Kuinka usein mahtaa pettäjä valita salarakkaan puolisonsa sijaan, kun oikeasti joutuu valinnan eteen.. Useimmitenhan se valinnan paikka tulee kiinni jäämisen seuraamana.
Oma mieheni hairahtui työkaveriinsa viitisen vuotta sitten. kiihkeää ja intohimoista suhdetta kesti puolisen vuotta. Välimatkaa oli jonkun verran ja näkivät kerran kaksi kuukaudessa. Mies kuvitteli olevansa rakastunut, löytäneensä sielunkumppanin ja vaikka mitä muuta. Nainen kai samoin, koska jätti puolisonsa. Suunnittelivat yhteistä elämää. Mies valehteli aika paljon meidän elämästä naiselle. Kiinni jäädessään mies pohti kuukauden päivät miten jatkaa elämäänsä. Vaimo ja perhe vei pidemmän korren.
Puoli vuotta oli molemmilla todella vaikeaa. Mies kai ikävöi suhdetta, jännitystä ja ehkäpä ihmistäkin. Minä olin todella pettynyt.
Sitten mies avautui täysin suhteestaan. Oli ymmärtänyt, ettei ihmisellä ollut suurtakaan merkitystä. Ei olisi ikinä voinut luottaa tähän naiseen, koska tämäkin oli pettäjä ja valehteli omastakin elämästään. Oli kaivannut huomiota, jännitystä ja muutakin kuin arkea pikku lapsiperheessä, jossa sattui vielä koliikkilapsi noihin aikoihin olemaan. Työstressi ja joku 30v-kriisi vielä päälle.
Tuon puolen vuoden jälkeen alkoi parisuhteen uudelleen rakennus, terapia.. Anteeksi annoin ajan kanssa, luottamus ei ikinä palaudu samaksi. Avoimuus on todella tärkeää. Olen onnellinen, että selvisimme tuosta. Onnellinen, etten heittänyt miestä pihalle ja että hän ymmärsi valita oikein.
Oma mieheni hairahtui työkaveriinsa viitisen vuotta sitten. kiihkeää ja intohimoista suhdetta kesti puolisen vuotta. Välimatkaa oli jonkun verran ja näkivät kerran kaksi kuukaudessa. Mies kuvitteli olevansa rakastunut, löytäneensä sielunkumppanin ja vaikka mitä muuta. Nainen kai samoin, koska jätti puolisonsa. Suunnittelivat yhteistä elämää. Mies valehteli aika paljon meidän elämästä naiselle. Kiinni jäädessään mies pohti kuukauden päivät miten jatkaa elämäänsä. Vaimo ja perhe vei pidemmän korren.
Puoli vuotta oli molemmilla todella vaikeaa. Mies kai ikävöi suhdetta, jännitystä ja ehkäpä ihmistäkin. Minä olin todella pettynyt.
Sitten mies avautui täysin suhteestaan. Oli ymmärtänyt, ettei ihmisellä ollut suurtakaan merkitystä. Ei olisi ikinä voinut luottaa tähän naiseen, koska tämäkin oli pettäjä ja valehteli omastakin elämästään. Oli kaivannut huomiota, jännitystä ja muutakin kuin arkea pikku lapsiperheessä, jossa sattui vielä koliikkilapsi noihin aikoihin olemaan. Työstressi ja joku 30v-kriisi vielä päälle.
Tuon puolen vuoden jälkeen alkoi parisuhteen uudelleen rakennus, terapia.. Anteeksi annoin ajan kanssa, luottamus ei ikinä palaudu samaksi. Avoimuus on todella tärkeää. Olen onnellinen, että selvisimme tuosta. Onnellinen, etten heittänyt miestä pihalle ja että hän ymmärsi valita oikein.
Vastaukset 67
Vanhimmat
Hmm, tässä kyllä nyt jokin mättää... Jos tapahtuneesta on viitisen vuotta aikaa ja miehesi valitsijäädä kotiin ja olette nyt olleet jo nelisen vuotta tapahtuneen jälkeen onnellisia, niin miksi pohdit täällä kuinka usein mies valitsee salarakkaansa?
Onko tilanne kuitenkin tuoreempi ja edelleen päällä? Onko uusi salarakas (-epäily)? vai oletko sinä nyt kenties jonkun ukkomiehen kakkonen?
Lähipiirissä on nyt tuore pettämistapaus ja se on vienyt omatkin ajatukset aikaan taakse päin. Tämäkin mies valitsi vaimonsa.
Eikä tuo varmasti unohdu koskaan.
Ei ole uutta salarakas epäilyä, enkä ole itse koskaan pettänyt.
Kunhan pohdin oman ja tämän ystäväni kokemuksen perusteella, valitseeko mies joskus sen salarakkaan.
Toki valitsee. Miksi hän muutoin lähtisi etsimään jotain, mitä ei omasta parisuhteesta enää löydy?!
Useammin pettävä ukkomies ja salarakas päätyvät kuitenkin varmasti yhteen sen jälkeen, kun vaimo on laittanut eron vireille. Jostain syystä miehet kyllä uskaltavat lähteä hakemaan "sitä jotain" epätyydyttävän liittonsa ulkopuolelta, mutta eivät sitten uskalla "hypätä tuntemattomaan" tai ottaa vastuuta valinnoistaan. Tai sitten kokevat jo niin paljon syyllisyyttä petoksestaan, että haluavat vaimon ottavan niskoilleen päätöksen erosta. Jonkinlaista pelkuruutta ja selkärangattomuutta kaikekseen kuitenkin taustalla usein tässä on.
kuutar** on kyllä osin oikeilla jäljillä. Monet miehet ei halua/hae eroa perheestä vaikka haluavat rinnakkaissuhteen. Ja uskon että monet myös kiintyvät tai rakastuvat kakkosiin, mutta eroamien on vaikeaa. Häpeän tunne? Rationaalinen ajattelu siitä mitä muut puhuvat (lapsille), huoli lapsista, pelko lasten menettämisestä jne.
