Miespuolinen ystäväni on ollut uudessa suhteessaan vajaan vuoden.
Nainen on tunne-elämältään kylmä.
Ei läheisyyttä, kosketuksia, huomioon ottamista.
Pelkkää käskytystä ja kiukuttelua.
Mies sanoo tottuvansa kyllä.
Mutta sanokaa hyvät ihmiset voiko kukaan oikeesti tottua liittoon, jossa ei alun alkaen ole mitään lämpöä ja läheisyyttä?
Miten kurjaa sellaisessa liitossa on olla?
Mies ei tahdo tajuta, että tekee virheen.
Minä en usko että sellaiseen tottuu, pikemminkin masentuu ja sairastuu ajan saatossa, mutten halua hänelle siitä enempää jankuttaa, mutta väkisin tulee mieleen, että onko hän umpityhmä
Heillä on yhteinen tärkeä harrastus ja se onkin suhteen kantava voima, mutta ei kait sellainen voi pelkästään riittää??
Nainen on tunne-elämältään kylmä.
Ei läheisyyttä, kosketuksia, huomioon ottamista.
Pelkkää käskytystä ja kiukuttelua.
Mies sanoo tottuvansa kyllä.
Mutta sanokaa hyvät ihmiset voiko kukaan oikeesti tottua liittoon, jossa ei alun alkaen ole mitään lämpöä ja läheisyyttä?
Miten kurjaa sellaisessa liitossa on olla?
Mies ei tahdo tajuta, että tekee virheen.
Minä en usko että sellaiseen tottuu, pikemminkin masentuu ja sairastuu ajan saatossa, mutten halua hänelle siitä enempää jankuttaa, mutta väkisin tulee mieleen, että onko hän umpityhmä
Heillä on yhteinen tärkeä harrastus ja se onkin suhteen kantava voima, mutta ei kait sellainen voi pelkästään riittää??
Vastaukset 25
Vanhimmat
Reipas kymmenen avioliittovuotta takana.. kaikkeen tottuu ja kyllähän niitä romansseja aina toisinaan on..
Joo, mut tää mies onkin päättänyt olla uskollinen puoliso.
Ensinnäkin: virkkeen jälkeen ei lyödä rivinvaihtoa.
Toiseksi: Mitä muiden asiat sinulle kuuluvat?
Ensinnäkin: jaaha, ei kiinnosta.
Toiseksi: Mitä SULLE kuuluu minun kirjoitukseni, poistu sä takavasemmalle, pääset helpommalla niin ;D :P
Taidat olla vaan kateellinen.
Tai sitten kaveris on aika munaton mies tai vastaavasti hirveä marttyyri jonka mielestä kaikki on aina muiden syytä ja muut käyttäytyy huonosti.
Jokaisen on käytävä oma elämänkoulunsa.
Minua koulutti 19-vuotinen tunnekylmä ja rakkaudeton liitto tajuamaan, ettei sellaisessa liitossa selviä hengissä. Pakko oli vaan erota, ja sen jäkeen olen vuosia yrittänyt saada murskatun itseni ehjäksi.
Sitä niin helposti ajautuu suhteeseen, joka toistaa lapsuudenkodin kaavoja, jos ei ole hereillä..
"Minua koulutti 19-vuotinen tunnekylmä ja rakkaudeton liitto tajuamaan, ettei sellaisessa liitossa selviä hengissä."
Meillä on kyllä rakkautta, mutta rakkaus ei tuota onnea, päin vastoin. Rakkaus tuottaa sääliä, huolta, syyllisyyttä, surua. Jos ei ole rakkautta, on helppo erota tai pettää. Mutta koska rakastaa, ei voi ostaa itselleen onnea rakkaansa kustannuksella.
Lähdin avioliittoon tehdäkseni vaimoni onnelliseksi. En aio mitätöidä vuosikymmenten työtä viime metreillä. Olen jaksanut tähän asti, kyllä tässä vielä muutama vuosi menee.
