Palstoille kirjoittelemisen tarkoitus

Musiikki on taivaallista nannaa. Vaikka sen itse sanonkin :D

Tuossa on oivallusta. Oleminen on hyvin abstraktia, puhdasta, ilman erikoisempia laatuja. Puhtaassa hilajsuudessa voi olla vain hetken, kunnes höpötyskone alkaa taas toimimaan.

Höpötyskoneen funktio on se, että se luo struktuuria olemiseen. Alussa oli oleminen, kunnes syntyi sana (höpötys), joka loi struktuurin, rakenteen eli maailman. Lopussakin on oleminen. Alku on siten loppu.

Olemme lopun alussa, vai alun lopussa? Kyllä se taitaa olla niin, että olemme lopussa, joka sisältää aina uusia alkuja. Näin fraktaalisesti.

Maailmankaikkeus on fraktaali. Ja kehittyy fraktaalisesti. Itsessään hologrammi.

Rakenteen avulla kunkin kokijan tietoisuus tiivistyy, jolloin osataan olla ei-kenenkään maassa hilajsuudessa tovin kauemmin. Tarvitaan erityisen tiivis ja kompleksinen rakenne, jotta hiljaisuus voisi stabiloitua aivoihin.

Kyse on siitä, että luomme häkin, joka pysyy aloillaan. Tällöin hiljaisuuden on mahdollisya olla stabiilisti tuossa häkissä. Häkkiäkään ei ole, mutta toimii keppihevosena aikansa. Aikakin on näennäistä.

Joo-o. Aina ne ideat täällä redusoituu nollaan, ei päästä mihinkään. Siksi nolla on pyhä luku. :) Musiikissa on myös pyhää. Se on läsnäolevaa, ajatonta, ei pyri mihinkään. Mutta kaikkea tapahtuu musiikissa kuitenkin koko ajan.

Kosmos taitaa olla yksi leikki?

kokija kirjoitti:

Tuossa on oivallusta. Oleminen on hyvin abstraktia, puhdasta, ilman erikoisempia laatuja. Puhtaassa hilajsuudessa voi olla vain hetken, kunnes höpötyskone alkaa taas toimimaan.

Höpötyskoneen funktio on se, että se luo struktuuria olemiseen. Alussa oli oleminen, kunnes syntyi sana (höpötys), joka loi struktuurin, rakenteen eli maailman. Lopussakin on oleminen. Alku on siten loppu.

Olemme lopun alussa, vai alun lopussa? Kyllä se taitaa olla niin, että olemme lopussa, joka sisältää aina uusia alkuja. Näin fraktaalisesti.

Maailmankaikkeus on fraktaali. Ja kehittyy fraktaalisesti. Itsessään hologrammi.

Rakenteen avulla kunkin kokijan tietoisuus tiivistyy, jolloin osataan olla ei-kenenkään maassa hilajsuudessa tovin kauemmin. Tarvitaan erityisen tiivis ja kompleksinen rakenne, jotta hiljaisuus voisi stabiloitua aivoihin.

Kyse on siitä, että luomme häkin, joka pysyy aloillaan. Tällöin hiljaisuuden on mahdollisya olla stabiilisti tuossa häkissä. Häkkiäkään ei ole, mutta toimii keppihevosena aikansa. Aikakin on näennäistä.

Joo-o. Aina ne ideat täällä redusoituu nollaan, ei päästä mihinkään. Siksi nolla on pyhä luku. :) Musiikissa on myös pyhää. Se on läsnäolevaa, ajatonta, ei pyri mihinkään. Mutta kaikkea tapahtuu musiikissa kuitenkin koko ajan.

Kosmos taitaa olla yksi leikki?

Lue lisää

Se on totta mitä turiset, emme pääse siitä mihinkään että höpöttöjien höpöttämällä luoma höpötyshöö pysyy vain höpöttämällä koossa, siksi se ei ole itseolevainen, eikä se aito ja ehta, se mitä rehellisesti ja pelottomasti, eoäitsekkäästi olemustaan etsivät hakevat.
Tilannehan on laajemmassa todellisuudessa vielä absurdimpi kuin esim. finassimaailmassa, joka loi itsensä täydelliseksi alistus ja riskittömyys peliksi heille, jotka sen loivat.
Nyt on vain niin, että keinotekoisuus vaatii aina kärsijöitä ollakseen olemassa ja siksi sen maailman keinotekoisuus paljastuu.
Kuka herää yleensäkään tästä kaikesta, mielestäni vain se joka uskaltaa poistua oikein, puhtain motiivein kuvioista lopullisesti, muuta ratkaisua ei ole,,koska sama jatkuu täällä tälläiselle tehdylle aina vaan.

