Kuinka suhteenne on toiminut, jos toinen (tai molemmat) osapuolet ovat suhteen alkaessa olleet tahoillaan varattuja, jättäneet kumppaninsa ja aloittaneet sitten yhteisen elämän?
Voiko petturuudesta alkanut suhde toimia? Miten eron edellisestä kumppanista saa käsiteltyä, jos hyppää suoraan uuteen suhteeseen? Entäs luottamus? Luottaisitko kumppaniisi, joka on pettänyt ex:äänsä kanssasi?
Voiko petturuudesta alkanut suhde toimia? Miten eron edellisestä kumppanista saa käsiteltyä, jos hyppää suoraan uuteen suhteeseen? Entäs luottamus? Luottaisitko kumppaniisi, joka on pettänyt ex:äänsä kanssasi?
Vastaukset 75
Vanhimmat
ONNEA TEILLE. ELÄMÄ ON VALINTOJA TÄYNNÄ JA NIIDEN KANSSA MEIDÄN PITÄÄ ELÄÄ. ITSE OLEN ENSIKUUN ALUSTA MUUTTAMASSA POIS, KOSKA EN VOI JATKAA ENÄÄ MIEHENI KANSSA. HÄNEN SALASUHTEENSA PALJASTUI MINULLE REILU VUOSI SITTEN JA ANNOIN ANTEEKSI. MIKSI, KOSKA USKOIN MIESTÄNI ETTÄ JUTTU OLI OHI. EI OLLUT , JOTEN MIES TEKI PÄÄTÖKSESTÄNI HELPON. ITSE EN PETTURIN KANSSA ALKAISI OLEMAAN, KOSKA SIITÄ ON HELPPO SIIRTYÄ SEURAAVAAN JA TOISAALTA TIEDÄT JO HÄNEN LUONTEENSA JA JOS HÄN SINUA PETTÄÄ, ET VOI SYYTTÄÄ KUIN ITSEÄSI..
Toisaalta emme voi tietää tarkkaan kenenkään menneisyyttä. Tutustutaan uuteen vapaaseen ihmiseen mutta ei voi olla varma onko hän uskollista tyyppiä vai pettäjä aiemmissa suhteissa. Ihmissuhde on aina riski ainakin kun ei olla enää teinejä ja elämää takana.
Emme tietenään tiedä kaikkien tai kaikkea menneisyydestä. Nyt kysymys olikin se,jos tietää miehen pettäneen niin onhan se hyvin todennäkäistä, että pettää uudestaan. Tietoinen pettäminen kertoo ihmisen moraalista kaiken olennaisen,samoin se kertoo hänen suhtautumisestaan parisuhteeseen ja sitoutumiseen. Ei moraali muutu miksik'ään vain naisen vaihtumisen takia. Turha uskotella itselleen muuta!
Tarkoitinkin että sitä tietoista pettämistä on voinut olla aikaisemminkin. Mies (tai nainen) ei tietenkään kerro että hänen moraalinsa on huono.
Tuossa aikaisemmassa viestissä vaan sanotaan ettei ikinä seurustelisi petturin kanssa. Kukapas meistä seurustelisi.. silti petettyjä aina on.
Sepä se: Toistuuko pettäminen toimintamallina myös uudessa suhteessa, meidän suhteessamme... Toisaalta tiedän, että kumppanini yritti monin tavoin korjata edellistä liittoaan, mutta yksinhän se ei onnistu. Suhteemme ei siis ole eron syy, vaan toimimattoman liiton seuraus.
"Näin se menee" olen pahoillani puolestasi. Olen itsekin kokenut petetyn katkeran osan, eikä se kyllä helppo rooli ole. Kaikesta kuitenkin selvitään.
Ensin erotaan ja sitten aloitetaan uusi suhde,olipa senhetkinen suhde toimimaton tai ei. Mutta petturit tekevät oisin. Ja toimintamalli toistuu, totta kai!
Ei se ole oikeasti niin mustavalkoista. Monesti tilanne on se, että oma suhde tuntuu ihan ookoolta, kunnes tutustuu johonkin toiseen ja sitten vasta tajuaa, miksi oma suhde ei toimi tai olekaan sellainen, jota kaipaa ja tarvitsee.
AP: et kuulosta kakkossuhteen osapuolelta kysymyksen asetteluinesi vaan manipuloivalta vaimolta "Voiko petturuudesta alkanut suhde toimia? " jne. Ei mennä lankaan ;)
Kyllä minä ihan salasuhteen toinen osapuoli olen, ikävä kyllä. Petturuuttahan se on on, kun petetään. Eikö? Turha sitä on ruveta kaunistelemaan, vaikka siihen on tavallaan itsekin osallisena.
Tismalleen samaa mieltä!!!Yksikään kakkonen EI kyselisi noita kysymyksiä eikä kutsuisi itseään petturiksi.Vaimo siellä keuhkoaa.
No huh, huh. Aika mielenkiintoista, että joudun täällä vakuuttelemaan olevani salasuhteen toinen osapuoli!! Kuvittelevatko ihmiset, ettei "kakkosella" ole omatuntoa ollenkaan? Perustelisitteko, miksi "kakkonen" ei voisi näitä asioita kysyä tai miettiä? Miksi te itse nimittäisitte salasuhdettanne? Vuosisadan rakkaustarinaksi?
