Naiset tuntuvat usein toivovan, että mies aikuistuisi. Toisin sanoen kasvavan vastuuntuntoiseksi mieheksi. Vaan mitä tuo sinulle henkilökohtaisesti tarkoittaa?
Pitääkö miehen opiskella, valmistua, mennä töihin ja kantaa taloudellinen vastuu naisesta? Haluta naimisiin ja lapsia? Täyttää muita elämänkumppanin asettamia haaveita?
Mikä juuri sinun mielestäsi tekee aikuisen miehen? Pelkästä vanhenemisesta, inkotitenssistä ja impotenssista tuskin on kyse...
Pitääkö miehen opiskella, valmistua, mennä töihin ja kantaa taloudellinen vastuu naisesta? Haluta naimisiin ja lapsia? Täyttää muita elämänkumppanin asettamia haaveita?
Mikä juuri sinun mielestäsi tekee aikuisen miehen? Pelkästä vanhenemisesta, inkotitenssistä ja impotenssista tuskin on kyse...
Vastaukset 29
Vanhimmat
No ihan ruohonjuuritasolla voisi ajatella ihan sitä, että naisen ei tarvitse olla ainut, joka kotona kantaa vastuun asioiden hoitumisesta. Tiettyyn pisteeseen asti on tietenkin makuasia, että koska tulisi vaikkapa siivota. Mutta jossakin vaiheessa se ei enää ole makuasia. Siltikin usein tällaiset asiat ovat täysin naisen vastuulla, eli vaikka kompasteltaisiin roinaan ja liukasteltaisiin likaan niin siivota ei tarvitse, ellei nainen niin sano.
Tämä on tietenkin vain yksi näkökulma, mutta näinkin arkinen asia tuli ekana mieleen. Naisen näkökulmasta se siis tarkoittaa sitä, että ettei naisen tarvitse kokea että hän on ainut vastuunkantaja ja ainut, joka pitää huolen että asiat tapahtuvat.
"Siltikin usein tällaiset asiat ovat täysin naisen vastuulla, eli vaikka kompasteltaisiin roinaan ja liukasteltaisiin likaan niin siivota ei tarvitse, ellei nainen niin sano."
No jos se nainen hoitaisi oman leiviskänsä niin ei tarvitsisi kompastella roinaan ja liukastella likaan. Ts. nainen hoitaa kodin ja mies tuo enemmän rahaa taloon. Näin sen on luonto tarkoittanut.
...ja jos työnjako on mielestäsi tällainen, oletan sinun luovuttavan rahasi tasajako-periaatteella naisellesi.
Muussa tapauksessahan naisen ei kannata tehdä miestä enemmän kotitöitä, ellei se ylimääräinen raha kilahda naisen kassaan palkinnoksi tehdyistä kotitöistä.
Joillain miehillä on vallalla omituinen käsitys. He kuvittelevat, että koska ansaitsevat rahaa enemmän - vaikka eivät anna siitä yhtään naiselleen - heidän ei tarvitse tehdä kotitöitä. Missä logiikka? Samat miehet kun vaativat naiselta tasan puolta kustannuksista. Reiluahan olisi, jos mies myös maksaisi kustannuksista suuremman osan tässä tapuksessa. Reilusti suuremman. Kotitöihin kuluu nimittäin aikaa.
Se koira älähtää...
Tarkennan vielä tätä...
Kun puhutaan kotitöistä, niin usein sanotaan, että kunnon mies osallistuu ja auttaa. Tuo jo sisältää tietyn oletuksen, nimittäin minun mielestäni LAPSET "osallistuvat ja auttavat", aikuisten pitäisi myös kyetä itse ajattelemaan, organisoimaan ja ottamaan vastuuta. Kyse ei siis ole vain siitä, TEKEEKÖ mies kotitöitä vai ei vaan ennen kaikkea siitä, odottaako mies aina käskyä tai kehotusta kuin lapsi, jonka ei tarvitse itse kantaa vastuuta. Äiti-lapsi -suhde on sellainen, että äiti kantaa vastuun ja lapsi auttaa. Miehen taas toivoisi olevan samalla tavalla aloitteellinen ja vastuullinen kuin naisenkin, eli esimerkiksi terassikalusteiden vieminen talveksi varastoon voisi tapahtua ilman naisen aloitettakin. Hyvin monissa tapauksissa kaikki tämmöiset asiat kuitenkin ovat kiinni siitä, huolehtiiko nainen niiden toimeenpanosta. Joko itse tekemällä tai delegoimalla.
