Olen nyt jonkun aikaa seuraillut tätä palstaa ja käynyt pari kertaa vilasemassa tuota Treffit osiotakin ja sen tarjontaa.
Täällä joku mainitsi, että nettideittiin päätyvät miestarjonnan jämäpalat ja naisista on sanottu samaa ja kyllähän sen on voinut todeta ihan itsekin Treffit palstaa selaamalla.
Eli siis miehet ja naiset ovat palstalla suurinpiirtein samaa tasoa. Tämänhän luulisi olevan mitä optimaalisin tilanne parinmuodostukselle, mutta kuten kaikki tietävät, tilanne on jotain aivan muuta.
Kysyntä ja tarjonta eivät palstalla kohtaa alkuunkaan ja syynä on vain yksinkertaisesti se, että lähes jokainen on vetänyt vaatimustasonsa pilviin. Eli vaatimukset eivät vastaa likimainkaaan omaa tasoa ja kun ei sitten niillä utopistisilla vaatimuksilla paria löydetä, tullaan tänne valittamaan, kuinka surkeaa porukkaa vastakkaisen sukupuolen nettideittaajat ovat.
Kun näitä juttuja täällä lueskelee, niin ei voi olla havaitsematta sitä karua faktaa, että yllättävän monella täällä pyörivällä on myös mielenterveydellisä ongelmia. Nämä havainnot palstasta tehtyäni, voin surutta unohtaa omalta osaltani nettideittailun testaamisen ja jatkaa entiseen malliin live elämässä.
Täällä joku mainitsi, että nettideittiin päätyvät miestarjonnan jämäpalat ja naisista on sanottu samaa ja kyllähän sen on voinut todeta ihan itsekin Treffit palstaa selaamalla.
Eli siis miehet ja naiset ovat palstalla suurinpiirtein samaa tasoa. Tämänhän luulisi olevan mitä optimaalisin tilanne parinmuodostukselle, mutta kuten kaikki tietävät, tilanne on jotain aivan muuta.
Kysyntä ja tarjonta eivät palstalla kohtaa alkuunkaan ja syynä on vain yksinkertaisesti se, että lähes jokainen on vetänyt vaatimustasonsa pilviin. Eli vaatimukset eivät vastaa likimainkaaan omaa tasoa ja kun ei sitten niillä utopistisilla vaatimuksilla paria löydetä, tullaan tänne valittamaan, kuinka surkeaa porukkaa vastakkaisen sukupuolen nettideittaajat ovat.
Kun näitä juttuja täällä lueskelee, niin ei voi olla havaitsematta sitä karua faktaa, että yllättävän monella täällä pyörivällä on myös mielenterveydellisä ongelmia. Nämä havainnot palstasta tehtyäni, voin surutta unohtaa omalta osaltani nettideittailun testaamisen ja jatkaa entiseen malliin live elämässä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kerropa miten tällainen nainen löytäisi miehen live-elämästä:
- ei tykkää käydä baareissa eikä tanssilavoilla
- ei tapaa työssään vapaita miehiä
- harrastukset sellaisia, että naisia 99% porukasta tai sellaisia joita harrastaa yksin
Suomessa ei hirveästi pyydetä treffeille ruokakaupassa, kahvilassa, kirjastossa tai kadulla tms. Ainakaan enää keski-iässä.
"Kerropa miten tällainen nainen löytäisi miehen live-elämästä:"
Ei tietenkään mitenkään, jos ei aio muuttaa elämässään ainuttakaan asiaa.
Yksi hyvä tapa tavata ainakin jossain määrin samanhenkisiä ihmisiä on mennä mukaan poliittiseen toimintaan tai johonkin muuhun järjestötoimintaan, jossa on paljon sekä miehiä että naisia.
