Olen vajaa kolmekymppinen mies ja minulla on vain pari kaveria ja heitäkin näen vaihtelevasti. Saattaa mennä kuukausi tai kaksikin, että en heitä näe. Minulla on yksi tyttökaveri, jonka kanssa olen käynyt välillä yliopistolla syömässä ja meillä on yhteinen harrastus. Hän tietää aika paljon ihmissuhdeasioistani.
Olen melko aktiivisesti yrittänyt hankkia uusia kavereita, mutta vähän heikosti olen onnistunut sellaisten oikeiden kavereiden saamisessa. Tapasin jokin aika sitten tyttökaverini synttäreillä hänen poikaystävänsä. Jonkin verran juttelimme ja hän vaikutti ihan mukavalta ja meillä oli samoja kiinnostuksen kohteita. En nyt voi sanoa, että mitenkään hyvin tuntisin tätä tyyppiä.
Rupesin miettimään, että miten voisin tutustua häneen paremmin ja mahdollisesti saada hänestä kaverin. Mietin vain, että voisnko pyytää tyttökaveriltani apua. En tiedä onko se soveliasta, enkä halua olla mitenkään tunkeileva. Todennäköistä on, että en kovin usein tulisi tyttökaverin poikaystävää näkemään, jollei erikseen järjestäisi jotain yhteistä esim. illanviettoa. Miten kannattaisi toimia?
Olen melko aktiivisesti yrittänyt hankkia uusia kavereita, mutta vähän heikosti olen onnistunut sellaisten oikeiden kavereiden saamisessa. Tapasin jokin aika sitten tyttökaverini synttäreillä hänen poikaystävänsä. Jonkin verran juttelimme ja hän vaikutti ihan mukavalta ja meillä oli samoja kiinnostuksen kohteita. En nyt voi sanoa, että mitenkään hyvin tuntisin tätä tyyppiä.
Rupesin miettimään, että miten voisin tutustua häneen paremmin ja mahdollisesti saada hänestä kaverin. Mietin vain, että voisnko pyytää tyttökaveriltani apua. En tiedä onko se soveliasta, enkä halua olla mitenkään tunkeileva. Todennäköistä on, että en kovin usein tulisi tyttökaverin poikaystävää näkemään, jollei erikseen järjestäisi jotain yhteistä esim. illanviettoa. Miten kannattaisi toimia?
Vastaukset 98
Vanhimmat
Sun täytyis löytää toinen kaveriton mies, jos haluaisit itselles pysyvää ratkaisua kaveriongelmaan. Useimmilla ihmisillä on se tilanne luulisin että niillä on se 4-5 hyvää kaveria kelle ne voi soittaa millon vaan ja keihin pitää yhteyttä, siis se lähin kaveripiiri. Loput on melkein sellasia puolituttuja keihin voi pitää yhteyttä sillon tällön jos jaksaa. Hyvien kavereiden määrä on monella aika pieni, koska aikaa vie työ/opiskelut, parisuhde ja harrastukset.
Täs kyseisessä ongelmassa varmaan ratkasevaa on kuinka paljon sillä kyseisellä tyypillä on ennestään kavereita.
Myyt Suomesta kaiken ja lähdet ulkomaille. Löytyy kavereita ja elämäkin on parempaa
juuh elikkäs. sama ongelma. heingailuseura kelpaisi :]
mistä päin AP on? tärkein unohtui kysyä
Olen Tampereelta
Ymmärrän ton tilanteen hyvin.Varsinkin itesellä monet kaverit muuttaneet pois samalta paikkakunnalta ja sit on tilnateessa,jossa voi löytää ajoittain itsensä aika yksinäiseksi,vaikka hyvän päivän tuttuja on vaikka muille jakaa.Ihmissuhteet ei oo aina niin helppoja ja helposti ne ajautuu niin pinnalliseksi,vaikka me kaikki tarvittas vaan joku ihminen joka ois aito ja jonka seurassa viihtyis,jotta vois olla oma itsensä.
Toinen syy yksinäisyyteen helposti on,jos suurin osa kavereista jo seurustelee,kuten omalla kohdalla oon huomannut ja helposti jää sit yksin,kun ei oo vielä semmonen ns.koko ajan haku päällä,vaikka muuten ihan sosiaalisena itsenäni pidänkin.Oon siis Turusta,mut jos halaut voidaan tutustua.Koskaan ei varmaan oo hyviä kavereita liikaa.Harrastukset ja samanlaiset mielenkiinnonkohteet tietty auttaa tässä ja se et on oma itsensä,niin uskon,et pääsee aika pitkälle.
Sama täällä, mutta alkaa jo tuntua että vaikka kavereilla onkin muuta menoa, eivät he yhtään laita tikkua ristiin edes vähän mun näkemiseks. Johtuuko tämä persoonallisuusmagneetti itsestäni? Saattais tietty meno muuttua jos mullakin olis yhtä lailla menoa ku heillä, mutta olis silti mukavampaa saada heihin oikeasti kontaktia ja nähdä vähän enemmän kavereita ja tutustua heihin kun kerran kuussa jos sitäkään.
Mutta siksi pitäisikin lähteä harrastukseen ja ties mihin, eikä ystäviä siltikään helposti synny. Ihmiset ovat kovin varuillaan ja ennakkoluuloisia kokemustensa vuoksi ja jotenkin yrittävät piilotella sitä aitoa itseään. Sille ei sitte voi mitään. Täytyy osata löytyä juuri se samanlainen vapaa ihminen joka voi ja jolle voi puhua kummallisista ja vähän syvemmistä asioista.
Pitkään oon jo aatellut, et missä te kaikki fiksut, ehkä ns. toisinajattelevat ihmiset ootte? Tääl netissä vaan saa lukea samankaltaisia ajatuksia kuin mitä itselläkin on, mut missä te ootte tosielämässä? Neljän seinän sisälläkö? Aina kaivannu sellaista tietyntyyppistä kaveria sekä miestä itselleni, mut eipä oo vastaan tullut... Kaipais niin aitoa ihmistä omaan elämään... Netinkin välityksellä vois tutustua samanhenkisiin ihmisiin, ku mitä itsekin on, mut jostain syystä ihmisillä ei tunnu ees olevan halua löytää samanhenkisiä ihmisiä elämäänsä, ku vaiks itketään, et on yksin, mut annas olla, ku tutustut sellaiseen ihmiseen, niin jostain syystä ei sitten kumminkaan seura kelpaa... Voiskohan joku antaa selityksen tähän?