Kyyninen puoli minusta ajattelee, että aikuistuminen tarkoittaa naisen haluavan komean ja suositun miehen rauhoittuvan ja asettuvan aloilleen tämän yhden naisen kanssa ja unohtavan kaikki ne muut, koska elämä on rajallinen eikä tietyssä (naisen mielestä) vaiheessa kannata enää tuhlata aikaa sen oikean löytämiseen ja kohdemiehen tulisi tajuta tämä...
...en nyt oikein parempaa keksi, koska vastuuntuntoisuus ja henkinen kypsyys ei noin muuten ole vaikuttanut naisia kiinnostavan valintakriteerinä.
Taidan vaan olla kyynisellä päällä :p
Se on melko pieni prosentti ihmisistä, naisista tai miehistäkään, joka EI toivoisi suhteen jollain tapaa vakiintuessa että toinen unohtaisi ne kaikki muut.
Hmm, nyt vähemmän punkkuhuuruissa tajuan kirjoittaneeni vähän pointin vierestä...
Aloin ajattelemaan, että mitähän se miesten lapsellisuus sitten on (eihän se lojaaliuuteen välttämättä liity), ja tuli mieleen paraatiesimerkki: ne, jotka ovat käyneet a) lukemassa JA vieläpä vaivautuneet b) kommentoimaan/väittelemään esim. tästä Iltasanomien jutussa mainitusta "pikkupoikien lelusta": http://www.iltasanomat.fi/autot/art-1288509043742.html
Noissa Audi RS4 -kommenteissa on ehkä sitä tiettyä lapsellisuutta joka välillä naurattaa itseäkin, eli sellainen pikkupoikamainen intohimoinen suhtautuminen kalliisiin autoihin joilla ei tee mitään vs. niiden puolustaminen, huvittavaa luettavaa...
Ehkä sitten aikuistuminen merkitsee naisen näkökulmasta sitä, että Audi RS4 -autoista keskustelemiseen ja vastaaviin "pikkupoikien" hommiin käytetty aika pitäisi minimoida ja perhekeskeisiin harrastuksiin kuluttaa vastaavasti enemmän aikaa - koska mikäpä olisi aikuisempaa kuin perheen hoitaminen.
Joissain tapauksissa varmasti perusteltua, että mies keskittyy vähän enemmän niihin "tylsiin" juttuihin eli tekemään sellaista joka jollain tapaa hyödyntää ydinperhettä (remonttiaskareet, siivoaminen, lasten vieminen harrastuksiin jne.) mutta toisaalta sen pikkupojan totaalinen tappaminenkaan ei ole ehkä niin hyvä juttu kuitenkaan, koska ilman lapsen unelmia mies ehkä sittenkin voi loppupeleissä... kuolla tylsyyteen tai jotain?
Eli tulipahan mieleen, että jos aikuistuminen on sitä, että osaa priorisoida "tylsiä" perhekeskeisiä elementtejä elämässä (monet naisten suosimat harrastukset kun ovat perhekeskeisiä automaattisesti, vaikkapa puutarhanhoito hyödyttää tietyssä mielessä aina koko perhettä verrattuna johonkin miesten autoharrastuksiin, siksi naisilla aikuistuminen voi olla ikäänkuin automaattisemman näköistä kun harrastusten tulokset hyödyttävät koko perhettä), niin hyvä juttu tiettyyn pisteeseen asti.
Mutta se pikkupoikamainen innostus joihinkin "turhiin" juttuihin voi myös olla se joka monasti tekee miehestä onnellisen ja vie miestä eteenpäin elämässä...
Taidan olla hieman erilainen tässä suhteessa. Toki aikuinen pitää olla, mutta silloin tällöin sellainen lähes pikkupoikamainen innostus jostain asiasta on mukavaa. Itsekin tulen joissain asioissa luultavasti/TOIVOTTAVASTI olemaan lapsenomainen ja samaa toivoisin kumppanilta. Joskus pitää hieman pelleillä/leikkiä myös. :)
Minulle se aikuisuus on juuri tuota vastuun ottamista. En tahdo todellakaan olla toiselle äiti. Siis aikuiselle miehelle. Osaa ottaa sen vastuunsa, hoitaa raha-asiat, mahdollisesti lapset. Mutta ennen kun mennään näin pitkälle, niin se tietynlainen aikuisuus kyllä huokuu toisesta läpi jo tapailuvaiheessa ja kun tutustutaan. Esimerkiksi se, että juominen ei ole se ainoa tapa elää. Itsekin käyn viihteellä kyllä, mutta mielestäni meni överiksi, kun lähes kolmekymppinen mies toteaa, että "ei ole ollut vähään aikaan töiden lisäksi mitään elämää. Juonpa ensi viikonlopun, niin korjaantuu tämäkin asia." Vaikka henkilöllä on se talous kunnossa ja oma kämppä ja käydään töissä voi silti olla vielä henkisesti niin teini. Toisaalta en myöskään tahtoisi nuorella iällä henkisesti keski-ikäistä.
