Tuossa yhdessä ketjussa oli kommentti että nainen voi olla liian itsenäinen. Onko näin? Itselläni on kahta kuukausierää vaille maksettu asunto, hyvä työpaikka jossa ansaitsen enemmän kuin keskiverto työssäkävijä, ei muuta velkaa, ei lapsia, eivätkä vanhemmatkaan ole vielä niin vanhoja että tarvitsivat apua. Voin tulla ja mennä täysin miten itse haluan.
Toisin sanoen en tarvitse miestä taloudellisista syistä, en isäksi enkä remonttireiskaksi. Ainoastaan tasavertaiseksi kumppaniksi. Onko tämä jotenkin pelottavaa miehille?
Toisin sanoen en tarvitse miestä taloudellisista syistä, en isäksi enkä remonttireiskaksi. Ainoastaan tasavertaiseksi kumppaniksi. Onko tämä jotenkin pelottavaa miehille?
Vastaukset 10
Vanhimmat
On, ainakin nettimiehille, mutta livenä, ihme ja kumma asialla ei ole merkitystä.
Netissä ei kannata painottaa, olevansa itsenäinen.
"Liian" itsenäisestä tulee mieleen ettei kyseinen henkilö edes halua olla parisuhteessa vaan on mieluummin yksin.
Mies laitetaan lukujärjestykseen jonnekin minne se omasta mielestä sopii, ja jos miehelle ei sovi, se on sayonara.
Mikään ääripää ei ole hyvä.
Ei ole pelottavaa ja miksi olisi, paitsi jos olet hirveän feministin näköinen ;D
Tuollainen itsenäinen nainen olisi ihanne, niitä vain on niin harvassa.
Lastensa ehdoilla eläviä yksinhuoltajia sitten riittää, monen talouskin niin kuralla, ettei yhteisiä menoja voi suunnitella, joutumatta elättäjäksi ja maksumieheksi. Kuka sellaista sitten kaipaa?
Itsenäisyys ymmärretään eri tavalla nettideiteissä, se mielletään helposti itsekkyydeksi, minä minä asenteeksi ja henkilöksi joka nyt ei oikeasti edes kaipaa seuraa.
Entä jos olisitkin pienituloinen siivooja, jolla on asuntolainan eka erä vasta maksettu?
Muuttaisiko se asemaasi itsenäisenä naisena?
Tämä on juuri sitä mitä minä haen, toki myös henkisten ja ulkoisten seikkojen pitää natsata mutta tuo että on talous kunnossa on yleensä merkki myös siitä että ne päänsisäiset palikat ovat myös aikalailla kohdillaan. Kaltaisesi kanssa olisi helppoa aloittaa suhde, alkuun voisi asustella omissaan ja majailla vuoroin vieraissa , sitten jos yhteenmuutto tulee ajankohtaiseksi ei sitä uuttakaan asumista tarvitsisi aloittaa hirmuvelalla vaikka hankkisi suh't tasokkaankin paikan yhteiseksi pesäksi.
mutta eihän "ikisinkku" tartte ketään. Sinkku on sinkku, vaikka voissa
paistais.
Ei välttämättä tarvitse mutta olisihan se mukava silti suhteeseen ryhtyä jos löytyy sopiva toinen puolisko, sitä sinkkustatustakin voi sitten muuttaa jos alkaa näyttämään siltä että homma kantaa pidemmällekin. Ei siis väkisin suhdetta suhteen vuoksi mutta oikean ihmisen vuoksi jonkinlaisen symbioosin voisi solmiakin.
Ikisinkku tarttee sit tosi ison lukaalin, että viinpullot sinne mahtuu!! ;))
Ei sen kovin iso tarvitse olla, pysyy hyvin tulo- ja menovirta balanssissa jos on toinenkin tyhjentäjä niille pulloille.
Ei varmasti pelottavaa miehille jos sitä ei heti kättelyssä kailota ääneen. Itse tunnen olevani itsenäinen hankkiessani vihdoin oman asunnon vaikka vähän velaksi. Uusi auto ja lapsia omaan. Huolehdin heistä itsenäisesti ja olen heistä ylpeä. Olen joutunut vuosia ratkomaan asioita ilman muitten apua. Onko liian itsenäinen jo lähellä itsekästä?