Sinä, joka kehoitat vaimoja eroamaan liitoistaan, niin kerro enemmän omasta itsestäsi. Oletko itse eronnut? Onko sinua petetty? Mistä tämä henkilökohtainen tarpeesi kumpuaa? Miten uskot eropäätöksen tuovan parempaa eronneen elämään? Entä sitten tämän eron ottaneen puolison elämään.
Voihan "vaimojen kannustajat"
afsgdfhcjgj
18312
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Vastaan omasta puolestani näin:
Minä kehoittaisin ketä tahansa, niin miestä kuin naistakin eroamaan pettävästä puolisosta varsinkin jos pettämistä on tapahtunut pitkään tai useammin kuin kerran.
-Minua ei ole petetty
-En ole eronnut
-Jos minua petettäisiin ,eroaisin heti odottamatta toista kertaa.
-En olisi onnellinen suhteessa jossa en voisi luottaa mieheeni eikä toimivaan suhteeseen mahdu aviopuolisoiden lisäksi muita ja koska maailmassa on luotettaviakin ihmisiä en näe syytä olla petturin kanssa koska mielestäni pettäjä ei rakasta eikä kunnioita puolisoaan.
-Olen ollut joskus tietämättäni kakkonen tällöin mies valehteli olevansa sinkku.
Jostakin asiasta johtuen olet päätynyt kiihkeästi kannustamaan naisia eroamaan. Millaisesta tilanteesta se sai alkunsa. Vaikka asia olisi kovin traumaattinen, toivon että voisit kertoa siitä lisää jos voit.
"-Minua ei ole petetty"
Kukaan ei voi olla varma
" -Jos minua petettäisiin ,eroaisin heti odottamatta toista kertaa"
Niin ovat hyvin monet ensin ajatelleen, ennenkuin puolison pettäminen paljastui.
Kun olit kakkonen, erosiko mies sinun vuoksesi? Veikkaan että ei. En tiedä yhtään petettyä, jotka olisivat yhden kerran jälkeen pettäjän pihalle laittaneet. Helppo uhota, kun ei ole pissa vielä housussa.
Jätin miehen heti kun sain tietää olevan varattu, en halunnut häntä enää sen tiedon jälkeen. Helppo uhota ja pysyä sanojensa takana kun on selkärankaa. Ei taida sinulta löytyä? =)
- Minua on petetty, erosin puolisostani.
Erosin siksi, etten olisi koskaan enää voinut täysin luottaa mieheeni. Myös siksi, että tiesin hänen kaipaavan jotain sellaista, mitä ei enää uskonut suhteestamme saavan. Hänen rinnakkaissuhteensa oli kestänyt jo useamman kuukauden siinä vaiheessa, kun jäi kiinni. Rakasti tätä toista.
Mies näyttäisi nyt olevan onnellinen tämän naisen kanssa. Minäkin ajatuksen tasolla onnellisempi kuin olisin sen tietoisuuden kanssa, että joka kerta harrastuksiin lähtiessään mies lähtee rakastelemaan toisen naisen kanssa ja palaa sitten sieltä minun viereeni. Ei kiitos.
Rakastitko sinä veilä miestäsi, vai loukkasiko teko enemmän sinun kunniaasi?
Rakastin miestäni, mutta pitkä rinnakkaissuhde vei peruskiven parisuhteelta - luottamuksen. Minun kunniastani ei todellakaan ollut kysymys. Eikä periaatteista tai mistään muustakaan sellaisesta.
Toki kyse oli monien asioiden summasta, eikä vähiten siitä, että keskusteluyhteyskään ei toiminut. Vaikka miten yritin, mies ei halunnut keskustella; ei ennen kiinni jäämistään, eikä sen jälkeen.
Eniten kai oli kyse juuri luottamuksen särkymisestä ja sen tajuamisesta, ettei sitä voisi enää rakentaa uudelleen. Ja myös siitä, etten olisi enää pystynyt arvostamaan miestä, joka loukkasi minua niin pitkään tietoisesti selkäni takana.
Mä oon aina ollut pettämistä vastaan. Itse en petä ja jos mua petetään, saa ukko lähteä ! Mutta kun sit tuli se sateinen syyspäivä ja selvis että mies on pettänyt niin edelleen tässä suhteessa ollaan. Ei se eroaminen ole niin helppoa kun toista rakastaa monen vuoden ajan, joka päivä erilainen. Olen onnellinen, mutta ei mieheni ei näköjään kerran ollut. Nyt ei toistu enään, tahdon uskoa ja luottaa että tää oli meidän suhteen pahin kriisi, siitä on päästy yli ja nyt katsotaan valoisampaa tulevaisuutta. Miehestä kiinni jatkossa että onko se valoisampi tie yhteinen vai erikseen. Yksikin petos vielä, niin sit se oikeasti saa lähteä !
