Toivottavasti edes joku jaksaa lukea:) Sanon myös alkuun että teksti saattaa kuulostaa välillä naiivilta ehkä myös pinnalliseltakin ja säälittävältä ja mitä kaikkea mutta olen tosissani tämän tekstini kanssa.
Voin kertoa että mulla on melkeinpä kaikki mahdolliset ongelmat liittyen tuon henkisen hyvinvoinnin ja mielenterveyden aihealueisiin. Sen vuoksi hehkeytyi näinkin pitkä aloitusviesti. En tiedä voisiko enään pahemmin mun mielenterveyden asiat olla.
Ensiksikin koen olevani TODELLA yksinäinen, nykyään olen alannut välillä jopa kuvittelemaan mielikuvitus kavereita huoneeseeni, joille hymyilen ja mielessäni juttelen. Kuulostaa naurettavalta mutta niin se on. Uskon tämän johtuvan ujoudestani ja ennen kaikkea avuttomista sosiaalisista taidoistani joita minulla ei oikeasti ole, en kykene keskustelemaan kunnolla. Siksi mua pidetäänkin varmaan niin epäkiinnostavana ja tylsänä persoonana. Puhelimessa puhuminenkin on yleensä aina yhtä jännittävä kokemus.
Toiseksi mulla on joku niin kamalin itsetunto, kun voi ihmisellä ikinä olla. Olen ruvennut vertaamaan itseäni muihin, joko ulkonäöllisesti tai luonteellisesti..jos noin voi edes sanoa? Katson itseäni peilistä nykyään liikaa..hymyilen itselleni ja yritän löytää jotain hyvää mutta aina vain inhoan mun naamaa. Naama pokkana näytän nimittäin aika ilkeältä ja ylpeältä ämmältä, jota en oikeasti ole ja inhottaa jos ihmiset ajattelevat minut sellaiseksi(olenko vainoharhainen). En näytä enään hyvältä edes meikit naamassa!! En ole edes käyttänyt meikkiä pitkäänpitkään aikaan. Kaiken kaikkiaan tunnen itseni likaiseksi ja rumaksi tavikseksi. Yritän hakea hyväksyntää ihmisiltä melkeinpä epätoivoisesti väkisin..mm. silmäkontaktin saadessani hymyilen lähes kaikille, olen ärsyttävän avulias ja ystävällinen. Ja tuo kaikki tuntemattomille ja myös vähemmän tuntemattomille! Joskus vain tekisi mieli v*ttuilla ja sanoa"mitä vahtaat" kaikille jotta saisin pahan oloni pois ja ihmisiltä "luulot" pois. Mutta näin naisena sehän olisi todella epäkorrektia kun taas mieheltä varmaan ei niinkään.
Kolmanneksi...mulla on myös outoa jännitystä ja ennakkoluuloja..no siis ihmisjoukot mua jännittää kaupassa ym. ja mietin paljon mitä jos..mitä jos.. Tiedän että on hyvä ajatella ensin mitä sanoo/tekee mut mä jotenkin salaa toivon että mä en osaisi ajatella ollenkaan. Tuntuu että en muuta teekään kun ajattelen asioita niin paljon liikaa.
Juttua riittäisi vielä vaikka kuinka paljon. Tää kaikki on vaan alkanu tosta ikuisuudelta tuntuvasta yksinäisyydestä ja ihan kuin mun elämään olis vuosien aikana ilmestyny joku aukko..jonka myötä itsetunto ongelmia ja sitten masennusta. Oon huomannu että oon tullu entistä herkemmäksi. Jos mä oon innoissani jostain pienestäkin asiasta mutta sitten tuleekin jokin vastoinkäyminen niin kyllä alan itkemään. Ennen en edes pystynyt itkeä vaikka olisin halunnutkin. Olisin varmasti todentotta psykiatrin tarpeessa mutta en uskalla, kehtaa tai muuten vain ei kiinnosta. Vaikka se auttaisikin kun saisin kunnolla puhua jollekin. Paitsi että niin enhän osannut puhua. Joutuisin maksamaan psykiatrille vielä ylimääräistäkin jotta hän useiden tuntien jälkeen pääsisi oikeasti selville vesille mun tilanteesta. Kirjoitin jumalattoman novellin mutta toivottavasti jaksoitte lukea, edes iltasaduksi :p Blaah mä en tiedä mitä mä voisin tehdä enään itseni kanssa tässä tilanteessa kun joka ongelmia tuntuu vyöryvän joka suunnasta. Toisaalta alan jo tottua tähän ja oon jo lievästi sanottuna jumissakin mutta en haluaisi tätä pysyväksi. Onko olemassa mitään muuta apua kuin ihan face to face? puhelinapu ei tule kuuloonkaan. Ei sattuisi täällä internetissä olemaan minkäänlaista apua jossa voisi näin näppäimistöä apuna käyttäen kertoa tuntemuksistaan jonkinsortin kunnolliselle ammatti auttavaiselle ihmiselle (ilmaiseksi)? :)
Mielenterveyteni vaarassa...