Mullakaan ei ole kavereita, avomies on, asun kans tampereella.
Yhteiskunnan vaatimukset ihmistä kohtaan on nykyään nii kohtuuttomat että kaikki
o mielummin yksin ettei jatkuvasti tarvi miettii kui on ala-arvonen..
Turkuun myös uusia kavereita, mies- tai naispuolisia. Kolmeekymppiä lähestyvässä ikäluokassa. Kiitos :)
Mulle kelpaisi kanssa kaveri Helsingin suunnalta. Olen 27 vuotias mies ja uusi paikkakunnalla. Vanhoja kavereita näkee nykyään niin harvoin.
kavereita saat kaikkialta, kyse on oikeista ystävistä, kenelle voit huolesi puhaltaa ja kuka kuuntelee, perheen ystävät, jotka jo tietää taustasi, koulukaverit vaikka kaukanakin, netti on aina lähellä ota yhteyttä. Ei tule kukaan hakemaan sinua kotoa mene ulos ja toimi, yritä edes.
Hei saamaton,
tarkoitit ehkä samaa; ihmisiin täytyy ensin aktiivisesti tutustua, esim. töissä, koulusssa, harrastuksissa. Jonkun kanssa kemiat pelaa paremmin, pidetään enemmän yhteyttä, ehkä ystävystytään.
Itse en kaipaa niin montaa sydänystävää. Olen aika avoin, voin kertoa asioitani, tietysti asiasta riippuen, vaikka ohimennen baarissa tapaamalleni ihmiselle. Erittäin terapeuttista.
Vanhoihin koulukavereihin, sukulaisiin yms. voi tietysti pitää yhteyttä, jos haluaa.
Uudet ystävät eivät tipahda taivaasta, heidät täytyy löytää!
kyllä ne joskus tipahtaa taivaasta, jos tekee elämässään oikeita asioita. Yleensä sielun siskot ja veljet tulee täysin yllättäen kulman takaa, ja ystävyys säilyy vaikka ei näkisikään pitkään aikaan. Oman kaltaiset ystävät löytää sellaisista paikoista, mikä itseä kiinnostaa, eli jos on urheilullinen, urheilu paikoista tai jos taiteellinen, taiteellisista piireistä ja jos henkinen, hengellisistä piireistä. Kaikkien kanssa voi olla kaveri, erilaisten ihmistenkin kanssa, mutta kaikkia ei kannata päästää itseään liian lähelle, vain ne jotka ovat luottamuksen arvoisia ja joiden kanssa sävel on sama.
oikeaa ystävää, kavereita kuitenkin kymmenkunta ja muuten hyviä tuttuja kymmeniä. Näin on hyvä, eipähän tule pahasti selkäänpuukotetuksi koska eivät tiedä minusta mitään sellaista jota en halua. Tai tietävät että olen varakas mutta eivät tiedä, miten varakas. Se olisikin monelle kateelliselle paha paikka.
Lapsuuden jälkeen ystävät harvenee, jos mm. muuttaa ja yhteydenpito entisiin ystäviin jää. Kuvioon tulee mukaan työ, joka syö suuuuuren osan ajasta, jonka jälkeen ainakin minä olen rättiväsynyt, enkä todellakaan jaksa liidellä kaupungilla ym.
Jos on perheenjäseniä, aika kuluu heidän kanssa viikonloppuisin. Minä en kaipaa kaveripiirejä enää kolmenkympin tienoilla, vaikka olisihan se kiva, jos olisi joku todella hyvä ystävä, johon vois luottaa ja joka olisi kuin perheenjäsen. Vaan ei ole.
Pinnallisia kaverisuhteita en kaipaa yleisiin rientoihin. Kulutan aikaa paljon kotona.
Mutta, ihmisiä on erilaisia. Ei kannata teeskennellä muuta kuin on. Ei kannata olla "tekososiaalinen."
Pakkohan se on itekki myöntää, että on erakoitunu kunnon ystävistä...liikaa oon vaihtanu paikkakuntaa ja itsekkään en oo sitten enää pitänyt yhteyksiä. täällä kantahämeessä asunu viis vuotta ja ei oo vieläkään ku oikeestaan yks ystävä ja muutamia puolituttuja. Mu vaikiaa on ystävää myöskään enää löytää tällä iällä....kaippa joskus sit.
ei mullakaan ole kavereita, paras kaveri asuu kaukana toinen myös. nähdään hyvällä tuurilla kaks kertaa vuodes. onneks puhelin on keksitty, eipä oo kaveria jonka kans vois käyä leffas tai jtn. aviomies löytyy kyll mut muita ei ole ja ujona en uskolla ees tutustua. ikää on alle 25 eli mulla menee varmaa tosi huonosti. mut lapsien myötä on kaikki häipynyt.
hajotkaa typeryyteenne
yksin pärjännyt ja jatkan samalla kaavalla edespäinkin.
Sama vika minun avopuolisolla, itse olen ottanut opiksi ja pitänyt tiukasti kiinni muutamista läheisimmistä ystävistä.
Helposti ne jää, kun saa päivittäisen sosiaalisuus-annoksen töistä, opiskelusta, puolisolta, jne, eikä enää kaipaa niitä ystäviä niin kuin ennen, ja joku päivä herää siihen että hei, ei olla muuten pidetty yhteyttä enää kuukausiin.
Ollaan yhden hyvän ystävän kanssa otettu tavaksi lähetellä kirjeitä kun asutaan eri paikkakunnilla, tulee perusteellisemmin kerrottua tärkeimmät kuulumiset, ja on ihanaa aina saada ihan oikea kirje. Tietty soitellaan ja nähdään aina silloin tällöin.
Yksi mikä tuntuu ystävyyssuhteita muokkaavan on facebook, sieltä on liian helppo lukea toisten kuulumiset, ilman että tulee varsinaista kontaktia otettua. Chat-toiminto toimii paremmin kuin tilapäivitykset ja kommentointi sosialisoinnissa :D
Koen, että suomesta on aika vaikea saada uusia läheisiä kavereita, vaikka olisikin sosiaalinen, koska ihmisten kuviot on niin suppeita. Olen nainen ja tutustun paljon miehiin (yllättäen), mutta koen vaikeaksi olla heidän kanssa kaveri, kun he näyttävät sitten heti ihastuvan, vaikka itse toivoisinkin pelkkää ystävyyttä. Olen myös aika valikoiva ihmisten suhteen kenen kanssa haluan kallista aikaa jakaa, koska en tahdo ihmisistä vaan ajan tappo seuraa, vaan aitoa vaihtamista ja jakamista. Totta puhuen tutustun kyllä helposti ihmisiin, mutta läheisiä ystäviä ei ole kuin muutama. On kaverit tärkeitä, mutta seura kannattaa valita todella huolella.