Mutta... Tämän enempää en aio vakuutella. Hetken aikaa olen vielä se "kakkonen". Onneksi tilanne muuttuu pian :).
No, minäkin vähän kummastelen kysymyksen asetteluasi - enkä tosiaankaan ole vaimo vaan se paha toinen nainen. Vielä jonkin aikaa.
Meillä on nyt aika mones vuosi menossa ja itse olen eronnut tässä välillä. Miehelle tuli mutkia matkaan välillä eli ikävä tapaus perhepiirissä lykkäsi meidän "juttumme" sivuun vähäksi aikaa, on nyt eroamassa. Näillä näkymillä ensi vuoden puolella olemme näkyvästikin "totta".
En epäile, etteikö haasteita olisi vastassa, mutta usko siihen, että suhteemme kestää ja pysyy yksiavioisena, on vahva. En ole aikaisemmin pettänyt eikä mieskään - jälkimmäisestäkin on kiistaton tieto, joten ei tarvitse epäillä miehen vaihtavan naista kuin kalsareita.
Jaa... No kyllä tästä omasta "jutusta" löytyy kaikki ainekset olemaan Vuosisadan Rakkaustarina, vaikka alku nyt on tällainen ollutkin.
Kiitos asiallisesta vastauksestasi "naparetkellä-"!
Haastellista se tulee varmasti alussa olemaankin. Toinen vaihtoehto on, että sitä elää hurmoksessa niin, että haasteet menevät ikään kuin siinä sivussa, kun vihdoinkin saa olla vapaasti yhdessä. Minäkin tiedän, ettei mieheni ole aiemmin pettänyt ja tuskin tulee pettämäänkään, sen verran syvästi tunsimme toisiamme kohtaan heti ensisilmäyksellä ja tunnemme edelleen.
Aloituksestani saattaa saada kuvan, että epäilisin suhteemme kestävyyttä, mikä ei pidä paikkaansa. Tarkoituksenani on vain saada tietää, kuinka pettämisestä alkunsa saaneet suhteet ovat yleensä toimineet, sillä onhan lähtökohta hiukan erilainen kuin normaalisti suhteen alkaessa.
Pakko vain kirjoittaa tähän vastaus, kun kirjoitat, että uskot, että mies ei tule sinua pettämään, sen verran syvästi tunsitte toisianne kohtaan.
Petettynä vaimona minä ihmettelen sitä, että mitenköhän se mies petti minua, kun tunsimme toisiamme kohtaan tavatessamme aivan järjetöntä vetovoimaa ja olimme vuosia aivan sekaisin toisistamme. Hän vannoi minulle, että ei tule koskaan minua pettämään. Ja kuinkas kävikään. Vaikka kuinka olimme toisillemme "ne oikeat" aikanaan, niin näin vain meni minua sitten pettämään. Eli siihen en enää itse ikinä luota, että vaikka kuinka olisi hulluna toisiinsa ja tuntisi vaikka mitä vetovoimaa, niin ei se pitkän päälle kanna, jos mies on mennäkseen.
Mutta - aina oppii. Jos ei tästä kerrasta, niin sitten seuraavasta.
Meillä näkyvyys tulee heti, kun vaimo delaa. Olen pelannut jo pitempään salasuhteessa. Nyt vaan hoitoalan ammattilaisen kanssa odotamme vaimon hautajaisia, tuskin menee enää kauaa. Toivottavasti hoitsu kestää loppuun asti, sillä tämä tulee olemaan kolmas liittoni.
Mekin tunsimme heti syvää rakkautta joka jatkui ensi vuodet. Mutta niin vain mies petti.
Ikinä ei voi tietää, mitä tulee tapahtumaan. Olen sen verran realisti, etten koskaan pyytäisi ketään vannomaan mitään itselleni (en uskollisuutta, ikuista yhdessä oloa tai muutakaan), sillä elämästä ei vaan voi tietää. Vaikka luotankin kumppaniini täysin ja haluaisin olla hänen kanssaan lopun elämääni, en silti oikeasti tiedä, tapahtuuko niin. Toivoa voi kuitenkin aina ja tehdä parhaansa toiveen toteutumiseksi.
Sama täällä. Kumpikaan ei koskaan aikasemmin ollut kokenut mitään yhtä ihanaa.
Kehui minua joka paikassa, kertoi kiittävänsä luojaa minusta kun sai elämänsä raitelilleen. Vannoi että ei koskaan satuttaisi minua. Oltiin aivan hulluja toisiimme. Oikeita sielunkumppaneita.
Hullu ja päätön rakkaus kesti vuosia.
Niin vain petti ja teki tosi ikäviä asioita vielä eronkin jälkeen. Aivankuin ei olisi sama mies johon rakastuin ja joka sanoi minun olevan hänelle parasta mitä elämä suo.
Miten voi ihminen muuttua noin.
