Petettyjä vaimoja moititaan usein (etenkin kakkosnaisten toimesta) siitä, että he miehensä uskottomuuden paljastuessa syyttelevät herkemmin sitä kakkosta kuin miestään. Vaikka tämä on ehkä enemmän myytti kuin totuus, niin kyllähän jotkut tosiaan tekevät niin ja ihan typeräähän se on, koska mieshän se siinä eniten syyllinen on ja suurimmat vihat ansaitsee.
Mutta mutta. Eikö kakkosnaiset toisaalta tee itse aivan samoin? Heistäkin useat syyttävät kaikesta petettyä vaimoa. Jos mies pettää, on vika muka vaimossa. Vaimo on ikävä ihminen, seksuaalisesti kylmä ja vaikka mitä muuta ja siksi mies muka pettää. Tälläkin palstalla moni kakkosnainen kiukuttelee, miksi typerä vaimo ei tajua heittää pettävää ukkoaan pihalle, jotta kakkosnainen saisi tuon petturin itselleen. He vierittävät vastuun avioerosta ikäänkuin vaimolle, kun mies ei saa avioeroa otetuksi tai ei edes halua ottaa sitä. Joidenkin kakkosnaisten mielestä vaimon pitäisi silloin auttaa heitä ja heittää mies ulos, kun mies ei muuten lähde. Mielenkiintoinen asetelma. Ja jos mies lopulta valitsee vaimonsa ja perheensä, niin moni katkera kakkosnainen syyttää silloinkin vaimoa. Vaimo on tietysti kiristänyt miestä jäämään esim. lasten avulla, jne. Joidenkin kakkosnaisten on vaikea uskoa, että mies on saattanut aidosti katua tekoaan ja tehdä ratkaisunsa itsenäisesti, vaan heidän mielestään vaimo on pakottanut miesparan valitsemaan hänet. Näitähän stooreja kuulee jatkuvasti.
Mutta mutta. Eikö kakkosnaiset toisaalta tee itse aivan samoin? Heistäkin useat syyttävät kaikesta petettyä vaimoa. Jos mies pettää, on vika muka vaimossa. Vaimo on ikävä ihminen, seksuaalisesti kylmä ja vaikka mitä muuta ja siksi mies muka pettää. Tälläkin palstalla moni kakkosnainen kiukuttelee, miksi typerä vaimo ei tajua heittää pettävää ukkoaan pihalle, jotta kakkosnainen saisi tuon petturin itselleen. He vierittävät vastuun avioerosta ikäänkuin vaimolle, kun mies ei saa avioeroa otetuksi tai ei edes halua ottaa sitä. Joidenkin kakkosnaisten mielestä vaimon pitäisi silloin auttaa heitä ja heittää mies ulos, kun mies ei muuten lähde. Mielenkiintoinen asetelma. Ja jos mies lopulta valitsee vaimonsa ja perheensä, niin moni katkera kakkosnainen syyttää silloinkin vaimoa. Vaimo on tietysti kiristänyt miestä jäämään esim. lasten avulla, jne. Joidenkin kakkosnaisten on vaikea uskoa, että mies on saattanut aidosti katua tekoaan ja tehdä ratkaisunsa itsenäisesti, vaan heidän mielestään vaimo on pakottanut miesparan valitsemaan hänet. Näitähän stooreja kuulee jatkuvasti.
Vastaukset 64
Vanhimmat
Niin, miettikääs tota........
Eipä se vaimo sen paremmin pysty sitä miestä kiristämään jäämään avioliittoon kuin kakkosnainenkaan pystyisi väkisin vastoin miehen tahtoa pakottamaan suhteeseen. Kyllä ainakin luulisi aikuisen miehen pystyvän itse valintansa tekemään. Se, mitkä hänen vaikuttimensa ovat, se on ihan toinen asia.
Montako aloitusta ja niille omaa vastausta tänään vaimo?
Toisten syyttäminen, arvostelu, tuomitseminen jne on täysin turhaa.
En minä ainakaan syytä ukkomiehen vaimoa siitä, että miehensä pettää häntä minun kanssaan. Itseasiassa vaimo on minulle vain "käsite" eli mies on naimisissa itseni ikäisen naisen kanssa ja piste.
Mies ei ole ikinä sanallakaan moittinut vaimoaan - itseasiassa emme puhu hänestä lainkaan. Varmaankin ihan laatuunkäypä immeinen, koska mies hänen kanssaan on yhdessä pysynyt pitkään.
En minä kysele, miksi mies pettää vaimoaan. Egoni ei kaipaa pönkitystä niin, että ukkomiehen pitäisi suitsuttaa minun erinomaisuuttani ja haukkua samaan hengenvetoon vaimoaan. Jos niin tekisi, kysyisin varmaankin, että kannattaisko katsoa peiliin: miksi on valinnut kumppanikseen ihmisen, joka on niin "huono"?