Suomalaisiin on mahdotonta tutustua ja osa häipyy, on taas yksin. Itselläni ei ole edes miestä.
Kuka täällä miinustaa 70 miinusta kaikille?
Mulla on tää sama ongelma, tutustun helposti ihmisiin, mut en saa suhdetta syvenemään. Nyt varsinkin ko erosin pitkän seurusteluajan jälkeen tuntuu aika yksinäiselle. Kaikki vanhat hyvät ystävät muuttaneet pois paikkakunnalta, aika perseestä sanosinko.
Totta,, täällä Suomessa ei tutustu kehenkään kunnolla, vaikka olisi kuinka sosiaalinen...Kummaa porukkaa!
Olen asunut 18 v Ruotsisa ja 16 v Espanjassa.....oli aiva erilaista meininkiä ja hyviä ystäviä on siellä vieläkin.
Onneksi on skype millä voi ilmiseksi soittaa....muuten tulisin hulluksi....
Lykkyä tykö suöle!
Tänä päivänä sähköinen viestintä on helppoa ja sieltä voi löytää hyviä kavereita ajatusten vaihtoon. Sen kautta vaikka mahdolliseen livetapaamisiinkin. Ja Skype on mainio yhteydeenpito mahdollisuus. Onnea matkaan !!
Kysy ensin, mikä kiinnostaa sinua itseäsi. Sitten vaan uutta harrastusta kehiin. Sitä kautta pystyy tutustumaan ainakin yhdestä samasta asiasta (siitä harrastuksesta) kiinnostuneisiin ihmisiin. Harrastus voi olla vaikka joukkueliikuntalaji tai Barbie-nukkejen keräilyharrastus. Tutustu paikkakuntasi liikuntaseuroihin ja käy jonkin seuran peruskurssilla.
Yksinäisyyteni ei ole oma valintani, mutta menee se elämä näinkin..
Minullakaan ei enää ole ketään, kaikenlisäksi olen nyt sinkku. Koulukiusaamisen varjot seuraavat yhä. Töissä kuitenkin tulee sosialisoitua jonkun verran, mutta siihen se jää.. Olen ujo mutta, tulen toimeen muiden kanssa ihan hyvin. En tiedä miksi olen yksin, asia nyt vain on näin. Ajan myötä osa niistä ns. kavereista joita joskus oli muutama, niin on tahtomattani jääneet pois kuvioista syystä jos toisesta. Yhteyttä ei ota kukaan, joskus olen yrittänyt mutta turhaan. Mutta niin kuin joku jo sanoikin niin ei se määrä vain laatu. En tiedä vanhemmiten tuntuu jotenkin vaikealta saada uusia kavereita, koska kaikilla on jo omat piirinsä. Joku harrastus olisi varmasti hyvä tapa, netin lisäksi tutustua uusiin ihmisiin..
Illanvietto voisi olla hyvä juttu. Teillä tai ulkona .... sitten voi keksiä muuta, jos siltä tuntuu.
On ihan normaalia jos tätä sanaa haluaa käyttää, että miehellä on vain pari ystävää.
Naisilla on yleensä ystäviä enemmän ja naiset keskustelevat syvällisemmin esim. tunneasioista.
Älä kysele yleensäkkään mistään tavallisista asioista, että mikä on NORMAALIA. Ihmiset ovat yksilöitä.
Naiset nyt ei tosiaankaan keskustele syvällisemmin eikä osaa edes juurikaan kuunnella. Naiset jauhavat kyllä itsestään ja jakavat itsestään selviä neuvojaan, koska ovat "hyviä ihmistuntijoita" ja koska jokainen on lukenut itsekasvatusoppaan sekä henkisen tien oppaan, ja uskovat kristalleihin. Naiset ovat juuri niitä, ketkä hokevat "älä stressaa" tai "älä ole epätoivoinen" kun sinkku haluaa puhua omasta elämästään, mihin nyt kuuluu sinkkuus, ihastukset ja tapaamiset jne, jos itse ovat varattuja. Naiset taas sitten kyllä olettavat että sinä haluat kuunnella pahimmillaan heidän panonsakin yksityiskohtia myöten. Naiset jauhavat vain ihmissuhteistaan, noin 90% yleistieto on nolla eikä mikään kiinnosta paitsi tietenkin ne ihmissuhteet, naapurit, ystävät ja kaikki ihmissuhteet, missä he muuten ovat asiantuntijoita.
He osaavat myös diagnosoida erinäköisiä mielenterveydellisiä ongelmia, mitä edes ammattilaiset eivät osaa...
Iso osa naisista, ei siis kaikki.
Naiset ovat ystävinä yleensä huonompia.
Miehet puhuvat aidosti, kuuntelevat aidosti, kuuntelevat siis, eivätkä odota vaan omaa vuoroaan jauhaa itsestään. Heitä on myös kiva kuunnella, koska he ovat niin vilpittömiä ja puhuvat usein (ei siis aina hekään) syvällisemmin kuin naiset.
Miehillä ammatissa usein iskee kaikkitietävyys päälle, mutta se on helpompaa käsitellä, koska kyse on asioista ja konkretiasta.
Naiset taas tietävät (=luulevat tietävänsä) muiden ajatuksetkin ja on ihan hemmetin rasittavaa jauhaa elämästä vaan heidän kauttaan... No tietty, sitten kun he saavat lapsia, voit kuunnella heidän lapsistaan (ettei vaan heistä itsestään) ja sinullahan ei ole elämää tietenkään lapsettomana... Ja etenkään jos olet sinkku.
Ystäviä on aina oikeestaan vaan pari. Naisillakin. Niillä vaan pyörii näitä "syvällisiä" ystäviä sitten piireissä pari enemmän eli siis lähtee baariin, teatteriin tai juoruaa miehistä joskus jopa jonkun kotona. Se on harvinaista, koska yleensä kaikki olettaa että juuri heillä käydään ja heidän ei tarvitse käydä missään. Naiset eivät ole kovin vastavuoroisia. En ymmärrä mistä tulee käsitys epäitsekkäistä naisista?! Ai koska iso osa ei ota vastuuta itsestään, valinnoistaan ja päätöksistään?