Harrastuksia pitää olla ja tottakai saa ja pitääkin mennä, mutta kohtuus kaikessa. Aikuisuuteen liittyy tietyntasoinen rauhoittuminen. Ei tarvitse elää rutiinia 24/7, mutta jos on kykenemätön pysymään aloillaan, ei minua kiinnosta. Sitten kun tämä on hallinnassa, pikkupoikamainen innostus vaikka noista autoista on suloista, eikä vie pois miehen aikuisuutta. Joskus aikuisestakin miehestä on hauska päästä toteamaan: "pojat on poikia."
Mutta toisaalta olen hieman erilainen tässä suhteessa. Entisen poikaystävän kaverit katsoivat kateellisena tilannetta, jossa mieheke kannetaan änkyräkännissä kotio. Minä nauran ja kuittaan miehelle, että huomenna on muuten huono olo. Tilanne, jossa moni olisi mäkättänyt, kiukunnut, mököttänyt. Tosin tässä ollaan nuoria, joten suhtautumisen on helppo olla huoleton. Mutta kyllä niiden kaverien ilmeet oli näkemisen arvoiset. Moni arvioi sillä hetkellä kotona odottavaa huutotulvaa, kun itse oli pari kaljaa käyty ottamassa verraten sitä meidän tilanteeseemme.
Miehen tulee kasvaa aikuiseksi, koska nainen ei todellakaan ikinä tule kasvamaan aikuiseksi...
Se mitä mieheltä toivon ja odotan - on vaihdellut oman kasvamiseni mukaan. Teininä riitti eri asiat, kuin nyt aikuisena.
Koska itse olen vastuuntuntoinen ja haluan pärjätä omillani, tietenkin myös miehen pitää omata samansuuntainen arvomaailma voidakseen elää kanssani.
Aikuisella miehellä oletettavasti on käytöstavat ja myös tulevaisuudensuunitelmia, joita toteuttaa omasta halustaan. Mikäli hän haluaa lapsia, niin mieltää myös vastuunsa isänä.
Aikuisen miehen tekee siis kyky ymmärtää, mitä haluaa ja toimia sen mukaan määrätietoisesti. Aikuinen mies ei ole tuuliviiri.
Siinä vaiheessa kun on lapsiakin jo kuvioissa toivoisi ainakin perheessä olevan kaksi aikuista yhden sijasta, jos kuitenkin on niitä lapsiakin osattu yhdessä tehdä :)
Kai se aikuisuus on sukupuolesta riippumatta sitä vastuunottoa ja osallistumista asioihin. Haaveet kai on jokaisen omia aina, mutta jos ne kumppanilla on kovin erilaisia voi siitä tulla jonkinlainen kompastuskivi suhteessa. On kurjaa jos toiselta joutuu odottamaan asioita jotka eivät kenties koskaan toteudu. Näin voi olla jos ollaan kovin erilaisia; arvostetaan eri asioita, on erilaiset haaveet tulevaisuudesta jne.
Ikä on numeroita, aikuisuus riippuu korvien välistä.
Ymmärtääkseni lasten kasvatus on paljon vaikeampaa kuin niiden tekeminen. Onneksi me olemme Rouva Ratikan kanssa aina osanneet ehkäistä. Se tosin ei riittäne kaikille todisteeksi aikuismaisuudesta...
Noin muuten pointtisi erilaisista tulevaisuuden haaveista oli osuva. Moni kun syyttää kumppaniaan lapsellisuudesta tai tyhmyydestä vain siksi, että toiveet ja elämäntapa eivät osu yksiin.
