Ennenkuin voi luovuttaa ja todeta, että nyt on aika tehdä jotain muuta ?
Tässä tiivistettynä omat fiilikset työelämästä : Jotakuinkin 10 vuotta tätä nykyistä työtä tehneenä (viimeiset 6v samassa paikassa) olen tullut siihen tulokseen, että oman pään kestämisen kannalta olisi viisainta alkaa harkitsemaan jotain toista alaa/koulutusta. Mutta kun helkkari vieköön ei vaan meinaa uskaltaa ottaa ja sanoa heihei.
Itsellä on nyt ihan hilkulla, että lopputili tulee otettua vuoden loppuun mennessä. Karenssihan siitä tulee, mutta siihen olen jo varautunut pidemmän aikaa laittamalla tilistä aina vähän säästöön, joten ei katastrofia pääse taloudellisestikaan syntymään.
Väki työpaikalla (n 40 henkeä) on jakautunut selkeästi kahteen leiriin. Toiset niitä parempia, jotka saavat päättää kuinka asiat työpaikalla toteutetaan, toiset niitä, joiden näkemyksiä työasioista ei mitenkään noteerata vaan yksipuolisesti sanotaan, että asiat tehdään näin. Ja tämä menee vuosi vuodelta hullummaksi.
On yritetty esimiehelle puhua ongelmista työpaikalla, on yritetty ehdottaa ratkaisuja ongelmiin, on tehty vaikka mitä, mutta esimies lähinnä ottaa asiat hällä väliä asenteella. Koko konsernin ylin johtaja on toisella puolella Suomea, hänellekin asioista on ilmoitettu, mutta muutosta mihinkään ei vaan tule. Työyhteisössä mielenkiinto hoidettavia töitä kohtaan on menossa koko ajan huonompaan. Ketään ei oikastaan kiinnosta sitäkään vähää, kun mihinkään ei koskaan tule parannuksia, vaan hommat jätetään suunnilleen sinne kuuluisaan puolitiehen.Yritä nyt tälläisessä paikassa tehdä töitä...
Kamppailetteko samojen ongelmien kanssa ? Mikä saa teidät jaksamaan nykymenoa työpaikalla, mikäli sinne menokin on täyttä tervanjuontia ? Tai oletteko kenties vaan repäisseet ja sanoneet yhtenä kauniina päivänä, että se on loppu nyt ja lähteneet irtisanomisajan jälkeen ? Yhtenä vaihtoehtona voisi olla muutto aivan toiseen kaupunkiin ja rauhassa miettiä vaihtoehtoja, etsiä uutta työtä tai harkita mahdollista uuden alan koulutusta. Työuraa on kuitenkin jäljellä melkeen 30 vuotta, joten vielä hyvin kerkiäisi...
Kai nykypäivänä ja tässä taloustilanteessa vaan pitäisi olla tyytyväinen, että ylipäätään on töitä, mutta ei se vaan aina ole niin. On todella turhauttavaa hakata päätä seinään vuodesta toiseen.
Tässä tiivistettynä omat fiilikset työelämästä : Jotakuinkin 10 vuotta tätä nykyistä työtä tehneenä (viimeiset 6v samassa paikassa) olen tullut siihen tulokseen, että oman pään kestämisen kannalta olisi viisainta alkaa harkitsemaan jotain toista alaa/koulutusta. Mutta kun helkkari vieköön ei vaan meinaa uskaltaa ottaa ja sanoa heihei.
Itsellä on nyt ihan hilkulla, että lopputili tulee otettua vuoden loppuun mennessä. Karenssihan siitä tulee, mutta siihen olen jo varautunut pidemmän aikaa laittamalla tilistä aina vähän säästöön, joten ei katastrofia pääse taloudellisestikaan syntymään.
Väki työpaikalla (n 40 henkeä) on jakautunut selkeästi kahteen leiriin. Toiset niitä parempia, jotka saavat päättää kuinka asiat työpaikalla toteutetaan, toiset niitä, joiden näkemyksiä työasioista ei mitenkään noteerata vaan yksipuolisesti sanotaan, että asiat tehdään näin. Ja tämä menee vuosi vuodelta hullummaksi.
