Eli, ensimmäinen seurusteluni alkoi tämän vuoden alkupuolella, ja päättyi toukokuun lopulla. Pidin miehestä todella paljon, mutta hän ei varmaankaan minusta. Kesti aikaa että pääsin yli, sitten tapasin netin kautta mukavan miehen. Juttelimme kaikesta, hän tiesi minusta synkimpiäkin salaisuuksia, hän oli mahtava tyyppi.
Parin kk päästä hän tunnusti pitävänsä minusta. Sanoin hänelle että pidin hänestä myös, ja siitä alkoi jonkinlainen kaukosuhde. Soittelimme, skypetimme kameran kanssa, eli käytännössä tiesin miltä hän näytti. Mies oli todella mukava, luulin että hänen tunteensa minua kohtaan olivat aidot.
Eilen hän sitten sanoi ettei tunne minua kohtaan enää mitään. Välittää uskomattomasti, ei halua satuttaa mutta jätti silti. Lopullisesta syystä jäi epäselvyyksiä. Hänen oli tarkoitus tulla käymään tämän viikon loppupuolella.
Ahdistavaa että joudun käymään tämän taas läpi.. Mieleni on muutenkin herkkä, vanhempani erosivat samoihin aikoihin kun erosin ensimmäisestä seurustelukumppanistani, ja olen muutenkin masentunut ja ahdistunut. Käyn psykologilla ja minulla on ystäviä jotka kuuntelevat ja auttavat. Mutta silti joudun kantamaan tätä raskasta taakkaa.. Miten saan tämän ahdistuneisuuden pois? Aika auttaa, tiedän, mutta minusta alkaa tuntua että en seurustele pitkiin pitkiin aikoihin...
Parin kk päästä hän tunnusti pitävänsä minusta. Sanoin hänelle että pidin hänestä myös, ja siitä alkoi jonkinlainen kaukosuhde. Soittelimme, skypetimme kameran kanssa, eli käytännössä tiesin miltä hän näytti. Mies oli todella mukava, luulin että hänen tunteensa minua kohtaan olivat aidot.
Eilen hän sitten sanoi ettei tunne minua kohtaan enää mitään. Välittää uskomattomasti, ei halua satuttaa mutta jätti silti. Lopullisesta syystä jäi epäselvyyksiä. Hänen oli tarkoitus tulla käymään tämän viikon loppupuolella.
Ahdistavaa että joudun käymään tämän taas läpi.. Mieleni on muutenkin herkkä, vanhempani erosivat samoihin aikoihin kun erosin ensimmäisestä seurustelukumppanistani, ja olen muutenkin masentunut ja ahdistunut. Käyn psykologilla ja minulla on ystäviä jotka kuuntelevat ja auttavat. Mutta silti joudun kantamaan tätä raskasta taakkaa.. Miten saan tämän ahdistuneisuuden pois? Aika auttaa, tiedän, mutta minusta alkaa tuntua että en seurustele pitkiin pitkiin aikoihin...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olin pitkään masentunut eroni jälkeen, en halunnut liikkua kotoa mihkään, enkä syönyt kunnolla. Lopulta tajusin että asiat vain pahenevat jos jään murhetimaan asioita yksinäni. Päätin vaihtaa asennetta ja aloin ajatella asioista positiivisesti. Pidin hauskaa ystävieni kanssa enkä antanu pahan olon enää tulla kaiken sen mukavuuden tielle. Elämäänhän tänne on tultu. Kun ajattelee asioista positiivisesti ja hymyilee ilman syytäkin, pikku hiljaa huomaa että on oikeasti onnellinen. Tietysti tämä vaatii sen oman motivaation, mutta näin minä selvisin kaikesta. Ja niinkuin sanonta kuuluu "Don't cry because it's over, smile because it happened" ! :)
Ehkäpä sä olet kertonut miehille itsestäsi ihan liikaa. Tuo masennus ja ahdistus ajaa myöskin ne potentiaaliset ehdokkaat pois sun luota. Varsinkin jos kummatkin miehet ovat itse henkisesti terveitä. Eivät jaksaneet ottaa sitä taakkaa harteilleen. Eli seurustelua masentuneen kanssa.