Juu, on se "hivenen" vaikeampaa :)
Mutta ehkä olette törmänneet lapsettomina taas siihen ongelmaan, että ympäristö painostaa niihin lapsiin. Ihmiset ympärillä ei pysty aina sitäkään hyväksymään, että kaikki ei niitä lapsia halua tai tarvitse elämäänsä ja joskus niitä ei tule vaikka yrittäisi ja kuinka haluaisi. Siinäkin voi parisuhde rakoilla jos toinen haluaa lapsia ja toinen ei..
Se tuo kyllä haastetta parisuhteeseen jos siltä ja muultakin elämältä halutaan eri asioita. Tai ainakin jos ei hyväksy toisen elämäntapaa tai käsitystä parisuhteen luonteesta.
Sopeutuminen asioihin on myös osa aikuistumista. Elämä on harvalla ihan tasaista kulkua loppuun saakka ja erilaiset elämänkäänteet ja -vaiheet tuo myös haasteita parisuhteeseen. Ja harvalla edes toimivassa parisuhteessa se sykli etenee ihan samaan tahtiin. Henkinen kasvu kun ei lopu 20- tai edes 30-vuotiaana :)
"Mutta ehkä olette törmänneet lapsettomina taas siihen ongelmaan, että ympäristö painostaa niihin lapsiin."
Painostus on jälleen vähän kaksipiippuinen juttu. Jollekin, etenkin lapsettomuudesta kärsivälle naiselle, kysymys saattaa olla todella kipeä ja tungetteleva. Mutta kun me emme niitä halua, niin ei meitä voi painostaakaan.
Rouva Ratikka vastaa utelijoille, ettemme halua lapsia. Silläkin uhalla, että joku hoivaviettiään lapsilla tyydyttävä yrittää syyllistää. Minä olen aina sanonut vanhoille sukulaismummoillekin, että kyllä me harjoitellaan ahkerasti. Ylensä ilme muuttuu kummalliseksi, mutta harva kysyy toistamiseen seuraavissa sukujuhlissa.
"Siinäkin voi parisuhde rakoilla jos toinen haluaa lapsia ja toinen ei.."
No eipä äkkiseltään tule mitään mieleen, mikä erimielisyys saisi enemmän kitkaa parisuhteeseen aikaiseksi.
Mun mielestä naisetkin saisivat kasvaa aikuisiksi useammin. Ottaa vastuuta omista asioistaan ja valinnoistaan, eli kenen kanssa menee naimisiin, tekee lapsia ja toisaalta, onko harrastuksia ja saako toteuttaa omia kunnianhimojaan. Moni roikkuu itselleen väärissä miehissä, syyttäen aina exiään narsismista, muttei koskaan itseään omista valinnoistaan. He syyttävät miestä omien harrastustensa lopettamisesta, mutteivat katso peiliin, kuka lopetti ja kuka sen miehen valitsi. He alkavat itse ottaa äidillistä asemaa mieheen nähden ja muuttavat heti yhteen ja kenen kanssa tahansa, ja sitten syyttävät miestä, kun se ei heti heidän niin halutessaan, muutukaan toisenlaiseksi.
Naiset ovat omasta mielestään hyviä kuuntelijoita, mutta tosiasiassa he ovat surkeita siinä, miettien omia vastauksiaan ja pätiessään. Yritänpä sinkkuna keskustella omasta elämäntilanteestasi ja siis sinkkuudestasi parisuhteessa olevan naisen kanssa. Joka toki saa jauhaa omasta parisuhteestaan, ja lapsistaan jos niitä on. Niin, saat neuvoja, miten ei pitäisi stressata ja olla "epätoivoinen" vaikka kyseessä on vain sinun elämän tilanteesi, mistä haluaisit puhua. Miksi sinkulle ei olisi luonnollista pohtia joskus omaa sinkkuuttaan? Tai tapaamiaan kumppaniehdokkaita? Tai sitä, kehen on ihastunut? Vaan kun ei ole. Kyllä parisuhdenainen tietää. "älä stressaa", en stressaakaan, vaan olisin toivonut voivani olla oma itseni oman elämäntilanteeni kanssa.
Vaan kun kyllä nainen tietää, miten sinun pitää suhtautua... Unohtaen millä epätoivolla itse uutta putkeen otti.
Naiset neuvovat, pätevät, ja kyllä itse kaipaavat myötätuntoa, mutta eivät aidosti kuuntele, elä ja ole läsnä, ja: ole tietämättä. Pitäisi osata kuunnella enemmän ja tietää vähemmän. Mutta ehei, naiset tietää miltä muista tuntuu, ja kotipsykologia joka pohjautuu pariin itsekasvatusoppaaseen ja ehkä lukion kurssiin, on tehnyt heistä suunnilleen ammattilaisia, ja he tietävät kyllä mikä muita milloinkin vaivaa.
