jos nyt jossain vaiheessa joutuu myöntämään itselleen sen, että kenties ei koskaan tule saamaan sitä unelmiensa miestä tai naista, niin kumpi on parempi vaihtoehto. Laskea tasoaan ja huolia joku ihminen, josta ei nyt niin paljoa välitä ja halua, vai jäädä sitten kokonaan ikisinkuksi (enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti).
Itselläni alkaa pahasti mennä viimeksimainitun puolelle. En vain näe mitään syytä ruveta seurustelemaan turhan takia.
Itselläni alkaa pahasti mennä viimeksimainitun puolelle. En vain näe mitään syytä ruveta seurustelemaan turhan takia.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Onko niin että sulla on valmis käsikirjoitus mielessä johon vain etsit roolitusta miespääosasta, vai eikö muuten vaan kiinnosta tutustua uusiin ihmisiin?
Hauskaa, kun tätä jkäsitellään aina joko-tai -kysymyksenä.
Miten olisi että aidosti pyrkisit siihen, että tykästyisit ihmisiin helpommin? Yleensä kaikki sellainen kemia yms. höpötys on ihan bullshittiä, ja ongelmana on se, että ihminen on kehitytänyt liian kovat kriteerit toisille ihmisille täysin keinotekoisesti.
Sitä pitäisi yrittää päästä eroon niistä täydellisyyden tavoitteista yleisemmälläkin tasolla, että pystyy nauttimaan elämästä.
Sitä kemiaa voi ihan yllättäin löytyä, jos lakkaa lähtökohtaisesti torjumasta ihmiset ja kun alkaa aidosti olemaan avoin.
Kun kemiaa ei löydy kenenkään kanssa, niin se ei tarkoita että sitä ei voisi olla. Sen esteenä on vain monen monta psykologista estettä, mitkä ihminen on ihan itse kasannut siihen tielle.
En noista kemioista yms. osaa sen paremmin määritellä, mutta jokin vain tökkii.
Olen koittanut miettiä, että olenko liian vaativa ja muuta sellaista ja koittanut katsella miehiä laajemmalla skaalalla. Tiettyyn rajaan asti se onnistuu, mutta aina jossain tulee se vaihe vastaan, jossa joudun toteamaan, että enempää ei onnistu. Että tässä vaiheessa vain valehtelen itselleni (ja muille), jos väittäisin olevani kiinnostunut miehestä, jonka kanssa minulla ei ole mitään yhteistä.
No kaitpa tämäkin on liian nirsoa. Naisellehan pitäisi ilmeisesti kelvata kuka tahansa.
Ei kukaan sano että pitää kelvata kuka tahansa. Jos olet ns. ikisinkku niin vaihtoehtoja on aina vain ne kolme:
1) Nosta omaa tasoasi tai yritä aktiivisemmin. Mitä enemmän ikää tulee, sitä vähemmän on varaa odottaa, että prinssi tulee ja hakee.
2) Laske rimaasi tai ole avoimempi miesten suhteen. Useimmilla ikisinkku naisilla tuntuu olevan aika tarkka käsitys minkälainen mies pitäisi olla ja minkälainen parisuhde - saahan siitä haaveilla.
3) Hanki koira ja dildo. Ainahan voi uskotella, että vain miehissä on vikaa.
Jos hankkii uroskoiran, ei tarvitse erikseen dildoa.
Kolmas vaihtoehto on laskea rimaa ja huomata että tämä onkin unelmieni ihminen. Miksen aikaisemmin tajunnut??
Kukapa haluaisi suhteen jossa käyttää vain toista hyväkseen ? http://www.youtube.com/watch?v=rp4UwPZfRis
Mietin tuota aloittajan ongelmaa aika paljon takavuosina. Muuttaisin tosin kysymystä niin, että vaihtoehdot ovat a) yrittää muodostaa parisuhde ihmisen kanssa, joka ei tunnu ihan sopivalta tai b) elää ilman kumppania. En oikein ymmärrä noita tasojuttuja. Itse tapailin hyviä miehiä, oli hyviä työmiehiä, oli hyviä tohtoreita, ei vaan kolahtanut. Sille ei todellakaan voinut mitään. Valitsin vaihtoehdon b, mutta yhä uskon, että joku päivä tapaan miehen, jonka kanssa todella viihdyn.
Miten sitä ylipäätään voi laittaa itsensä kokonaan likoon suhteessa, jossa ei oikeasti välitä toisesta? Itse ainakin mietin tätä tosi paljon. En halunnut viedä joiltakin tapaamiltani miehiltä mahdollisuutta tavata naista, joka oikeasti heitä rakastaisi.