"Avioliiton tarkoituksena on perheen perustaminen siihen kuuluvien yhteiseksi parhaaksi sekä yhteiskunnan säilymiseksi. Avioliitto on tarkoitettu pysyväksi, jotta perheen jäsenet voisivat yhdessä luoda onnellisen kodin".
"Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä (Miehen Nimi): tahdotteko ottaa tämän (Naisen Nimi) aviovaimoksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä?
(Vastaus: Tahdon)
Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä (Naisen Nimi): tahdotteko ottaa tämän (Miehen Nimi) aviomieheksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä?(Vastaus: Tahdon)
Vastattuanne näin myöntävästi teille esitettyyn kysymykseen totean teidät aviopuolisoiksi."
Noinhan sitä sovittiin maistraatissa pari vuotta sitten. Et sitten tahtonutkaan rakastaa, kun tuli ensimmäinen vastoinkäyminen. Alkuhuuma haihtui ja olisi pitänyt elää normaalia arkea. Et sanojesi mukaan ollut enää onnellinen...
Kamala erota, kun itse rakastaa ja toisen tunteet kuolevat. ;(
"Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä (Miehen Nimi): tahdotteko ottaa tämän (Naisen Nimi) aviovaimoksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä?
(Vastaus: Tahdon)
Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä (Naisen Nimi): tahdotteko ottaa tämän (Miehen Nimi) aviomieheksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä?(Vastaus: Tahdon)
Vastattuanne näin myöntävästi teille esitettyyn kysymykseen totean teidät aviopuolisoiksi."
Noinhan sitä sovittiin maistraatissa pari vuotta sitten. Et sitten tahtonutkaan rakastaa, kun tuli ensimmäinen vastoinkäyminen. Alkuhuuma haihtui ja olisi pitänyt elää normaalia arkea. Et sanojesi mukaan ollut enää onnellinen...
Kamala erota, kun itse rakastaa ja toisen tunteet kuolevat. ;(
Vastaukset 21
Vanhimmat
Aika karua, kun menee ihan tosissaan naimisiin.
Ja sitten voi todeta olleensa vain jonkinlaisessa laastarisuhteessa poistamassa pahaa mieltä naiselta joka oli eronnut pitkästä liitosta.
Siis hänelle eka ero parinkymmenen vuoden avioliitosta. Paikkasin jotain, autoin, opetin. Ja kun nainen huomasi olevansa valmis elämään yksin, minä apulainen sain mennä.
Ja ihan puun takaa. ilmoitus. Vielä keväällä suunniteltiin tulevaisuutta kuolemaan asti,
Sitten yht'äkkiä: "En ole onnellinen. En halua elää kanssasi". Näin nainen ilmoitti.
Koviakin kokenutta äijää alkaa pikkuisen kummastuttaa tämä elämä.
Jos se on vaan sitä yksinolon halua... Vai onko tässä takana joku uusi mies?
Jos noin on kiskon siltä pään irti.
vaikka kiskosit kaks päätä irti. Menny mikä menny. Nykyään luvataan liian helposti liian paljon. Ja kun ei huvita erotaan.
Ex-vaimoni sanoi minulle kun otti eron, että vihkikaavassa ei varsinaisesti luvata mitään vaan tahdotaan rakastaa kunnes kuolema meidät erottaa ja siinä on kuulemma selvä ero.
Juuri näin. Tyhmää olisikin lupailla jotain mistä ei voi olla satavarma.
"tahdotteko ottaa tämän (Naisen Nimi) aviovaimoksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä?
Vastaus: tahdon "
Ei luvata rakastaa, vaan ainoastaan tahdotaan rakastaa. Eli tahdottiin silloin 2v sitten, nyt on toisin. Se puolestaan on ihan normaalia, jos se nyt mitään lohduttaa. Mietipä olisiko toisen pöksyissä kovin kiva huomata "hups, enpä enää rakastakaan, tunteet ovat kuolleet". Ehkä se on sittenkin "kivempi" rooli sinulla, vaikkei nyt yhtään naurata.
Oon samaa mieltä. On ikävää, että ihmiset tekevät virhearviointeja ja sitten peruvat niitä satuttaen toisia ihmisiä, mutta tällästa tää vaan on... Ihmisten pitäis vaan ymmärtää se, ettei heti edellisen eron jälkeen riennetä rinta kaarella seuraavaan parisuhteeseen, vaan maltettaisiin työstää ero loppuun ja sitten vasta "eturintamalle". Tietysti ihmiset prosessoivat erojaan eri tahtiin - joku on jo ennen virallista eroa pitkään työstänyt asiaa ja tehnyt suurimman osan siihen liittyvästä ns surutyöstäkin - mutta sitten on taas näitäkin, jotka eivät uskalla ottaa vastuutaata omasta elämästään ja omista päätöksistään, vaan lähtevät heti testaamaan kelpuutaan ja eiku uuteen suhteeseen...