Naiset väittävät myös olevansa hyviä ihmistuntijoita, mutta sori vaan, eivät ole: he pohjaavat vähäiselle elämänkokemukselle ja suppealle yleistiedolle lähinnä yleistyksiä mitä voi lukea menaisista. Siihen, että oppisi, pitäisi opetella, siihen että tuntisi toisen, pitäisi kuunnella.
Juuh, liiton roolit he jakavat, toki. Miehen kautta pitäisi tulla onni, turva tai sitten näiden pelastajanaisten mielestä kirkkaampi kruunu kärsimyksistä.
Osa naisista ja etenkin nykyään ja henkisesti pahasti lapsen tasolle. Prinsessa leikkejä leikitään jopa 25-vuotiaina vielä ja jos seksielämä aloitetaankin nuorena, se onkin se elämän viisauden ainoa pohja, liian usein. Koulutyttöinä kouluttaudutaan muttei ajatella. Itse ylläpidetään stereotypioita, ja ulkonäköpaineita, tietenkin syyttäen miehiä, mediaa ja yhteiskuntaa omista valinnoista: kuka pakottaa mihinkään? Ja toisaalta, ketä oikeasti häiritsee olla siisti? Naisia pitää myös paapoa tekototuuksilla: mikä tahansa ylipainoinen on muka muodokas ja on vaatevalmistajien vikaa, ettei 40 kg ylipainoiselle löydy istuvia vaatteita. Miten voi löytyä, jos on pallo, lihavuus vienyt jo ne kaikki muodot ja tokikaan se syöminen ei ole omaa vikaa... Ehei, nykyään 30-vuotialla jo aineenvaihdunta hidastuu iän takia ja lässyn lässyn. Taas asia, mistä naiset eivät itse meinaa ottaa vastuuta lopulta kuitenkaan.
Palkka on kuulemma vähäinen mutta naisethan ne naisvaltaisten alojen säännöt tappelee, eikö? Jos itse siis suostuu pätkätöihin, surkeisiin työehtoihin ja kaikenmaailman byrokratian sääntöihin, jotka estää työssään pätevien vakinaistamisen jonkun paperipätevyyden takia, niin eikö se ole omaa vikaa? Naisvaltaisten aloojen ammattiliitot ovat säälittäviä, saaden aikaan: ei mitään! Siivousalalla taida olla enää oikeuksia ollenkaan ja se joka niitä matalia palkkoja hyväksyy on nainen. Naiset eivät halua olla "ahneita" mutta kun fakta on se, että kaupasta saa ruokaa vain rahaa vastaan. Naiset eivät suostu pitämään omia puoliaan, ja tekemään. Naisvaltaiset alat polkevat kaikkien oikeuksia, mutta kun pitää olla pyhä ja tekonöyrä ja tietenkin väärissä asioissa. Myös hokemaa "naiset on sitä ja tätä/ naisvaltaisillla aloilla nyt on niitä ja näitä ongelmia" pitää yllä naiset itse! Jos itse olet sillä alalla niin miksi v*tussa sitten käyttäydyt niin? Eikö omaa käytöstään voi miettiä: kannattaako kadehtia, juoruilla ja mihin paskapuheen voisi lopettaa? Eikö yhteishengen luo ne ketä siellä on? Eikö naisvaltaisilla aloilla pääosin naiset ihan itse luo sen hengen , korjaukset ja ongelmat ja sen mitä naiset ovat?
Mutta kun taas pitäisi kasvaa aikuiseksi, katsoa peiliin ja miettiä vähän.
Mutta entäs usko? Kyllä, naiset tietää henkisestä kasvusta kaiken. En tiedä miten he sen tekevät, kun eivät muutu myötäeläviksi, eivät osaa kuunnella ja heidän neuvonsa ovat pätemistä... Lisäksi uskonsa myötä he tietävät kaikesta kaiken: onko se nöyryyttä, että alkaa paasata muille, miten tietää mikä on henkisyyttä, kuka on oikea jumala tai miten universumi toimii? Kyllä, vain hyvinvoivat naiset paasaavat, miten alitajunta tuo sinulle kaiken ja miten köyhät on köyhiä vain omaa vikaa ja muuta ylimielistä sontaa. New age uppoaa vain naisiin ja kaikenmaailman vähemmistössä olevat hurahtaneet miehet saavat tarjokkaita henkiseen yhteyteen kasapäin... Oikeasti! Raakaa mutta totta, jos mies pyörii näissä henkisisssä piireissä, ja esittää olevansa joku mikälie parantaja, se toki on sitä, ja pimppiä riittää.
