Maanantaista tähän päivään ja tähän hetkeen olisin tarvinnut jälleen ainoan isosiskoni henkistä tukea, ja joskus niin monesti tämän runsaan 10 vuoden aikana, mutta sinua ei enää ole, olet ollut, mutta vain muistoissani asut. Vain muistoistani voin kaivella joitakin lohduttavia sanojasi silloin kun vielä elit, ja minulla oli huonoja hetkiä.
Että mä vihaan syöpäääääääääää, joka siskoni päivät päätti ja liian varhain viisikymppisenä.
Kyyneleet putoilevat jälleen:(
Että mä vihaan syöpäääääääääää, joka siskoni päivät päätti ja liian varhain viisikymppisenä.
Kyyneleet putoilevat jälleen:(
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eihän rakkaan ja läheisen kuolema unohdu koskaan. Kuitenkin meillä jokaisella on oma polku: läheiset ja ystävät kulkevat itsekukin kappaleen rinnallamme ja me kuljemme myös heidän kanssaan. Sitten vain on jokin etappi kuljetu loppuun ja pitää jatkaa ja matkaa ja hyväksyä uusia matkakumppaneita. Me synnytään ja kuollaan vuorotellen: Jos ei niin olisi niin planeettamme olis pian ylikansoitettu. Jospa sisko sittenkin sai sanottua ja annettua sinulle se tuen ja lohdun, mikä oli hänen osallensa?
Niinpä, saikin sanottua ja annettua minulle tuen ja lohdun eläessään silloisissa kriisipisteissäni, mutta kun ei ole enää jakamassa niitä tukisanojaan, silloin kun tilanne niin vaatisi. On tietysti muita läheisiä ihmisiä - kiitän heistäkin, mutta sisko on aina sisko, ja hänen tilaansa ei täytä koskaan kukaan toinen ihminen.
NIINKÖ