Kyllähän sitä aina välillä haluaa jotain uusia juttuja elämäänsä, mutta yleensä innostun asioista, jotka eivät kauheasti kiinnosta miehiä. Miten moni keski-ikäinen mies on kiinnostunut vaikka flamencosta, joogasta tai luovasta kirjoittamisesta? :D
Olen aikaisemmin ollut Unicefin toiminnassa mukana, ja ainakin meidän paikallisryhmässä suurin osa oli naisia. Ja niistä harvoista mukana olleista miehistä useampi oli siellä siksi, että tyttöystävä tai vaimo oli kannustanut mukaan. Parin muun itseäni kiinnostavan yhdistyksen joissain tilaisuuksissa
olen ollut mukana, paikalla miehiä yleensä yksi tai kaksi.
Polittikasta olen jonkin verran kiinnostunut, mutta en sillä tavalla, että lähtisin aktiivisesti mukaan esim. johonkin puoluetoimintaan.
En ylipäätään halua mitään harrastusta tai vastaavaa vain siksi, että tapaisin siellä miehiä, jos se itse asia ei yhtään kiinnosta.
Minäkin olen keski-ikää huiteleva ja törmään erääseen miellyttävään mieheen
melkein päivittäin tässä kylänraitilla. Kaikki alkoi hänen kadonneesta kissastaan
ja kun nähdään, niin vaihdetaan sanasia. (Ihan tuntematon entuudestaan)
Eihän tämä ole kuin ajan kysymys, kun päästään kahvitteluasteelle, mutta
naimisiin asti, jaa jaa,,en ihan viellä hetinmiten ole menossa :)
En muuten minäkään käy baareissa ja tanssiminenkaan ei ole minun laji.
Joten silmät auki ja korvat höröllään vaan.
"Kerropa miten tällainen nainen löytäisi miehen live-elämästä:
- ei tykkää käydä baareissa eikä tanssilavoilla
- ei tapaa työssään vapaita miehiä
- harrastukset sellaisia, että naisia 99% porukasta tai sellaisia joita harrastaa yksin
Suomessa ei hirveästi pyydetä treffeille ruokakaupassa, kahvilassa, kirjastossa tai kadulla tms. Ainakaan enää keski-iässä."
En toki väittänytkään, että live-elämässä se parinmuodostus paljon autuaampaa olisi, ainakaan kaikille. Itselleni se ei live-elämässä ole kovinkaan hankalaa ollut, ainakaan tähän asti.
Täytyy kuitenkin muistaa, että netti on kovin tuore ilmiö ja treffipalstat laajemmassa mittakaavassa toimineet vasta kymmenisen vuotta. Kyllähän sitä ennenkin pareja muodostui ja silloin parinhankinta tapahtui lähes pelkästään livetapaamisten kautta. Kun tarpeeksi kauas mennään, niin aikuisväestössä sinkkujen määrä oli murto-osa nykyisestä, eli lähes kaikki pariutuivat jo varsin nuorena. Tokihan sinkkujen vähyys johtui siitäkin, että aikoinaan eroaminen oli äärimmäisen harvinaista, joten aikuisikäiset sinkut olivat lähinnä leskiä ja nuoremmat lesket pariutuivat uudelleen sangen nopeasti, koska tuolloin yksin elo oli jo taloudellisestikin ajatellen hankalaa ja jopa mahdotonta.
Mitä taas tulee lainaamaani tapaukseen, niin kuten jo tuossa aiemmin huomautettiin, on toki tuolla elämäntilanteella hankala kumppania löytää, varsinkaan jos et ole valmis mitään muuttamaan.
Itse olen suurimman osan kumppaneistani löytänyt/hankkinut tanssilavoilta, mutta sitä en valitettavasti voi suositella keski-ikäiselle naiselle, varsinkaan parinmuodostuksen kannalta. Tanssiharrastuksen kannaltakin täytyy olla todella hyvä tanssija ja omata nuorekkaan ja muutenkin viehättävän ulkomuodon, jos meinaa tanssimaan päästä. Lavamaailma on lähes totaalisesti miesten maailma, koska kävijöistä vain alle kolmasosa on miehiä. Toki ei se tilanne miehilläkään niin hyvä ole mitä äkkiseltään voisi luulla, koska iso osa naisista käy lavoilla vain tanssimassa ja ovat joko varattuja, tai hoitelevat parinmuodostuksen muualla. Mutta vanhempien leidien kannalta tilanne on lähes toivoton.