Toisaalta myös on totta, että aikuisemmat, elämän kokemusta omaavat kakkoset ei "vastaanota" miestä vakavammaksi suhteeksi. Sen miehen ailahtelavaisuus on jo nähty.
Oikein tyhmän ja petkutettavan kakkosen toiveunta
Kuinka usein onkaan niin ettei kakkonen loppupeleissä huolikaan miestä mutta vaimo kuvittelee miehen valinneen itsensä? Taitaa olla yleistä. Minä tiedän pari sellaista tapausta. Kakkoset tuntuvat usein haluavan pitää vain hauskaa kun taas mies voi olla rakastunut tähän.
Ap kirjoittaa olevansa onnellinen että mies teki ns. oikean ratkaisun. Etpä voi tietää vaikka ratkaisu olisi ollut miehen mielestä väärä ja katuu sitä tai ehkä oli kakkosen ratkaisu.
Juuri tätä mieltähän kaikki "kakkoset" ovat. Onhan se karvas pala heille, kun ei kelpaakkaan miehelle, muuta kuin seikkailun merkeissä. Täytyy aina muistaa, että petyksi tulemisen jälkeen ei tosiaankaan jaksa ajatella mitään kilpailemista miehestä, kyllä arjen pyörittäminen ja lapsista huolehtiminen on tarpeeksi raskasta. Anteeksi voi antaa, unohtaa ei milloinkaan, näin se vaan menee. Omakohtaisesti voin sanoa, että myöskään luottamus ei palaa koskaan täysin. Tämä ns. kakkonenkin olisi voinut ajatella, miten monen ihmisen elämän hän on pilannut, omansa lisäksi.Ihmettelen usein, että eikö mikään lamppu syty päässä ennenkuin alkaa suhteeseen varatun miehen kanssa. Siitä ei koskaan loppujen lopuksi seuraa mitään hyvää, vain katkeria ihmisiä.
Jo vain on kakkosella melkoinen valta moneen ihmiseen, kun on "monen ihmisen elämän pilannut". Voi hyvänen aika. Kuinka riippuvainen oikein olet miehestäsi? Hänen varassaanko kaikki elämässäsi roikkuu? Oisko se syyllinen kuitenkin se ukko, joka perheensä petti?
Niin no enhän tietysti voikaan tietää.. Kuitenkin ajattelen, että mies olisi jo uudestaankin etsinyt sitä muuta avioliittomme ulkopuolelta jos olisi kokenut väärän päätöksen tehneensä. Ja tiedän tämän toisen naisenkin jättäneen silloisen miehensä yhteiden elämän toivossa minun mieheni kanssa.. Miksi hän sitten ei olisi miestä huolinut, kun tilaisuus oli.
Minä en miehessäni roikkunut. Laitoin kotoa pois ja annoin pari kuukautta miettimisaikaa. Tiesin heti, että hän on yhden mahdollisuuden arvoinen niin halutessaan. Virheitä sattuu kaikille. Hän oli aivan vapaa lähtemään uuden "rakkaansa" luo.
Tuskin kovinkaan moni.Totta kai ihmiset arvostavat uskollisuutta ja rehellisyyttä enemmän.Kakkonenhan on pettäjä.
jos kakkonen ei itse ole suhteessa niin ei hän ole pettäjä. ja tosiaan, uskoisin että on aika yleistä tuo, että kakkonen ei halua miestä kokonaan itselleen vaikka siihen tarjoutuisikin mahdollisuus. tällöin mies usein jää mieluummin vaimonsa luo kuin on yksin, ja uskottelee vaimolle, että päätti itse jättää salarakkaansa.
Jep jep. Itse olen sanonut rakkaalle ukkomiehelle, etten laske mitään sen varaan, että hän ajan ollessa mielestään oikea eroaisi - enkä myöskään lupaile, että meille koittaa auvoinen tulevaisuus yhdessä... Jos mies todella eroaa, hän hankkikoon oman asunnon ja asukoon siellä. Voin edelleen jatkaa tapailua, jos edelleen huvittaa. Mutta mistäpä sitä koskaan tietää, vaikka lakkaisi huvittamastakin... Tai vaikka mies päättäisi heti huomenna palata yksiavioisuuteen, niin sitten toivottelen vain onnellsita loppuelämää.
Kakkonen on petturimainen sekä puolisolle että heidän lapsilleen.Hän kohtelee täten sikamaisesti lähimmäisiään eli on vastuuntunnoton ihminen.Miksi joku valitsisi näin valmiiksi peruskieron ihmisen puolisokseen?
Juurikin näin ja sen tajusi mieskin alkuihastuksestaan selvittyää ja järjen palautuessa päähän.
Ja milloinkaan mies ei tietysti rakkaudesta voi valita vaimoaan ja perhettään, ei tietysti.. Aina on niin ettei kakkonen huolinut, väkisin jäädään huonoon avioliittoon, eikä uskalleta ottaa vastuuta omasta elämästä. Jep jep!!!!
No ehkä se vielä enemmän "peruskiero" mies, joka pettää OMAA puolisoaan ja OMIA lapsiaan!!
Meidän tapauksessa se kakkonenkin teki ihan samoin omalle aviopuolisolleen ja lapsilleen.. Jätti jopa kaiken uuden ja paremman elämän toivossa, en tiedä löytyikö sitä.
Uskon siihen, että jos ottaa eron, oli lapsia tai, niin varmasti se on silloin "oikea" teko. Ei kai kukaan jätä avioliittoaan ja riko perhettä, jos on onnellinen siinä.
534 oletko ihan tärähtänyt ? Onko miehen vaimo kakkosen lähimmäinen??? Vaimo on miehen lähimäinen jota MIES kohtelee sikamaisesti ja vastuuntunnottomasti. Silti vaimo haluaa olla niin peruskieron ihmisen kanssa.