wvnrwebvkve kirjoitti:

Se on totta mitä turiset, emme pääse siitä mihinkään että höpöttöjien höpöttämällä luoma höpötyshöö pysyy vain höpöttämällä koossa, siksi se ei ole itseolevainen, eikä se aito ja ehta, se mitä rehellisesti ja pelottomasti, eoäitsekkäästi olemustaan etsivät hakevat.
Tilannehan on laajemmassa todellisuudessa vielä absurdimpi kuin esim. finassimaailmassa, joka loi itsensä täydelliseksi alistus ja riskittömyys peliksi heille, jotka sen loivat.
Nyt on vain niin, että keinotekoisuus vaatii aina kärsijöitä ollakseen olemassa ja siksi sen maailman keinotekoisuus paljastuu.
Kuka herää yleensäkään tästä kaikesta, mielestäni vain se joka uskaltaa poistua oikein, puhtain motiivein kuvioista lopullisesti, muuta ratkaisua ei ole,,koska sama jatkuu täällä tälläiselle tehdylle aina vaan.

Lue lisää

Jes. Kun maailman tajuaa höpötyshööksi, niin silloin sen luonne alkaa paljastumaan. Poistumistahan ei ole, sillä hiljaisuus on kaikkialla.

Poistuminen on siis utopiaa. Tarvitsee vain nähdä maailman illuusioksi, niin silloin irtoaa siitä välittömästi, vaikka kulkeekin maailmassa.

wvnrwebvkve kirjoitti:

Se on totta mitä turiset, emme pääse siitä mihinkään että höpöttöjien höpöttämällä luoma höpötyshöö pysyy vain höpöttämällä koossa, siksi se ei ole itseolevainen, eikä se aito ja ehta, se mitä rehellisesti ja pelottomasti, eoäitsekkäästi olemustaan etsivät hakevat.
Tilannehan on laajemmassa todellisuudessa vielä absurdimpi kuin esim. finassimaailmassa, joka loi itsensä täydelliseksi alistus ja riskittömyys peliksi heille, jotka sen loivat.
Nyt on vain niin, että keinotekoisuus vaatii aina kärsijöitä ollakseen olemassa ja siksi sen maailman keinotekoisuus paljastuu.
Kuka herää yleensäkään tästä kaikesta, mielestäni vain se joka uskaltaa poistua oikein, puhtain motiivein kuvioista lopullisesti, muuta ratkaisua ei ole,,koska sama jatkuu täällä tälläiselle tehdylle aina vaan.

Lue lisää

Noubodya auttaisi varmaan Ihmeiden Oppikurssin opiskelu? En ole sitä lukenut, mutta koen sen olevan oikeaa laatua.

kokija kirjoitti:

Noubodya auttaisi varmaan Ihmeiden Oppikurssin opiskelu? En ole sitä lukenut, mutta koen sen olevan oikeaa laatua.

Poistuminenhan on mahdollisuus siinä missä nämä hallitsevat "hyvät" ja "huonotkin" harhat?
Mitkä tahansa kokonaisuudet (ovat luotu keinotekoisesti tarkoitusta varten) tiedetunnettaessa voidaan määritellä keinotekoiseksi, tai aidoiksi plus sellaisenaan joko 'pahaaksi' tai 'ei-parhaaksi' j o s laajempi kokonaisuus tiedetään ("absoluuttinen" lähinnä tietämisen puute on näissä se ongelma no; 1).
Itse-olevaisia siis joko ollaan, tai sitten ei olla.

Kun elämämme palapalalta "riisutaan paljaaksi", kuin se sadun keisari,,niin mitä jää jäljelle?
Vainko se 'oma keisarimme' joka on "vaatteidensa ja vartalonsa" summa?
Ketä varten sitte olemme, olemmeko samalla se "harhaisen kansan katse"(todistetusi koska keisari oli alasti) jota varten keisari kekkuloi, olemmeko omat ajatuksemme jota höpötihöpötilaukkaratsureima ja kerran vielä lässynlässyn pitää elossa?
Mitä aitoa ja ehtaa sellainen on?

ebebebb kirjoitti:

Poistuminenhan on mahdollisuus siinä missä nämä hallitsevat "hyvät" ja "huonotkin" harhat?
Mitkä tahansa kokonaisuudet (ovat luotu keinotekoisesti tarkoitusta varten) tiedetunnettaessa voidaan määritellä keinotekoiseksi, tai aidoiksi plus sellaisenaan joko 'pahaaksi' tai 'ei-parhaaksi' j o s laajempi kokonaisuus tiedetään ("absoluuttinen" lähinnä tietämisen puute on näissä se ongelma no; 1).
Itse-olevaisia siis joko ollaan, tai sitten ei olla.