Ja sitä rataa. Naiset eivät tunnu kasvavan aikuisiksi, hyväksymään muut erilaisina ihmisinä, he eivät kasva kuuntelemaan muita eivätkä tosiaankaan kantamaan vastuuta itse itsestään. Marttyyrikruunu on edelleen naisten päässä, ja yleensä vääristä asioista. Feminismin aatteenkin ovat pilanneet ne naiset, joilla ei tunnu olevan edes oikeaa tietoa tasa-arvosta. Läyhätään mistä tahansa pikkuasioista ja syytellään, ilman oikeaa keskustelua.
Lisäksi he itse kasvattavat "pojista poikia" ja itse pitävät yllä sitä streotypiaa, missä "miehet ovat ikuisia pikkupoikia" ja kaikilla tavoin jopa ammattikasvattajina sortuvat tähän ja sitten valittavat kun se toteutuu.
Naiset eivät kasva aikuisiksi ja syyttävät siitä miehiä.
Nyt meni aiheen vierestä, mutta jälleen kerran kuuntelin yhden ystäväni kaikkitietävää elämän asennetta ja mietin, haluanko pitää häntä ystävänä. Nyt on menossa new age vaihe, ja "henkinen kasvu", joka tarkoittaa että hän on lukenut nyt pari kuukautta kirjoja ja käynyt meditaatiokurssilla, eikä hänelle voi enää puhua mistään ilman että saa kaikkitietäviä ja typeriä neuvoja ja yleistotuuksia.
Jokainen miespuolinen ystäväni on aikuinen ja itsasiassa olen koko ajan karsinut naispuolisia ystäviä, koska en jaksa enää sitä pa*kaa. Tuntuu että naiset tulevat noin 10 vuotta kehityksessä jäljessä. Tietenkin tämä on vähän nyt ikävää "itsensä ylentämistä", mutta ei voi mitään. Olen ollut miesten kanssa duunissa toistakymmentä vuotta ja kyllä miehissä on samalla tavalla tyyppiä jos toistakin, mutta nämä asiat on enemmän naisten huonoja puolia. Onneksi en ole lesbo, en ikinä jaksaisi elää naisen kanssa.
Ja haluan sanoa tämän siksi, että vaikkei se vastaa kysymykseesi, olisi syytä aika monenkin naisen miettiä, että mitäpä jos toivoisi vaikka ITSENSÄ aikuiseksi kasvamista sen miehen sijaan.
...''että mitäpä jos toivoisi vaikka ITSENSÄ aikuiseksi kasvamista sen miehen sijaan.''
Ei Suomessa saa vaatia naisilta mitään, uuno.
Ihmiset miettii aivan liikaa, miten tulisi käyttäytyä, koska on tiettyä sukupuolta tai tietyn ikäinen jne. Oikeasti ei kannata miettiä yhtään, vaan paras on olla juuri sellainen kuin on!!!!!! Jos se ei muille passaa, se on heidän ongelma.
Moni nainen on henkisesti pikkulapsen tasolla. Moni mies on pahaisen pikkukakaran tasolla!!!! Henkinen kypsyys on jotain, mitä ei voi opiskella. Se on, jos se on. Se ilmenee jonkinmoisena karismana. Äidilliset ja isän omaiset ihmiset on äärettömän viehättäviä ja puoleensa vetäviä. Jokainen oikea äiti ja isä ei sitä todellakaan ole. Monet luulee olvansa aikuisia kun saa lapsen. Niinhän asia ei suinkaan ole!!!!!!
Mitä naisten palkkaukseen tulee, se on sekä naisten omaa vikaa että miesten vikaa!!!!
