Vähälihaiset tyypit eivät luonnollisestikaan ole nopeita voimapuolen puutteista johtuen, ja lihaksikkailla ei hapenoton keskinkertaisuus suhteessa lihasmassaan pysty pitämään huipputehoja kovin kauaa.
Mutta onko oikeasti olemassa erilaisia lihassoluja, vai onko se vain huonojen tulosten selittelyä lahjattomuudella? Elintavat ja geenit luonnollisesti ohjaavat miten helposti lihaa tulee, uskon silti että kaikki liha on lihaa ja miten sitä harjoittaa ratkaisee saako siitä ulos lyhyt- vai pitkäkestoista voimaa.
Onko tuollaista jaottelua tarpeen tehdä, kun joka paikassa kuitenkin lukee että nopeat muuttuvat hitaiksi ja hitaat nopeiksi harjoittelemalla. Ektomorfista ei tule harjoittelemalla hyvää sprintteriä ei siksi että lihassolut olisivat hitaita, vaan että se ei ikinä saa tarpeeksi voimaa varteensa ollakseen räjähtävä.
Mutta onko oikeasti olemassa erilaisia lihassoluja, vai onko se vain huonojen tulosten selittelyä lahjattomuudella? Elintavat ja geenit luonnollisesti ohjaavat miten helposti lihaa tulee, uskon silti että kaikki liha on lihaa ja miten sitä harjoittaa ratkaisee saako siitä ulos lyhyt- vai pitkäkestoista voimaa.
Onko tuollaista jaottelua tarpeen tehdä, kun joka paikassa kuitenkin lukee että nopeat muuttuvat hitaiksi ja hitaat nopeiksi harjoittelemalla. Ektomorfista ei tule harjoittelemalla hyvää sprintteriä ei siksi että lihassolut olisivat hitaita, vaan että se ei ikinä saa tarpeeksi voimaa varteensa ollakseen räjähtävä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei se ihan tuulesta temmattua ole. Jako nopeisiin ja hitaisiin on aika rankka yksinkertaistus. Nykytietämyksen mukaan erilaisia lihassolutyyppejä on hurja määrä. Toisessa ääripäässä nopeasti supistuvat huonosti väsymistä vastustavat ja toisessa hitaasti supistuvat ja hyvin väsymistä vastustavat. Välille mahtuu paljon eriasteisia kompromisseja näistä ääripäistä.
Sähköstimulaatiokokeilla on saatu lihastyyppien ominaisuuksia käännettyä päälaelleen, joten myös hermotuksella on tärkeä merkitys lihasten ominaisuuksia tarkasteltaessa. Sähköstimulaation ärsyke eroaa kuitenkin jonkin verran normaalista, joten epäilen, että ihan samassa mittakaavassa noita muutoksia ei pystytä saavuttamaan tavallisella harjoittelulla.
Kannattaa kuitenkin huomioida, että oli jakauma minkälainen hyvänsä, niin se ei estä kehittymistä. Kaikista ei tule Boltteja satasella se on selvä. Jos ei kuitenkaan olla älyttömän kovalla tasolla ja suoritustaso junnaa paikallaan vuodesta toiseen, on syytä tarkastella kriittisesti omaa harjoitteluaan eikä alkaa ensimmäisenä huutelemaan geenien tuomista esteitä.
No onhan niitä olemassa eri typpisiä. Esim. jos ajattelee silmän alueen lihaksia, niin lihassolut ovat pääasiassa nopeita ehkä muutamaa prsenttia lukuunottamatta. Vastaavasti pohkeen lihaksissa (gastronemius) lihassolujakauma on 60%/ 40% hitaiden lihassolujen voitoksi. EI ole tuulesta temmattuja juttuja, sillä lihassolut ovat osittain perinöllisiä.