Naisilla on usein suuret luulot itsestään. He luulevat olevansa hyviä ihmistuntijoita kuuntelematta. He luulevat tietävänsä ihmissuhteista, koska tietävät miten he haluaisivat kaikkien muiden käyttäytyvän. He usein pitävät syvällisen keskustelun merkkinä miehestään valittamista chisun biisejä kuunnellessaan, mutta eivät pysty keskustelemaan miehensä kanssa syvällisiä... Tämä ei johdu siitä, etteikö mies osaisi puhua, vaan siitä ettei hän enää viitsi.
Naiset valaistuvat ilman nöyryyttä, he lukevat psykologian kirjan ja tulevat vuosia kokeneeksi ammattilaiseksi, ja kun he löytävät milloin minkäkin henkisen opin, he tyrkyttävät sitä tietämättömille välittämättä siitä, että muillakin saattaa joskus olla ollut jokunen ajatus päässä.
Olen nainen, joo, just, inhottava nyt muita selkään puukottava... En, siis kyllä mun parhaat ja läheisimmät ystävät on miehiä, mutta tunnen ihan hyviä naisiakin. Tunnen vaan huomattavan enemmistön noita toisenlaisia naisia ja jälleen eräs ystäväni on alkanut kertoa minulle elämästä kaiken (kyllä, hän on lukenut nyt puoli vuotta kirjoja...ja nyt hän tietää!) ja olen ajatellut, että taas yksi helvetin syvällinen nainen, josta alan saada tarpeekseni. Hän oli syvällisempi, kun ei yrittänyt olla mitään... Siksi kai kestänkin.
Mä en kertakaikkiaan enää jaksa tota naisten ylimielisyyttä!
Jos miehet ei puhu teille syvällisiä, niin ehkäpä siihen on syy.
Mutta naisilla on monia ylimielisiä luuloja itsestään, siksi niistä niin moni on sietämätön. On parempi olla ystävä niiden ei-niin-syvällisten miesten kanssa, kun saa sentää jonkinmoista rehellisyyttä.
Ei millään pahalla. Mutta "naiset puhuu syvällisemmin..." ei yhtään mistään.
:DKovaa avautumista mutta monien kohdalla niin totta!!:)
Kerrankin niiin totta! Aina ei jaksa jauhaa psykologiaa tai elämän murheita tai toisen onnetonta avioliittoa tai kurjaa työtä, yms. Vinkuminen ja märinä ei anna mitään kenellekkään. Kiitos mahtavasta kirjoituksestasi, ihan oikeasti kiitos.
Te luotte harhakuvia kaikesta ja olette onnettomia. Lukekaa joku filosofiakirja ja tulkaa onnelliseksi. Minulla ei ole kavereita ja näin ollen kaikki on minun kavereita. Minä en määrittele mitään joten saan juosta vapaasti ja olla onnellinen aina.
Ei aikuinen mies mitään kavereita tarvitse. Kaverit kuuluu lapsuuteen ja murrosikään. Aikuinen mies elää perheelleen ja työlleen. Tuttuja toki on mukava joskus moikata ja vaihtaa kuulumisia.
Mullon yks hyvä kaveri, jota nään max. kerran viikossa porukoiden paikkakunnalla ja sit on "opiskelukavereita", joiden kanssa tulee toimeen, mutta ei ne nyt varsinaisia kavereita oo.... Traumaattista paskaa koko elämä............
Jos etsit kavereita, et löydä. Jos lähdet kaverina, olet sitä ja sinulla on niitä.
Jyväskylässäkin ois 28vuotias iloinen ja rento nainen valmiina tutustumaan uusiin ihmisiin. Kavereitahan ei ole koskaan liikaa. :)
Se voi kuullostaa alkuun kylmältä, mutta ihmiset muodostavat suhteita toisiinsa hyötyäkseen niistä jollain tavalla.
Hyöty voi olla esimerkiksi jokin seuraavista:
- kavereiden tai ystävien kanssa on hauska tehdä kaikkea
- mahdollinen henkinen tuki silloin kun elämä on rankkaa. (Ei kuitenkaan suhteen alkuvaiheessa! Eli ensin pitää ystävystyä kunnolla ja tietää että toinen saa suhteesta riittävästi, ennen kun suhdetta voi rasitaa omalla henkisellä kuonallaan)
- mahdollinen eteneminen uralla
- mukava jahti tai kesämökki johon saa kutsuja suhteen myötä
- halutaan näyttäytyä 'voittajien' seurassa
Näitä voisi keksiä loputtomasti, mutta pohjustuksen jälkeen pari vinkkiä miten saada kavereita.
- Mieti mitä annettavaa itselläsi on!
- Koita rutistaa itsestäsi sellainen positiivinen vaikutelma. Ihmiset tahtovat mielummin ympärilleen menestyviä, energisiä ja hyviä tyyppejä, kuin hartiat lytyssä naama väärinpäin olevia vollottajia.
- Jos olet edellämainittu vollottaja niin älä välitä. Aina löytyy joku ketä katsoo sinua ylöspäin, että olisipa mukava tuntea sinut. Mieti siis ketä lähestyt ja 'painitteko suunnilleen samassa sarjassa'.
- Sosiaaliset taidot, olet kiinnostunut toisen asioista kun sinulle puhutaan, annat välillä pieniä kehuja jne.
- Uusien harrastusten myötä on helppo tutustua uusiin ihmisiin. Löytyy yhteistä puhuttavaa harrastuksen myötä ja kun vähän tutustuu keskenään niin jossain vaiheessa voi ehdottaa vaikka bisselle lähtöä tms. miehekästä. Suomalaiset ovat vielä sen verran homofobista kansaa niin parempi pelata varman päälle. =)
'Joku vaan' mainitsi noista 4-5 hengen porukoista. Se on ihan totta. Sellaiseen on vaikeampi lyödä itseään läpi. Siellä vallitsee tod.näk joku hierarkia ja sisäpiirijutut. Jos homma toimii hyvin sellaisenaan niin tulokkaalla pitäisi olla paljon annettavaa koska yhteisön muuttaminen vie kaikilta energiaa.