Oletan, että tämä on täysin rehellisesti kirjoitettu. uskon siis, että on olemassa myös niitä kakkosia, jotka eivät kaipaa tai edes halua kuulla haukuttavan vaimoa. Pettämistä tai kakkoseksi ryhtymistä en ymmärrä kumpaakaan (ainakaan täysin), mutta ihan hienoa on, etteivät kaikki kakkoset ajattele vaimoja hirviöinä. Omalla miehelläni on ollut suhde ja kun sitä sitten läpi käytiin, hän kertoi kakkosessa ärsyttäneen se, että tämä aina veti minut mukaan keskusteluihin ja mm. valitteli sitä, ettei mieheni sanonut minusta mitään pahaa. Oli jopa lähtenyt sille linjalle, että oli alkanut kehumaan ulkonäköäni ja valitellut omaansa. Tästähän miehet ei ilmeisesti tykkää. Ja vaikka suhteen loputtua tuo kakkonen lähestyi minua s-postilla, joka ei ollut mitenkään imarteleva, en tunne mitään suurta vihaa häntä kohtaan. Vaikka itse olin sekaisin ja surullinen olin jollain tapaa surullinen myös hänen puolestaan. olihan hänkin elätellyt toiveita mieheni suhteen ja hukannut aikaansa tämän kanssa suhteillessaan. Todennäköisesti kimppuuni nyt hyökätään, koska eihän vaimo saa ajatella näin, mutta näin se vaan meni.
"vaimo on minulle vain "käsite"
Hmm. Sielultaan ehyt ihminen kykenee tuntemaan empatiaa ja myötätuntoa kaikkia. myös itselleen tuntemattomia ihmisiä kohtaan.
Oletko sulkenut silmäsi siltä, että tuntematon vaimokin on elävä ihminen, kunnioituksen arvoinen? Niinkuin jokainen meistä on.
Tässäpä taas oivasti käännetään homma kakkosnaisen piikkiin. Sen sijaan, että kysymys muotoiltaisiin: miksei mies kunnioita OMAA vaimoaan ? Mieten kakkonen, se vieras ihminen voi muodostaa käsitystä vaimosta, josta ei koskaan puhuta? Vaikka pettäjä mies onkin, niin siinä toimii asiallisesti, ettei vedä vaimonsa ominaisuuksia mukaan.
Jos itse alkaisin sympatiseerata ja empatiseerata KAIKKIA itselleni TUNTEMATTOMIA ihmisiä, ei sitä pää kestäisi. Kohtaan päivittäin työni ja lasten harrastusten parissa erilaisia ihmisiä, jotka vuodattavat minulle asioitaan ja joskus tuntuu, että puolen sukunsa asioita samalla. Jos ystävilleni ja tuttavilleni tapahtuu jotain ikävää tai haluavat jakaa ilon hetken kanssani, olen "jo menossa" - mutta koko maailmaa kohtaan tunteminen ei kyllä oikein onnaa...
Minun pääni kestää kunnioittaa kaikkia ihmisiä, tuntemattomiakin. Tuntematonta kakkosta kohraan tunnen myötätuntoa, ja väistämättä ajattelen häntä ja hänen tilannettaan, joka ei ole helppo. Sinäkin ihan varmasti joudut vaimoa ajattelemaan. Mutta toki. saat sulkea silmäsi hänen tilanteeltaan, jos kyvyt ja pääsi eivät riitä.
Rakastelet miehen kanssa jonka vaimo on vain käsite sinulle. Oletan että kyse on vain seksistä myös sinulle. Mies on väline ja sen vaimo käsite. Minä muodostaisin varmaan jonkinlaisen käsityksen ihmisestä jonka kanssa jaan saman miehen, en tiedä mutta luulisin jollakin tavoin sen koskettavan?
Sopisit täydellisesti minun ex-mieheni kanssa yhteen. Kiinni jäätyään kehotin pyytämään kusetustaan ja kaikkia törkeitä valheitaan myös kakkoselta anteeksi, niin ukko kysyi miksi, sehän on vaan hu ora.
Kätevää kumpikaan ei piittaa p askaakaan muista ihmisistä. Tollanen suhdehan voi jopa onnistua.
Niin, en tuntenut kakkosta.
Niin haluat vain sulkea mielesi totuudelta, teidän suhde perustuu silkalle valheelle.
Tottahan se on. harvan pää kestäisi joa alkaisi todenteolla miettimään, miltä siitä petetystä puolisosta tuntuu, tai miten kaikki selän takana touhuttu mahdollisesti vaikuttaa hänen jaksamiseensa vaikkapa lasten kanssa ja arkiaskareissa (kun se pettävä puoliso tuossa suhteilu vaiheessa ei oikein noita juttuja hoitele, kun ei ennätä). Saatika sitten, että epäilisi pettäjän kertomia asioita, vaikapa siitä mitä siellä kotona tapahtuu ja onko se nyt sitten ihan niin karmeeta ollenkaan, vai eikö muuten vaan pettäjän pää kestä, kun ei saa jatkuvaa huomiota. Tiedän, että kärjistän nyt rankalla kädellä, mutta ei minusta kakkonen voi koskaan täysin pelata itseään ulos, koskapa kuitenkin on aloittanut suhteen varattuun. Syy on aina pettäjän, mutta kyllähän se kakkonen siinä mukana pelaa. Se on jännä, että jos ihminen lähtee mukaan johonkin muuhun tosita ihmistä vahingoittavaan tomintaan, voidaa häntä siitä moittia, mutta jos edesautat jonkun satuttamista tällä tavoin, olet täysin vailla vastuuta.