Pahinta on jos tietää että miehellä on polte lähteä vieraisiin mutta ei tee sitä velvollisuudesta perhettään kohtaan. Vaikka yksikään kakkonen tai muu ei miestä huolisi niin polte olisi silti olemassa. En haluaisi elää sellaisen miehen kanssa.
Usein se meneekin näin. Mies jää vaikka elää eräänlaista kulissi- ja velvollisuuselämää kotonaan.
Suoraan sanoen en tajua näitä kulissi/velvollisuus elämää eläviä. Miksi sitten piti mennä naisimisiin, hankkia yhteinen koti ja lapsiakin, jos se ei nyt sitten olekaan niin kivaa. Kukaan ei varmaan pakottanut. Ensin tehdään kaikki tuo ja sitten aletaan kitistä kun ei olekaan niin kivaa ja helppoa kuin vaikkapa sinkkuaikoina. Kulissielämää ei ole pakko sietää, asioita voi yrittää muuttaa paremmiksi tai sitten voi ihan rohkeasti erota.
No huh huh vaan itsellesi. Ei taida olla yleistieto ihan hanskassa. Ota sinä pikkukakkonen ensin selvää siitä, mitä tarkoittaa lähimmäinen, ennen kuin kommentoit noinkin typerästi.
No huh huh vaan, mietipäs vähän ennen kuin kirjoittelet idioottimaisuuksia kumpi on törkeä lähimmäiselle ja kumpi pettää : Mies joka on naimisissa vai vapaa kakkonen. Vaimon pitäis olla lähempi lähimmäinen miehelle kuin kakkoselle. Syytä vaan koko maailman muita naisia joihin miehesi mahdollisesti lankeaa mieluummin kuin sitä joka lankeaa eli miestäsi jos se helpottaa petturin kanssa oloasi.
Onko joku tosiaan näin ymmärtämätön?Tällaiset juuri ukkomiehissä loikkivat ja kuvittelevat sitten monenlaista.
Mitä rakkautta se on jos pitää jo liitossa ollessaan jotain valintoja tehdä vaimon ja muiden naisten välillä? Ei siinä mitään rakkautta ole vaimoa kohtaan, jos pettämään lähdetään. Hyvin, hyvin yksinkertaista. Rakkauteen ei kuulu petos, eli jotain muuta se on kuin rakkautta.
Aivan käsittämätön kommentti. Pettävä ukko voi moralisoida kakkostaan epärehellisestä toiminnasta!!!!! Entäs asian ydin, pettävä mies?? Voi teitä naisia....
ON! Me kaikki olemme lähimmäisiä toisillemme. Haluaisitko itse tulla kohdelluksi noin, kuten kakkoset kohtelevat..?
Mistä sitä kukaan ennakkoon tietää kuinka hankalaa se on.
Säälittävää projisointia.
Ei kakkonen ole pettäjä jos on vapaa, mies on. Vaimo ei uskollisuutta ja rehellisyyttä taida arvostaa kun pettäjän kanssa on.
Uskottomuus ja jännä juttu - se tuomitaan ulkopuolisten toimesta täysin ja nähdään totaalisen mustavalkoisesti, mutta kun se koskettaa itseä, ei mikään ole enää mustavalkoista, yksinkertaisesta puhumattakaan.
Vaimo voi mennä jopa niin pitkälle, että sanoo pettävälle puolisolleen, että senkun petät mennen tullen, kunhan et hae eroa. Ja mies voi olla kotona vaikka miten kultainen vaikka kakkoselle vannoon rakkautta ja suunnittelee yhteistä tulevaisuutta. Hittoako noista tietää. Usein, kun parisuhteessa on uskottomuutta, ja etenkin, jos vaimo katsoo pitkän rinnakkaissuhteen sormien lävitse, suhteessa on niin paljon vinoon kasvanutta, ettei kukaan ulkopuolinen voi sitä enää mitenkään ymmärtää. Ja tällaiset "vinoon kasvaneet" liitot on myös vaikeimpia lopettaa, koska liitto on jo pitkään perustunut kaikelle muulle paitsi rakkaudelle, kumppanuudelle, luottamukselle ja toisen arvostamiselle.
Ja aika usein vaimo ei tiedä mitään. Mies kun osaa näytellä niin hyvin ja kaverit vielä suojelee, katsomalla läpi sormien ja jopa alibeja varmistaen.
Siis KOSKAAN ei ulkopuolinen voi tietää kaikkia liiton puolia. Eniten ehkä tietäisi pettävä puoliso, mutta kun ei voi puhua..
Ei siis kannata arvostella kenenkään liittoa "vinoon kasvaneeksi". Luulisin että harva nainen enää nykyään katsoo läpi sormien uskottomuutta liitossaan. Ennen oli toisin kun sosiaaliturva ja esim. asuntotilanne oli huonompi. Oli vaikea lähteä. Olen kuunnellut vanhempien rouvien tarinoita.
"Vaimo ei uskollisuutta ja rehellisyyttä taida arvostaa kun pettäjän kanssa on"
Ei taida kakkonenkaan paljon arvostaa uskollisuutta ja rehellisyyttä - ja itseään - kun on pettävän miehen kanssa. Ihan sama ketä mies pettää.
Kakkonenhan on pettäjä!
Petollisen miehen sanoihin ei voi luottaa. Totta kai hän voi kertoa että kakkosnainen jätti miehensä vuokseen jne mutta sekin voi olla pelkkää valhetta kun on itse tullut kakkosen jättämäksi.
Kyllä mies ja kakkonen yrittivät tosiaan kilvan väittää, ettei naisen suhteen päättymisen syy ollut heidän suhteessaan.. Olin siis yhteydessä tähän naiseen muutamia kertoja ja tiedän hänen tosiaan eronneen.
Tuolloin puoli vuotta suhteen päättymisestä mies kertoi, että yhteistä elämää olivat tosissaan suunnitelleet ja se oli tuntunut oikealta ratkaisulta silloin.
eikä ykköstynyt kakkonen arvosta uskollisuutta ja rehellisyyttä kun menee pettäjän kans yhteen. Tietää kylläkin mitä saa.