Toisaalta monet kuuluvat useampiin erillisiin porukoihin. Jos vaikka menisit johonkin uuden harrastuksen alkeiskurssille niin siellä saattaisi olla hyvät mahdollisuudet päästä osaksi jotain uutta porukkaa.
Tsemppiä kavereiden hakuun!
Oho! Olipa kriteerejä kaveruudesta. Onko kaikki aina pohjauduttava hyötymiseen tai itsensä paremmaksi tuntemiseen vs. toinen ihminen? Eli eikö normaalin hyvän itsetunnon omaavalla voi olla kavereits? Hoh-hoijaa, jos noin on niin ennemmin olla sitten yksin kuin suppeakatsesiten ihmisten seurassa. :)
Ihmiset, eläimet ja kasvit ovat luoneet symbiooseja aikojen alusta vain siksi, että ne hyötyisivät ja selviytyisivät ITSE paremmin. Se on istutettuna jokaisen DNA:han, ei siitä mihinkään pääse. Tietysti toisten tavoitteet ovat röyhkeämpiä kun toinen ääripää taas saa nautintoa siitä että heillä on parempi omatunto, mutta lopun viimein ihmiset tekevät ratkaisunsa saadakseen ITSE mielihyvää.
Ja vastaus toiseen kysymykseesi. Tottakai voi. En ole missään vaiheessa sitä kieltänyt.
Harrastus on hyvä tapa hankkia kavereita.
Harrastuksia voi olla useita.
Jos tykkäät voit käydä kuntosalilla-liittyä sählyyn-kansalaisopiston laulukuoroon-seurakunnan toimintaan-golfiin-valokuvakerhoon-tanssiharrastukseen-koiratoimintaan...
Oikeat kaverit tulee vuosien saatossa, jotkut tulee, toiset jää pois ja toiset pysyy.
On myös saitti koulukaverit jossa voi tavata sellaisia vanhoja kamuja kouluajoilta.
SPR:n toiminnassa on mukana tosi paljon mukavia kavereita.
Mun mielestä ihminen todellakin tarvitsee kavereita/ystäviä.
Tarkottaako se tosiaan sitä että kun on perhe ja työ ei muuta elämää sitten tarvikkaan?? :O Aika väite....
Itse olen 30v nainen,sinkku,eikä perhettä,niin kuin muilla kavereillani,tuntuu että kaverit joilla perheet,eivät enään edes halua viettää aikaa sinkku ystäviensä kanssa.
Kaipaisin myös todella kaveria,ystäviä elämääni.Niitä kun ei tunnu enään olevan,ei edes sitä yhtä jolle voisi kaiken kertoa...
Jos ulkomailla on ollut helppo tutustua ihmisiin, niin mikseipä voisi tutustua Suomessa asuviin ulkomaalaisiin? Aloittaa jonkin small talkin sellaisen kanssa, jota tapaa joissain ympyröissä.
Kyllä se vaimo on aina kiva, kun on joku jonka kanssa puhua. Tykkään pienistä naisista.
Huh ! Neuvoisin pysymään kaukana ulkomaalaisista, jotka asuvat Suomessa. Itseään täynnä olevia hyväksikäyttäjiä!
Höpö höpö uroskarhu! Kyllä ystävät rikastuttavat meidän jokaisen elämää, iästä ja sukupuolesta riippumatta.
Luulen, että ongelma on oikeasti paljon laajempi kuin mitä on luultu. Juuri tuossa 30 kympin tienoilla siihen törmää, koska moni on saattanut muuttaa toiselle paikkakunnalle, mennä naimisiin, saanut lapsia jne jolloin yhteydenpito ystäviin väistämättä ainakin vähenee.
Jotenkin tuo harrastuksista uusien ystävien etsiminen (siis aikuisiällä) tuntuu hankalalta, koska useimmat ovat siellä kai nimenomaan harrastamassa eikä etsimässä ystäviä. Siinä tilanteessa ei välttämättä ole ikään kuin tilaa sen syvemmille keskusteluille ja "suhteen luomisille".
Minusta olisi mahtava ajatus jos uusia ystäviä voisi etsiä netistä ihan samalla periaatteella kuin etsitään elämänkumppania. Tosin ilman kuvaa, koska ulkonäkö ei pitäisi olla mitenkään olennainen asia tässä asiassa.
Tarkoitan siis ns "treffi"palstaa, missä etsitään uusia ystäviä, jotka olisi kiinnostunut samoista asioista, olisi saman henkinen, asuisi samalla paikkakunnalla ja olisi suurin piirtein saman ikäinen ja mikä tärkeintä, hän olisi myöskin vailla ystävää.
Näin olisi helppo tutustua paremmin, kun tietäisi jo ennestään, että toinen on kiinnostunut ihan samoista asioista kuin sinäkin.
vai onko tällaisia jo olemassa?
tuo vaikuttaa paljon, eli vaaditaan ihan liikaa, pitäs olla sitä, pitäs olla tätä jos on ihan tavis, pidetään tylsänä, mielummin sit on yksin ja ainahan täällä voi käydä..varmaan johtuu nykyisin paljon tästä..
Minusta tälläiset ns. kaverit joiden kanssa vietetään oikeen omaa vapaa-aikaansa
, niin eikö se ole jotenkin jo vähän homoakin, siis jos ajattelee kaksi miestä ja pitää ihan kylään mennä höpisemään. Minusta kaverit on sellaisia joiden kanssa vaihdetaan kuulumiset sillonkun harvoin nähdään. Kaikki soittelemiset taikka muu ripustautuminen on jotenkin mun mielestä vaan niin kummallista. Homoa se jollain tapaa on. Oikeastaan ainoa asia johon tarvitsisin kavereita on kaljalla käynti ja naisissa käynti. On aika ankeaa käydä yksin missään ja ämmät katsoo kieroon yksinäisiä miehiä.
On normaalia, oikeita Ystäviä on vähän. Ja hyvä niin, mutta tuttavia ja semmoisia kavereita on helpompi hankkia. Ihmiset oikeasti tutustuvat hitaasti, tuntuu että ainoastaan sänkyyn ja kihloihin oletetaan jokaisen menevän nopeasti, kun taas ystävyyttä rakennetaan vuosia, minkä jokainen myöntää todeksi :)
Ei kannata yrittää mitään vaan mennä ja tehdä, harrastaa, jutella ihmisille, pyytää kahville, jos haluaa, opiskella, käydä töissä, pyytää harrastukseen mukaan... Ei yrittää, miettiä, laskelmoida. Lähtekööt jos lähtee, kyllä niistä pikku hiljaa rakentuu ihmissuhteita, kenestä rakentuu.
