Olen ihan ihmeissäni omian ajatusteni kanssa. Viime viikonloppuna jätin poikaystäväni, sillä sain selville hänen petäneen minua. Emme kerenneet kovinkaan kauaa seurustella (4 kk), mutta olin jo rakastumassa kyseiseen mieheen. Mutta nyt kun kaikki on ohi, en tunne minkäänlaista kaipuuta, ikävää, en edes surua. Ainoastaan se v*****aa, että annoin taas kerran jonkun leikkiä tunteillani, mutta tunteita tätä miestä kohtaan ei enää ole. En edes ajttele enää häntä vaikka suhde loppui pari päivää sitten. Oliko se sittenkään rakkautta tai edes ihastusta?!Vai onko minusta tullut tunnevammainen kaikkien näiden paskajuttujen jälkeen? Onko kukaan muu kokenut samanlaisia fiilareita?!
tunnevammainen(ko)!?
mimmi
4834
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Uskon kyllä, että kiintymyksesi on ollut ihan aitoa, sillä jos olisit tunnevammainen, ei pettäminen olisi edes sattunut.
Ja voi olla, että tapahtuneesta on niin vähän aikaa, että lähinnä hoet mielessäsi "ei voi olla totta!". Ja jos ei ollut sinulla ensimmäinen kerta, niin pettymyksen tunne varmaan päälimmäisenä ja muut siellä alla.
Mutta kyllä sinä tunnet ihan normaalisti.
Pärjäile =)
sepä siinä just onkin, että kun en edes hoe itselleni mitään...siis tyyliin, "ei voi olla totta" niin kun sanoit. No otappa noista tunteista selvää, jos niitä on kohtaan enää ollenkaan. Mut omasta mielestäni on hienoa, että pääsin yli kusipää äijästä näinkin helposti. Ei viitti kyyneleitä tuhlata tämän sortin miesten miehiin=)
Olitte seurustellut 4 kuukautta.
Mitä ihmeen tunteita lyhyen seurustelun loppuminen pitäisi herättää?
Näitähän on jokaisella yli 20 vuotiaalla "miljoonia" takanaan. Jos niistä kaikissa nousisi jotain ihme tunteita loppuessaan niin johan olisi päät sekaisin kaikilla.
Ei muuta kuin seuraavaa koittamaan.
Vihdoinki joku sanoo jotain järkevää! Oikeesti ajattelin tuossa vähän samoja juttuja mutta en osannu päättää että onko se "normaalia" vai ei. Nyt pitää kyllä ottaa itteesä niskasta kiinni ja lopetta tämmönen sinisilmäisyys. Tykkään itsestäni vaikka en narsisti olekaan, enkä halua pistää näin upeeta pakkausta=) pilalle tommosilla turhilla miehillä ja ajatuksilla. Joo, vähän saa tsempata itteesä(vähän kehuakin), että elämä maittas vaan paremmalle.
Soromnoo!