Ravintolamaailmaa taas voi suositella varauksin. Siellä toki voi saada niskaansa asiattomuuksia ja moni mies on varattu ja lähinnä katsastamassa vain yhden yön juttuja, mutta hyvällä tutkalla voi sieltäkin helmi löytyä. Joka tapauksessa keski-ikäiselle naiselle jo huomattavasti parempi vaihtoehto kuin lavatanssit, koska siellä naismiessuhde on tyystin päinvastainen kuin lavoilla, eli miehiä huomattavasti enemmän. Ravintolamaailmasta on itsellenikin monta suhdetta kehkeytynyt.
Työelämähän on perinteisesti ollut iso mahdollisuus parinmuodostuksessa, joko työkaverien tai asiakkaiden muodossa. Itsellänikin tästä tavasta lukuisia esimerkkejä lähinnä asiakkaiden puolelta, mutta joitakin myös työkavereista, toki ne olleet enempi kertaluonteisia. Pisin naissuhteeni (avoliitto, yli kymmenen vuotta) oli juurikin asiakaslähtöinen.
Harrastustoiminta on toki myös erittäin merkittävää parinmuodostuksen kannalta. Toki on päivän selvää, että jos naisella se rajoittuu kudontapiiriin ja marttatoimintaan, niin eipä silloin juuri kannata elätellä toiveita elämänsä miehen löytymisestä ainakaan harrastuksen parista. Luonnollisesti kannattaa hakeutua harrasteisiin, joissa valtaosa on miehiä, jolloin tilanne muuttuu täysin toisenlaiseksi. Tämä on se parinetsimisen muoto, josta itselläni ei juurikaan kokemusta. Kun oikein pinnistän muistia, niin hiihtoharrastus poiki aikanaan juniori-iässä muutaman suhteen poikasen, mutta eivät nekään edenneet juuri alkua pidemmälle. Toki jos lavatansseissa käynti, jota olen vuosien varrella erittäin aktivisestiii harjoittanut lasketaan harrastukseksi, niin toki silloin tämän osion tilanne muuttuu kohdallani oleellisesti.
Opiskelu on toki yksi iso mahdollisuus ja varmasti tuloksellinenkin. Toki aikuisella jo opiskelunsa lopettaneella ja hektisessä työelämässä mukana olevalla, opiskelujen aloittaminen ei ole ihan mutkaton juttu. Omalta osaltani toki on kokemuksia tästäkin osiosta runsaastikin kouluajoilta, mutta ei enää aikuisiältä.
jatkuu...
Sitten on toki vielä satunnaiset mahdollisuudet ihan vaan arkielämässä. Esimerkiksi kaupassa, kävelyllä, linja-autossa, tai vaikkapa uimarannalla.Toki nämä arjen sattumat vaativat erittäin avointa mieltä ja jatkuvaa tutkan päällä pitämistä, eikä siltikään välttämättä koskaan yhtään potentiaalista kohdalle osu. Itselläni on toki nuoruudesta kokemuksia uimarannoilta, mutta silloin on kyseessä olleet jo enemmän tai vähemmän entuudestaan tutut tytöt. Ihan yksittäisinä tapauksina tulee muutama tapaus mieleen, nämä kaikki kolme toki vain yhden illan/yön juttuja.
