä lapsille ja minäkin saan usein lahjoja, kukkia, yms. mutta kovin avoimia keskusteluja ei synny.
Ei hän mielestäni ole häiriintynyt, mutta juttuja kyllä tulee, keksittyjäkin.
Surkea perimä jälkeenjäänyt kokoelma käytäntöjä ja taikauskoisia uskomuksia =
kulttuuria, joka rikastaa meitä kaikki kauniin sateenkaaren alla
Jaa-a, aika hauska. Minun puoliveriset laspet kyllä on kylän kauneimmat ja fiksujakin, toisin kun naapurin allergiset ja atooppiset lapset. Jälkeenjäänyttä on täälläkin jonkin verran...
laspet?
Onko ne jotain koirarotuja?
Puoliveriset? Onko heillä anemia tms? Mutta on se sentään hyvä, että lapsesi ovat kauniita ja rohkeita, jotta voit heitä täysin sydämin rakastaa. Eikö olisikin ihan kauheaa jos joutuisi olemaan äiti kalpeille, rumille, allergisille ja atooppisille lapsille?
Ei ole ei...vaan lapsia. Ja juuri tätä tarkoitin sillä suomalaisella jälkeenjääneisyydellä.
Olette siis onnistuneet luomaan herrarodun! Onneksi olkoon, Hitlerkin olisi teistä ylpeä!
Ps. rasistit Siperiaan, mulatit valtaan!
Minusta olisi kiva kuulla asiallista jatkoa, miten erityisesti miehet suhtautuvat esim.nuoriin naisnettikavereihin vaimon selän takana. Suomalaiset miehet tuntuvat olevan aika vihamielisiä epäluotettavia ulkomaalaismiehiä kohtaan.
Minusta kun vaan tuntuu kurjalta kun yrittää rauhallisesti miehen kanssa keskustella, niin huudetaan, ettet anna rauhassa elää. Ja tietysti ne tilaisuudet. Kun ajat rajan yli itään, niin jo kymmenen kilometrin päässä tytöt seisovat tienposkessa tarjoilemassa palveluksia ja yleensä pikkurahalla.Ääh.
Sori vaan suoruuteni, mutta sen perusteella mitä olet kirjoittanut, sun niin sanottu miehesi on pelkkä surkimus. Turha selvää tosiasiaa on sen enempää analysoida ja pohjasakkaa pöyhiä. Pahoittelen huonoa onneasi.
Aika useat miehet pettää jos tulee tilaisuus. Tottakai se oma vaimo , lapset ja koti on tärkein , mutta miehet ovat saalistajia. Sinä olet jo itsestään selvyys, toiset naiset tyydyttävät miehen luonnollisen tarpeen. Jännitys, hunting ja ego pönkitys . Elämä on erilaista kun on se oma vaimo ja lapset, jännitys puuttuu , mutta ei se tarkoita ettei hän sinua rakastaisi.
Ulkomaalaisille miehille se on todella yleistä. Jos koet saavani kaipaamasi huomion häneltä ja olet onnellinen hänen kanssaan. Yritä olla ajattelematta asiaa liikaa jos näet hänessä enemmän hyviä kuin huonoja puolia. Kaikkea hyvää sulle !
>mitä vittua minä luen?
"Yritä olla ajattelematta asiaa liikaa..."
Hyvä neuvo, ainakin äijän kannalta. Itsepetoksessa on hyvä elää. Ja helpommaksi huonon kohtelun sietämisen tekee myös se, että hyväksyy olevansa niin arvoton ja kurja, että ei ansaitse parempaa. Sitten voi olla kiltisti kiitollinen kaikista niistä hyvän kohtelun armopaloista, mitä sattuu mieheltä saamaan. Kun ei mitään elämältä vaadi tai toivo, ei voi pettyä.
Minä olen kyllä vähän samaa mieltä. Ja kiitos kun toivotit kaikkea hyvää! Omilta sinkkuvuosiltani muistan kyllä suomalaistenkin ukkomiesten jokseenkin heti tarjoutuvan mukaan, jos vaan olisi tarjoutunut mahdollisuus. Tuntuu kovalta palalta, mutta realismilta. Ja olen tullutkin siihen tulokseen, että niin kuin monissa maissa, naiset sulkee silmät, se on yksi vaihtoehto. Kaikkea hyvää sullekin.