Seuratkaapa sivustolla Paikkakunnat/Kemijärvi keskusteluketjua Työpaikkakiusaamista. Ketju keskittyy käsittelemään paikallisen Perhe-ja mielenterveysklinikan työpaikkakiusaamista, joka on tullut julkisuuteen 27.9.2012. Kiusaamiset ovat alkaneet jo 2000-luvun alkupuolella. Kiusattuja on ollut useita ja heidät kaikki on savustettu pois.Esimies on kiusaaja. Kaupunki on satsannut paljon asian"selvittämiseen", joka on käytännössä tarkoittanut toimenpiteitä asian salaamiseksi.
Mukana ovat olleet työterveyshuolto, työsuojelu(paikallinen ja AVI), Eduskunnan oikeusasiamies. Poliisi ei ole vielä aloittanut esitutkintaa(kulunut 1,5 vuotta rikosilmoituksesta)
Kiusaaja ja hänen tukenaan oleva johto ovat kieltäytyneet käsittelemästä kiusaamisen yksityiskohtia.
Koska paikallistasolla ei ole saatu minkäänlaista oikeutta, haluamme asiallemme laajempaa julkisuutta,
Mukana ovat olleet työterveyshuolto, työsuojelu(paikallinen ja AVI), Eduskunnan oikeusasiamies. Poliisi ei ole vielä aloittanut esitutkintaa(kulunut 1,5 vuotta rikosilmoituksesta)
Kiusaaja ja hänen tukenaan oleva johto ovat kieltäytyneet käsittelemästä kiusaamisen yksityiskohtia.
Koska paikallistasolla ei ole saatu minkäänlaista oikeutta, haluamme asiallemme laajempaa julkisuutta,
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tsemppiä ja toivottavasti asianne etenee ja saatte terveelliset työolosuhteet! Näinhän siinä monesti valitettavasti käy, että asia pyritään työpaikalla vaikenemaan kuoliaaksi. Silloin on pakko ottaa mukaan ulkopuolisia tahoja asiaa selvittelemään.
Kiusaajia on joka paikassa sillä aina löytyy häiriintyneitä ja kateellisia ihmisiä, jotka oikein hykertelevät toisten epäonnelle, minkä ovat itse aiheuttaneet.
Kateellinen väittää suorankin vääräksi, jos kateuden kohde vain joutuu kärsimään.
Hyvä pahaksi-on heidän motto.
Tsemppiä Kemijärvelle!
Kunnallisella tasolla ainakin perusterveydenhuollon mielenterveystyössä on merkittävää laadun heikentymistä tapahtunut ehkä laajemminkin. Mielenterveystyötä ei arvosteta ja johtotehtäviin valitaan hyvä veli-kerhoon kuuluvia ns. suojatyöpaikoille ilman asianmukaista koulutusta ja alalle soveltuvia henkilökohtaisia ominaisuuksia tyyppejä, jotka ilmeisesti kadehtivat koulutettuja työntekijöitä. Näillä ei ehkä ole ollut halua johtotehtäviin, mutta he menestyvät potilastyössä. Johtajan paikalle on hakeutunut narsistisesti häiriintyneitä tyyppejä, joille työpaikkakiusaaminen on verissä , jopa pakkomielle.
Olenkin ajatellut, että ehkä koulutettujen työntekijöiden psykiatrien ja psykologien tulisi hakeutua töihin sellaisiin yksiköihin, jossa heidän työtään arvostetaan. Potilailta saatu myönteinen palaute on tietysti mieltä lämmittävää, mutta työpaikkakiusaaja-esimiehen kohtelu on pitemmän päälle liian raskasta.