Niinpä, jos kerran hairahtaa tupakkalakosta niin tietää, ettei se koskaan pysty lopettamaan. Jos kerran ryhtyy kasvissyöjäksi, on aina sitä. Jos kerran saa ylinopeussakot, tulee ottamaan niitä vielä lukuisia...
Hoh-hoijaa; on myös niitä liittoja, jotka ovat kerta kaikkiaan niin loppu, puolisot kasvaneet erilleen, eivät enää siinä elämäntilanteessa natsaa yhteen, että sitä puolisoa petetään. Mutta ei enää välttämättä sitä uutta, joka ehkä on sopivampi loppuelämäksi.
Noin minäkin luulin, kunnes käry kävi taas, että voin sanoa,että odotapas hetki ja sama epäluulisuus ja kyttääminen alkaa taas. Oma valinta, muista silloin, itse halusit jäädä, siis kestäthän sen ja mieti että kylläpäs tein oikean valinnan kun en heittänyt petturia ulos ja ottanut vastuuta omasta hyvinvoinnistani omiin käsiini. Jotain vikaahan suhteessanne on kun vierasta pystyi sitä puuttuvaa häenlle tarjoamaan. Onnea yritykseenne, minkäkin olin niin tyhmä etten olisi kuuna päivänä kuvitellut miehen jatkavat samaa linjaa........ Mies oppivana eläimenä oppi,että vaimo ei heitä pihalle ja olempas seuraavalla kerralla viisaami,en tee samoja virheitä, ettei käry käy.
Juuri näin. Surullista oli seurata vierestä, kun vaimo antoi anteeksi ja uskoi kun miehensä niin valuutteli, että suhteemme on ohi! Ei ollut ohi päivääkään, mutta mies oppi salaamaan sen paremmin. Odotti sitä päivää, että haluaisin hänen muuttavan luokseni. Sitä päivää ei lopulta tullut, koska vaikka olisin vielä uskonut, ettei mies ehkä pettäisi minua koskaan, en halunnut olla miehen kanssa, joka pystyi kuukaudesta toiseen valehtelemaan vaimolleen niin kylmän viileästi. Lopetin suhteen ja lopulta sain miehen vaimolta tekstarin, että "Miltäs nyt tuntuu, kun mies valitsi minut?!" -Siinä uskossa saa elää...
Ja se, että ajattelet, että kyllä mies aivan varmasti kokee tehneensä oikean valinnan ja olevan siitä onnellinen... Ehkä, ehkä ei.
siinäpä syytä, tekstisi on kuin oma kirjoitukseni ! Miehen vaimo ilkkui pitkään että mies valitsi hänet vaikka totuus oli että pitkän harkinnan jälkeen en halunnut miestä joka petti niin kylmästi vaimoaan koska olisi tehnyt minulle samoin joku päivä. Annan vaimon elää kuvitelmissa.
Todellisuudessa harvat vaimot ilkkuu miehensä kakkosille. Yleensä vaimot eivät ole edes yhteydessä kakkosiin. Yritetäänpäs nyt olla vähän asiallisempia.
Ajatelkaa, miten helppoa olisi, kun ihmiset olisivat uskollisia. Miten joillakin on energiaa tapailla varattuja ja varattuna tapailla sivusuhteitaan? Elämä on niin lutusta, kun ei tarvitse miettiä, miten saisi salarakkaansa salattua. Ihmiset tekevät elämästään suotta niin vaikeaa. Kaikkien kannattaisi muistaa, että kukaan ei ole korvaamaton. Ketään ei ole pakko saada. Kannattaa etsiä se ihan vapaa ihminen. Kannattaa erota, jollei ole onnellinen. Onkohan niin, että kun Suomessa on vaan kourallinen ihmisiä, niin ihmisille on syntynyt sellainen harha, että joku on korvaamaton ja sitten roikutaan kaikenmaailman huijaripettäjissä.
Vapaa ihminen haluaa toisesta kaiken. :( Vie energiaa ja haluaa tehdä yhteisen pesän.
Minä jouduin valintatilanteeseen, kun mieheni kakkosen mies kertoi minulle suhteesta. Kakkonen oli jättänyt miehensä ja he suunnittelivat yhteistä elämää minun selkäni takana. Minä halusin antaa anteeksi ja kun mieskään ei kuulema ollut halukas eroamaan, niin jatkoimme yhdessä.
Muutaman viikon päästä olin taas valinnan edessä, kun mies sanoi, ettei aio lopettaa toisen naisen tapailua. Ajattelin, että kyllä se siitä, ja jatkoimme yhdessä. Ajattelin, että kun mieskään ei hae eroa, niin kyllä hän minua rakastaa. Kuvittelin hänen siis valinneen minut. Yritin olla tyytyväinen. Todellisuudessa olin hiton mustasukkainen, epäilevä ja surullinen, sekä pettynyt ja vihainen.
Meni puolisen vuotta, kun mies myönsi, että suhde oli kehittynyt entistä intensiivisemmäksi. Tiesin, että seksi oli viikottaista ja yhteisellä lomareissullakin olivat olleet. Pistin hänet valitsemaan - minä ja lapset vai se toinen. Parin päivän jälkeen mies sanoi valinneensa meidät ja että suhde toiseen naiseen on ohi. Soitti itse asiassa sen puhelun minun kuulteni.
Uskoin kaiken nyt olevan hyvin, tai toivoin. Ei mies ollut edelleenkään yhtään läsnäoleva. Seksi palautui kuvioihin, mutta oli kylmää. Vähitellen oli pakko myöntää itselleni, että epäilin suhteen edelleen jatkuvan. Mies ei myöntänyt ja vähitellen lopetin kyselemisen, koska en halunnut tietää. Miksi? Koska silloin minun olisi pitänyt tehdä eropäätös, enkä ollut varma haluanko kuitenkaan.
