olen häkissä, jossa ei ovea

Omaa tyhmyyttä. Mitäs menit vuoden tutustumisen jälkeen ostamaan talon "ukkos" kans.

Sitä saa mitä tilaa.

Tiesitkö, että lauseet alkavat aina isolla kirjaimella?

Luuletko, että pelkällä ulkonäöllä herätellään rakasteluhaluja ja ylläpidetään parisuhdetta ja läheisyyttä? Rakkautta siihen tarvitaan! Jos vaadit rakkautta ja läheisyyttä itsellesi, se ei ole rakkaudenosoitus kumppanillesi, vaan melkeinpä luontaantyöntävin teko mitä olla voi.

Ainut keino, millä toisen voi saada rakastamaan itseään on antaa pyyteettömästi rakkautta ja hellyyttä toiselle. Onkohan teilläkin käynyt niin, että läheisyyttä ei enää uskalleta ottaa vastaan, koska siihen on aina tai liian usein liitetty vaatimus tai velvollisuus seksiin ja syyllistetty, kun sitä ei olekaan saanut?

Onko välillänne koskaan ollutkaan rakkautta? Onko miehesi sanonut rakastavansa sinua? Olen valitettavan usein tavannut suomalaisia miehiä, jotka eivät kertakaikkiaan osaa rakastaa, eikä puhuakaan rakkaudesta yhtikäs mitään, vaikka itse kuinka heille pyyteetöntä rakkautta jakaisi mielin määrin.

Jos tilanteenne ei muutu rakkaudelliseksi, onhan aina parempi kärsiä kipurahoja yksin tai jonkun rakkaan kanssa, kuin elää rakkaudettomassa parisuhteessa, joka pidemmän päälle tuhoaa mielen- ja fyysisen terveyden, molemmilta osapuolilta.

Olet tosiaan edennyt melko nopeasti suhteessanne. Ei tässä silti mitään peruuttamatonta ole tapahtunut.

Miehesi vaikuttaa rehelliseltä, koska on kertonut avoimesti työpaikallaan olevasta eronneesta naisesta. Rehellisyys onkin yksi parisuhteen kulmakiviä. Moni liitto päättyy kulisseihin, kun ei olla toiselle rehellisiä muista ihastuksista.

Sinä puolestasi vaikutat kipuilevan naisten ensimmäisen parisuhdetarpeen äärellä, parisuhteen turvallisuuden ja jatkuvuuden. Tämä on varsin ymmärrettävää, kun mies tuntuu etäiseltä eikä häneen saa yhteyttä niin verbaalisella kuin emotionaalisellakaan tasolla.

Ehdottaisin, että yrittäisit ilmaista itseäsi miehellesi tunteellisella tasolla. Kerro häntä syyllistämättä siitä miten itket itsesi iltaisin uneen, kun sinusta tuntuu ettet saa häneen yhteyttä. Kerro miten pahalta se tuntuu, mutta älä syyllistä häntä. Yritä todella tehdä tämä häntä syyllistämättä, kertoen ainoastaan omista tunteistasi. Välttämällä sinä-sanan käyttöä miehesi ei koe olevansa syyllinen tilanteeseen.

Mies voi olla pelkästään vetäytymisvaiheessa parisuhteessaan. Tämä tarkoittaa, että hän on mennyt vähäksi aikaa sinulta piiloon, "luolaan". Mikäli näin on, kaikki on silti aivan hyvin. Mies palaa sieltä ja palaa sitä nopeammin mitä vähemmän häntä painostat. Miehet eivät välttämättä itse edes ymmärrä olevansa hetkellisesti poissa suhteessa. Tällainen aika on miesten oman mielen ja oman navan välistä aikaa, jota he viettävät ihan yksin. Vielä kun muistaisimme kertoa puolisoilemme olevamme luolassa.