Siitä kun ex petti minua on jo aikaa. Tuli sitä asiaa pohdittua suunnalta jos toiseltakin.. Kai olen sitten perin kummallinen ihminen, mutta en minä miettinyt asiaa juurikaan kakkosen näkökulmasta, siis miten hänen PITÄISI ajatella minusta ja pettämisestä. Kakkonen oli minulle ventovieras ihminen ja miten sellaisen ajatuksia pystyy arvioivaan? Exän aivoituksia vatuloin kyllä senkin edestä, miehestä kun ei paljon mitään irti saanut. Myönsi tapahtuneen, kun asiat hänen eteensä ladoin. Kakkoselle ei ollut käsittääkseni minusta puhunut juurikaan mitään, joten ei kakkosta viekotellut "huono vaimo"-jutuilla ainakaan. Ex meni yhteen tämän naisen kanssa ja sen, mitä häntä olen nähnyt, on ihan tavallinen keski-ikäinen nainen kuten minäkin. Juttu ei ollut mitenkään "kaunis", tietenkään - mutta nyt, kun itse olen löytänyt uuden, rakkaan ihmisen, voin jo kuvitella, ettei tämä nainen varmaan ihastuksen ja rakastumisen tunteissaan ajatellut muuta kuin tunteidensa kohdetta.
Jos maailma olisi niin hyvä paikka, että ihmiset ajattelisivat asioita toistensa kannalta, tämäkin palsta olisi turha.
Tuo on niin totta.
Minä jouduin miettimään millainen ihminen kakkonen oikein on. Tämä haukkui minut puhelimessa. Tämä teki lapsen mieheni kanssa vielä suhteen ollessa salainen. Tämä esittelee ex-miestäni kuin jotakin palkintopokaalia esim. kavereitteni edessä. Kakkonen yritti estää asioiden selvittelyn ja hoputti miestäni muuttamaan luokseen. Hän myös piti asioiden selvitysyrityksiä kiristyksenä(hänen sanomaansa). Se mitä hän minusta ajattelee on yks lysti. Minä ajattelen että kunollien ihminen ei vietä tuollaista elämää. On kakkosia ja kakkosia. Kaikki eivät toki ole samanlaisia.Se mitä miehestäni ajattelen on painokelvotonta.
sama täällä, ajatukseni miehestä ja tämän kakkosesta ovat myös painokelvottomia.
En syytä ketään, ihmiset vaan ovat susia toisilleen. Kenen vika? EI kenenkään. Sellaista vaan sattuu oikeassa elämässä. Minulle ei ainakaan merkaa paskaakaan kenen vika mikäkin on. Miksi murehtia asioita joihin ei koskaan oikeaa ja rehellistä vastausta? Jokaisella on omat syynsä toimia niin kuin toimii. Tuo nyt on täysin tarpeetonta ja jopa lapsellista alkaa selittelemään miehen tekemiä päätöksiä niitä nyt voi valehdella kuten valehteli alunperin pettämisestäkin, et kai vaan häntä enää usko?
"ihmiset vaan ovat susia toisilleen. Kenen vika? EI kenenkään. Sellaista vaan sattuu "
Kuulostaa kyyniseltä. Kieltäytymällä punnitsemasta tekoja niiden moraalinäkökulmasta, ihminen oikeuttaa omat ja muiden väärät teot.
Ihminen kieltäytyy näkemästä/hyväksymästä elämässä olevaa uhkaa (pettäminen on aina uhka, olit kakkonen, pettäjä tai puoliso) ja sen aiheuttamaa ahdistusta.
Kieltäytyminen on yksi ihmispsyykeen puolustusmekanismi.
Jos ihminen kohtaa pitään pelkkää negatiivisuutta, vaikka itse haluaa toisille hyvää, eikö se kyynistä? Kun ihminen osoittaa välittämistä toisesta ihmisistä ja se käännetään toisen asioihin puuttumiseksi, jaksatko välittää? Kun pyydät apua tai kaipaisit kuuntelijaa elämän myrskyissä, mutta sillä, jota olet aiemmin auttanut ja tukenut, ei ole sinulle aikaa - eipä tietenkään, kun hänellä on asiat nyt hyvin - niin eikö se saa menettämään uskon, että hyvään vastataan hyvällä?
Olen jo kauan sitten todennut, että parempi hoitaa omat asiat ja antaa muiden ihmisten asioiden olla pohtimatta. Olen eronnut keski-ikäinen nainen ja kun joskus harvoin käyn "ulkoilemassa", onhan noita "tarjouksia" tullut niin vapailta kuin varatuilta. En kuitenkaan ensimmäisenä ala kysellä miehiltä papintodistusta - sillä kyllä miehen pitää itse tietää, onko hänellä "varaa" ehdotella vapaalle naiselle mitään!
Hupaisinta tuttavapiirissä ovat ne aikoinaan "ympäriinsä paneskelleet" nykyiset rouvashenkilöt... Omaa ukkoa vahditaan kuin haukat ja toisten tekemiset kommentoidaan "auliisti" varmistellaan, että potentiaaliset pettäjät käräytteään jo ennen kuin mitään on tapahtunutkaan. Voi pojat, jos olisin eräätkin "seikkailut" kertonut eteenpäin, niin kolme aviokriisiä olisi pian ollut päällä.