Kaksi avioliittoa on takanani. Ensimmäinen päättyi avioeroon varsin kivuliaiden vaiheiden kautta, toinen päättyi puolisoni kuolemaan. Toinen avioliitto oli hyvin onnellinen. Mutta sitä tässä nyt haluan sanoa ja oikein korostaa, ettei ihminen missään eikä koskaan ole onnellinen koko aikaa. Jos sitä ei usko, niin pettymys tulee olemaan suuri. Kyllä onnellisimmissakin avioliitoissa on vaikeat hetkensä. Toisaalta on tavallista arkea enimmäkseen. Jälkeen päin ajatellen sekin oli oikein mukavaa. Lopuksi vielä ihan pakko sanoa, että väkivaltaa ei pidä sietää yhtään, ei siis yhtään. Varsinkaan jos on lapsia.
Noinhan juuri on. Kyllä terveen ja kunnollisen parisuhteen pitää kestää se, että ei koko aika leijuta jossain rakastumisen euforiassa. Kaikille se arki tulee ja silloin katsotaan, tykätäänkö tuosta toisesta ihan oikeasti. Tyhmemmänkin pitäisi tuo käsittää.
Meillä valitettavasti se arki toi sen, että vaimo totesi; "en ole onnellinen, haluan olla yksin".
Siinä ei sitten auttanut muuta kuin ottaa reppu selkään ja lähteä maantielle. Asunto kun oli kokonaan hänen.
Ehkä meillä ei sitten ollutkaan terve ja kunnollinen parisuhde. Vaan suhde, joka perustui päivittäiseen seksiin. Huomasin, että jos sattui tulemaan parikin välipäivää, muuttui kumppani kärttyisäksi. Tai sitten olin vain laastari vaimon pitkän avioliiton rikkoontumisen hoitamiseen?
Enää en itke niin paljon, tuskin lainkaan. On tässä vapaudessa puolensa:D.
Tarina jatkuu.
Yritin, otin yhteyttä erääseen vaimon ystävään, naispappiin ja parisuhdetapeuttiin, koska tiesin vaimoni jutelleen hänen kanssaan erostamme. Oli sanonut, että ei ota kantaa, kun ei minua tunne, eikä ole kuullut minun tarinaani.
Terapeutti vastasi aika tylysti, ei halua sekaantua meidän asioihimme, ja oli kiusallista lukea asioistamme. Pyysi, etten ikinä ota häneen millään tavalla yhteyttä. Vastasin kiltisti, että ymmärrän ja että hän oli ehkä liian läheinen vaimolleni.
Samana iltana puhuin tulevan eksän kanssa pitkän puhelun ja oli ihan kiva jutella.
Sitten lähetin typeryyksissäni aika ilkeän sähköpostin tälle terapeuttiystävälle ja 'kiittelin' avusta. Ja vähän muustakin. Kerroin, että vaikuttaa, että hän toivoo eroamme.
Seuraavana päivänä tuli vaimolta tekstari, ettei tarvi soittaa, kuten oli sovittu, ei huomenna, eikä seuraavallakaan viikolla. Syynä oli se, että terapeutti oli päättänyt lähettää kaikki sähköpostivaihtomme vaimolleni, paitsi sen viestini, jossa kitin häntä ensin ja kunnioitin hänen ratkaisuaan, sekä toivotin kaikkea hyvää.
Vaimo tekstasi vielä: "...ei olla yhteydessä. Mene eteenpäin, toivon sulle vain hyvää elämässäsi..."
No mihnä meni, laitoin naaman deittiin ja kahvikutsuja tuli. Kolmannella kertaa löytyi sellainen jonka kanssa sitten kolahti. Seurustelen uuden ihmisen kanssa.
Terapeuttiriita tuli sovittua ja viestittelimme ihan hauskasti vaimon kanssa, jostain hän vaistosi, että on jotain tapahtunut. kerroin, että olen saanut uusia ystäviä.
Kun hän käsitti, että minulla on kuvioissa uusi nainen, hän viesti, että ensimmäisen kerran on itkenyt koko päivän ja on yksinäinen. Ei kykene juttelemaan kanssani.
Mä en käsitä.
Itse ajoi minut pois yhteisestä kodista arjen alkaessa, kun rakkaus loppui häneltä. Nyt sitten minun pitäisi satojen kilometrien päästä elää jotenkin niin kuin hän olettaa.
Onko sitä kuuluisaa naisen logiikkaa.
Sanoi toki olevansa onnellinen puolestani, mutta sattuu uusi suhteeni kumminkin häneen.
No, kamalan riemuisasti ja avosylin harva ottaa exänsä uuden vastaan. Näin se vaan menee. Etenkin silloin, jos ollaan vielä tekemisissä keskenään.
Vihkikaava on kaunis loru, jossa vain tahdotaan jotain sillä hetkellä. Mikään lupaus se ei ole eikä kanna elämän vastoinkäymisten ja muutosten läpi, ohi eikä yli.