Uskomatonta tuo salailu! Teatteria vissiin kotona ja ensi vuoden puolelle eroa suunnitellaan. Entäs jos taas tulee joku "ikävä tapaus". En ymmärrä näitä pitkiä sivusuhteita. Osataan suunnitella tarkkaan eron ajankohta, mutta ei sitten muisteta mainita puolisolle että ei enää mene hyvin.
Hullu mikä hullu.
Sama täällä. Oli kuin olisimme tunteneet aina toisemme. Tuttuus, lämpö ja läheisyys. Olin maailman onnellisin nainen. Uskoin olevani pitkään maailman onnekkain ja mieheni maailman paras mikko. Mieheni muuttui lopuksi kuin aivan toiseksi. Maailman kamalinta on minulle tapahtunut. Jouduin käymään ja käyn vieläkin terapeutilla. Onneksi olen vahvistunut, mutta uusi on jo orjuuttanut itsensä mieheni hurmassa, mutta varmaan omasta tahdostaan uskoen samaan tunteeseen. Minä olin silloin nuori. hän on vanha, joten ihmetyttää uskonsa tunteeseen.
Vuosisadan rakkaustarina on hyvä nimitys ! =))
Totta,silloin kun kyse on rakkaustarinasta. Rakkaus, siis oikea, ei koskaan ala loukkaamalla jotakin ihmistä ja tekemällä pahaa lähipiirissä. Oikea rakkaus ei koskaan ala pettämisellä. Oikea rakkaus sisältää muita tuntemuksia kuten arvostus jne. toisia kohtaan. Kukaan ei arvosta tietoista pettämistä tai perheen hajoittamista.
Rakastaminen on taitolaji ja tällä palstalla sen osaajia ei ole.
Kyllä noissa riski on, meistä kun tuli oikea pari, niin nainen ei sanut putkea poikki, vaan valloituksia piti edelleen tehdä.
'Vuosisadan rakkaustarina' näyttää toisenlaiselta ulkopuolisten silmiin.
Minulla on tuttavaperheissä jo vuosia yhdessä ollut pari, jonka suhde alkoi pettämisestä. Vaikka olen tuntenut heidät pitkään, aina kun näemme, ajattelen heidän suhteensa epärehellistä alkua. En osaa tuota paria arvostaa. Myös muiden tuttujen kanssa, kun keskustelemme heistä, pettämisestä lähtenyt suhteen alku nousee lähes aina esille. Näyttää että muillakaan ihmisillä ei ole suurta arvostusta paria kohtaan.
Joten salasuhteesta oikean suhteen aloittaneet joutuvat ehkä häpeämään loppuelämänsä. Ns. oikeana suhteena sitä eivät ehkä ulkopuoliset koskaan tule pitämään.
Loppujen lopuksi... Ko pari tuskin välittää teidän "kunnon ihmisten" mielipiteistä tirin taria. Eivät he käytä aikaansa miettien, mitä muut ajattelevat, häpeämisestä puhumattakaan - he ELÄVÄT.
Ehkä "kunnon ihmistenkin" kannattaisi elää vain sitä hyvää omaa elämäänsä miettimättä näiden "syntisten" fiiliksiä...
Kissan kukku - minä tiedän kaksikin pitkään jatkunutta liittoa, jotka saivat alkunsa toisen osapuolen ollessa vielä avioliitossa tahollaan. Ainakaan meidän ystäväpiirissa ei kukaan heistä ajattele noin. Ja mitä tulee siihen, että parin itsensä pitäisi muka hävetä lopun elämäänsä - höpöhöpö, ei heillä ole mitään hävettävää. Jos saa suhteensa toimimaan kaiken sen uskottomuusdraaman keskellä ja jälkeen, niin se kertoo parin todellisesta rakkaudesta ja halusta olla yhdessä. Parisuhde se on siinä missä muutkin.
Olet NIIN oikeassa!
Omassa tuittavapiirissä on myös pari tällaista pariskuntaa - ja vaikka ehkä alkuun vähän "vierastin" uusia kumppaneita, niin pakko on sanoa, että nämä "nyksät" vaikuttavat oikein passeleilta siipoilta. Kun ihmiset ovat käyneet tutummiksi, en minä ainakaan ole ajatellut, miten ja milloin nämä uudet parit muodostuivat.
En puolustele pettämistä - mutta kun tiedän, miten paljon p-kaa silmilleen sai tämä toinen pettämisestä syntynyt pariskunta, niin ei voi muuta sanoa kuin että muu kuin tosi rakkaus ei olisi sitä loanheittoa kestänyt!
siellä joka pettynyt exrva kirjoittaa, miehesi on onnellinen ja nauttii elämästään rakkaansa kanssa ja tuo ei ole ollut koskaan kakkonen, heti ensihetkestä ykkönen
Muistatte siis kuitenkin, ja pitänette jollain tavoin merkityksellisenäkin,sitä miten nuo suhteet alkoi, koska vielä tännekin tuosta asiasta erikseen kirjoitatte.
Hyvä juttu, jos sukulaisten, ystävien ja muiden kanssaihmisten mielipiteet ei kiinnosta.Silloin ei haittaa yhtään, vaikka tietää että oman parisuhteen pettämis-alkuvaihe on muille mehukas ja kestävä juoru, josta puhutaan vuosikausia.