On yritetty esimiehelle puhua ongelmista työpaikalla, on yritetty ehdottaa ratkaisuja ongelmiin, on tehty vaikka mitä, mutta esimies lähinnä ottaa asiat hällä väliä asenteella. Koko konsernin ylin johtaja on toisella puolella Suomea, hänellekin asioista on ilmoitettu, mutta muutosta mihinkään ei vaan tule. Työyhteisössä mielenkiinto hoidettavia töitä kohtaan on menossa koko ajan huonompaan. Ketään ei oikastaan kiinnosta sitäkään vähää, kun mihinkään ei koskaan tule parannuksia, vaan hommat jätetään suunnilleen sinne kuuluisaan puolitiehen.Yritä nyt tälläisessä paikassa tehdä töitä...
Kamppailetteko samojen ongelmien kanssa ? Mikä saa teidät jaksamaan nykymenoa työpaikalla, mikäli sinne menokin on täyttä tervanjuontia ? Tai oletteko kenties vaan repäisseet ja sanoneet yhtenä kauniina päivänä, että se on loppu nyt ja lähteneet irtisanomisajan jälkeen ? Yhtenä vaihtoehtona voisi olla muutto aivan toiseen kaupunkiin ja rauhassa miettiä vaihtoehtoja, etsiä uutta työtä tai harkita mahdollista uuden alan koulutusta. Työuraa on kuitenkin jäljellä melkeen 30 vuotta, joten vielä hyvin kerkiäisi...
Kai nykypäivänä ja tässä taloustilanteessa vaan pitäisi olla tyytyväinen, että ylipäätään on töitä, mutta ei se vaan aina ole niin. On todella turhauttavaa hakata päätä seinään vuodesta toiseen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Liittosi kouluttaa sinut uuteen ammattiin. Olisit lähtenyt jo syksyllä opiskelemaan uutta alaa. Onko alkuvuonna uusi hakuaika? Ota selvää. Tyhjän päälle ei kannata hypätä. Eikä ihan heppoisin perustein. Voi olla että et saa uutta työtä enää. Ei vapaita paikkoja ole tuosta vaan ottaa, joten kannattaa sinnitellä ehkä vielä. Muita ihmisiä et voi muuttaa, mutta oman asenteesi voit.
Tunnen myös itsekin olevani oravanpyörässä. Itse olen ja samna verran samassa työpaikassa töitä, 9 vuotta, työtahti on mennyt hektiseksi ja koko ajan vaaditaan enemmän ja enemmän, nytkin mietin työasioita uneien sijaan, muun perheen nukkuessa autuaana.
Itse olen myös miettinyt lähtemistä, mutta vaikea on lähteä tyhjän päälle. Tuntuu, että elän sumussa perheen ja työn välissä..helppo vastaus on, että minulla on liikaa töitä ja esimiehen kautta lähdetään asiaa ratkomaan..
Jatkuvat yt:t pitävät ihmiset varpaillaan ja sanoataan, että ei ole pakko olla töissä.
Tunnnen myös, että terveys kärsii, kuten koko perheeni, joka on itselle kaikki kaikessa, mutta pienten lasten isänä en voi lähteä mihinkään/talous ei anna myöten ja tunnen olevani ansassa..
"Mikä saa teidät jaksamaan nykymenoa työpaikalla, mikäli sinne menokin on täyttä tervanjuontia ?"
No ei mikään saanut. Kaksi kertaa on tullut otettua lopputili. Ekalla kerralla yli 10 vuotta sitten otin lopputilin vaikkei ollut mitään uutta työtä tiedossa. Pääsin sitten kuitenkin muistaakseni alle kuukaudessa uuteen paikkaan. Olihan se aika hölmösti tehty, mutta ei se kaduttanut silloin eikä myöhemminkään. Tässä uudessa työpaikassa viihdyin aika kauan.
Juu ja jos ei raada itseänsä puolikuoliaaksi joka päivä,niin ettei jaksa muuta tehdä kuin käydä töissä ja huilata,työnantaja uhkailee irtisanomisilla jos ei vieläkin tee lujemmin töitä.
Onko tämä elämisen arvoista elämää??