Tuo on niin totta: "Sitä niin helposti ajautuu suhteeseen, joka toistaa lapsuudenkodin kaavoja, jos ei ole hereillä". Ja mitä tuosta seuraa. Onnellisen ja lämpimän lapsuuden ja nuoruuden kokeneet luultavasti osaavat valita kumppaninsa niin, että parisuhteesta tulee rakastava ja lämmin. Sitten ne tunneilmastoltaan huonomman elämän alkutaipaleen eläneet valitsevat huonommin. Tietysti tästä nousee kysymys, millaisia ovat ne ihmiset, jotka kasvavat tunnekylmässä kodissa, ovatko he itsekin sellaisia. Eivät varmaankaan. Mutta he tosiaan hyväksyvät sen, että heitä kohdellaan huonosti.
Vanhemmat tekevät suuren satsauksen lapsensa tulevaisuuteen rakastamalla heitä, kohtelemalla hyvin, kuuntelemalla, tukemalla jne. Paljon rakkautta saanut ihminen ei hyväksy huonoa kohtelua.
Aikuinen ihminen itse valitsee, myös uhriutensa tuollaisessa tapauksessa, missä todellista pakottamista ei ole. Tottakai hän tekee virheen siinä mielessä, ettei hän tule luettelemiasi asioita saamaan, mutta todellisuudessa hän ei sitten niitä kaipaa. Hän kaipaa sääliä, sitä että saa olla marttyyri, parempi puolisoaan, uhrautua, hän haluaa siis huonon suhteen, mistä varmaan sitten voi valittaa. Älä siis jankuta, asia ei kuulu sinulle: hänen päässään tuo on rakkautta ja hyvä perusta. Hänen mielessään uhrautuminen varmaan on sitten rakkautta ja rakkauden määre on roikkuminen.
Monella naisella on aivan sama. He roikkuvat ties missä pas*assa ja sitten kertovat suureen ääneen miten ovat uhrautuneet ja millainen narsisti ex on, jos eroavat. Yleensä vielä niin että se ex löytää uuden ja jättää heidät.
Mutta he itse ovat yhtä paljon narsistisia, viljellen omaa uhriuttaan ja etsien syyllistä. He itse tyydyttävät omaa haluaan olla "Hyvä Ihminen" uhrautumisellaan, koska jokainen terve tajuaa häipyä. Kuten tuostakin suhteesta. Enkä tarkoita, että se olisi epäinhimillistä tai että narsismi olisi psykopaattista kaikilla, ei kumpikaan tarkoita välttämättä pahalla: vaan toteuttavat kaavaa, minkä ovat oppineet eivätkä vielä osaa murtaa sitä. He ovat siis sokeita itselleen. Kuten ystäväsi.
Mutta miksi puutut toisen valintoihin, kun hän selkeästi on ilmaissut että haluaa tuollaisen suhteen? Miksi hoet asiasta kun se ei sinulle kuulu? Se on hänen, aikuisen miehen valinta. Kyllä hänen pitää kantaa itse vastuunsa valinnoistaan ja jo tajuta mitä haluaa. Sinulle se ei kuulu ja sinun suhteesi se ei ole.
Se riittääkö yhteinen harrastus tai ei, on heidän ongelmansa.
Se ei riittäisi sinulle (eikä minulle) mutta ehkä se heille riittää.
Ja älä käsitä väärin: en minäkään ymmärrä sitä, miten aikuiset ei kasva yli tuollaisista asioista ja miksi joku haluaa kärsimystä, mutta jotkut vaan haluaa. Ja he löytävät kyllä uhriuttajansa.
Jotkut kestävät sen kerran ja heräävät, jotkut kerta toisensa jälkeen. Jotkut jäävät kerrasta koukkuun.
Miksi aloittaja puuttuu miespuolisen ystävänsä valintoihin? Vastaus on päivänselvä: koska hän on tämän miehen ystävä! Läheisten ihmisten pitää olla toistensa tukena. Jos läheinen ihminen on tekemässä jotain todella typerää, kyllä se on keskustelujen paikka. Kyllä aikuinenkin kaipaa tukea. Mieshän saa pitää suhteensa, mutta kyllä asioista kannattaa keskustella.
Suomessa on aivan liikaa tätä yksinpärjäämisen eetosta. Kun ihmiset enemmän keskustelisivat asioista, kuuntelisivat erilaisia näkökulmia, niin monen elämä olisi paljon onnellisempaa. Paljon virhevalintoja jäisi tekemättä. Tosin pitää muistaa sekin, että kaikkiin ei pidä luottaa. Jokaisella pitäisikin olla lähellään todella luotettavia, arvostelukykyisiä hyvää tarkoittavia ihmisiä, joiden kanssa vaihtaa ajatuksia. Tämä ei tarkoita sitä, että ihminen luovuttaisi päätöksen teon omista asioistaan muille. Tällä tavoin hänellä vain olisi käytössään useamman ihmisen kokemukset ja arvostelukyky.