Minä ainakin kirjoitin vaiin kommentoidakseni sitä, että jonkun ystäväpiirissä puhutaan selän takana pahaa pidetään suhdetta hävettävänä. Halusin vaan kommentoida, että meillä niin ei ole.
Kyllä on ilot elämässä TODELLA vähissä, jos toisten sotkuisella suhteen alulla pitää vuosikaudet mässäillä. Eikö omassa elämässä ole todellista sisältöä - vai ovatko asiat itsellä niin kehnosti, että saa jatkuvia kiksejä tuollaisesta?
Och samma här...
Ja tuo rakkauslässytys saisi jo loppua. Se joka uskoo romanttiseen rakkauteen ja on kukkona/kanana kotkottamassa tunkiolla toisen rakkauden raunioilla saisi jo hävetä ja katsoa mitä jalkojensa alla on - se oli rakkautta.
Minun ystäväpiiriin ei tule tietynlaisia ihmisiä, enkä kutsu heitä kotiini. Rakkauslässytyksellä on tapana tarttua, joten nou nou. Naikaa keskenänne miten haluatte, mutta minä pysin suojaamaan omani.
Keskustelussa on sorruttu "kaikki ihmiset ajattelevat samalla tavalla" kaavaan.
Vaikka toiset meistä hyväksyvät pettämisestä alkaneet parisuhteet, tapahtuma on toisten ihmisten moraalia ja oikeustajua vastaan, he eivät hyväksy tai arvosta tällaista paria. Ihmisellä on oikeus punnita ja valita itse moraaliarvonsa, moraalin vuoksi on tyhmää ivata toista ihmistä. 4
MM. kristittyjä arvoja noudattavat ihmiset eivät uskontonsa vuoksi hyväksy aviorikosta. Kunnioitetaan heidän mielipidettään, vaikka itse ajatellaan toisin.
On myös kaksinaismoralisteja jotka tuomitsevat pettämisestä alkaneet suhteet unohtaen että ehkä heidän oma suhteensa tai jopa useampi niistä on saanut alkunsa pettämisellä.
Eiköhän olisi jo kaikkien ajatella, että kaikin tavoin yritetään päästä tästä villityksestä pettäminen pois kokonaan. Jää paljon ehjempiä ihmisiä jatkamaan elämäänsä jos ero hoidetaan jos kerran on pakko erota loppuun ensin eli kakkosvaihekin on takana ja vieläpä jonkin aikaa yksin elämistä, että ehtii ajatella asioita vähän selvemmin.
Kyllä siihen uuteen suhteeseen ehtii sittenkin ja ehkä vähän paremmin eväin, kun on jäänyt aikaa laittaa niitä asioita oikeaan järjestykseen.
On varmasti paljon helpompi kummallekin, kun on täysin vapaa tekemään uusiä päätöksiä. Ilman minkäänlaista kostamisen, vihan tai pakenemisen tunteita.
Höpsistä. Ex liitto on useinkin puhki kaluttu jo kauan ennen eroa. Ero on muotoseikka, joka ei enää herätä mitään ihmeempiä tunteita. Paitsi ehkä ihanaa vapautta! Ja jos vapautta kokee synkeän liiton jälkeen pitkään, niin se hankaloittaa uutta suhdetta, tai jopa estää sen. Silloin on taottava, kun rauta on kuuma. Ihminen myös rakastuu huonon suhteen aikana paljon todennäköisemmin kuin sen jälkeen.
"Ex liitto on useinkin puhki kaluttu jo kauan ennen eroa. Ero on muotoseikka, joka ei enää herätä mitään ihmeempiä tunteita"
Tuo ei ole totta. Pettämiskokemus seuraa ihmisen mukana koko loppuelämän. Pettäminen on niin suuri trauma, että sitä verrataan tunnevaikutukseltaan puolison kuolemaan. Se vaikuttaa vuosia, usein koko elämän sekä petetyn että pettäjän sielussa, myös vaikka ero tulisi. Myös vaikka liitossa olisi ollut aiemmin muitakin ongelmia.
Anteeksi, mutta oletko kokenut kumppanin kuoleman ja pettämisen?
Minä nimittäin olen - ja voin kertoa, että pettäminen ole aika pientä siihen verrattuana, että viereltä lähti peruuttamattomasti ihminen, joka oli minulle tärkeintä maailmassa.
Kun leskeyden jälkeen uskaltauduin tutustumaan uuteen ihmiseen ja jonkin aikaa sen jälkeen, kun muutimme yhteen, hän petti, se herätti lähinnä vihan tunteita. Tunsin itseni huijatuksi ja aliarvioiduksi. Siis jotain aivan muuta kuin se suru, mitä tunsin ensimmäisen mieheni kuoltua.
Oliko pettäminen pitkäaikaista? Oliko suhde pitkä? Lähinnä pettämistä verrataan puolison kuolemaan kai siksi, että se voi tulla niin yllättäin, shokkina ja siinä menettää myös rakkaan ihmisen. Pettämisestä seuraa myös monesti suru.