Tuommoinen laskemoiva tutustuminen alkaa helposti tuntua vain tungettelevalta ja "iskemiseltä", miksi pitää laskelmoida voiko ihmisen kuulumisia kysellä? Nyt tuntuu että sä rakennat treffejä jonkun ihastukses kanssa...
Miksi pitää laskelmoida kenestä tulee kaveri, se kenestä tulee, tulee ja sitten jos joku tuntuukin väärältä, ottaa taas etäisyyttä.
Hanki muitakin harrastuksia mutta niin ettet yritä saada mitään muuta kun aikaan kiva harrastuksen ja olet itse sosiaalinen. Et tosiaankaan tunne ketään yksien bileitten perusteella eikä ystävyyttä päätetä. Ota rennommin. Jos kaveri oli kiva, ja näätte jossain kysy kuulumisia, kysy kahville.
Tai jos harrastuksissa käy ketään, pyydä jonnekin keikalle.
Käy enemmän, tee enemän, keikoille voi aina pyytää kaikkia, ja kahvilla kaikki käy koulun jälkeenkin.
Ja ylipäätään... Millaisista ihmisistä tykätään? Niistä, jotka on välittömiä, kysyy kuulumisia, kuuntelee, ovat empaattisia, niistä jotka ovat reiluja, osaavat sanoa kyllä ja ei ja joiden kanssa on mutkatonta. Ole siis semmoinen.
Lisäksi kannattaisi muistaa, ettei kaikilla ole tarkoituskaan olla samanlaisia tuttavuuksia, osa on vaan kahvitteluseuraa, osasta tulee syvällisiä ystäviä, osalta voi oppia jotain, osalta vain kärsivällisyyttä, ja ikää ei kannata alkaa ystävissä rajaamaan kuten ei paljon ulkonäköäkään, siis kumpaankaan suuntaan, niin se metsä vastaa kun sinne huutaa.
Siis, ettepäin ja menoks ja sillee.
No kyllähän uroskarhullakin on ystäviä ja perhetuttuja joita joskus tapailee, mutta ei siis sellaista viikottaista varsinaista keveripohjalla tapahtuvaa biletystä tai muuta harrastusta aikuinen mies tarvitse eikä kaipaa. Ne kuuluu ikiteinien ja sinkkujen elämään.
Kannattaa olla rento,positiivinen ja antaa ihmisille mahdollisuus,niin varmasti löytyy mukavia ihmisiä yllättävänkin läheltä.
Kerrot toiselle käyttäytymismallin miten pitää toimia? Sama asia kuin opettaa koira antamaan tassua. Kuvitteletko eläväsi Matrixissa?
samaan rumpaan joutunut itsekkin,nooh eipä se pitemmän päälle haittaa ku on duunit ja omat harrastukset
Väitätkö, että tyttökaverisi poikaystävä ei ole yhtään vihainen, kun tapailet hänen seurustelukumppaniaan?
Eiköhän poika ja tyttö voi olla kavereita siinä missä samaa sukupuolta olevatkin.
voivat olla, mutta voivat päätyä jossain olosuhteissa samaan sänkyynkin.
Mitä sitä homostelemaan miesten kanssa, kyllä sen pitäisi riittää jos naiskaveri on.
Minun mielestäni 30 vuotiaan pitäisi tulla jo toimeen omillaan. Mikä tarkoitus olisi kaverilla? Onko vielä tuossa iässä näyttämisen haluja?
Jotakin on vialla jos 30 vuotiaana kaveeraa. Ensimmäiseksi tulee mieleen laitapuolenkulkijat jotka hakevat toisistaan turvaa ja lohtua.
Enemmän tuollainen epätoivo näkyy päälle päin kaikille jos stressaat liikaa kaverien hankkimisesta. Ole omaitsesi niin varmasti alkaa tulemaan enemmän kontakteja ja ym. kavereita. Kaikki eivät vaan osaa olla seurapiiriperhosia, tiedän sen itsestänikin.
Minusta se pari kaveria on hyvä määrä jos ne kerran ovat sellaisia joille voit jakaa huolesi ym. Kyllähän se laatu korvaa määrän.
En tiedä mitä yrität kertoa, mutta ei kuullosta normaalilta. Aivan kuin jostakin iltapäivälehden ihmissuhdepalstalta kirjoitettu.
sirpa koskinen olen vielå yståvåsijos alut ota yteyttå
muistatko tultiin oskarin ja eikin kanssa mitå sinulle kuuluu
Mee homobaariin. Sieltä saat enemmän kuin tarpeeksi ystäviä. Naisista ei ole koskaan ystäviksi. Aluksi ovat ystävällisiä mutta sitten repivät syädemesi rinnasta ja vetävät sen wc-pöntöstä alas. Sitten vievät lapsesi, talosi, autosi ja tuhkakkin takasta. Menneessään nauravat ivallisesti :(
Mitä haet baarista? Seksiä?
Kurja homma jos sulla on käynyt naisen kanssa huonosti. Mutta minkä verran ajattelet että topicin aloittaja (aidon ongelmansa kanssa) saa hyötyä kommentistasi "Mee homobaariin"? Et antanut nyt kovin älykästä kuvaa itsestäsi. Tsemppiä kuitenkin, tiedän ettei yhteiskunta anna miehelle mitään arvoa tai oikeutta huoltajuusasioissa.
Oot paljon onnellisempi ilman kavereita kuin sellasten teeskentelevien ja säälistä sun kanssa olevien kavereiden kans, jos todella haluut ystävän ni hommaa ennemmin yks kunnollinen ystävä, se korvaa monta paskaa ystävää, ite oon ollu turhautumiseen saakka teeskentelevien ystävien kans et tiedän homman nimen, olen ennemmin yksin ku turhan kaverin kanssa, kun on yksin niin saa aina mieluisan vastauksen, saa kulkee omia polkuja eikä tarvii olla sitoutunut mihinkään eikä kehenkään. Ite oon ollu yksin 26 vuotta ja ajattelin olla seuraavatkin 26 vuotta.
Ei ihme, että kaikki mielistelevät kun näytät ihan Chuck Norrikselta. Kasvata viikset ja hommaa tatska... ja nainen.