Omasta parisuhteesta ei saa paljastaa yksityiskohtia lähimmille ystävilleenkään (ellei ole muuta erikseen sovittu). Eikä ystävien asioita saa laverrella puolisolle.
Perusluotettavuusjuttu, joka monilta unohtuu.
Onpa outo periaate. Eli jos kärjistetään, niin toinen voi uhata jopa väkivallalla, mutta sitä ei saa kertoa ulkopuoliselle. Totta kai luottamus on tärkeää, mutta se ei tarkoita sitä, että pitäisi kärvistellä huonossa suhteessa ja niellä kaikki. Ihminen voi jäädä parisuhteessa todella yksin. Vallankin kun parisuhteet ovat monesti alistussuhteita, niin se alistettu voi joutua elämään vuosikausia järkyttävässä suhteessa. Eli kun suhteessa on jotakin pahasti vialla, apua on haettava ulkopuolelta ehdottomasti.
HAH! Jos minä olisin uskonut jokaisen ystävieni kommentin, olisin eronnut jo ajat sitten! Jokaisessa suhteessa on omat kuoppansa ja niistä tulee sydänystäville avauduttua - mutta jokainen aikuinen, täyspäinen ihminen ymmärtää myös sen, että vaikka ystävä miten haluaa parastasi, ei hän tiedä kaikkea tilanteesta eli voi antaa yksipuolisia neuvoja / kantoja. Siksi paras ystävä onkin kuuntelija ja ymmärtäjä - ei omien mielipiteidensä tuputtaja!
Läheisinkään ystävä ei saa mennä oman elämänkumppanin edelle - ja kyllä minä pidän jotenkin epälojaalina omaa kumppania kohtaan, että KAIKKI hänen sanomisensa ja tekemisenstä "työstetään" läpi ystävien kanssa.
Miksi mennä parisuhteeseen, kun voisi perustaa "kommuunin" näiden kamujen kanssa saadakseen itseään miellyttäviä vastauksia...
"Eli jos kärjistetään, niin toinen voi uhata jopa väkivallalla, mutta sitä ei saa kertoa ulkopuoliselle."
Siinä tietysti pitää tehdä poikkeus. Hengenvaara ajaa luottamuksen yli. Ja puolison tekemät ja suunnittelemat rikokset pitää laverrella poliisille.
Mutta ymmärrät varmaan yleisperiaatteen. Esimerkiksi jos puoliso pettää, voi erota, mutta syytä ei pidä mennä kertomaan ystäville, vanhemmille ja sukulaisille.
En nyt oikein käsitä. Jos minun mieheni pettäisi, tasan varmasti kertoisin siitä ystävilleni. Ei parisuhde mikään umpio ole. Kun toinen on pettänyt luottamukseni noin pahasti, niin luotto on mennyt ja haen tukeni muualta.
"Ei parisuhde mikään umpio ole. Kun toinen on pettänyt luottamukseni noin pahasti, niin luotto on mennyt ja haen tukeni muualta."
Olemme siis vakaasti eri mieltä. Tukea saa anonyymisti ammattiauttajilta. Jutut eivät leviä.
Jos pahan teon kostaa pahalla teolla, kumpikin on roisto. Luottamuksen pettäminen on ainakin yhtä paha asia kuin uskottomuus.
Vaimoni paneskelkoon vaikka koko kylän miesten kanssa, mutta sitä en siedä, että kertoo asioitani sydänystävilleen.
Siis vaimosi ei saa kertoa sydänystävilleen hoitaneensa koko kylän miehet. Tästäkö kysymys?
Petetty saa ja hänen tulee hakea tukea myös lähimmäisistään. Ammattiauttajille eivät kaikki pääse vaikka haluaisivat. Kyllä asioista voi ja pitää puhua. Puhumattomuus on kyllä tämän suomalaisen kulttuurin suurin itsemurhien aiheuttaja, haudotaan vaan kaikki sisällä.
Jotenkin osasit hienosti kirjoittaa nämä ajatuksesi.