Sillä on kai väliä, kuinka pitkä suhde on takana ja miten pitkään pettäminen on jatkunut.
Voin sanoa, että kun 21 vuoden avoliiton jälkeen paljastui vuosikausien pettäminen tunsin suurta surua. Oli kuin olisin ollut lasikuvun alla, muut ihmiset olivat kaukana ja olin suunnatoman väsynyt jne. Siinä menetti tärkeimmän ihmisen maailmassa ja myös sen mielikuvan mikä ihmisestä oli. Suurin osa muistoista tuhoutui, koska ei voinut välttää ajatusta, että toinen oli niinä hyvinä hetkinäkin vain puolittain läsnä, ei täydellä sydämellään, niinä aikoina kun hän petti. Jos kumppani kuolee, jää edes hyvät muistot. Eikä tarvitse nähdä kumppaniaan toisen käsipuolessa, niinkuin minä olen joutunut näkemään.
En tarkoita vähätellä kenenkään tunteita, kerron vaan oman tarinani.
Kirjoitat upeasti ja ajattelet kuten minä. Olisi mukava saada joskus vertaistukea täältä, mutta onko se mahdollista?
Luulen että jokainen meistä petetyistä pelkää, että kakkonen tunnistaa vielä täältäkin, ja käyttää tietoja "väärin", eli siihen samaan mihin tähdännytkin. Se on selkäpiitä kylmäävää, vaikka oikeastaan aika epätodennäköistä..
Älä liioittele. Pettäminen ei ole suuri trauma kuin erittäin pienelle murto-osalle ihmisistä. Trauma ei johdu kumppanin pettämisestä, vaan yksinkertaisesti siitä, ettei petetty osaa käsitellä ongelmiaan ja tunteitaan, on hukassa niiden kanssa.
Hmm. Minusta rakkaan menettäminen kuolemalle on aivan toinen juttu kuin rakkaan menettäminen jonkun toisen rakkaaksi.
Sitten täytyy huomioida, ettei läheskään kaikille puoliso edes ole rakas.
Oletko itse tullut vuosikausia petetyksi? Tutki vaikka alan kirjallisuutta (psykologia). Pettäminen on usein traumatisoiva tapahtuma elämässä, etenkin jos ollaan oltu pitkään naimisissa/avoliitossa. Tällä palstalla tuntuu olevan kovin pinnallista tämä aiheen käsittely, tyyliin: "ei se mitään jos toinen pettää, heti seuravana päivänä löytyy toinen mies/nainen tilalle." Jos joku kirjoittaa että SILLÄ HETKELLÄ tuntee surua, ei se tarkoita ettei tulevaisuudessa voisi päästä pettämisestä yli - suurin osa pääsee. Annetaan kaikille mahdollisuus sanoa mielipiteensä, toista vähättälemättä tai lyttäämättä.
Ja tottakai rakkaan kuolema on eri juttu, mutta muuta vertailukohtaa ei löydy noin rankalle tapahtumalle. Olen törmönnyt samaan pinnallisuuteen myös kuolemaa käsiteltäessä. Jotkut ihmiset kuvittelee että jos kuolemasta ei ole kulunut vuottakaan niin pitäisi olla jo täysin palautunut surustaan.
Jos perustelet kakkosena olemista sillä, että miesystäväsi on yrittänyt korjata liittooan vaimonsa kanssa, mutta ei onnistunut siinä yksin. Millaista pajunköyttä mies sinulle syöttää ja uskot kaikenko? Ei elämä ole mustavalkoista. Mikäli miesystäväsi liitto on hänestä huono ja liittoa ei pystytä enää korjaamaan, niin miksi hän ei ole jo ottannut eroa vaimostaan En tiedä itsekkään millaista pajunköyttä on oma mieheni syöttänyt omalle kakkoselleen meidän liitosta. Meillä oli ennenkuin salsuhde paljastui toimiva ja hyvä liitto. Nyt ei liitostamme ole jäljellä enää kuin pelkät kuoret, koska minä en enää halua. En halua mieheni edes koskevan minua ja syyn varmaan tiedät. ( ensin mies kärysi lupasi lopettaa suhteen ja nyt kärysi taas, jonka jälkeen ei ole enää paluuta entiseen ei edes anteeksiantoa) mies haluaisi koko sydämestään olla minun ja lasteni kanssa, mutta enää se ei ole mahdollista. Tiedän, että ilman miestäni tulen pärjäämään ja joskus ehkä löytämään uuden.
En perustele kakkosena olemista sillä, että mies on yrittänyt liittoaan aikoinaan korjata. En ylipäätään perustele kakkosena olemista millään. Näin nyt vaan on tapahtunut ja piste.
Kuten jo aiemmin olen todennut, on myös minua joskus petetty, joten en tietenkään usko mieheni jokaista sanaa varauksetta. Tottahan näihin sanomisiin on suhtauduttava pienellä varauksella myös, koska ne ovat yhden ihmisen yksi näkökulma ja kertomus tilanteesta. Periaatteessa noilla selityksillä ei ole minuun tai suhteeseemme kummoista vaikutusta, koska pian miehen liitto on joka tapauksessa ohi ja jatkamme elämäämme yhdessä.