67
675
Vastaukset
- Vanhempi ihminen
Opiskeletko tai oletko jossain töissä?
Harrastatko mitään?
JOs ei helpota, hae apua. - NaineNvm.93
Opiskelen ja viimeistä vuotta viedään. Ei mulla oikeastaan ole mitään varsinaista harrastusta. En edes tiedä mikä harrastus mua kiinnostaisi jota voisin tosissani alkaa harrastaa samalla uusien kavereiden toivossa. Mutta tällähetkellä tärkeintä mulle on lenkkeily ja musiikki. Se myös hieman helpottaa oloani..kuuntelen musiikkia ja haaveilen kaikesta ihanista asioista. (: Mutta haaveeksi vain jääköön..
- tired to live
Musiikki minutkin pitää vielä jotenkuten järjissäni. En tiedä missä olisin ilman sitä. Minun elämäni on niin ahdistavaa. Nyt kun "pääsin" töihin niin ahdistus on päällä 24/7. Tunnen että käyn kotona vaan kääntymässä että pääsen takaisin töihin. Ja kun olen uusi työpaikallani niin olen tietysti aika ammattitaidoton näihin nykyisiin työntekijöihin verrattuna, ja sekös ahdistaa ja hävettää kun ei osaa tehdä mitään, vaikka periaatteessa minun ei vielä tarvitsisikaan. Mutta olen saanut sellaisen kuvan että minun pitäisi olla jo valmis tekijä. Minä masennun.
- NaineNvm.93
Jooh..mullakin tuo tilanne varmaan edessä :( jos ensinnäkään kykenen ikinä työhön, taitaisi yrittämiset tyssätä jo heti ensi kättelyssä työhaastatteluun. tai sitten että opiskelenko koko loppuelämäni. Tämänhetkinen ala josta valmistun ei ole todellakaan mun unelma työni. Nimittäin asiakaspalvelussa joutuisin tod. näk. pääasias työskenteleen :((
- tired to live
Minä valmistuin autoalalta, ja vittusaatana, perkele, se on niin noloa kun annetaan joku homma(joka olis isotöinen ammattilaisellekkin, ja jota en itse ole ikinä tehnyt) etkä osaa tehdä sitä, mutta et saa myöskään apua, ja homma olisi kuitenkin tehtävä, mutta et osaa ja aikaa kuluu koko ajan. Mitä vittua silloin tekee? Se on niin noloa että hävettää ja haluaisin vain lähteä ajamaan jonnekkin kauas, mutta kun ei pysty. Perkele.
- yksinainenmatkustaja
Moi.
Mun oli ihan pakko kirjottaa sulle. Mä ymmärrän sua enemmän kuin ikinä ymmärrät. En osaa sanoin kuvailla kuinka tutuilta nuo sun ongelmas kuulostivat.. Meitä on siis täällä enemmänkin..
Mä en ole kohta viidessä vuodessakaan ymmärtänyt mistä tämä pohjaton yksinäisyys ja pahan olon tunne johtuu. En saa siitä kiinni, en saa siitä olosta mitään otetta. Se vaan vie eteenpäin ja joskus pudottaa syvälle, joskus taas nostaa hetkeksi, mutta sitten yhtäkkiä tuleekin kova pudotus takaisin maahan.
Masennus/ahdistus jätti minut rauhaan n kahdeksi ja puoleksi vuodeksi. Ei tietenkään kokonaan, mutta jätti kuitenkin..
Kaikki on hävinnyt, joka päivä maailma muuttuu aina vaan sumuisemmaksi. Mä aloin juuri haaveilemaan omasta asunnosta, mutta se paha olo sai mut taas kiinni. Se saavutti mut oikeastaan niin pahasti, ei ole 4 vuoteen varmaan tuntunut tältä.
