Ikävuodet 20-25 ovat niin merkittävää murrosaikaa, että silloin ei kannata seurustella ainakaan vakavasti. Tuon ikäisen pitäisi tyytyä leikkimielisiin kokeiluihin tai yhden yön juttuihin. Sitoutuminen 20-25 vuotiaana ei ole hyväksi henkiselle hyvinvoinnille.
Älkää aloittako nuorena vakavaa suhdetta!
olkaa vapaita nuoret
4269
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itsehän täällä maailmassa kukin päättää elämästään. Taidat itse alkaa ikääntyä jo niin vinhaa vauhtia, että yrität todistella itsellesi 20-25 vuotiaiden olevan liian nuoria siihen. Se murrosikä on tietääkseni jossain 14-18 vuoden paikkeilla.
Mielummin sitoudun muutamaksi vuodeksi jonkun kanssa sekä koen sellaisia tunteita ja asioita joita ei todellakaan yhden yön säheltämisessä ole.
Vapas on kylläkin juuri sitä, että saa itse valita mitä ja milloin elämässään tekee, ja elämä on sitä, että itse kokee kaikki omien valintojensa luomat elämäntilanteet.
20-25-vuotiaana on mm. erittäin terveellinen aika tehdä lapsi ja oppia sitä kautta muunkinlaista vastuuta kuin oman navan tuijottamisen.
Sen sijaan, että käsittelee 20-vuotiaita yhä "lapsina" jotka tarvitsevat kädestäpitäen ohjausta, tyyliin Elämästä selviää naarmuitta kunhan opettelee vain "tyytymään" ja ennakoi kaiken tarpeeksi pitkälle, voisi tukea heitä positiivisin viestein. Esim. etteivät suinkaan kaikki 20-vuotiaana alkaneet parisuhteet kariudu eroon, niin kuin näitäkin palstoja lukiessa voi helposti kuvitella.
Sun katsomuksesi mukaan sitoutuminen kannattaa siis tasan 26-vuotiaana, ei toki päivääkään aiemmin, koska silloinhan ollaan vasta 25 v.
Samaa rataa siis jatkaa yhden yön jutut, avoimet suhteet jne. mikäli sun vänkyrää polkuu aletaan tallaamaan. Sekö hyväksyttävää?
Ja jos vahingossa sattuu tapaamaan oikean, rakastettavan ihmisen, sun mielestä pitää siis sanoo (jos on siis alle 26v.) "sori, nyt ei käy. mä oon vasta 25v, yritä uudelleen sitten kun oon 26 v."
Sitten sitä aletaan itkemään, kun se oikee on mennyt ja ystävä lohduttaa: "älä itke, ei siitä kannata itkee. sähän oot vasta 25, ei sun vielä tartte sitoutuu"
Pyh, sanon minä.
Jos mä tapaan 20-vuotiaana mun miehen, tietty mä sitoudun häneen, koska on mahdollisuus että ollaan yhdessä loppuelämä. Ja toisekseen, ei mitkään yhden yön jutut oikein kiinnosta ja onhan se kiinnostavampaa olla toisen seurassa, kuin yksin itsensä.