Mistähän jatkuva ruuan ajattelu ja syöminen johtuu? Tilanne paheni kun erosin pari vuotta sitten pitkästä suhteesta. Minulla on aina ollut hieman ongelmia syömiseni kanssa mutta ennen se pysyi kurissa edes jotenkin. Ajattelen ruokaa usein, siitä on melkein tullut viholliseni. En ole ylipainoinen (vielä) mutta haluan eroon tulleista kiloista ja tästä noidankehästä! Olen yrittänyt vaikka mitä, tuntuu että aina pitäisi saada syömistä. TIedän että syön yksinäisyyteeni, kaipaan kumppania rinnalleni. Siinä on yksi syy muttei varmaan ainoa. Laihduttaminen on vaikeaa, koska minua jotenkin ahdistaa se että ruokaa on niin paljon, tai erilaista. Tiedän oikeastaan tasan tarkkaan miten minun pitäisi syödä mutta kaikki kaatuu aina siihen, että melkein voisin tappaa jonkun jos en saa syötävää, ja tietysti usein sen syötävän pitää olla jotakin todellaepäterveellistä. Haluan tulla normaaliksi, haluan että mieleni tekee syödä vain kun todella on nälkä. Pitäisikö nyt testata jotain tiettyä ruokavaliota, mennä terapiaan, rytmittää syömistäjotenkin erilailla vai mitä? Se tuntuu olevan ihan sama (syömishimoihini liittyen siis) syönkö usein vai harvoin, paljon proteiinia vai en..liikunko vai enkö liiku.
tahdon ihan oikeasti apua ja toivon että sitä löytyisi täältä.
tahdon ihan oikeasti apua ja toivon että sitä löytyisi täältä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kannattaa syödä pieniä vähäkalorisia ruokia muutaman tunnin välein, niin ei tule nälkä ja ei sorru ahmimaan.
Yksi kokeilunarvoinen asia voisi olla, yllättäen, paljon hiilihyraattia. Pastaa, perunaa, riisiä, leipää.
Itse kärsin pitkään ahmimiskohtauksista. Yritin karpata, matalilla hiilihydraateilla, erittäin niukoilla hiilihydraateilla ja vaikka miten päin. Aina jossain vaiheessa minulle iski aivan hillitön mässyhimo ja se räjähti aina käsiin. Ahmin karkkeja, pullaa, leivoksia, ihan mitä vain sain käsiin. Ja todellakin ne mässyt oli sellaisia, että olisi voinut tappaa jonkin, että sai ruokaa käsiin. Aloin pitämään lukua siitä, milloin mässyt aiheutui ja miten pitkään ne kesti. Huomasin, että mässyt alkoi aina tietyllä jaksotuksella ja se jaksotuksen pituus riippui hiilihydraattien määrästä.
Käänsin koko ruokavalion päälaelleen, vähensin rasvat lähes olemattomiin, syön paljon hiilihydraattipitoista ruokaa jota edellä jo mainitsin. Proteiinia kohtuudella, esim. puolikas kananrinta ison riisiannoksen kanssa. Rasvaa en erityisemmin käytä kuin tilkan paistamisessa ja harvoin leivän päällä, yleensä käytän sulate- tai tuorejuustoa. Suosittelenkin käyttämään jotain hyvää Omega-3 valmistetta. Tällä ruokavaliolla mässäilyt on tyystin taaksejäänyttä. Ja painokin on jopa laskenut. Alussa turvotti pari viikkoa, kun elimistö tottuu ruokavalioon ja ruokamääräkin on aika iso, mutta se alkoi laskea ja paino putosi alle alkutason.
Kaikille ei käy vähät hiilihydraatit, joten suosittelen reilusti kokeilemaan, joska oireesi vaikuttaa paljolti samalta kuin mitä minulla oli.
Eikä se terapiakaan hullumpi vaihtoehto ole.
Vaikuttaa, että verensokerisi laskee helposti; syöt liian vähän ja/tai nopeita hiilareita liikaa. Lisäksi voi olla, että tärkeitä ravintoaineita puuttuu. Ja: serotoniinitasot heittelevät. Jos herkut jättää pois, pitää itse asiassa syödä aika paljon, että saa tarvitsemansa kalorit (varsinkin jos myös rasvamäärät pitää minimissä). Uskon tuohon, että varsinkin naisten jo hormonimyllerryksen takia on vaikea olla VHH:lla (ainakin joidenkin), varsinkin jos harrastaa liikuntaa. Hyvä opas on Karin Hvoslefin "Naisten ravinto. Miksi naisten on syötävä eri lailla kuin miesten." Hvostlef suosittaa naisille hiilihydraattipitoista aamiaista (ei protskuja juurikaan), esim. hedelmäaamiainen: se lisää serotoniinituotantoa. Ja kutri.net -sivustolla on järkeviä neuvoja painonhallintaan ja terveelliseen syömiseen. Suosin itse hiilihydraateista aamupuuroon isoja kaurahiutaleita (pitää hyvin verensokerin, tulee kuituja, proteiinia, hyvää rasvaa); aterioilla ouhittua kokojyväohraa, kvinoaa, sekä runsaskuituista kokojyväruisleipää; lisäksi tietysti hiilareista kasviksia, hedelmistä lähinnä omenoita ja verigreippejä. Proteiineja pitää saada suht' paljon lisäksi! Ja pitkät yöunet ja aikainen nukkumaanmenoaika ovat tärkeitä. Niin, tappamisenhaluinen tiikeri herää vatsassani kuukautisia ennen ja niiden alussa: varaan sinne tienoille runsaammin hedelmiä, enkä niuhota, jos silloin nyt herkuttelee vähän extraakin. Ehkä se olisi vältettävissä, jos noita hitaita hiilareita vaan jaksaisi puputtaa uskollisesti.
Tsemppiä!
Stop! Nyt lopetat heti tunnesyömisen, koska sitähän sinä teet. Korvaat nyt eron aiheuttaman surun ruualla. Toki sä voit jatkaa ruuan mässytystä ja olla vuoden-parin päästä 50kg painavampi ylipainoinen. Mut sitä sä et varmasti haluu? Kysy tuota itseltäsi. Sun kannattas pohtii nyt ensinnäkin, millä muulla korvaat eron aiheuttaman tunnevajeen, kuin epäterveellisellä ruualla ja herkuilla. Korvaatko sen vaikka liikunnalla/ jollain uudella kivalla harrastuksella/kavereiden kanssa ololla, tai mikä vaan sulle vois sopii? Sun pitäs miettii sitä itse. Mut ennenkaikkee lopetat nyt saman tien sen tunnesyömisen. Itse lihosin juuri samassa tilanteessa aikoinaan tuon järkyttävän määrän ja oon saanut sitä pudotella kuin hullu ja pitkään. Se ei ole kivaa. Toki oon melkeen laihtunut jo kaiken,mut tressi ollut 100! Henkisesti tämä stressaa kovaa. Kirjoitin tämän, ettet sä joutus vaan tuota menoo samaan tilanteeseen. Voimii!
Terapiaa minäkin suosittelisin. Ei se ole vain "hullujen" touhua, pienemmistäkin ongelmista voi aivan hyvin mennä jos talous antaa periksi. Ja kukapa tällaisessa maailmassa täysin terve henkisesti onkaan. Tunnistat itsekkin noin selvästi että kyse on nimenomaan tunnesyömisesti, ja korvaat sillä kumppanin. Sen vuoksi sinulla on varmasti hyvät mahdollisuudet käydä läpi tarvottavat asiat terapiassa, ja oppia tunnesyömisestä pois.