Sitten mies lopulta sanoi haluavansa erota. Mietin, että sitä hän oli kaiken aikaa varmasti halunnut. Rakastamaansa toista naista. Jos hän olisi vielä tuntenut niin minua kohtaan, hän olisi lopettanut suhteen toiseen naiseen jäätyään kiinni, ensimmäisen kerran! En tiedä, mikä pitkitti hänen valintaansa näin pitkään, mutta itse ajattelen jälkeenpäin, että kyllä hän valitsi sen toisen jo silloin kun ei ekan kerran kiinni jäätyään suhdetta päättänyt. Vaikka jäi vielä minun luokseni, niin oli silti jo valinnut tämän toisen.
Monesti menee niinkin että mies valitsisi salarakkaan mutta salarakas ei miestä halua alunperinkään. Jo syyt suhteeseen voi olla sellaiset että miehen kumppaniksi ottaminen ei ole vaihtoehtona ollenkaan.
Näitä salasuhteita on monenlaisia muitakin kun aloittajan juttu.
Lukumääriä en tarkalleen tiedä :). Sen tiedän, että useinmiten nainen valitsee salarakkaansa. Myös miehet, joilla on varattu nainen salarakkaana. Ajankohdankin tiedän. Se on melko nopeasti, 3kk-6kk aikana. Mistä johtuu, mene ja tiedä, mutta naiset, jotka ovat eronneet rakastuttuaan toiseen, ovat sanoneet eroavansa ennenkaikkea sen vuoksi, etteivät enää rakastaneet miehiään. Naiset olisivat eronneet jokatapauksessa, ilman salarakastakin, mutta hieman myöhemmin.
Miehet puolestaan jatkavat melko usein vakisuhteessaan. Saat varmasti monta vastausta, joissa epäillään miehesi luotettavuutta ja tunteidensa aitoutta (vieraathan sen parhaiten pystyvät arvioimaan ;)). Tiedossani on kuitenkin, että monet rakastuvat toiseen aivan suin päin. Etenkin silloin, kun muutoin on vaikeaa kotona/töissä/ikäkriisi. Aina pahempi, jos on näiden kaikkien yhdistelmä. Silloin ihminen suorastaan huutaa rakkautta apuun. Kumma kyllä, vaikkei tietoisesti etsi rakkautta, niin melko varmasti sen löytää kriisin tullen. Mutta rakkaudesssa toimii aina rakkauden lait. Hyvin usein juuri 6kk päästä tietää tuleeko uudesta rakkaudesta mitään. Samoin tietää haluaako jatkaa vakisuhteessaan. Joskus käy niin (ja etenkin taas naisilla...) ettei halua jatkaa vakisuhdetta, muttei halua jatkaa salasuhdettakaan.
"Love1" Juuri noin tuo useasti menee. Silloin kun on vaikeaa, missä tahansa, rakastutaan, ihastutaan helposti. Jotkut "seksihurjastelevat" kerran tai muutaman. Tämä koettelee tietty liiton kestävyyttä. Usein liitto kestääkin sen. Etenkin kun suurin osa uskottomuudesta on poikkeus eikä normitila liitossa. Tämä on ihmisille vaikeinta sisäistää. Kerran pettäjä ei ole aina pettäjä, ei läheskään.
Jotkut valitsee, jotkut ei. Joskus vaimo pistää pihalle ja petturiukko uskottelee kakkosella valinneensa hänet, toisinaan taas kakkonen katkaisee suhteen ja mies uskottelee vaimolleen valinneensa hänet. Hittojako noista nyt tietää.
Olen elänyt kakkosena kohta pari vuotta. Välillä olo tuntuu siinä mielessä ykköseltä, että olen miehelle ainakin tunne- ja läheisyyspuolella vaimotärkeämpi; tällä tarkoitan myös keskusteluyhteyttä. Silloin tuntuu vahvasti siltä, että mies on tosissaan, kun puhuu eroaikeistaan. Toisinaan taas tuntuu, että vaikka hänen avioliittonsa tuntuu todella epätyydyttävältä, hän toivoo ihmeen tapahtuvan ja kaiken muuttuvan liitossaan hyväksi jälleen, jotta hänen ei tarvitsisi erota. Toisinaan luotan häneen, toisinaan tuntuu olevan lähes samantekevää, mitä hän sanoo, niin kauan kun puheet ja teot ovat ristiriidassa.
Miksi mies ei eroa, jos kerran liittonsa on epätyydyttävä ja hän rakastaa minua? Hyvä kysymys, johon minäkin haluaisin vastauksen, mutta jota minulla ei ole, ja jota en ehkä koskaan saa. Lapsista hän paljon puhuu näissä tilanteissa, että on vaikeaa ajatella olevansa erossa heistä. Tämä on varmasti aivan todella se tärkein tekijä. Oli sanonut sen syyksi yhteiselle ystävällemmekin. Mutta on siinä muutakin. Itse mietin yhtenä syynä sitä, että kun hän on jo pettänyt, niin ei haluaisi olla "tupla-pahis" vaan toivoo vaimon ottavan eron. Ja sitten tulevat kaikki ne asiat hänen ja vaimonsa välillä, jotka pitävät yhdessä. Vaikka ne eivät olisi rakkaus, seksi ja toimiva keskusteluyhteys, jotain siellä on vielä, vahvaakin, koska näin on menty jo pitkään.
Mitä sitten tulee alkuperäiseen kysymykseen, minä petin miestäni lyhyen hetken tämän ukkomiehen kanssa ja valitsin hänet. Tai oikeammin sanottuna, valitsin erota silloisesta miehestäni. Koska en rakastanut häntä enää. Ja jotta voisin olla tämän ukkomiehen kanssa oikeasti, sitten jos hän joskus eroaa. Kuten joku aiemmin kirjoittikin, minäkin uskon, että meillä ero olisi tullut joskus, hieman myöhemmin kuin nyt tämän rakkauteni myötä, mutta olisi tullut kuitenkin.
Minun miehenikin kertoi keskusteluyhteyden kakkoseen olevan tärkeä asia.