Feminismiä ajatellen moni luulee, että naisen tulee olla kuten mies ollakseen tasavertainen. Se on silkkaa p.skaa. Ehei! Nainen on luonnostaan pehmeä, eikä niin kailpailuhakuinen mitä miehet työelämässä!!! Tietysti naiset on yhtä älykkäitä kuin miehet (jokaisella ihmisellä tosin on oma henk.koht. ÄO, ei voi suoraan lokeroida ketään) mutta naisten kiinnostukset on yleensä humaanisempia ja ihmisläheisempiä kuin miesten. Mielestäni se on HIENO ASIA!!!! Se on juuri sitä henkisyyttä ja hoivaviettiä jota ilman olisimme edelleen raadollisia eläimiä!!!!!! Miehet on teknisiä. Se on myös tärkeää. Kuitenkin jokaisessa ihmisessä on sekoitus kaikkea. Painotus on eri kohdissa. Kaikki on tärkeitä!!!!!!
Henkilökohtaisesti tarkoittaa: pärjää omillaan, että tyttöystävän/vaimon/äidin eikä kenekään muunkaan aikuisen tarvitse huolehtia, tyyliin kuoria perunat, pestä pyykit, huolehtia laskujen maksamisesta ajallaan, töihin menemisestä ajallaan, raha-asioista, juomisista, syömisistä ym.
Eli itselle olis aika hankalaa, jos olis kolmas "lapsi" lisäksi tässä huollettavana, vaikkapa alkoholi- tai peliongelmainen, toisen vastuulle heittäytyvä.. Ihmissuhteissaan sössivä, sosiaalisesti rajoitteinen, naissankari tms.
Miehen ei myöskään tarvi ottaa naisesta vastaavaa vastuuta, ei taloudellisesti eikä muutenkaan. Lapsiakaan ei tarvi haluta, se ei liity tähän kysymykseen minusta ollenkaan. Eikä toisen haaveista vastuuta tarvi ottaa, omista kyllä.. Ettei odota toisen niitä toteuttavan.
Minusta tuo pärjääminen on jälleen vähän monisyinen kysymys. Minua monasti sinkkuvuosinani ihmetytti naisten äidillinen asenne tekemisiini. Siis vaikka kävin töissä, asuin omistusasunnossani, maksoin laskuni, huolehdin kodistani ja itsestäni. Silti sekä sukulaisnaiset, että silloiset heilani mieluusti äidillisesti halusivat päällepäsmäröidä elämääni. Kysyinkin usein, että miten ihmeessä olen tähän asti pärjännyt ilman neuvojanne. Ilmeestä päätellen se oli usein epämiellyttävä kysymys...
Nykyinen vaimo onneksi oppi läksynsä kerta sanomisella. Se, että on erilainen tapa tehdä asioita ei tarkoita, ettäkö toisen tapa olisi väärä tai toinen olisi kyvytön hoitamaan asiat.
No sinähän mun näkemyksen mukaan olit just silloin pärjäävä, omillaan toimeen tuleva. Tarkoitin sillä pärjäämättömyydellä sellaista, että ei saa noustua aamulla ylös ja lähdettyä töihin, kouluun tms. kun laiskottaa . Jos on masentunut tai muuten kipeä, sitä ei lasketa. Ja sitä, että ei pysty lopettamaan juomista, vaan menee niin pitkälle, että haittaa töitä, erilaisia velvotteita, ihmissuhteita ym. Tai erilaiset rahapelit, jos on niissä koukussa, on yks, kuten kaikki muutkin addiktiot .
Olen sen verran hoivaluonne, että alkaisin "hoitaa" tuollaista ihmistä ja siitä tulis yks mun lapsista. Ja sitä en halua, aikuisesta kolmatta lasta. Ei ole sellaista ollutkaan parisuhteessa , jossa oltaisiin yhdessä asuttu. Jossain lyhyemmässä tapailusuhteessa kyllä, kaukaa historiassa. Masentuneen kanssa olen seurustellut joskus ja onhan siinäkin noita piirteitä, mutta se on ymmärrettävää, sellaista jaksan hoivata ja kannustaa. Masennus menee usein ohi, mutta perusluonne ei välttämättä muutu, enkä usko, että sitä ainakaan minä pystyn muuttamaan.
Mies, joka kykenisi henkisesesti isäksi, ottamaan vastuuta, huolehtimaan, on aikuinen. Vaikka lapsia ei olisikaan. Vaimoonsa hänen ei tarvitse kuitenkaan huolehtimista kohdistaa, ainakaan samoin kuin lapseen.
Miksi aikuistumien liittyy mielestäsi nimenomaan lapsiin, vaikkei niitä olisi aikomustakaan hankkia? Mitä virkaa on kyvyllä huolehtia jos ei ole halua laisinkaan?
