Heippa vaan.
Kirjoittelin vain oikeastaan kyselläkseni onko täällä ketään naisia taikka miehiä joiden puolisot ovat ulkomailla töissä tai matkatyössä?
Itse olen ollut suhteessa 3 vuotta,jossa mies on välillä poissa,tosin ei kovin kauaa,eikä edes usein, kerrallaan,mutta silti.Etsinkin oikeastaan jonkinlaista tukea joltakin kokeneemmalta taholta,jotka voisivat kertoa,miten kannattaisi "oikein" suhtautua jaksoihin,joissa toinen on vähänaikaa (vko)poissa.Mieheni ottaa yhteyttä joka päivä usein,mutta silti ikävä vain painaa.Olen yrittänyt suhtautua kahdella eri tavalla,mutta silti tuntuu välillä vaikealta.Toinen tapa on ikävöidä ihan kamalasti,niin että se ihan lamaannuttaa oman toimintani kotomaassa,ja toinen taas on tapa,että en edes ajattele koko asiaa.Se kuulostaa helpommalta,ja onkin,mutta siinä taas tuntuu,että unohtaa toisenkin aikalailla,enkä sitäkään tahtoisi.Haluaisin ajatella,ja ikävöidäkin,mutta en raastavalla tavalla.Hmm...kuulostikohan ihan omituiselta? Ehkä joku,joka on samanlaisissa elämissä,ymmärtää hiukan,mitä tarkoitan? Välillä se menee helposti,välillä vaikeamman kautta.Eniten ehkä toivon,että saisin jakaa näitä asioita jonkun toisen "matkavaimon" kanssa.
Olen itsekin ollut kerran hänen mukanaan matkalla,mutta en enää halua mennä,koska se se vasta rankkaa reissaamista olikin.Mukavaa kesää kaikille! =)
Kirjoittelin vain oikeastaan kyselläkseni onko täällä ketään naisia taikka miehiä joiden puolisot ovat ulkomailla töissä tai matkatyössä?
Itse olen ollut suhteessa 3 vuotta,jossa mies on välillä poissa,tosin ei kovin kauaa,eikä edes usein, kerrallaan,mutta silti.Etsinkin oikeastaan jonkinlaista tukea joltakin kokeneemmalta taholta,jotka voisivat kertoa,miten kannattaisi "oikein" suhtautua jaksoihin,joissa toinen on vähänaikaa (vko)poissa.Mieheni ottaa yhteyttä joka päivä usein,mutta silti ikävä vain painaa.Olen yrittänyt suhtautua kahdella eri tavalla,mutta silti tuntuu välillä vaikealta.Toinen tapa on ikävöidä ihan kamalasti,niin että se ihan lamaannuttaa oman toimintani kotomaassa,ja toinen taas on tapa,että en edes ajattele koko asiaa.Se kuulostaa helpommalta,ja onkin,mutta siinä taas tuntuu,että unohtaa toisenkin aikalailla,enkä sitäkään tahtoisi.Haluaisin ajatella,ja ikävöidäkin,mutta en raastavalla tavalla.Hmm...kuulostikohan ihan omituiselta? Ehkä joku,joka on samanlaisissa elämissä,ymmärtää hiukan,mitä tarkoitan? Välillä se menee helposti,välillä vaikeamman kautta.Eniten ehkä toivon,että saisin jakaa näitä asioita jonkun toisen "matkavaimon" kanssa.
Olen itsekin ollut kerran hänen mukanaan matkalla,mutta en enää halua mennä,koska se se vasta rankkaa reissaamista olikin.Mukavaa kesää kaikille! =)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minä suunnittelen kaikenlaista tekemistä itselleni siksi aikaa kun mieheni on työmatkalla. Näen paljon ystäviäni, ja teen kaikenlaisia hommia, jotka ovat olleet jo kauan tekemättä. Alkuviikko meneekin mukavasti näin. Niin ja emme oikeastaan soittele, toisen äänen kuuluminen lisää ikävää, eikä helpota oloa, meillä. Joka ilta/yö laitetaan tekstiviesti. Sitten loppuaika menee mukavasti, kun valmistuu toisen kotiintuloa varten, siivoaa kodin, suunnittelee jotain kivaa toiselle jne. Iltaisin/öisin tulee eniten ikävä, ja ehkä joskus on vaikea aloittaa nukkumista yksinään, mutta minulla on sellainen tapa vuokrata leffoja (niitä, joita tiedän, ettei mieheni välitä katsella) ja katsella niitä iltaisin.
hei,olipas kivaa,että edes yksi vastaus tuli.Mukava kun jaksoit kirjoittaa.Hmm...pitänee ottaa jostain kohden mallia,joista kerroit itse tekeväsi.Hassua,en ole koskaan ajatellutkaan tuota nukkumisjuttua.On ihan mukavaa huomata,että jokin "ongelma" minulta puuttuu,sillä yksin nukkuminen sujuu ok.No mutta,pitää kai minunkin vaan sitten ripeästi alkaa järkkäämään enemmän hommaa itselleni,sillä,olen aika laiska sosiaalisesti.Pitää alkaa tosiaan hoitaa enemmän ystväyyssuhteita.Toinen hyvä vinkki,jonka annoit,oli nämä leffat! =).Taidankin myös alkaa katsoa leffoja,joista minun mieheni ei väliät lainkaan.Kiitos vastauksesta.Oli mukava jakaa näitä juttuja.Hyvää kesää sinulle!=)