En halua pahoittaa mieltäsi "25987", mutta mikään suhde ei ole toimiva ja hyvä, jos toinen pettää. Liittosi on perustunut valheelle jo kauan ennen kuin sinä olet siitä tiennyt. Varmasti siis pärjäät paljon paremmin ilman pettänyttä miestäsi ja huolta siitä, uusiiko mies tekonsa. Taas.
Etpä ole tainut sen petturin puolison tunteista paljon välittää. Joten omin sinun sanoin: ".....huolta siitä, uusiiko mies tekosensa. Taas."
Miksi minä välittäisin petturin puolison tunteista? Hän ei tiedä suhteestamme, eikä saa koskaan tietääkään, että suhteemme on alkanut heidän liittonsa aikana. Toimimattomaankin suhteeseen tarvitaan kaksi osapuolta, kuten jokainen tietää. Mieheni ei tulevaa ex-vaimoaan rakastaisi, vaikkei minua olisi. Kuka ihme haluaa olla liitossa ihmisen kanssa, joka ei rakasta?! En minä ainakaan.
Ensinnäkin, moni valitettavasti on liitossa vaikka ei enää rakastakaan.
Toisekseen, uskotko todella tuohon, ettei miehen tuleva ex muka laske 1 1, kun eron jälkeen näkee teidät yhdessä?!
Arvostaakohan tuleva miehesikään noin kylmää ihmistä. Asioilla on tapana paljastua ajan oloon. Jos mies ei ole vielä eronnut, et voi olla varma hänen tunteistaan. Ties vaikka siellä kotona rakennetaan tulevaa ja täkki heiluu kuten ennenkin. Sinulle valehdellaan.
Voi voi teitä :). Katkerien vaimojen kirjoituksia. Olisitte pitäneet kiinni niistä miehistänne, niin ei tarvitsisi tänne tulla päätä aukomaan.
Minäkin olen samaa mieltä, että olet hyvin itsekäs ja selkärangataon. Terve nainen kunnioittaa toisen naisen avioliittoa, eikä tule väliin.
Terve nainen vaalii miehen juuria, jotka ovat suvussa ja perheessä, eikä vaatia hoivaamaan väärää puuta.. joka miehiltä luonnistuukin varsin kankeasti, kun loppupelejä tarkkaillaan. Nainen voi olla jopa niin höntti, että ilahtuu jos salarakas vaitaa jonkun sanan lastensa kanssa. Että tulevat niin hyvin toimeenkin. Tuskin tup tulee hyvin toimeen lasten kanssa, jos on omista valmis luopumaan vain oman seksielämänsä tähde. Se jo kertoo, kumpi on tärkeämpää.
Rakastajattarien tulisi olla aitoja rakastajattaria, jos rakkaudessa toimitaan. Näin uskonkin, että hyvin monet naiset tekevät omalla kohdallaan, koska arvostavat omaa perhettään.
Tuo on hyvä
"En ylipäätään perustele kakkosena olemista millään. Näin nyt vaan on tapahtunut ja piste. "
Kuullostaa todellisen elämän tosiasialta. Kerrotaan mitä on, mitään lisäämättä, mitään vähentämättä. Rehellistä.
En ole tullut kenenkään väliin. Jos olisin ruvennut vikittelemään miestäni kun hänen liittonsa oli onnellinen, olisin mennyt toisen naisen avioliiton väliin. Suhteemme alkoi mieheni aloitteesta (kun hänen ja ex:nsä liitto oli jo käytännössä ohi) ja olin itse se, joka yritti jarrutella. Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan, enkä voi todeta muuta kuin että olen onnellinen. Reilun viikon päästä vielä onnellisempi, jos mahdollista!
Mitä siis tapahtuu silloin reilun viikon kuluttua? Ero astuu virallisesti voimaan?Muutto on selvä?
Olethan nyt varma, että mies ja vaimonsa ovat asioista samaa mieltä ja ero onnistuu? Käyttääkö mies sormusta edelleen?Tietävätkö lapset?
Vai vastako vaimo saa tietää tulevasta erosta tuolloin?
Laita meille sitten kuulumiset, eli miten kaikki sujui ja pääsittekö uuden elämän alkuun.
Ero astuu virallisesti voimaan, harkinta-aika päättyy. Ex-vaimo on siis asioista selvillä, vaikkei suhteestamme tiedäkään. Olemme asuneet mieheni kanssa eri osoitteissa odottaen virallista eroa. Nyt on siis aika ja mahdollisuus alkaa ajatella yhteistä kotia jne. Lapset ovat sen verran pikkuruisia, etteivät vielä ymmärrä. Asioista puhutaan heille sitten aikanaan sitä mukaa kun niitä eteen tulee.
Sormuskysymykseen sen verran, ettei miehellä ole ollut sormusta niin pitkään kuin minä olen kuvioissa ollut (ei ollut ensimmäistä kertaa tavatessammekaan).