Voi kunpa voisin sulle jotain lohduttavaa sanoa, vetää sut ylös tuolta. Vedettäis toinen toisemme ylös :-( Aloitettais puhtaalta pöydältä, paettais jonnekkin kauaks vähäksi aikaa ja palattais takaisin. - NaineNvm.93
tired to live Tuo nyt kuulostaa oikeesti aika hullulta :O Auttaisko edes jos sanoisit suoraan sille urvelolle joka sulle niitö paska hommia käskee että et sä yksinkertasesti vaan osaa. Huh varmasti antaa hitosti paneita tollanen :(
Ja sinä yksinainenmatkustaja kiitos viestistäsi ja voimia sullekkin (: Olis kyllä aika jännää tavata kasvotusten juuri tällain samassa tilanteessa olevia ihmisiä jotka tosissaan ymmärtäisi toinen toisiaan ja osaisi sitä mukaa myös lohduttaa ja auttaa.- tired to live
En minä varmastikaan kovin kauaa siinä työpaikassa jatka, on se henkisesti(varsinkin kun on muutenkin ihan tarpeeks paskana) sen verran raskasta tuommonen kun koko ajan saa pelätä mitä hommia seuraavaks tulee minkä voi tyriä. Ärsyttää vaan kun sitten kaikki sukulaiset saa tietää että eipä ne kauaa sitä siellä pitäny. Olis vaan sitä rahaa niin ei ees tarviis murehtia tämmösiä, vois vaan lähtee kauas kauas pois ihan yksinään katselemaan maailmaa. Mutta toivon voimia myös sulle. On se niin että terveet ihmiset suhtautuu liian kevyesti masentuneisiin ja ahdistuneisiin ja jotkut jopa pitää niitä(meitä) ihan friikkeinä. Onko sulla muuten mitä kaikkia asioita, mitkä vielä edes hieman auttaa helpottamaan pahaa oloa? Muutakuin musiikki. Itellä auttaa ainakin matkailu(mutta taas se raha tulee esiin) ja jotkut TV-sarjat ja elokuvat, kun ne vie osittain ajatukset pois tästä maailmasta.
- yksinainenmatkustaja
Kiitos kauheesti :-) Voimia ja tsemppiä sulle myös. ♥ muista, ettet missään tapauksessa oo ajatustes kanssa yksin.
Se on jännä ajatella, että täällä on joku toinen joka ajattelee juuri samalla tavalla kuin minä. Miten se ees voi olla mahdollista? Sitä aina luulee, että on ihan yksin näitten kummallisten ajatusten parissa.
Oon taas itkenyt viidestä lähtien taukoamatta. Ihanku joku hirviö puskis muhu vähäksi aikaa :-( Miks tällänen paha olo pitää olla? Miksei se voi jättää rauhaan? Antaa olla rauhassa ees ihan pienen pienen hetken? Kai mäkin nyt ansaitsisin olla onnellinen.
Kaiken kukkuraks mut on vallannu täydellinen yksinäisyys. Parhaan ystävän kanssa kasvettiin erilleen, kahden muun hyvän ystävän kanssa on tiet menneet eri suuntiin pitkäpitkä aika sitten. Muut vanhat ystävät elää omaa elämäänsä. Tuntuu, etten kuulu kenenkään elämään. Tuntuu siltä ettei sitä oikein kuulu minnekkään. Kaikista pahin yhdistelmä on juurikin se yksinäisyyden tunne ja valtavan kova paha olo. Ne kun yhdistää tulee niin voimaton olo..
Ollaan muuten vielä saman ikäisiäkin.
Jos voisin ottaisin olosi pois, veisin sen niin piiloon ettei kukaan ikinä sitä löytäisi!!!! Edes minä itse. :-(♥- tired to live
Stana. Minä en voi edes itkeä koskapa olen mies. Ja oon muuten itekkin 93 syntyny. Mutta se on paskaa kun on 10 vuotta saanut olla itkemättä, ja nyt yrittää välillä kyyneleet puskea väkisin silmistä ulos. Se on noloa kun joutuu räpyttelemään kiiltäviä silmiä. Ja varsinkin jos joku alkaa puhumaan mulle ja tuijottaa suoraan silmiin. En muutenkaan enää pysty pitämään katsekontaktia puhuessa. Niin ja kahvitauot ne stressaavia onkin töissä. Pieni taukotila, monta ukkoa jotka tulevat hyvin juttuun keskenään, paitsi minä paskiainen jolla on sosiaalisten tilanteiden pelko kaiken muun hauskan lisäksi.
- yksinainenmatkustaja
Tired to live voi kumpa osaisin sanoa jotain järkevää sulle.. :--(
Pitäiskö sun pitää töistä vähän taukoa? Voisit yrittää kokoo ittes sillä välin.
Tosi klisee kysymys mut ootko käyny missää juttelemassa tai mitään?