Olen kirjoittanut toiseenkin ketjuun varattuna pettävänä miehenä. Kannustan ehdottomasti vaimoja ja miehiä eroon jos eivät ole suhteessaan onnellisia. Olen toistaiseksi varattu yhä, vaimon painostuksesta, mutta tiedän että kaikki osapuolet olisivat onnellisempia jos vaimoni antaisi eron suosiolla. Vaimoni repii itseään henkisesti ihan turhaan vaikka voisi etsiä jossain vaiheessa miehen joka häntä rakastaa kun omat tunteeni ovat olleet jo pitkään muualla.
Tyhmä ukko. " Vaimo antaisi eron suosiolla" Millä vuosikymmenellä elät?. Haet eroa yksin ja sillä siisti. Sa...nan vellihousu. Ai eihän tämä ollutkaan miehen kirjoitus vaan kakkosen, joka taas lapsellisesti yrittää manipuloida vaimoja. Näitä kirjoituksia sitten riittää. Hus hus hoitoon.
näin on. pelkuri ja raukka. Tekisi vaimonsa onnelliseksi, eikä ottaisi helpointa.
Ota nyt hyvä mies itseäsi niskasta kiinni ja lähde sinne missä sun tunteet on. Sitähän se vastuunotto omasta elämästä ja onnesta juuri on. Vai oletko yksi niistä selkärangattomista, jotka haluavat sysätä vastuun päätöksestä petetyn harteille?? Et halua olla se joka teki väärin, petti ja vielä jätti perheensä toisen naisen vuoksi.. Se jos jokin on todella epäkunnioitettavaa!!
Minä olin myös todella pettämistä vastaan ja aina sitä mieltä, että avioliitto loppuu just eikä melkein siihen. Mutta mutta, tässä sitä ollaan petettynä ja edelleen avioliitossa. Jotenkin se rakkaus ja usko mieheen, ettei tälläinen enää toistu sai minut jäämään. Pitkään kyllä mietin eroakin. Ei se helppoa ole lähteä, kun on itse onnellisessa parisuhteessa kuvitellut olevansa, rakastanut.. On se yhteinen omaisuus, lapset jne.
Toki sekin vaikutti, että mies vannoi virheen tehneensä. Minä haluaisin lapsille onnellisen ehjän perheen. Aika näyttää miten onnistumme.
Ihan sairas aloitus ja jokaisen vastaajan tenttaus ja lynkkaus. Jollakulla vaimolla ON pahoja henkisiä ongelmia!!!
Olen eronnut ja helppoa se ei ollut. Mutta kyllä aikuisen naisen pitää ottaa itse vastuu omasta elämästään ja ryhdistäytyä!
Onko ero siis ainoa oikea vaihtoehto pettämisen jälkeen? Siis 100%:sti ainoa oikea? Vaikka se tuntuisi sekä petetystä että pettäjästä vääräsltä ratkaisulta?
Onko ero ainoa tapa säilyttää itsekunnioitus ja itsensä arvostus? Onko mahdollista, että itsekunnioitus lepää niin vankalla pohjalla jo lähtökohtaisesti, että se kestäisi pettämisestä selviämisen?
Jos en nyt eroa, enkö ole aikuinen nainen? Enkö siis kanna vastuuta elämästäni ja itsestäni kun en tee mitä joku ulkopuolinen käskee minun tehdä, jotta minä saisin itsekunnioitusta?
Juu, olen nyt aika vihanen ja ärtynyt. Moneenkin asiaan. Mutta itsekunnioitusta on yhä jäljellä, ja vastuuta olen aina kantanut itsestäni ja elämästäni. Ja jos en halvaannu täysin kaulasta alaspäin, niin aion tehdä niin jatkossakin.
Jos tunteita on, niin kaikki kortit kannattaa katsoa loppun asti. Raivo, pettymys, epätoivo jne. ovat normaaleja tunteita shokkivaiheessa. Minusta tuossa vaiheessa ei kannata tehdä nopeita päätöksiä. Vahvat suhteet eheytyvät pettämisen jälkeenkin. Siihen tarvitaan kaksi vahvaa ihmistä ja tahtoa sitoutua suhteeseen. Joskus se onnistuu, joskus ei. Hätäisiä päätöksiä minusta ei kuitenkaan kannata tehdä.
Eiköhän ne kortit ole katsottu, kun on lähdetty sekoittamaan pakkaa toisaalle.
Sori nyt vaan. Ei kiitos, tähän osoitteeseen ei toisen naisen sekoittamat kortit enää edes kelpaisi. Siinä vaiheessa olis ukko antanu jokerinsa muualle ja meiän juttu ois finaalissa.
Miksi ei nopeita päätöksiä? Jos on pystynyt suhteeseen toisen selän takana, etenkin jos on pitkä salasuhde, niin mikä helvetti saa naisen jäämään siihen suhteeseen tai edes yrittämään jotain? Siksi kun on se ihana mies, joka kohtelee niin hyvin vai???