Siis vaimoko on asioista selvillä?! "Ex-vaimo on siis asioista selvillä, vaikkei suhteestamme tiedäkään." Vaimo kyllä tulee loukkaantumaan verisesti. Asiatko on silloin selvillä kun ero astuu voimaan, vaikka teidän suhde on pidetty pimennosssa? Ei tunteet kyllä sillä eropaperilla käänny off-asentoon.
Kieroa peliä..
Väärin .... Ero ei astu virallisesti voimaan, kun harkinta-aika päättyy. Sen jälkeen on vasta mahdollista hakea virallinen ero. Eron hakeminen pitää tehdä erikseen,josei, ero raukeaa tietyn ajan kuluttua.
Eli sori, joudut ootteleen vähän enemmän kuin viikon.
Hyvä "25987" ! Tsemppiä eteenpäin, kun jaksoit riuhtaista itsesi irti. Olen samaa mieltä myös nm."ota selvää tunteista" kanssa. Terapeutit ja tukijat sanovat samaa. Monesti molemmille osapuolille jää sieluun haava. Ja oma kokemukseni petetyksi tulemisesta oli shokeeraava ja sitä tässä parantelen.
Ihmeen kevyesti tällä palstalla asioihin suhtaudutaan. Tämänhän pitäisi olla Uskottomuus-palsta, mutta aika paljon tätä täyttää kakkosten ja eroa suunnittelevien hehkutus uudesta onnesta. Luulisi heillä olevan muutakin tekemistä! Sitten jos tuo petetyn näkökulman esiin, ollaan mollaamassa ja sanomassa "jätä katkera tilitys ja elä eteenpäin". Tai kaikki ei ole mustavalkoista. Ei olekaan. Mutta sallisin myös petetyn näkökulman tulevan esiin.
Myös ihmisten kohtaamattomuus on näköjään suuri ongelma ja tahdon puute ratkaista avio/avoliiton ongelmat yhdessä. Voihan se onni toki löytyä suhteen ulkopuoleltakin, mutta kyllä mielestäni pitäisi ensin edes yrittää kotona. Minusta pettävät puolisot aliarvioivat vaimonsa/miehensä kykyä keskustella ja selvittää mikä liitossa on vikana. Luullaan että toinen ei kuuntele, suuttuu vaan jne. Arvostus puuttuu.
Sitten mennään sille kolmannelle taholle uskoutumaan ja tietenkinhän se ymmärtää ja kuuntelee. Kun ei ole kyse hänen kipeistä muistoistaan ja tunteistaan. Ollaan ylipäätään kiinnostuneita tuosta uudesta ihmisestä. Siinä mielessä mies ja nainen evät voi olla kavereita keskenään, jos toinen on varattu. Silloin kävellään miinakentällä.
Itsellä totuuden hetki niin sanotusti käsillä. Meillä suhdetta kestänyt puolisentoista vuotta. Tunteet ja halu olla oikeasti yhdessä on vahvistuneet koko ajan. Miehelle eroprosessin ajatus on ollut todella vaikea. Hänellä on neljä lasta, kymmenvuotiaasta kaksikymppiseen. Nyt lapsetkin ovat alkaneet oireilla vanhempiensa kylmistä väleistä ja tänä viikonloppuna mies aikoo puua vaimonsa kanssa erosta. Että hän haluaa erota.
En tiedä myöntääkö suhteemme. Minulle sillä ei ole väliä, sillä hän tekee asian kanssa, kuten aprhaaksi näkee. Itse sanoin vain, että yrittäkää hoitaa asia fiksusti lapsien suuntaan. Raastavinta on, kun en voi olla miehen tukena kuin kaukaa, hänen sydämessään ja ajatuksissaan.
Et voikaan olla tukena, sillä vaimon ja miehen suhde on heidän oma juttunsa, teidän omanne. Miehen itse käytävä läpi oma erotuskansa, ei sitä voi kukaan toinen hänen puolestaan tehdä . Varsinkin jos sanot, että sama miten asiat tekee. Vastuu kyllä kuuluu kolmiodraamassa kaikille.Sori vaan. Oletko valmistautunut siihen että shokissa vaimo voi ottaa yhteyttä sinuun?
Vaimolla ei ole sitä ylellisyyttä että hanellä olisi joku vierellä "tukemassa" erossa, varsinkin jo se tulee hänelle yllätyksenä.
Tämä ei sinällään tullut yllätyksenä, sillä vaimo tietää meistä. On sanonut haluavansa kuitenkin olla avioliitossa miehensä kanssa.
Ei se silti minusta hyvältä tunnu, ei miehen eikä ex:än tilanne.
Ei on exä vielä...
tuohon soppaan en menis ikinä, olen ollut petetty ja myös petetyn ystävä, vaikeaa on mennä väliin ja lopulta pettäjä kaipaa sitä josta eroaa, ei sitä vaan voi elää toisten tunteita, kylmää peliä,,,
Ei tule onnistumaan.
Jotkut jänkäävät, että tietävät nitä ja näitä, joilla onnistui.
Vaan ajan kanssa.Olisivat tilastoihme.
Jokainenhan kuvittelee olevansa se ainutkertainen ihme, vaan - osanotto etukäteen.