Näin se varmaan pitää olla ja minun on lakattava myös vatvomasta ja huolehtimasta, vaikka näen, miten toista väärin kohdellaan.
Hän kuitenkin haluaa siinä suhteessa olla ja se on vaan asia, jolle minä en halustani huolimatta voi mitään.
No höh! Kyllä se on miehen oma asia, että suhteeseen tämän naisen kanssa on lähtenyt. Et sinä tiedä, miltä miehestä OIKEASTI tuntuu ja miten nainen OIKEASTI käyttäytyy. Se, mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle - kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia (Luojan kiitos), joten parinmuodostuskaan ei tapahdu minkään tietyn formaatin mukaisesti.
Eiköhän sinun kannata keskittyä omaan elämääsi ja omien virheiden välttämiseen sen sijaan, että jankkaat ystävällesi asiasta. Hänen elämänsä, hänen valintansa. Vaikka miten hyvää tarkoittaisit, ihmisen on itse tehtävä valintansa oman harkintansa mukaan, meni syteen tai saveen.
Ihminen tottuu valitettavasti kaikenlaiseen. Sodassakin totutaan tappamaan ja katselemaan runneltuja ruumiita, siitä tulee arkipäivää. Eihän sellainen ole tervettä? Niin siihen vain totutaan.
Parisuhteen ja avioliiton ei kuitenkaan tarvitse muistuttaa jääpuikkoa. Mikäli suhteen eteen tehdään työtä ja oikeita asioita, ei rakkaus häviä edes vuosien kuluessa. Se vain lisääntyy. Itsestään näin ei kuitenkaan käy, minkä takia monet suhteet jäähtyvät. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla.
"Mikäli suhteen eteen tehdään työtä ja oikeita asioita, ei rakkaus häviä edes vuosien kuluessa."
Ai, kun helpottavaa kuulla: viime kädessä kaikki ongelmat johtuvat omista virheistä!
Me ihmiset teemme kaikki virheitä. Täydellinen parisuhde on sellainen, jossa ei ole yhtään ihmistä. Näin ei tule virheitäkään.
Parisuhdetta voi kuitenkin huomattavasti parantaa, kun vähän opiskelee parisuhdepatologiaa. Tätä varten kannattaa käydä kursseilla ja leireillä ENNEN kuin se kriisi tulee.
Joku sanoi joskus hyvin, "Kilpailkaa siitä, kumpi rakastaa, huomioi, tekee palveluksia enemmän". Tosin molempien pitäisi sisäistää ajatusta... Olen ollut pitkässä suhteessa, ja oli tunnekylmä kausi. Erokin tuntui helpolta, koska ei tuntunut olevan mitään syytä pysyä suhteessa. Lähdimme matkalle (joka oli ajat sitten päätetty). Olin ihan varma, että eroamme tuon matkan jälkeen. Reissussa oli aikaa ajatella ja nollata muut stressitekijät. Matkakohde oli sellainen että olimme aika eristyksissä muista ja pakostakin jouduimme viettämään aikaa yhdessä, keskustelemaan ym. Suhteeseen löytyi uutta tunnesidettä ja aloin jälkikäteen myös käsitellä tuota koettua "kriisiä". Luin John Grayn klassikkokirjan, ja kirjan avulla ymmärsin, etten OIKEASTI tajuakaan mitä kumppanini ajattelee/luulee. Luulen tietäväni, mutta luuloni ovat vääriä, tulkitsen asiat omalla logiikallani ja helposti valitsen väärät ilmaisutavat yms. Kirjan avulla olen oppinut huomaamaan oman käytökseni/logiikkani sudenkuopat. Testasin kumppanini logiikkaa muutamaan kirjan esimerkkiin - enkä ollut uskoa korviani. Emme kumpikaan olisi uskoneet että miehet ja naiset ajattelevat ja odottavat toisesta niin eri asioita.
Monesti sitä vaan listaa niitä puolison vikoja, vaikka moni asia johtuu myös omista toimintatavoista. Siitä se noidankehä sitten lähtee..
Tsemppiä!
Grayn miehet ovat Marsista, naiset Venuksesta kertoo mainiolla tavalla parisuhdeviestinnästä. Suosittelen sitä' "alan perusteoksena".
Hei, läheisyyttä ja hellyyttä voi opetella!
Siihenkin tottuu sitten kun sen oppii!
Mulle kävi vähän sensuuntaisesti....