Tahto ja lupaus eroavat sillä lailla toisistaan, että tahtominen liittyy tietoon sen hetkisestä olosta, tilasta ja tahdosta. Lupaukseen vaadittaisiin tietoa siitä, minkälaiseksi elämä muuttuu vuosien myötä ja sen mukana toinen ihminen, joka on erillinen oma yksilönsä ja joka ei muutu osaksi omaa persoonaa sillä, että pappi poksauttaa tahdolle amenen.
"Onnelliset kodit" ovat menneitten aikojen harha, jossa onnellisuus maksoi toisen, yleensä naisen, oman elämän ja yksityisyyden hinnan. Kun nainen jaksoi kestää, huolehtia, auttaa, vaalia, kantaa vastuun, palvella ja olla hiljaa, alistua ... niin kaikki olivat onnellisia ja tyytyväisiä. Yleensä myös nainen, kuuliaiseksi opetettu ja kasvatettu koira.
Vai loru?!
Takoitatko, että avioliittosopimus ei tule solmituksi, jos molemmat ilmoittavat pelkästään tahtovansa ottaa toisensa aviopuolisoksi?
Avioliittoon kuuluvat sitten itsestäänselvyytenä rakastamiset ja myötä ja vastoinkäymiset ja sopimuksen elinaikaisuus. Mielestäni tahtominen on lupaus, jota ei rikota, vala joka toiselle vannotaan, niin että molemmat voivat omistautua perhe-elämälle ilman että tarvitsee pelätä tulevansa hylätyksi.
Vihkimisessä on todella jotain dramaattista. On rituaaleja, symboleja, todistajia... Tietty on hyvä tulevien lasten kannalta, että vanhemmat ovat sitoutuneet toisiinsa. Usein liitto ei vaan toimi. On todella onni, jos sattuu muodostamaan parisuhteen sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa elämä sujuu pitkään ilman suuria ongelmia.
Jos tahtoa on, niin liitto toimii! Mikä nykyihmistä vaivaa, kun ei olle valmiita tekemään mitään, vaan kaikki halutaan valmiina. Oma itsekäs minä on aina ottamassa eikä antamassa. Tahtoa puuttuu ja suhde muuttuu laskelmoivaksi kilpailutilanteeksi.
Avioliitto on vakava askel, siksi tahdotko -kysymyksellä kaikkien "pelotteiden" edessä varmistetaan, että puolisot ovat vakavissaan.
Kannattaa "sohvi" aukaista silmät ja ottaa läpyt pois ohimoilta ja katsella elämää, liittoja ja parisuhteita muistakin perspektiiveistä kuin omastaan. Lakkaisi ehkä kuulostamasta ja tuntumasta niin hemmetin yksinkertaiselta.
mikään ei ole ihanampaa kuin elää yksin, kun on takana hyvin ikäviä kokemuksia parisuhteista..
Avaaja. Luin kertomasi ja yritin miettiä, mitä sinä oikein itse haet ja odotat toiselta.
Kerrot laittaneesi tuolle "terapeutille" ikäviä viestejä. Olisko hän oikea tarapiaan koulutettu henkilö vai ei ja mikä sai sinut postittamaan noita viestejä.
Ei se rakkaus noin vain lopahda, sitä on tuskin kovin paljon ollutkaan, useinhan erojen jälkeen uusi suhde on todella seksisuhde ja sillätavoin aina laastari. Siihen juostaan pakoon omia ajatuksia.
Liittyikö suhteisiin lapsia jätit kokonaan kertomatta, sillä lapsilla on hyvin suuri merkitys näissä asioissa.
Minusta on todella järkyttävää lukea kirjoituksianne, joissa näette vain aikuiset, ettekä edes mainitse tai kanna millään tasolla huolta noista hirvättävn vääryyden eteen joutuneista lapsistanne.
Sinulle "Mitä lapsille tapah"
On ihan koulutettu terapeutti ja hyvä ystävä eksälle. Yritin saada ihan ammatillista/kaverillista tsemppiä.
Suhteen pelastaminen sai mint postaamaan, koska minä kesällä vielä rakastin.
Kyllä sitä rakkauttakin oli ihan voin kertoa, puolin ja toisin. Ei laastari, ainakaan minulle, tuskin eksällekään. Yksi sellainen ehti välissä jo olemaan.
Tosissani lähdin loppuelämää elämään hienon ja ihanan naisen kanssa.
Lapsia ei meillä vanhoilla ihmisillä sentään ollut, molemmilla toinen liitto pitkän ensimmäisen jälkeen.
Lapset ei tässä ole kärsineet. Omatkin oli jo aikuisia kun ykkösliitosta erosin, kuten oli uudella vaimollakin.
Avioliitto ei ole muuta kuin pari nimeä paperissa, melkein kuin vuokrasopimus. Ei sen kummempaa. Helposti kumottavissa. Joka toinen avioliitto päättyy eroon. Mikä syy ihmisillä on mennä naimisiin?
Tahto SITOA toinen varmasti olemaan mun kans elämän loppuun asti, syy mennä naimisiin.
ennen mentii avioon, et sama sukunimi kaikilla, nykyisin ei tarvii senkää takia, eikä tarvii hävetä jos on avoliitossa, kuten vielä parikymmentä vuotta sitten...