Minulle hän puhuu ahdistuksestaan, vaikeuksistaan ja purkaa niiden aiheuttamaa pahaa oloa minuun. Kakkosen lienee helppo olla ymmärtävä keskustelukumppani, luulen että mies vie sinne asiat kapealla omalla näkökulmallaan koko totuuksia kertomatta, ihailun ja omien asioiden (jotka usein valheita) vahvistamiseksi. Oletan että keskustellaan paljon avioliittomme huonosta tolasta, minua kenties syyllistäen.
Mutta, olen yrittänyt saada eteenpäin miehelle ulkopuolista ammattiauttajaa, sillä ystävät tai kakkonen eivät tunne hänen todellisia henkisiä ongelmiaan, ne eivät näy ulospäin, joten he eivät tiedä niistä eivätkä osaa niissä auttaa. Maallikkona, mutta aiheesta lukeneena otaksun miehen potevan terapiaa vaativaa pitkäaikaista masennusta.
Pitkäaikainen pettäminen ja siitä valehtelu, näiden aiheuttama sisäinen ristiriita ovat mieheni masennuksen osasyitä, muitakin, lapsuudesta asti käsittelemättömiä asioita on. Mm. valehtelutaipumus, joka on lähes jokaisen pettäjän ominaisuus, on ollut miehelläni lapsuudesta asti. Valehtelu ja totuuden muuttaminen omassa mielikuvituksessa toiseksi aiheuttaa tunne-elämän häiriöitä ihmiselle itselleen.
Kakkosen ihailu voi lievittää, mutta vain hetkeksi. Jos nuo onglemat eivät poistu, kakkonen voi olla jo parin vuoden kuluttua yhtä liemessä miehen kanssa kuin minä olen nyt. Koska kyse on miehen henkilökohtaisista, henkisistä ongelmista, en usko uuden ihmissuhteen niitä poistavan, ja kakkonenkin on jo ollut valheiden uhri, vaikka ei tiedä. Mies tervehtyy, luulisin, ainoastaan sairauden hoitamisella terapiassa tms.
Mies haluaa jatkuvasti olla yhteydessä kanssani, ei halua erota kunnolla, vaikka kakkonen on pitkäaikainen, kuten sinä. Luulen sen johtuvan siitä, että vaikka kakkonen on parempi keskustelukumppani,vaikka läheisyys ja tunnepuoli siellä on positiivisempaa kuin kotona aviokriisissä, minä oikeasti ymmärrän miestä ongelmissaan toisella tavalla, luulen että oikealla tavalla. Mies roikkunee helmoissani kunnes tervehtyy riittävästi. Olen sen verran kiltti, että en voi jättää omaa puolisoani, pettävääkään, auttamatta kun näen että toinen on oikeasti sairas.
En nyt halua verrata meidän tilannettamme sinuun, enhän tunne sinun tilannettasi, mutta ajattelin kertoa, että näin on meillä. Että mies on yhä kotona, koska on 'hoidossa'.
Mielenkiintoinen kirjoitus sinulla "Hoidossa yhä, kotona".Muistuttaa omaa entistä elämääni mieheni kanssa. Mies vai valitsi toisin. Hän lähti toisen matkaan. Ilmeisesti kakkonen oli aika vahvatahtoinen nainen.
Mieheni nimittäin kertoi poteneensa pitkäaikaista masennusta ja käyvänsä hoidossa. Hän tunnusti että hänellä oli ongelmia tunteiden ilmaisun suhteen ja ne juotuivat lapsuuden kodista. Hän ei osannut selittää mitä oikein tapahtui hänelle, miksi hän lähti pettämään vuosikausiksi, vaikka se on vastoin hänen moraaliaan. Kriisistä hän puhui. Ja tuo valehtelu taipumus. Mies oli tosi uskottava valehtelija. Naiset usko kaiken mitä hän sanoi. Näköjään minäkin menin halpaan.
No, mies nyt on "hoidossa" tuolla toisella ja asia ei enää minua liikuta, mutta joskus kyllä nousee mieleen kysymys, onko mies oikeasti käsitellyt ongelmiaan,kun hän suoraan toiseen avioliittoon hyppäsi.Ja valehteliko hän tuon psykologilla käyntinsäkin. Silloin hänellä todella on ongelmia valehtelutaipumuksen kanssa.
Niin ja ennen kuin joku kommentoi: hanki oma elämä, erosta on vasta puoli vuotta.
Salasuhdetta kesti vähintään 5 vuotta, eivätkä saaneet päätöstä aikaisemmin aikaan. Lapset tai yheinen omaisuus ei pitänyt meitä "kulissiavioliitossa", niitä ei ollut. Sitä en tiedä mikä piti. Sain tietää suhteesta vasta ero päivänä.
"Hoidossa yhä kotona"
Exäni ei osannut keskustella oikeasti. Hänen mielestään keskustelu oli sellaista, että hän on oikeassa, hänellä on paremmat mielipiteet, ajatukset ym ym ym. Eihän keskustelusta tällaisen ihmisen kanssa tule mitään. Ex oli myös hyvin masentunut ja hänellä oli mielenterveysongelmia, joita hän ei myöntänyt. Hän saattoi esim puhua itsekseen todella äänekkäästi aivan kummallisia. Vähän pelottikin minua ja lapsia.
Liittoni loppupuolella kerroin ahdistuksistani ym. ystäville, niin mies kuin naispuolisille tasa-arvoisesti (kiitos heille kuuntelemisesta... yli 5vuoden ajan!) sekä myös silloiselle salarakkaalle, joskin hänelle vähemmän. Kerroin mitä ex-mies teki, sanoi tai käyttäytyi. Mitään lisäämättä. Jokainen ymmärsi, ettei exän käytös ollut ihan normaalia. En kaivannut ihailua. En valehdellut.
Aika vakavilta nuo mielenterveysongelmat vaikuttaakin.