Tuo on hyvä elämänasenne, hoidan asiani muut hoitakoot omansa, silloin kun ei omilla asioillaan loukkaa muita.
Suosittelisin silti, jos suhde mieheen on menossa intiimiksi, kysymään sitä papintodistusta, silloin kun olosuhteet antavat aihetta olettaa että mies voisi olla varattu. Silloin voi säästyä ihan itse monelta harmilta, ja toimii oikein.
Jos nainen osaa arvostaa naisen elämää, ja kunnioittaa toisten naisten avioliittoa, niin hän ei makaa aviossa olevien miehien kanssa.
Niinhän ne miehet kertovat vaimoilleen: että kakkonen parjaa tätä ( miten voisi parjata jos ei tunne?) ja että mies puolustelee vaimoaan jne. Omakohtaista kokemusta on että mies haukkui vaimoaan mutta minä en siihen mukaan lähtenyt koska kaikki tietoni vaimosta olivat mieheltä peräisin. Älkää hyvät vaimot aina uskoko miesten kertomuksiin, pettäjä osaa valehdella hyvin.
Tiedän kyllä ihan omakohtaisesti ja minä olen se petetty vaimo. Minä en usko mihinkään miehen puheisiin, ennen kuin olen kuullut kolmannen osapuolen kannan asiasta. Minun mieheni vain juoksee sen k..... perässä. Kunhan vain hänellä on hyvä olla, niin silloin pitäisi kaikilla olla asiat hyvin. Ilmeisesti hän on jäänyt kehitystasoltaan (50 v.) hieman jälkeen. Ei millään pahalla. En vain taas tahdo jaksaa tätä.
Minulla on selvät todisteet. Kakkonen kirjoitti minulle kirjeen ja kertoi mitä mieltä mieheni oli meistä. Kakkonen halusi hätyytellä minua elämään omaa elämääni ja jättämään mies hänelle hellyyttä ja lämpöä ja elämyksiä saamaan. AIka noloa kyllä, mutta koskaan ei hellyyttä ja lämpöä ollut evätty ja elämyksiä ei mies koskaan halunnut perheensä kanssa.
sdgf..... minä sain samantapaista sähköpostia kakkoselta. MIes ei uskonut vaikka postissa oli lähettäjän nimikin. Syytti minun kirjoitelleen postia itselleni.
Kyllä mies uskoi, mutta halusi manipuloida sinua epäilemään itseäsi. Todistetun totuuden totaalikieltäminen on myös heikon psyykeen puolustusmekanismi. Mies ei itse halua nähdä totuutta.
Niin, samoin tapahtui kun mies haukkui tuota kakkosta ympäriinsä, kertoen ihan yksityiskohtaisesti työpaikaallaankin naisen ominaisuuksista. Kun kyseiselle kakkoselle yritettiin kertoa minkälainen paskiainen mies on niin sekin käännettiin vaimon syyksi. MIes kielsi koskaan puhuneensa mitään pahaa kakkosestaan kenellekään joten tottakai vaimo oli syypää niihinkin viesteihin.
Jos en todella tietäisi mitä oikeesti on tapahtunut, tai olen tehnyt, niin epäilisin ihan tosissani omaa mielenterveyttä.
No tuskin ne miehet niin rehellisiä on salarakkailleen.. Mun mies ainakin valehteli, niin että uskoi jopa lopulta itekkin siihen sontaan. Ja voi mitä hyväksyntää ja paijausta sai puheillaan. Kakkonenkin tässä tapauksessa oli parisuhteessa tahollaan.. Mies ei kokenut arvostusta kotona ja naista kohtaan oma puoliso oli välinpitämätön.. Aika klassikko varmaan!!
Oikeen naurattaa miten nämä kaksi valehtelevaa pettäjää sitten toisiaan arvostivat ja huomioivat...
Onko juolahtanut mieleesi, että miehesi saattoi kokea asian noin? Ettet arvostanut häntä? Mistä sinä tiedät, miltä hänestä tuntuu?
Ja aivan yhtä vähän tiedät sen toisen naisen tilanteesta.
"Mun mies" - olet siis edelleen yhdessä tämän luuserin kanssa? Luuseri osasi ilmeisesti selittää sinulle asiat niin, että tunsit uudelleen itsesi ah niin tärkeäksi ja rakastetuksi - vaikka äijä on kurja petturi...
Oletko muuten kysynyt mieheltäsi, eikö hän tullut ajatelleeksi, miltä siitä salarakkaan miehestä tuntui? Tätähän kakkosNAISILTA täällä palstalla alinomaan peräänkuulutetaan: eikö ne ajattele, miltä vaimosta tuntuu...
Juu siis todellakin näin mieheni koki. Olemme nyt puineet suhdettamme kaksin ja terapiassa ja mieskin on ymmärtänyt miten monin tavoin arvostusta voi osoittaa. Minä taas olen ymmärtänyt, että olemme "puhuneet eri kieltä" asian suhteen. Mun teosta oli tullut itsestään selvyyksiä hänelle, eikä näin kokenut arvostusta.
