joviaali luonne

Mä ymmärrän vuokralla asumista sen verran, että se on stadissa sama kuin syytäisi rahaa ikkunasta ulos.

Siinä ei vaan ole mitään järkeä. Ja jos joku haluaa puolustaa tätä elämänmuotoa, niin minä mielelläni siirryn vuokraajaksi ja lähden lappiin läppärini kanssa. Ottajia on pilvin ja pimein.

Tämä on kirkkaasti omistamisen maailma. Mikään ei mene sen yli ei juridisesti eikä jumalallisesti..

Tilanteet muuttuu. Nykypäivänä varmaan jokainen aikuinen ihminen on joskus ollut työtön. Omistaminen ei ole pakollista. Omistaminen sitoo ja vangitsee. Kuten myös vakkari-kokopäivätyö. Nauti tuon elämän vaiheen parhaista puolista. Koulutus on aina hyödyksi, myös vapaa-ajalla ja työttömänä.

Kiitos myötäelämisestä. Toki kouluttaa ja sivistää voi itsetseenkin, siitä ei vain ikävä kyllä saa papereita eikä noteerata töitä hakiessa. En vaan ymmärrä sellaista turhaan koulutusta, vaikkei se toisaalta turhaakaan ole.

Tarkennan sanomaani, siis tarkoitiin turhaalla koulutuksella ns. koulun penkillä istumista, jota tarjotaan vaihtoehdoksi työttömille, se vaan on aika kallista. Kannatan kisällikoulutussysteemiä, opettaja-oppilastyöpareja ja saisi ulottua yliopistomaailmaan asti.

Joskus voi toki olla syytön tilanteisiin. Onko tavallaan kuitenkin huonosti korttinsa pelannut jos näin on tapahtunut. Mielenterveysvikaa ei tarvitse olla ollakseen koditon.

Moniko on valmis ottamaan luokseen kodittomaksi joutuvan tuttavan?

Luulen, että olisi paljon esimerkiksi yksinäisiä ihmisiä, joilla tilaa asua ja voisivat ottaa tutun ihmisen luokseen asumaan, jos sellainen olisi yleisesti hyväksyttävä tapa, mutta sitähän se ei ole. Ja tutun siksi että kemiat olisivat sopivat ja ihmisen historiaakin osaltaan tiedossa. On vaan niin paljon ihmisiä, joilla ahtaat näkemykset asioista ja sehän riittää vesittämään tällaiset molempia osapuolia hyödyttävät ratkaisut.

Kyllä noissa elämänmuutoksissa on aina joku kriisi taustalla. :) Eli se on mielenterveys"ongelma".