Ensimmäinen tapaus sattui inttiaikana. Olin palaamassa sotkusta komppaniaan ja sotkupolulla (joka oli jo varuskunta aluetta, eikä siis siviileille luvallista aluetta) vastaan tuli viehättävä vaalea neiti. Heitin peliin normaalin flirttihymyni kysäisin, että mitäs se neiti varuskunta-alueella kuljeskelee. En enää tarkkaan hänen perusteluaan haahuilulle muista, mutta lopputulos oli se, että päädyimme kiihkeään toimintaan läheisen parakin taakse, josta meidät yllätti vartiomies kierroksellaan. Sen koommin en tyttöä koskaan enää tavannut.
Toinen ikimuistoinen tapaus tapahtui sekin jo kauan sitten junassa. Olin matkalla Helsinkiin katsomaan suurta urheilutapahtumaa. Vastapäätä minua istui sangen viehättävä nainen joka oli erittäin krapulaisen näköinen. Hänen tuskainen olonsa sekä hieman säälitti että huvitti minua. Muutaman kerra katseemme kohtasi ja jossain kohtaa sanoin, että voisin tarjota neidille ravintolavaunussa parantavan jos sopii ja sopihan se. Meillä synkkasi mukavasti ja kun juna saapui Helsinkiin, jatkoimme hänen kanssaan läheiseen ravintolaan drinksuille ja jatkamaan jutustelua. Loppujen lopuksi kyseinen urheilutapahtuma jäi kokonaan väliin ja päädyin hänen kanssaan intiimiin toimintaan erääseen keskustan lähellä sijainneeseen puistoon. Tuotakaan naista en sen koommin koskaan enää tavannut.
Kolmas tapaus sattui erään tanssi-illan jälkeen. Minulla oli ko tansseihin tanssipaketti, joka sisälsi lipun tansseihin, majoituksen muutaman kilometrin päässä sijaitsevassa hotellissa, sekä kuljetuksen hotellilta tansseihin ja takaisin. Kyseiset tanssit menivät oikein mukavasti ja tapasin siellä erittäin kiinnostavan naisen, jonka kanssa tanssimmekin loppuillan yhdessä. Paljastui kuitenkin, että nainen oli naimisissa, joten tiesin, ettei asia etene sitä iltaa pidemmälle. Nainen kuitenkin saattoi minut vielä linja-autolle, jolle saavuin aivan viimetipassa. Auto oli suht täynnä ja nopealla vilasulla etupäässä oli vain muutama yksittäinen paikka vapaana ja istahdin niistä lähimmälle. Vieressä istui ihan mukiinmenevän näköinen nainen, jota en ollut nähnyt lavalla koko iltana. Paljastuikin, ettei hän ollut suinkaan mikään tansseissa kävijä, vaan oli lähinnä uteliaisuudesta lähtenyt katsomaan, miltä lavatanssit vaikuttaa ja hän olikin kuulemma suurimman osan istunut baarin puolella katselemassa tanssijoita ja esiintyjää. Hotellille oli matkaa ainoastaan 5-6 kilometriä, mutta ehdimme siinä matkalla jo jutella mukavia. Kun sitten saavuttiin hotellille, jäimme vielä ulos juttelemaan, kunnes jonkunajan kuluttua tulimme siihen tulokseen, että voisimme jatkaa jutustelua jomman kumman huoneessa ja lopulta päädyimme hänen huoneeseensa ja muhinoinniksihan sekin sitten meni. Tuotakaan naista en sen koommin enää koskaan tavannut.
Joka tapauksessa voidaan sanoa, että live-elämässä mahdollisuudet ovat rajattomat, kunhan osaa hakeutua sopiviin paikkoihin ja muutoinkin on liikkeellä vastaanottavaisin ja avoimin mielin.
En koe "mahdollisuuksia rajattomiksi" kun puhutaan satunnaisista puskapanoista. Ethän sinä noista mitään kestävää ihmissuhdetta saanut yhdestäkään.
Pelkkien panojen muistelu vanhainkodissa ei pahemmin lämmitä jos itse kaipaisi ihan oikeaa, aitoa kumppanuutta.