Me olemme hyvin päässeet pettämiseen johtaneiden syihin. Ei oikeastaan johtunut minusta tai parisuhteestamme. Ihmisiä me vain olemme ja virheitä sattuu. Mies ei ole luuseri ja ansaitsee toisen mahdollisuuden, aika näyttää oliko hän sen arvoinen.
Mitä tulee tähän toiseen naiseen, niin mieheni mukaan hänen miehensä oli todella itsekeskeinen :) no mistä hänkään siitä tietää, kun nainen on oikeuttaneet itselleen pettämistä puheillaan. Mieheni on itsekkin sanonut, että hänen omatuntonsa ei soimannut aivan niin paljon kun ajatteli etten arvosta jne.
Mies oli aivan vapaa lähtemään tämän toisen naisen luo tai elämään itsekseen. Ei lähtenyt. Tämä nainen taas erosi miehestään. Mitä se sitten kertoo.
Kertoo, että miehesi on aikamoinen lepertelijä ja valehtelija - teki paljon saadakseen rakkautta ja hyväksyntää ja huomiota - sai jopa naisen eroamaan, mutta ei sitten välittänyt kantaa enää vastuuta tämän jälkeen.
Huh. Aikamoinen äijä sulla on aviomiehenä. Mitäkö kertoo, että toinen nainen erosi miehestään? Kertoo sen, että uskalsi tehdä ratkaisun alkaa elämään onnellista elämää. Tuskin sun mies siihen liittyi mitenkään. Joten älä vaan ala kuvitella, että sun miehesi takia erosi. Ei eronnut, sai vaan lisää potkua ottaa oma elämä haltuunsa. Väitätkö tosissaan, ettei sun mies ole luuseri? Ties mitä luvannut toiselle naiselle ja sitten ei ole miestä ottaa vastuuta sanoistaan ja lupauksistaan.
Otti hän vastuun niistä lupauksista jotka oli mulle tehnyt. Vakavasti sairastuessaan ajautui kriisiin ja minä olin yhden mahdollisuuden valmis antamaan.
Olen puhunut tämän naisen kanssa ja suhde mieheeni ei ollut syy eroon. Tarkoitin, että hänen puheensa omasta miehestään olivat varmasti täysin totta ja suhde antoi hänelle voimia eropäätöksen tekoon. Kaikkea hyvää hänelle!
Minun mieheni taas valheillaan haki rakkautta, hellyyttä ja hyväksyntää. Anteeksi olen antanut, enkä pidä luuserina. Siksi yhdessä jatkoimme. Pitkä tie on kuljettavana ja aika näyttää miten käy.
Kaikkihan on ihan inhimillistä kun pelissä on tunteita. Vaimon tunteet eivät ole sen huonompia tai parempia kuin sen kakkosenkaan tunteet. Se miksi toinen mollaa toista johtuu niistä tunteista. Kukaan ei kuitenkaan voi sanoa toiselle mitä tietä tämän pitäisi kulkea mutta sen kakkoset voisi kyllä lopettaa että sanoo jätä se mies ansaitset parempaa jos kerran on ensin kuksinut sen vaimon miehen kanssa.
Olen just samaa mieltä kanssasi. Useimmat tätäkin aloitusta kommentoineet irroittavat tekijät nimeltä "tunteet" asiasta. Kaikilla asianosaisilla on kuitenkin jonkinlaisia tunteita - ei yksinomaan "sattitussa" parisuhteessa ole tunteita. Kakkonen voi olla rakastunut, pettäjä voi olla rakastunut... Pettäjä voi rakastaa vaimoaan ja kakkostaan - ja ne tunteet ovat pettäjälle todellisia, vaikka muut mitä sanoisivat, esim että kahta ei voi rakastaa. Petetty voi edelleen rakastaa pettäjää, vaikka huonoa kohtelua saakin. Ja kun pettäjä joko tarkoitushakuisesti tai "oikeasti" on ihana kakkoselle, miksei kakkonen voisi tähän rakastua?
Yhden asian olen elämässäni opinut: toisen ihmisen tunteita ei voi tietää. Ei voi sanoa, että "ei se oikeesti sua rakasta". Ei voi myöskään sanoa, että "no kyl se sua rakastaa. Ihminen tietää itse tunteensa - mutta tietyt "kuviot" sumentavat harkintakykyä niin, ettei aina eroteta himoa rakkaudesta tai sääliä rakkaudesta...
Eihän se vaimon, taikka kakkosen vika ole, jos mies haluaa kaiken ja vielä vähän enmmänkin. Molemmat kärsivät varmaankin tilanteeesta yhtä paljon, mikäli kakkonen ei ole vain niitä, jotka haluavat kunnon panon silloin kuin sopii. Usein se hemmetin mies saa molemmat rakastamaan itseään, toisen enemmän ja toisen vähemmän...
Pitäisi ainakin tajuta että se joka pettää ei rakasta eikä arvosta puolisoaan eihän pettäjä muuten pettäisi. Rakastamaansa ihmistä ei satuteta.
Ja kakkostako ei kismitä, kun mies ei "arvosta tai rakasta" häntäkään tuon mittapuun perusteella?