Samaa näkökantaa olen minäkin ihmetellyt. Lapsia = aikuinen. Tässä ei ole mitään logiikkaa. Ketään ei vastuuntuntoiseksi aikuiseksi tee lapsien väsääminen.
Aikuistuminen on omiasta asioistaan huolehtimista ja läheisistään välittämistä. Mikäli lapset tekisivät ihmisistä vastuuntuntoisia ja aikuisia, jokainen teiniäitikin ja linnakundi olisi aivan toinen ihminen.
Kyllä mun mielestä aikuisuus on myös yhteisvastuuta ja semmoista että osaa ottaa muitakin huomioon vaikkei ne olisikaan just läheisiä. Että siis jaettaisiin asioita, vastuuta ja otettaisiin omallekin vastuulle ihan vapaaehtoisesti asioita, maksetaan kyydit, ei pummita toisen piikkiin eikä lasketa muiden persauksilla mäkeä. Myös sitä, että asioista osataan keskustella, myös eri näkökannoista, keskustella, pohtia, miettiä mikä milloinkin olisi parasta, vaikkei se aina olisi just omaksi parhaaksi.
Tosin en puhu nyt vain miehistä vaan ihan yhtälailla naisista.
Aikuistuminen on kyllä itsenäistymistä ja sitä, että osaa ajatella itse, ottaa vastuun päätöksistään ja kantaa seuraukset. Sitä että osaa välittää läheisistään. Mutta myös sitä että osaa välittää yleisesti muistakin. Ja että aikuisena tajuaa sen, että joskus pitää osata välittää myös niistä ihmisistä kenestä ei välittäisi välittää, vain siksi, että se on oikein.
Lisäksi pikkuhiljaa pitäisi osata laskea pidemmän aikavälin hyöty lyhyen hetken hurman edelle. Hyväksyä erilaiset ihmiset ja erilaiset mielipiteet, tajuta niitä miljoonia harmaan sävyjä eikä pelkkää mustaa ja valkoista. ja sitä rataa...
Lapsien teko ei liity välttämättä minunkaan mielestä kuin siihen, että todistetusti osaa sen verran n*ssia että lapsia syntyy: ja se ei paljon vaadi. Kaikki ei sen myötä kasva yhtään mihinkään ja joilleki lapsi on pelkkä lemmikki, esine tai oman egon jatke. Eikä kaikki edes yritä kasvattaa lapsistaan aikuisia, omia itsejään vaan lähinnä pitää heidät omina lapsinaan ja omaisuutena.
Se on kanssa jännä, että aikuistuminen yleensä tarkoittaa yksinomaan naisen käsitystä aikuistumisesta.
Kyllähän jokainen mies aikuistuu, toiset naisten vaatimalla tavalla, toiset miehisellä tavalla.
Aika vaikea kysymys, mut joskus olen vaatinut sellaista, vaikken ole varma onko vastuusta ollut edes kysymys.
Mun mielestä kai miehen olisi pitänyt kantaa vastuuta yhtä paljoin kuin minä. Rakastaa teini-ikäistä poikaansa, eikä olettaa että hän ymmärtää jos iskä on vähän poissa "vieraissa". Mun mielestä hänen olisi pitänyt kutsua poika edes yhden kerran katsomaan peliä, johon hänellä on ilmaiset liput työnsä puolesta. Mun mielestä hänen olisi pitänyt edes yhden kerran elämänsä aikana, keksiä miten vietetään lomaa oman perheen kanssa. Mun mielstä hänen olisi pitänyt viedä koira lääkäriin, kun näki että se kärsi. Mun mielestä hänen olisi pitänyt edes kerran, juhlia kanssani hääpäiväänsä. Mun mielestä hänen olisi edes kerran pitänyt tajuta, että pelkkä raha ei riitä perheelle, jos hän on aina itse poissa perheensä elämästä.
No ehkä toi edellinen ei ole vastuutonta, mut jotain ymmärtämättömyyttä se on, jonka olisi voinut korjata joku vastuun tunteminen - vaivautuminen. Mut onhan se vaan niin vaikeaa, kun paljon hauskempaakin tekemistä on maailmassa.
Oukei. Tiivistän. Mun mielestä vastuuntunnotonta on välittämättä jättäminen. Se voi olla pieniä asioita tai suurempia. Onko siis ihme, että jokin palsta vasteineen vaikuttaisi jopa enemmän vastuuntuntoiselta, vaikka vastaukset olisivat "sieltä tännepäin* :)