Minun exä, kertoi hautoneensa itsemurhaa, kun mietti miten ratkaista asiat. Lähteäkö vai jäädä. Hieman kyllä ihmetyttää se kakkonen, kun ilmeisesti vaati valitsemaan ja muuttamaan heti luokseen kun ero tuli. Eikö miehen pitäisi ensin selvittää päänsä, ennen kuin tekee jotain peruuttamattomia muutoksia elämässään, muuttaa perheellisen naisen luo? Itsekästä mielestäni.
Toisaalta, en voi puhuiko exä totta, hän valehteli niin paljon.
Todella mielenkiintoinen tarina. Olen yrittänyt kertoa läheisille, että mieheni mielenterveysasiat eivät ole kunnossa. Hän ei tapauksestasi poiketen kykene keskustelemaan vaan ahdistuu ja käy jopa kiinni. Tutut ovat ihmetelleet miestäni, joka häipyi kakkosen luo kuin pieru saharaan. Kakkonen on kovin rakastunut ja syöttää, juottaa, puettaa, hakee rarrastukset, lomamatkat ja tekee ilmeisesti mieheni työt. Kaikki tuntuu olevan mitä parhaimmin mieheni kohdilta, mutta jokin on vialla. Aistin sen, vaikken ymmärrä mistä syytä etsiä.
Muistan hyvin, miten hän romahti valheesa paljastuttua. En osaa pukea tätä ehkä sanoiksi, mutta mieheni käyttäytyi oudosti. Hän käyttäytyi kuin olisi ollut minä. Hän keinui tuolissaan ja toisteli pitkään uhoten sanoja" nyt me muuten erotaan". Hän äyski minulle, että on hänellä omakin elämä. Hän ärisi minulle, etten enää voisi pilata tätäkin häneltä. Hän imis sormiaan ja itki, ettei pystyisi lopettamaan suhdetta. Hän halusi lopettaa koska oli niin väsynyt, ja niin hän varmaan olikin. En tiedä miten kuvaisin tätä. Olin järkyttynyt ja kauhuissani. Niin tulevasta erosta, kuin siitä ettei mieheni kyennyt keskustelemaan järkeviä. Pian hän pakenikin kakkosen luo ja toimi kuin olisi unohtanut koko kotinsa. Pelkäsin jutella hänen kanssaan. Ihmset ymmärsivät, että olin tolaltani, mutta yhtään yritystä selittää mieheni tilaa, ei otettu vastaan oikein kunnolla missään. Terapeuttia kiinnosti vain minä ja tutut pitivät ajatuksiani toisarvoisina, kohdistaen sormeaan mieheni tekoihin ja olettaen minun olevan tolaltani, jota tietysti olinkin.
Uskon että hän pyrkii olemaan kohtaamatta itseään ja vuosikausien kaksoiselämää. Jos kakkonen ei olisi kuin taivaanlahja, mutta toimineen tervehtymistä estävä, voisi mieheni ehkä parantua. Mieheni teot ja käyttäytyminen on ollut minua ja perhettämme kohtaan niin röyhkeää ja välinpitämätöntä,
Ja mieheni valahtelee ja salaa. Yritin saada kakkosta puhumaan. Haluan tietää totuuden, koska uskon, että vasta valaiden paljastuminen ja oman itsensä kohtaaminen voisi pelastaa mieheni. Ehkä kakkonenkin aistii sen. Hän on teoillaan vastuussa mieheni tervehtymisen estämisestä, vaikkei ehkä ymmärrä sitä. Kakkonen ilmeisesti ymmärtää kaiken, sen että minua on petetty koko ajan liittomme aikana ja että heidän rakkautensa puhdistaa kaiken. Nainen ei ymmärrä mitä tekee...
Onpa rankkaa tekstiä. Ei tuollaisen kohtauksen jälkeen voi olla normaali.
Oma mieheni kertoi, että hän on aivan loppuun palanut salasuhteen takia. Kakkonen kai uskoo "parantavansa" miehen. Kai se on mahdollistakin toipua, kun yksi tekijä on pois.
Toisaalta; mies ensin laihtui silmissä, nyt hän näyttää turvonneelta. Helppoa ei kai ole kuitenkaan. En silti sääli. Huolettaa vaan näin yleisinhimilisellä tasolla.
Oli suhde mikä tahansa, niin valinnan tekee aina kaksi. Eli pettäjä voi valita vaimon, mutta suhde ei jatku, ellei vaimo myös valitse pettäjää. Pettäjä voi valita salarakkaan, mutta ei kuitenkaan ilman että salarakas valitsisi pettäjän.
Eron voi aina valita yksinkin.
Veikö pettäjä aloittajan etelän matkalle lohdutukseksi?
Heh, ei vienyt. Eikä lahjonut muutenkaan.
Aitoa läsnäoloa, yhdessä tekemistä, olemassa olevan arvostamista, kunnioitusta ja rakkautta, niistä on tämä mahdollisuus tehty.
vanha ketju mutta....täällä mies 35v ikäkriisin myötä ajautuit suhteeseen kollegan, 19v tytön kanssa..jäi kiinni parin kk jälkeen, tai aiemminkin mutta ei tunnustanut kun vasta 2kk päästä kun puhuttiin kunnolla. asumusero--> mies muutti samantien muijan luokse, ei virallisesti kirjoilla siellä. uskotteli vaimolle koko ajan että kotiinpaluu mahdollinen. Nyt pettää tyttöystävää vaimon kanssa. Avioeroa ei ole haettu koska ei tunnu oikealta. Vielä asiat selvittämättä ja niin auki kaikki...niin ja vaimo on raskaana ja saa vauvan tammikuussa !! kunnon soppa lyhykäisyydessään tässä...katsotaan viekö perhe voiton!! rakkautta on ja ongelmia ei ollut ennen tätä miehen kriisiä!