Nythän ei ollutkaan kyse siitä, mitä ihmisen ulkopuolisen silmin "pitää tuntea" - vaan mitä hän itse kokee tuntevansa. Jos olet yhtään näitä ketjuja lueskellut, niin törmäät samaan ilmiöön: pettänyt selittää, että "kyllä minä kumppaniani rakastan, mutta...". Se on hänelle totisinta totta, niin hän uskoo.
Minäkin olen sitä mieltä, ettei kumppaniaan rakastava ihminen petä - mutta niinpä vain omassa lähipiirissänikin on pariskunta, jossa vaimolla on ollut jo pitkään "kakkonen", mutta silti hän vakuuttelee rakastavansa omaa miestään. Se on hänen todellisuutensa, hän tuntee niin. Olen yrittänyt rakentavasti hänelle kertoa mielipiteeni, mutta hän elää omassa maailmassaan, rakastaen kahta miestä...
EI mies kakkosta satuta, kakkonen on tiennyt tilanteesta ja valinnut sen. Mies voi hyvinkin rakastaa kakkosta.
Onko asia oikeasti noin yksioikoinen, ettei rakastamaansa ihmistä koskaan satuta millään tapaa? En jaksa uskoa, että kovinkaan moni ihminen pääsee elämästään läpi ilman, että aiheuttaa mielipahaa tai henkistä kipua jollekulle läheiselleen.
Sen olen tässä pelissä oppinut, että rakkaus on pelkkää lässytystä. Minun mieheni oli elämäni suurin rakkaus, mutta suurikaan rakkaus ei aina kestä.
Tässähän se juju onkin. Mies ei lähde tarkoituksella juuri satuttamaan puolisoaan vaan hakemaan itselleen jotain nautintoa. Ei mies ajattele pettäessään että nyt minun haluni on satuttaa vaimoa vaan miehen halu on puhtaasti naida vierasta naista. Mies ajattelee että ei ketään satu jos ei jää kiinni. Rakastan vaimoa en halua satuttaa häntä enkä satuta jos vaimo ei tiedä. Sattuminen tapahtuu vain jos jää kiinni ja vaikka kuinka mies rakastaisi vaimoa ei sitä sattumista voi enään peruuttaa. Sitten kadutaan ja miestä itseään sattuu myös. Syyllisyys on kova taakka mutta tottakai mies jollain tasolla tiedostaa että ottaa riskin lähtiessään petoksen tielle. Seksintarve on kuitenkin suuri ja houkutus vie mennessään. Mies voi silti rakastaa mutta vahoínko on jo tapahtunut.
Toivottavasti kaikki miehet pääsevät tossun alta. Jossain kohtaa loppuu naisten kilpailu ja he saavat itsekunnioitusta, mies havaitsee olevansa hylätty.
Jumala ei ole tarkoittanut naista hallitsemaan.
Silloinhan kaikki on hyvin kun mies jää kotiin ja jättää vieraissa juoksut. Mikään ei ole kenenkään syytä koska ei ole syytä syyttää ketään mistään. :D
No kenen syy se silloin on, jos miehellä on vielä kolmonenkin, kenties nelonenkin?
Onhan se harmi, jos on niin viallinen mies mikä lie maanantaiyritys.
Ynnärrän, ertä pettämisen jälkeen tunteet voivat kuolla.Pettähän ottaa juuri tämänkin riskin hommaan ryhtyessään.Elämä ei ile kovin ahdistavaa parisuhteessa sille, jonka tunteet ovat kuolleet hänen rakkaus on vain loppunut.Silloin loppuu vihakin.Sellaisessa avioliitossa on paljon helpompaa elää kuin sydän verta vuotaen pettävän rakkaansa kanssa.
Enpä ole aloittajan kanssa ihan samaa mieltä kakkosten vihasta vaimoja kohtaan. Moni kakkonen on rakastunut ja siksi haluaa uskoa miehen kertomaa. Kaikesta voi olla montaa mieltä, mutta tokihan luottamus mieheen antaa uskoa miehen kertomaakin kohtaan. Jos siis mies kertoo vaimon olevan kiukkuinen tms., kakkonen toki uskoo. Kyllähän aikuisen miehen mielipidettä kuuntelee. Mutta haluan tehdä selvän eron siihen, että kakkonen ei nimenomaan oman egonsa pönkitykseksi näitä vaimon haukkumisia kuuntele.
Ja tuosta ihmettelelystä, miksei vaimo jätä pettävää miestään. Sitähän ihmettelee moni täysin ulkopuolinenkin. Jos rakkaus on vaimoon loppu, miksei voi olla ylpeä ja päättää suhde tyylikkäästi, eikä nöyryyttää itseään marttyyrina? Eikö ole kuitenkin kaikkein tärkeintä, että rakkaus on aitoa? Mutta näistä kirjoituksista hohkaa usein se, että kulissit pitää säilyttää, vaikka mikä olisi.
Entä se, että mies valitsee vaimonsa? Tokihan se kakkonen pettyy karvaasti, jos mies on antanut hänen uskoa jotain olevan meneillään. Miksei kakkonen saisi olla silloin vihainen? Vaimohan se harvemmin tietää, mitä kakkoselle on lupailtu.