Niin. Jokainen haluaa uskoa rakkauteen, vaikkei sitä näytä olevan oikeasti olemassa. On vaan ihastuksen aikaansaama hullantuminen ja sen lakastuminen.
Järkikin kertoo, että uuden rakkauden toteutuessa entinen rakkaus todistaa rakkautta itseään vastaan.
Tottakai tuo toimii hyvin useinkin. Tosin itse en tiedä yhtäkään tapausta, jossa kukaan olisi odottanut ketään kovin kauaa. Vuosi taitaa olla maksimi. Mutta vaikka varattuna aloitetut suhteet toisen kanssa toimiikin, niin kukaan ei voi etukäteen tietää toimiiko ne. Sitä ei voi tosin tietää mistään muustakaan suhteesta.
Olen kakkosena aloittanut, tunteita vastaan taistellen. Kakkosena olin pari kuukautta, sen jälkeen ykkösenä. Olen onnellisempi kuin koskaan, luulin olleeni aiemminkin rakastunut - nyt tiedän ettei näin ole ollut. Olen löytänyt itsestäni uusia puolia, uutta intoa ja rohkeutta myös muilla elämän osa-alueilla. Antanut itselleni ajankanssa luvan olla onnellinen. Olemme asuneet avoliitossa jo pitkään ja jouluksi meille valmistuu uusi koti, jonne voimme alkaa suunnitella perhettä.
Itse ennen omaa kokemustani pidin pettäjiä todellisina rikollisina, itse en ikinä pettänyt enkä voinut kuvitellaakaan itseäni varatun miehen käsipuoleen. Asiat eivät vain olekaan niin mustavalkoisia silloin kun omalle kohdalle sattuvat, niistä on hankala täällä puhua sillä jokainen voi esittää vain omanpuolen tarinastaan. Totuutta ei näiltä palstoilta voi lukea. Jokainen tarina on omansa ja niitä on yhtä monta kuin ihmisiäkin. Totuutta seinien sisältä eivät tiedä kuin siellä elävät, vaikka usein sivustaseuraajat isomman metelin nostavat ja tietävät paremmin. Läheiset haluavat valita puolensa ja auttaa petettyä, aiheuttaen yleensä vain enemmän murhetta hänelle.
Luottamus on vaikea asia ja ilman sitä on vaikea olla onnellinen. Aluksi kun asiaa pohdin, päätin, että riski on otettava sillä halusin tosissani olla tuon miehen kanssa ja uskoin hänen tekevän minut todella onnelliseksi. Ja onhan minulla kokemuksesta jo paremmat valmiudet havaita pettämiseen viittaavat merkit. Häneltä pyysin lupauksen, että on sen verran mies ja eroaa ennen uuden suhteen aloittamista - se tieto pidetäänkö lupaus selviää jos rakkaus joskus lakastuu. Päätäni en sen enempää asialla kiusaa, menneisyys kun ei muutu eikä tulevaisuutta voi tietää, joten elän onnellisena tässä hetkessä.
Yhtäkaikki. On uskallettava pelata, jotta voi voittaa. Ja aina on riski myös hävitä.
Näin se on lukioikäisenä tavanneiden avioliitossa ja salasuhteena alkaaneessa liitossa. Jokainen arvioi henkilökohtaisesti mikä asia on riskin arvoinen. Lähimmäiset voivat kertoa mielipiteensä mutta oikea päätös voi tulla vain henkilöltä itseltään, jos päätöksiä tekee vain muiden takia on hylännyt itsensä. Jokaisen päätöstä tulee kunnioittaa, oli se sitten omasta mielestä kuinka viisas tai tyhmä tahansa. Yleisellä tasolla täällä pettäjien ja petettyjen roolittaminen on ihan naurettavaa - me ollaan kaikki ihmisiä, joilla on erilaisia kokemuksia elämässään, hyviä ja pahoja, iloja ja suruja - ja paljon! Yhden tarinan perusteella ei voi ketään määritellä ihmisenä.
Olipa suhde alkanut miten hyvänsä, riippuu siitä SUHTEESTA miten se toimii jatkossa. Ei voi yleistää ja siksi outo kysymys edes. Tiedän monia ns. uusiopareja joilla loistava ja toimiva liitto samoin heidän entisillä puolisoilla, elämä on jatkunut ja onnea riittänyt. Luottamus on asia joka rakentuu jokaisessa suhteessa niin vahvaksi kuin sen suhteen osapuolet ovat ja jaksavat toisiinsa panostaa.
Miksi luottaisin ihmiseen josta on ok pitää kierroksessa useampaa. Ei se luonne siitä miksikään muutu.
Suhde voi kyllä toimia jos ei edes odota olevansa ainut.
Mistä tiedät, ettei sinun kumppanistasi ole ok pitää kierroksessa useampaa ja luotat silti? Läheskään kaikki kun eivät jää kiinni.
henkilökohtaista. itse en moiseen alkaisi, mutta olen minä nähnyt tapauksia, joissa pari asuu onnellisesti yhdessä sen jälkeen kun toinen nainen "varasti" toiselta miehen.
Onhan noita ja hyvin menee siihen asti kunnes taas löytyy uusi kakkonen.