Mieskavereita tarvitsevat yksinhuoltajäidit ja heidän 4-16 vuotiaat lapset.
Suomessa on noin 100.000 yksinhuoltajäätiä, ja heillä on noin 150.000 isätöntä lasta.
Itse hoidin kolme alaikäistä lastani aikuisikisi, kun lasten äiti löysi "elimensä miehen".
Yleensä isät eivät saa huoltajuutta lapsilleen, siksi isä-, mieskavereista on huutava pula.
Tutustu Mieskaveritoimintaan. Toinen vaihtoehto on ottaa yhteyttä Kristilliset Sinkut järjestöön, jossa löytyy tasapainoisia kypsiä naisia.
Lisätietoa Mieskaveritoiminnasta.
http://www.mieskaverit.fi/mieskaverit/index.php?k=218171
-----
Ystävä- ja kaverisuhteissa pitää olla hierarkia tai muuten ei toimi. Kahdestaan toisen on oltava majakka ja toinen perävaunu. Majakka saa kaiken perävaunulta ja perävaunu saa haluamansa. Suuremmassa porukassa hierarkia pitää säilyä. Kahden majakan on oltava samanarvoisia ja perävaunut jaetaan samanarvoisesti.
Kaksi majakkaa ovat parhaita kavereita, mutta eivät viihdy keskenään, on oltava vähintään kolmas "perävaunu". Kolmannen pyörän ansiosta kaksi majakkaa voivat kilpailla toisiaan vastaan, mutta vain näytösluonteisesti.
Paras tilanne olisi kaksi perävaunua ja kaksi majakkaa. Majakat voivat olla parhaita kavereita kahden perävaunun kanssa. mm. kilpailussa perävaunuja vastaan.
Kaksi miespuolista majakkaa ei voi homostella toistensa kanssa , mutta kylläkin perävaunun kanssa. Onko kokemusta?
työnnä kuule majakka perävaunuusi !!!
Aika moni on nuoruudessa homostellut kaverin kanssa, jos ei yhdyntää niin ainakin runkannut toiselta.
Ei liity mitenkään kaverin alkuperäiseen aiheeseen!! Voitko arvostaa miestä sen verran että poistat kommenttisi?
Olen aika useinkin ollut tilanteessa, missä suomalaiset "nuoret miehet", noin 26-33 -vuotiaat tahtoisivat kaveerata kanssani )olen kolmekumppinen mies), mutta pidän aina välimatkani tai torjun suoraan.
Syy? Siksi että suomalaiset "nuoret miehet" ovat yksinkertaisesti toivottoman ikävystyttävää ja tympää joukkoa.
Eivät osaa keskustella mistään, toinen puoli menee mykäksi vituksi heti kun puhe käsittelee jotain aihetta josta heillä ei ole kokemusta tai josta eivät oel kiinnsotuneita. Jälkimmäinen puoli taas esitelmöi jatkuvasti omista asioitaan/kiinnostuksen kohteistaan eikä vaivaudu hetkeäkään kuuntelemaan tai kysymään keskustelukumppanilta mitään.
Ainut mitä voi pitää päällään on joku musta pääkallo t paita, ainut mitä voi juoda on kalja, ainut mitä syödä joku helvetin rasvakebab, ainut mitä kuunnella on joku saakelin örinä-metalli.
Mitähän itse asiassa teet Suomessa haukkumassa suomalaisia? Itsessäsi ei varmaankaan ole mitään vikoja? Mene vaan kiltisti takaisin sinne mistä tulitkin....ei sinua ole Suomeen pyydetty.
Miten "ulko"suomalainen vihjannee että asuisin suomessa?
Olen vaan asunut paikoissa joissa oleilee suomalaisia. Havainnut olen että naiset sopeutuvat hieman paremmin, varsinkin jos ovat tarpeeksi viehättäviä ja ymmärtävät hankkia paikalliset miesystävät.
Mutta nää "nuoret urhot" on täysin toivottomia.
Minä oon yli 30v kaveri ja olen iskurista yrittänyt etsiä käveria, mut ei ole tullu ku yksi vastaus ja siltäkin vain yksi viesti. Asia näkyy olevan niin, että yli 30 vuotias ei kelpaa kenenkään kaveriksi. Ehkä tereotypia on sellainen, että yli 30 v on jotenkin syrjäytynyt, epäsiisti, huonotapainen, luonnevikainen, kaljaa ryypiskelevä hulttio. Itse en käytä alkoholia lainkaan, en tupakoi, enkä huumaavia aineita ikinä käyttänyt.
mullakaan ei ole kavereita. ei vaan keretty näkeen kun työ vie kaiken ajan. ei enään edes kiinnosta kun vaan on niin väsyny tähän oravanpyörään, töitä vaan jatkuvasti et sais vähän elämää helpommaks. Ehkä joskus sitten.
Monen mielestä 30 vuotias on liian vanha kaveriksi. Vanhempi mies haluaa kaverikseen nuoren miehen, sellaisen parikymppisen. Jos esimerkiksi autonkuljettajan työtä hakee 18 vuotias ja 10 vuoden kokemuksen omaava 35 vuotias, niin taatusti otetaan 18 vuotias kokematon. Jos molemmat on komeita ja mukavia. Siitäkin huolimatta, vaikka työhön ottaja olisi 50 vuotias mies. Kyllä asia on näin!!! Nimimerkki : "kokemusta on".
JOTENKIN
En minäkään halua olla yksinäinen mut mä joudun olemaan yksinäinen. En tiedä mitä pahaa olen tehnyt kun tälläsen kohtalon olen saanut. Kavereita ei ole, sukulaisia ei ole eikä mulla ole vanhempiakaan. Vanhemmat hylkäsi mut jo 8 vuotiaana. Oli mulla joskus pari tuttua mut ei niitä ole kiinnostanut hengailu mun kanssa. Kukaan ei soita, kukaan ei tule käymään, kukaan ei tykkää minusta vaikkae en ole rikollinen tai paha ihminen mielestäni. Niin se vaan on et yksinäisyys on pas.kaa..
Se että jo kertoo olevansa yli 30 vuotias kaveriton niin se karkottaa kaikki ehdokkaat ja ne jotka haluaisivat tutustua. Naiset ei varsinkaan halua kun niillä on ennakkoluuloja. pitäis siis valehdella että on kavereita mut haluaisin uusia kavereita, pitäis valehdella et on sosiaalinen urheilua harrastava ja sen sellainen mukava persoona
Ei niitä ole muillakaan. Toisilla on riippakiviä joita sanotaan ystäväksi. Tarkoituksena on hyötyä toisesta ja toinen saa haluamansa turvan toisetsa ihmisestä. On vahvoja ihmisiä ja on heikkoja ihmisiä ja tämä on luonnollista.