Mutta onhan se kakkosnainenkin aika typerä ja naivi, jos uskoo pettävän miehen juttuja vaimostaan. Eikö hälytyskellot soi, ettei vaimolleen ja perheelleen petollinen mies ole välttämättä rehellinen kakkosellekaan. Onhan se omaa tyhmyyttä, jos luottaa sinisilmäisesti mieheen, jonka jo tietää ennalta petturiksi.
Ja millä oikeudella kakkonen ihmettelee, miksi vaimo ei jätä pettävää miestään? Onhan vaimolla paljon pelissä. Esim. yhteiset lapset ja yhteinen historia miehen kanssa. Kakkonen ei ymmärrä sitä, koska ei halua ymmärtää. Yhtä lailla vaimo voisi ihmetellä, miksi kakkonen haluaa ehdoin tahdoin itselleen miehen, jonka jo tietää petolliseksi ihmiseksi. Se vasta typerää onkin. Miksi kakkonen aina kuvittelee, että häntä mies ei koskaan pettäisi? Lapsellista.
Ja jos mies valitsee vaimonsa ja lapsensa, ei kakkosella ole minkäänlaista oikeutta olla vihainen. Kakkonen saa syyttää ihan itseään, kun meni sotkeutumaan perheelliseen mieheen. Jos luottaa sokeasti mieheen, jonka jo tietää valehtelevan vaimolleen ja elävan kaksoiselämää, niin se on ihan omaa typeryyttä.
Noi tuo nyt on aivan puppua!! Miksei kakkonen saa uskoa mieheen? Voihan mies oikeasti ottaa eron vaimostaan, koska on oikeasti rakastunut uuteen naiseen, eikä oikeasti rakasta vaimoaan siitä huolimatta on oikeasti tehnyt lapset tämän kanssa. Oikeasti!
Vai pitääkö jäädä vaimon luo esittämään rakastavansa vain siksi, että on yhteinen asuntolaina? Sitäkö vaimo haluaa? Teatteria?
Noi tuo nyt on aivan puppua!! Miksei kakkonen saa uskoa mieheen? Voihan mies oikeasti ottaa eron vaimostaan, koska on oikeasti rakastunut uuteen naiseen, eikä oikeasti rakasta vaimoaan siitä huolimatta on oikeasti tehnyt lapset tämän kanssa. Oikeasti!
No tietysti se on joskus mahdollista, mutta kyllähän järkevä ihminen tajuaa, että kaksoiselämää elävä ja puolisolleen valehteleva a ei välttämättä ole kovin rehellinen ja luotettava ylipäätään. Eikä kakkosen kannata luulla itsestään liikoja. Kaikki pettävät miehet eivät nimittäin oikeasti rakasta kakkosta, vaikka niin väittävätkin. Monille kakkonen on vain eroottinen seikkailu ja vaihtelua arkipäivään, mutta tosipaikan tullen mies ei missään tapauksessa halua erota vaimostaan kakkosen takia. Oikeasti.
No sittenhän tämä koskee vaimoakin. Jos kerran kakkonen on tyhmä uskoessaan miehen valheita, niin haluaahan se vaimokin olla tyhmä uskoessaan miehensä muuttumiseen, vaikka olisi kuinka paljon pelissä.
Kakkonen ja vaimo eivät koskaan ole verrannollisia. Eivät ikinä. Vaimolla on yhteinen elämä, yhteiset lapset ja yhteinen historia miehen kanssa ja sitä paitsi vaimo ei ole naimisiin mennessään tiennyt miestä petturiksi toisin kuin kakkonen. (Ellei sitten vaimo ole ns. ykköistynyt kakkonen ja silloin hän tietenkin on tyhmä, kun on mennyt yhteen petturin kanssa). Tietysti jos mies pettää toistamiseen ja vaimo vielä uskoo häntä, niin on vaimokin tyhmä. Mutta kukaan ei ole niin typerä kuin kakkonen, joka luottaa pettävään mieheen ja kuvittelee, että hänelle mies olisi ikiuskollinen. Tämä on karu totuus. Samoin kuin se, ettei vaimon ja kakkosen elämäntilannetta voi koskaan verrata toisiinsa.
Naisten ei pidä nokkia toisiaan. Vaan kohdistaa katse pelimieheen, mitä hän oikein puuhaa.
Olen ollut kakkonen. Sanoin miehen satuttavan minua jahkailullaan ja pyysin kertomaan, mitä oikeasti haluaa. Ei ilmeisesti ollut helppoa, pakeni ja vetäytyi tilanteesta. Hän on rakastunut minuun, minä häneen, vaimo haluaa pitää hänet siitä huolimatta, että tietää meistä. Yrittääkö mies pitää molemmat, siis oven auki tähänkin suuntaan? Nyt on ollut hiljaista jokunen päivä. En enää kysele ja ota yhteyttä. Tein sen selväksi. On tuskallista odottaa, josko kuulen hänestä enää ikinä. Olemme puhuneet paljon ja hän tietää, että suora puhe ei ole ongelma. Tuntuu, että hän nyt välttelee, koska haluaa pitää ovea raollaan tai on niin rakastunut (niin on), että ei kestä nähdö pahaa mieltäni. Onko muille sattunut vastaavaa? Ei moralisointipuheenvuoroja, kiitos. Se puoli on luettu jo täältä.