Kun elämämme palapalalta "riisutaan paljaaksi", kuin se sadun keisari,,niin mitä jää jäljelle?
Vainko se 'oma keisarimme' joka on "vaatteidensa ja vartalonsa" summa?
Ketä varten sitte olemme, olemmeko samalla se "harhaisen kansan katse"(todistetusi koska keisari oli alasti) jota varten keisari kekkuloi, olemmeko omat ajatuksemme jota höpötihöpötilaukkaratsureima ja kerran vielä lässynlässyn pitää elossa?
Mitä aitoa ja ehtaa sellainen on?

Lue lisää

Me emme ole ajatus, tunne tai keho. Me emme ole edes motiivi. Motiivikin on illuusio. Motiivikehokin on tekemällä tehty. Motiivi on hienovaraisin koetuista "kehoista", tai paremminkin ideoista.

Me voimme käyttää mitä tahansa näistä, samaistumatta näihin. On hiuksenhieno ero käyttää näitä ideoita, ja olla takertuneena vastaavaan ideaan. Se on hyvin herkkä ja hienovarainen veitsenterävä ero. Hiuksenohut ero.

Razorblade edge.

Tällöin on täysin mahdotonta erottaa oivalluksen tasoa "toisessa". Oleminen on silloin motiivikehonkin taustalla, itseolevaisessa.

Ilman motiivia, ei ketään varten. Ei ole tosiaankaan ketään eikä mitään varten. Hiljaisuus ilman motiivia.

ebebebb kirjoitti:

Poistuminenhan on mahdollisuus siinä missä nämä hallitsevat "hyvät" ja "huonotkin" harhat?
Mitkä tahansa kokonaisuudet (ovat luotu keinotekoisesti tarkoitusta varten) tiedetunnettaessa voidaan määritellä keinotekoiseksi, tai aidoiksi plus sellaisenaan joko 'pahaaksi' tai 'ei-parhaaksi' j o s laajempi kokonaisuus tiedetään ("absoluuttinen" lähinnä tietämisen puute on näissä se ongelma no; 1).
Itse-olevaisia siis joko ollaan, tai sitten ei olla.

Kun elämämme palapalalta "riisutaan paljaaksi", kuin se sadun keisari,,niin mitä jää jäljelle?
Vainko se 'oma keisarimme' joka on "vaatteidensa ja vartalonsa" summa?
Ketä varten sitte olemme, olemmeko samalla se "harhaisen kansan katse"(todistetusi koska keisari oli alasti) jota varten keisari kekkuloi, olemmeko omat ajatuksemme jota höpötihöpötilaukkaratsureima ja kerran vielä lässynlässyn pitää elossa?
Mitä aitoa ja ehtaa sellainen on?

Lue lisää

Kommentti kokija 24.10.2012 09:52 perustuu aloittavaan kokemukseen yli kaksikymmentä vuotta sitten ja päivittäisiin lukuisiin meditaatiokokemuksiin.

Kun riisumme sipulin kerros kerrokselta, paljastuu pelkkä motiiviton hiljaisuus. Hiljaisuus ilman ehtoja. Se toimii itsestään, tahtomatta. Sitä ennen on koettavissa motiivillinen hiljaisuus, missä palvellaan jumalia, kokonaisuutta, ihmiskuntaa ym.

Hiljaisuus ilman ehtoja vain on. Ilman syytä nähdäkseni. Koska se ei ole ketään varten eikä ole sidoksissa mihinkään, se kykenee olemaan kaikkia varten.

Tältä hiljaisuuden kokemuksen pohjalta nämä käyttövälineet, joita ihmiset sanovat ihmiseksi, höpöttäjäksi, pöljäksi, ym. vain purkavat karmallisen lastinsa tähän höpötykseen. Ihmisessä on suunnattomasti energioista joita tulee levitellä yltympäriinsä, kun olemus alkaa tyhjentymään. Kun ne ovat levinneet kosmokseen, kokoija on kadonnut.

Hiljaisuus on jäänyt.. ja se on jäänyt, mistä ei voida puhua, koska se on liian kaukana ihmisten käsityskykyä ja sanatkin ovat liian alkeellisia. Menkäämme siis sinne, mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut !

Hiljaisuus ei kuule, sitä ei kannata rukoilla. Me voimme lakata samaistumasta olemattomiin käyttövälineisiin. Tällöin hiljaisuus on pysyväisesti tietoisena. Antaa höpöätyskoneen höpöttää jos sitä höpötyttää, mutta emme olellisesti lisää mitään energioita enää siihen. Aikanaan höpötykset vaimenevat ja loppuvat.

Tätä ei voi sanoa kollektiivisesti koko maailmalle, koska aika tällaiselle julistukselle tule vastaa kymmenientuhansien vuosien kuluttua. Ehkä joku yksilö tästä hyötyy tässäkin ajassa. Maailman poiston aika ei ole siis vielä kollektiivisesti, yksilökohtaisesti kyllä mahdollisesti.

kokija kirjoitti:

Kommentti kokija 24.10.2012 09:52 perustuu aloittavaan kokemukseen yli kaksikymmentä vuotta sitten ja päivittäisiin lukuisiin meditaatiokokemuksiin.

Kun riisumme sipulin kerros kerrokselta, paljastuu pelkkä motiiviton hiljaisuus. Hiljaisuus ilman ehtoja. Se toimii itsestään, tahtomatta. Sitä ennen on koettavissa motiivillinen hiljaisuus, missä palvellaan jumalia, kokonaisuutta, ihmiskuntaa ym.

Hiljaisuus ilman ehtoja vain on. Ilman syytä nähdäkseni. Koska se ei ole ketään varten eikä ole sidoksissa mihinkään, se kykenee olemaan kaikkia varten.

Tältä hiljaisuuden kokemuksen pohjalta nämä käyttövälineet, joita ihmiset sanovat ihmiseksi, höpöttäjäksi, pöljäksi, ym. vain purkavat karmallisen lastinsa tähän höpötykseen. Ihmisessä on suunnattomasti energioista joita tulee levitellä yltympäriinsä, kun olemus alkaa tyhjentymään. Kun ne ovat levinneet kosmokseen, kokoija on kadonnut.

Hiljaisuus on jäänyt.. ja se on jäänyt, mistä ei voida puhua, koska se on liian kaukana ihmisten käsityskykyä ja sanatkin ovat liian alkeellisia. Menkäämme siis sinne, mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut !

Hiljaisuus ei kuule, sitä ei kannata rukoilla. Me voimme lakata samaistumasta olemattomiin käyttövälineisiin. Tällöin hiljaisuus on pysyväisesti tietoisena. Antaa höpöätyskoneen höpöttää jos sitä höpötyttää, mutta emme olellisesti lisää mitään energioita enää siihen. Aikanaan höpötykset vaimenevat ja loppuvat.

Tätä ei voi sanoa kollektiivisesti koko maailmalle, koska aika tällaiselle julistukselle tule vastaa kymmenientuhansien vuosien kuluttua. Ehkä joku yksilö tästä hyötyy tässäkin ajassa. Maailman poiston aika ei ole siis vielä kollektiivisesti, yksilökohtaisesti kyllä mahdollisesti.

Lue lisää

Hyvin selvennetty, kiitos!

Totta.

Tuo kertoo ns. ylivertaisesta oivalluksesta.

Maailma voidaan tajuta illuusioksi, taivaat ja tuonpuoleiset voidaan tajuta illuusioksi.

Taivaat ja maat kuvaavat ihmisten kuvitelmia.
Hiljaisuus, on molempien taustalla.

valistunut puhut mainiosti ja vaikeista käsitteistä. Jos nämä olisi ollut kasakoulun lukukirjassa niihin saattaisi päästä paremmin mukaan.

Jakaisin käsitteet koska vielä olemme tässä jaetussa. Jakomielisyydessä. Dualismissa:

Siis on kaksi itseä se ajallinen ego itse joka lähinnä pelkää (menetyksiä, kuolemaa, sairautta pakanoita liukasta keliä jne.. loputtomiin...)

Toinen on Itse Isolla alkukirjaimella ja jos hyväksyy kristillisen sanaston voisi sanoa että Iso itse on Jumalan ääni minussa, tai Pyhän Hengen ääni minussa.
Hiljentämällä egomielen pääsen kuulemaan korkeampa mieltä koska se ei koskaan puhu päälle. Egomieli huutaa aina heti koska se pelkää.

Toisaalta on vain yksi linja ja jos se on varattu siihen ei toinen pääse. Kokeile vaikka kännykällä. Yksi laiva voi ajaa vain yhtä väylää. Mielen ollessa kyseessä sen voi joka hetki omalla päätöksellään valita kumpaa kuuntelee. Jos et tiedä älä tee mitään.

Toisaalta se äärettömyys sisältää kaiken. Siinä olen siis kaikki yhdellä kertaa