Erottu viime talvena. Kaikki käytännön asiat selvitetty heti, ja tuntui, että menipä se ero melko jouhevasti. Oikeastaan oli heti suhteen alusta asti selvää, että se ei tule olemaan mikään vuosisadan, eikä edes vuosikymmenen, rakkaustarina. Enemmän ehkä ajauduttiin yhteen. Emme ole eksän kanssa olleet missään tekemisissä eron jälkeen, tarvetta ei ole ollut eikä tunnetta yhteenpalaamisesta. En ole kertaakaan joutunut ottamaan puhelinta käteen soittaakseni tai lähettääkseni viestiä, sitä tunnetta ei ole tullut. Ei myöskään hänen puoleltaan. Joissakin muissa suhteissa se on tullut ja asioita on jauhettu loputtomiin. Viime talvena loppu tuli ja se siitä. Nyt syksyn aikana olen kuitenkin alkanut nähdä voimakkaita unia astioiden rikkoontumisesta, kaappien tyhjentämisestä ja kodin siivoamisesta. Käyn kai jonkinlaista lopullista irtiottoa edelleen ja työstän elämääni siivoamalla ja järjestämällä. Tietysti juhlapäivä (erosta kohta vuosi) lähestyy, joten sekin vaikuttanee. Tuntuu levolliselta ja siltä, että pääsen kirkkaille vesille hitaasti, mutta varmasti. Seesteistä, ja jostain syystä ei yhtään haikeaa. Kyllä se ero vaan joskus on oikea ratkaisu.
Kirkkaille vesille hitaasti
Jeah
182
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Et kaij vaan tarkoita,makeita vesiä.