Älä sure. Kyllä se kohta sulle soittaa se sun rakas ukkomies. Sillä on vaan ollut vähän kiireitä, kun on käynyt panemassa sitä nainen numero kolmosta. Näillä häntäheikeillä on joskus vähän tiukka aikataulu, kun pitää niin monen naisen luona hyppiä.
Tällaiset miehet ei piittaa pätkääkään kakkosen eikä ykkösen pahasta mielestä. He pelaa peliään, ja haluaa pitää molemmat naiset. Jos kakkonen alkaa kiristää ratkaisua, niin miehellä on pätevät selitykset valmiina, miksi ei voi erota. Jos selitykset ei uppoa kakkoseen, on tullut aika lopetella suhdetta.
Miehelläni oli toinen suhde avioliittomme rinnalla. Kuka syytti ja ketä?
- Minä en syyttänyt ketään. Niin nyt vain kävi eikä se kakkosen syy ollut.
- Kakkonen ei syyttänyt minua, hän oli rakastunut mieheeni.
- Puhuimme asiasta kakkosen kanssa kiihkottomasti, koska tilanne oli uusi kummallekin eikä se syyttelyllä parane.
- Mies oli tilanteesta pihalla kuin lumiukko, puhui toiselle toista ja toiselle toista.
- Päätimme kakkosen kanssa, että miehen on päätöksensä tehtävä ja jos ei tee jätän miehen, koska päätöksen teon kyvyttömyyskin on tavallaan päätös.
Nyt vuosia myöhemmin olen ajatellut, että syy kai oli kuitenkin suhteessamme vaikken sitä silloin huomannut. Olen itsenäinen ja mies ehkä koki ettei ole tarvittu.
Myös syyttämättä olin ja pohdin, missä suhteessamme oli se ongelma. Itsekin mietin, olinko liian itsenäinen, kun kakkonen oli ripaustautuvaa tyyppiä. Hoidin talouden, lapset ja harrastusasiat, miehellä oli liian helppoa ilmeisesti. Minua ei koskaan tarvinnut ehtiä hakemaan töistä kesken miehen työpäivän, mainittakoon, että niin minulla kuin kakkosellakin on oma auto. Koskaan kesken työn tai harrasteen en ole pyytänyt piipahtamaan halimassa, sillä olen ymmärtänyt jokaisen työn tärkeyden. Koskaan en myöskään ole tarvinnut miestäni ruokakauppaan pähkäilemään, mitä ruokaa nyt tehdään ja tutkimaan, onko kurkku varmasti sopivan käyrä ostoskoriin. Ja siltikin mieheni on saanut lempiruokiaan ja mitä on aina halunnut. On halunnut ja saanut, mutta liian helpostiko?
Hän halusi riipan, joka roikkuu, tarrautujan. Tämä yllätti minut täysin? Onko liian itsenäinen nainen ongelma miehille? Pitääkö minunkin ryhtyä heikoksi valittajaksi, vaikka olenkin sielultani vahva?
Olen tullut samaan tulokseen, että olin liian itsenäinen. Liian omillani, en varsinaisesti tarvinnut miestäni mihinkään. Kakkonen on se surkea, kärsivä mental case, jonkan kanssa mieheni voi tuntea olevansa mies. Anteeksi, että minulla oli omakin elämä. Anteeksi, että minulla oli omat ystäväni. Anteeksi, että olin liian vahva, liian älykäs ja liian hyvännäköinen. Sellainen ei miehelle riittänyt, piti saada joku aivan päinvastainen. Ehkä minunkin olisi sitten pitänyt edes esittää kärsivää pikkuista reppanaa, jonka mies sitten olisi voinut pelastaa kurjasta elämästä.
Totta, on täysin turhaa alkaa syyttään toista naista tai vaimoa sillä sopan keittäjä on mies. Me naiset vain olemme joskus niin höynäytettävissä että alennumme taisteleen. Mieshän siitä vain nauttii kun naiset hänestä kinaa.
Ex kakosena tiedän kuinka mies sai minut toimimaan päättöämän kanan lailla kun kertoi huimia juttuja vaimostaan. Kuinka vaimo kiristää jatkaan liittoa, pelkää että tämä tekee itselleen jotain pahaa jos mies jättäs tämän. Kun tutusuin vaimoonsa niin hävetti. että olin uskonut miehen juttuja.
??
Joku sanoi joskus tällä palstalla että ruoka ja seksi kuuluu ihmisen perustarpeisiin. Se on vaan kuitenkin myös niin että niiden hankintaankin pätee samat lainalaisuudet. Kuormasta ei syödä. Ruokaa ei varasteta. Toista ei satuteta oman "mahan" täyttämiseksi. Ihan peruskunnioitus riittää. Näitä pikkuhitlereitä on maailma täynnä, jotka joka käänteessä ajattelevat vain omaa napaa. Näiden ihmisten ei pidä koskaan ryhtyä parisuhteeseen, jonka tarkoitus on että vain nämä kaksi ihmistä jakavat yhteisen sängyn. Eläkää oikeasti yksin ja hankkikaa vapaita irtosuhteita, ette satuta toisia ja voitte elää niin kuin haluatte.