Tosi kurja homma toi hylkääminen. Ikävä kuulla. =/
Mutta muuten maailma ei toimi niin, että täällä automaattisesti odottamalla saa sen mitä 'ansaitsisi'! Ei ole mitään kohtaloa mikä järjestää kaiken! Sun pitää kerätä itsesi, ja tehdä se mitä sun tavoitteisiin vaaditaan! Jos et tiedä mitä vaaditaan niin ota selvää. Jos se on vaikeaa niin sun pitää yrittää kovemmin!
Sä oikeesti kuulostat hyvältä ja kunnolliselta tyypiltä. Uskot vaan itseesi, mietit mitä siihen tarvitaan, otat selvää ja toimit sen mukaan. TSEMPPIÄ, OOT HYVÄ TYYPPI!
Mäkin oon aika kaveriton Jyväskyläis kundi ja asiaa ei auta se että en pahemmin perusta alkoholista tai hiton huumeista yleensäkään kuin jatkuvasta baareilustakaan. Olisihan se kiva tutustua uusiin ihmisiin kuin myös kumppanin haku kaikilla on ennakkoluulonsa valitettavasti ja pieniin piireihin turhan vaikeaa soluttautua.
No mene ihmeessä mukaan johonkin harrastetoimintaan! Ole siellä avoin ja mukava ihmisille niin varmasti saat kavereita. Ja unohda heti noi huumehörhöt, niistä sulle ei seuraa mitään hyvää!
Et poikkea mitenkään suomalaisesta miehestä. Lapsena ja murrosikäisenä heillä on eniten ystäviä, mutta sitten jatkossa niitä ei yleensä ole kuin yksi ja se on tyttöystävä tai vaimo. Jos niistä tulee eroo se on yleensä silloin miehelle kestämätön tilanne ja he hankkivat kiireesti tilalle uuden naisen. Naisilla sensijaan on aina paljon enempi naisystäviä ja myös miesystäviä, en tarkoita rakastajaa vaan ystävää. Enkä tarkoita, että ystävä on sellainen hyvänpäivän tuttu, jota tervehditään ja vaihdetaan muutama sana. Minä asun yksin ja olen hetero nainen, hieman jo iäkkäämpi. Takana on yksi avioero enkä uuteen liittoon halua enää koskaan. Minulla on useita naisystäviä, joiden kanssa voin harrastaa ja jakaa ilot ja surut. Yksi mies ei mitenkään pystyisi korvaamaan naisystäviäni. Minun on nyt hyvä olla. Tämä sopii minulle. Tottakai on niin, että jos en olisi ollut avioliitossa sen haluaisin ilman muuta kokea. Nyt tiedän ja olen tyytyväinen. Kun naimisiin mennään mies ja nainen "mökkiytyvät" olemaan keskenään ja ystäväpiiri usein kutistuu olemattomaksi. Mökkiydyttyään he sitten kyllästyvät ennen pitkää toisiinsa ja sitten kaikki on lopussa. Se ei ole ollenkaan niin auvoista, että kannattaisi pyrkiä avioliittoon. Poikkeuksiakin toki on, mutta se on harvinaista.
Tiedän tunteen, minäkin olen todella kaverikarkoitin. Olen viime vuosina asettanut itseäni jatkuvasti alttiiksi uusille ihmisille ja yrittänyt olla avoin. Lopputulos on aina sama - jään ulkopuolelle, muut sopivat keskenään menoja mutta eivät kutsu minua mukaan.
Olisiko syynä että olen ikävystyttävää ja tympeää seuraa? En juokse baareissa enkä pane*kele tuntemattomia harva se päivä, minulla ei ole rikasta perhettä tai isoa kesämökkiä jonne kaikki haluaisivat bilekutsuja.
Olen hiljalleen hyväksymässä että elän yksinäisyydessä. Jos se oma perhe ei ole aito ja oikea tuki ja turva, sisko ystävänä, ym. ei muilta ihmisiltä kannata odottaa mitään erikoista. Aika moni ihmissuhde perustuu saamiseen ja hyödyn tavoitteluun. Ole siis onnellinen ettei sinulla ole ongelmaa pyrkyreistä ja tekoystävistä, vaan jos löydät ikinä ystävän, on se todennäköisesti aitoa.
Fiksusti muotoiltu kaveri!
Kaikista ikävintä jos et voi tehdä ja olla mitä haluat. Useinmiten paras kaveri aiheuttaa huonon päivän tekemällä oman mielensä mukaisesti ja viemällä kaveriporukan mukana. Paras kaveri on paras kaveri, mutta mielummin sitä haluaisi olla toiseksi parhaimman kaverin kanssa, joka seuraa sinun tahtoa ja antaa sinulle kaiken eikä jaa sitä parhaimmalle kaverillesi. Kaverien kanssa on oikeastaan huonompi olla mitä puolituttujen kanssa. Puolituttujen kanssa ollaan yleensä sitä mitä halutaan olla ja tehdään mitä halutaan tehdä. Tämä tapahtuu yleensä harrastuksien kautta tai sattumalta jossakin tilanteessa tuntemattomien kanssa.
Ei ole suotavaa luoda omia toimintamalleja, jos haluaa kuulua osajoukkoon. Ihmiset eivät miellä vieraita omaan joukkoonsa. Sopeudu tai itke ja sopeudu.
Ystävät ovat yleensä samoja koko elämän kaaren ajan. En näe mitään eroa onko ystävien kanssa vai ilman. Ei se miksikään muutu. Nämä asiat on nykyään päänsisäisiä asioita eikä elämän ja kuoleman asioita. Nykyään jokainen tulee toimeen omillaan tai yhteisön tuella.
Väärä ulkokuori ja väärä tavoite seuran suhteen. Rauhallinen luonne, mutta hurja ulkokuori mm. harrastuksien kautta. Näytä mitä olet ja ole miltä näytät tai osoita ettei kaikki ole miltä näyttää.
iskuri nettisivulla on jonkin verran niitä kaveri-ilmotuksia kantsii käydä kattomassa tai tehdä oma ilmotus