Voin vain kuvitella miten rankkaa tuo on kun vielä odotat vauvaa! Tsemppiä ja jaksamista, toivottavasti sinulla on ystäviä ja läheisiä joilta saat tukea! Miehesi tekee tosi väärin, mutta niin se vaan on, että ihastumisia rakastumisia ja niiden aikaa ei meistä kukaan voi järjellä päättää. Toiminta on ihan toinen asia ja jos miehesi on ollut aina impulsiivinen ja hänellä on vaikeuksia hillitä itseään oli tuo odotettavissa. Ikävä kyllä sanon tuon suoraan ja jos ukko on tuollainen "pukki" se vaan jatkuu. Jos hän taas on ollut "normaali", tällöin miehesi taas saattaa olla aikamoisen ihastunut, ehkä jopa rakastunut toiseen. Kumpikin on sinun kannaltasi aika huono asia jos miestäsi haikailet takaisin. (mitä kyllä ihmettelen...)
Haluaisitko järkiliiton jossa mies on kanssasi vain ettei tulisi eroa? Henkilökohtaisesti en käsitä miten voit, ehkä epäsuorasti, toivoa tuollaista miestä vielä elämääsi. Sitten vielä on tuota miestäsikin ihmeteltävä... Tietysti teidän yhteiselämässäkin on oltava jotain vinossa jos vauvan odotuksesta huolimatta mies vehtaa toisen kanssa. Parisuhteessa on kuitenkin aina kaksi. Oli "syyllinen" sitten kumpi tahansa. Seksi on tuossa iässä miehelle valtavan tärkeää. Miten teillä sillä puolella meni ennen kuin miehesi alkoi pelehtiä kollegansa kanssa?
On teillä ongelmia saattanut ollakin, et vaan ole huomannut niitä tai halunnut huomata. "Nyt pettää tyttöystävää vaimon kanssa." Kuulostaa mun korviin siltä, että tunnet jotenkin voitonriemua siitä, että mies noin toimii. Lisäksi kuulostaa siltä, ettei mies rakasta teistä kumpaakaan. Haluatko olla miehen kanssa, joka osoittaa toiminnallaan olevan täysin epäluotettava? Ei kunnioita kumpaakaan teistä, ei arvosta. Ei se, että sä rakastat, riitä pitämään miestä itselläsi.
Tässä tulee kyllä mieleeni kysyä, mikä se kenenkin onni on ja mitä etsitään.
Löytyykö se onni, onkin sitten toinen asia, montako kertaa jää löytymättä.
Ja kenen onni on tärkein, äidin, isän vai lasten?
Valintoja joutuu aina tekemään, mutta yksi asia tulisi aina muistaa. Lapsnne eivät voi valita itsenäisesti alaikäisinä yhtään mitään, heidän onnensä menee romukoppaan samalla kun ´lähdette itse sen etsintään.
Alaikäinen lapsi joutuu aivan kamallan tilanteeseen ja aivan liian nuorena, vielä hän ei saata ymmärtää, mutta lapsi kasvaa ja kehityy ja ennenpitkää hänelle avautuu tämä isän ja äidin maailma, jossa on viety häneltä lapsuus.
Himo on usein se jota nämä vanhemmat eivät ole osanneet hallita, pienten lasten kanssa väsyneinä yövlvomisesta elämä ei ole sitä ihanaa parisuhdetta, seksikin on kortilla, sillä ihminen tarvitsisi nyt kaikkein eniten sen puolison tukea, mutta kuinka usein käykään niin, että tämä lähtee yksin ulos kareveiden seuraan, jätten väsyneen puolisonsa yksin vastaamaan arjen asioista.
Seuraus on juuri tuo etääntyminen, enää ei löydy yhteistä säveltä, ei ole seksiä on vain paha olla, kun väsyttää ja toinen karkaa pois jatkuvasti.
Niin valtavan suuri värryys juosta tuonne muualle, kun pitäisi ottaa osa vastuusta ja valvoa edes vuorotellen ja hoitaa koliikista lastakin vuorotellen.
Ehkä silloin ymmärtäisi paremmin tuon väsyminen ja haluttomuuden seksiin.
Miehet pitää jättää yksinkertaisesti isyyslomallaan hoitmaan lastaan yksin eli näkemään se arjan todellisuus. Lapsihan on yhteinen ja yhteisesti haluttu asia.
Lasten kasvarssa on koko ajan omat haasteensa, vanhempien tulee ymmärtää muuttua lasten kasvun mukaan. Aikaa tule enempi, mutta haasteita lisää ainakin murrosikäisen kanssa, jonka menot ja kaverit pitää tietää, joskus jopa seurata mitä tapahtuu. Se on rakkautta ja välittämistä.
Erittäin hyvä kirjoitus.Tämä nainen on valioyksilö, palikat kohdillaan.
Pettäjät eivät valitse ketään koskaan. Kun kakkonen jättää pettäjän, tämä alkaa mielistellä takaisin vaimoaan ja selittää ettei haluakaan olla kakkosen kanssa. Pettäjät usein jopa loukkaantuvat verisesti kakkoselle joka uskaltaa torjua miehen. Vaimo uskoo että mies on päättänyt jäädä tämän luokse ja elämä jatkuu onnellisena kunnes pettävä mies etsii uuden kakkosen ja syntyy uusi kriisi.
Kyllä meillä valitsi sen salarakkaan, se vain, että tuolla parilla on vaikeuksia hyväksyä jätetyn vaimon onnen toivotuksia.
Vaihtelunhaluisella exälläni oli paljonkin salarakkaita. Kun muutin pois, niin tilalleni muutti heti seuraava nainen, eli kakkonen. Sitten tämä ykköstynyt kakkonen lähti ovet paukkuen pois ja taas tuore kakkonen muutti miehen luo. Sen jälkeen en pystynyt seuraamaan exäni elämää, mutta tuttavat kertoivat, että tämä kolmaskin avovaimo muutti aivan yllättäen pois miehen salasuhteen vuoksi. Nykyisin hän on yksin ja toivon että hän hakeutuu terapiaan. On hieno mies, mutta hormoneissa on jotain tosi pahasti vialla.