Ihmiset on aika hassuja, puhuvat kiireestä, kun olette tunteneet vuoden. Nykyaikana moni muuttaa yhteen vielä nopeammin... Ettei tuo nyt tavatonta ole. No juuh, mutta teillä on arki astunut kuvioihin, sinusta tuli miehen kotiäiti ja semmoinen itsestään selvä hätävara.

Taloudellisesti et ole sen kummemmassa häkissä kuin muutkaan, olet aikuinen nainen, älä siis käyttäydy kuin lapsi. Tottakai velkaa jää, jos velkaa ottaa, älä siis sääli itseäsi sen takia. Velka maksetaan. Aikuinen kantaa vastuunsa, eli suomeksi, jos te eroaisitte, teidän yhteinen omaisuus myytäisiin, ja toivottavasti tajuaisitte edes yrittää saada omanne pois. Sitten loput maksaisit työlläsi, kuten kaikki muutkin aikuiset.
Joten lopeta ylidramatisointi, se sopii vain teinitytöille, eikä oikein niillekään.

Paniikki, roikkuminen, riutuminen ja kaikenlainen ylidramatisointi sen suhteen, kuten rakkauden kerjääminen, on kyllä myös hyvin lapsen tasolle jäänyttä tunneragointia. Miksi? Taannut kerjäämään, olet kuin pikkulapsi vailla isän huomiota. Miksi? Olet kuitenkin keski-ikäinen, aikuinen nainen, joka osaa ja jonka pitää osata, valita itse, erota tai olla yhdessä, mennä töihin, maksaa velkansa, vastata itsestään, elää yksinkin.
Jos olet teini-ikäistä hysteerikkoa muistuttava itkijä, veikkaan ettei aikuista kauaa se seksi kiinnosta. Kaipaat niin lujaa, että se on todennäköisesti jo luotaan tuontävää. Siihen on siis iiiiiso riski. Yritä siis hieman miettiä, onko rakkauden kaipuun ja ikävän pakko olla epätoivoa ja roikkumista. Nyt et kuulosta kaipaavalta, vaan riippakiveltä.

Unohda kaikki semmoiset "työpaikan naiset", yrität vain siirtää ongelmaa ulkopuolelle, ja muiden harteille. Oli sitä tai ei, ongelma on silti sinun ja miehesi, ja siitä huolimatta on olemassa syy ja seuraus. Mieti sitä.
(=sillä ei ole merkitystä lähetteleekö se viestejä tai ei)

Lopeta se itsesi uneen itkeminen ja koita puhua niin, että KUUNTELET, todennäköisesti et kuuntele yhtään. Veikkailet, vainoharhailet, vaadit, suunnittelet ja kaikkea muuta, et oikeasti kuuntele miehesi vastauksia etkä olet läsnä edes kysymyksissä. Älä yritä ajatella itse vastauksia tai pillitä, vaan hengitä ja kuuntele. Mitä se toinen oikeasti vastaa. Mikä on tilanteessa läsnä. Miten sinä itse puhut toiselle.
Kannattaa etukäteen pohtia tunteitaan ja paniikkiaan ja sitä pystyykö niiden kanssa olemaan läsnä. Pystytkö kuuntelemaan. Miettiä niin, että ei ole paniikkia. Ja sitten... Olla aikuinen. Aikuisen elämä on vaan aika raakaa, siedettävää riittää, pitää osata, kestää, jaksaa, ja tehdä ratkaisuja. Pitää kuunnella, pitää olla valmis seisomaan omillaan, pitää osata rakastaa muttei enää voi heittäytyä vauvaksi.

Saat apua itseltäsi. Mutta voisit jutella myös omista ongelmistasi (ei sille aina niin kovin myötäelävälle ja puolueelliselle parhaalle kaverillesi!!!) jollekin ammattiauttajalle, mutta siis OMISTA ongelmistasi.
Siellä sitten selviää loputkin, kun selvität kuka ja mikä olet ja miksi valitset noin.