Mä oon käyny vuodesta 2008 asti juttelemassa psykologin kanssa. Viime vuoden keväänä lopetin käymisen siellä, mutta luulenpa että pitää taas päästä juttelee nää asiat taaas on alkanu myllään päässä entistä kovempaa..
Onko sulla kauanki ollut tollanen olo vai onko se tullu nyt vasta lähiaikoina? :o:--( - NaineNvm.93
Jos ne asiat ei muutu nii parempi toki varmaa jättää hommat siihen. En usko että edes tervejärkinenkään jaksais työskennellä tuollaisessa. Eikä työilmapiiri kuuluisi olla tuollaista, pitäis ottaa kaikki huomioon ja niin pois päin. Jos nyt edes ymmärrin tekstisi oikein että työkaverit ikään kuin syrjii sua? Ja oon niin samaa mieltä että terveemmät ihmiset tuntuu olevan jotenkin niin välinpitämättömiä tällaisia "kummajaisia" kohtaan eikä tajua mitään. Me erilaiset taidetaan asua ihan eri maailmoissa. Hmm.. kysyit että onko muita asioita kuin musiikki jotka helpottaa mun oloa, eipä oikeestaan. Paitsi et oon kyl ollu aina melko kiinni tietokoneessa joka on laittanu mut sillon tällön ajatteleenkin et eikö mulla tosiaan ole muuta elämää mutta toisaalta kyl tääki hieman lohduttaa kun voi kirjoitella samanlaisille tyypeille ja muutenkin purkaa ahdistusta. En oo mun tähän astisessa elämässä oikein matkustellut tai ylipäänsäkään tehnyt mitään hienoa joista olisin saanut mitään elämänkokemusta tms...matkustanut viimeksi vuosia sitten kun olin viel mieleltäni kunnossa, mutta nyt ajatus jostakin pitkästä reissusta esim. joku pidempi matka mahdollisimman kauas suomesta olisi mulle kyllä kuin lottovoitto. Pääsis pois kaikesta nykyisestä paskasta rauhoittumaan etsimään taas itsensä.
- tired to live
Hyvin, hyvin, hyvin pitkä matka kauas, kauas pois suomesta ja hyvin pitkäksi aikaa tekis kyllä eetua jos vielä olis varaa siihen. Ei ne silleen syrji siellä, mutta kun nykyään minun on niin vaikee enää ystävystyä kenenkään kans(joskus ennen kolmatta luokkaa voisin sanoa olleeni oma itseni, sitten alkoi ensin esiintymiskammo, sitten 5lk alettiin kiusaamaan ja sitä jatku amiskan loppuun) eli on jotenki ulkopuolinen olo aina porukassa. Kotona on sitten yleensä normaali olo joten ei kukaan perheestä huomaa että mulla olis ongelmia. Ei ne ikinä uskois että mulla olis vikaa päässä, ja isä pitäis varmasti ihan onnettomana luuserina. Ja sukulaiset myös. Se työpaikka on näköjään aika huonossa maineessa, siks sinne ei oo meinattu saada työntekijää. Ja minä onneton jouduin sinne. Eikä oikein pystyisi pitämään töistä taukoa koska sitten kotona saa kuulla jatkuvaa vittuilua siitä kun on työtön ja koko ajan painostaa perhe tai työkkäri tai kela. Ja sitten ne rahahuolet. Löytyisi vaan semmonen mieluisa työpaikka. Mutta kun kaikkeen haetaan aina niin yli-ihmisiä että pelkän työpaikkailmoituksen lukeminenkin masentaa.
- yksinainenmatkustaja
Olin tänään pitkästä aikaa baarissa. Tiesin heti alun alkaen, että se tulee olemaan huono idea.
Olihan se ihan jees nähdä kavereita ja näin, mutta minkä pohjattoman yksinäisyyden tunteen se taas kerran aiheutti...
Kaveri lähti poikaystävänsä luo yöksi. Minä kävelin pakkasyössä yksin bussiasemalle ja bussiin. Pidätin itkua koko matkan ;(
Menin bussiin ja itkin koko 30minuuttia. Kun pääsin bussista toivoin, että edes joku tulisi perässä ja sanoisi ettei ole mitään hätää.
En tajua miten tähän tilanteeseen on päädytty.. Viime vuonna tähän aikaan olin ihan erilainen..jaksoin käydä treffeillä ja baarissa ja nyt olen taas ihan syrjäytynyt. :'( tulee maailman yksinäisin ja ahdistavin olo baarissa, vaikka olen sosiaalinen ja iloinen eikä kukaan muu huomaa minusta mitä ajattelen pääni sisällä
Voi kunpa tää yksinäisyyden tunne vaan lähtisi helvettiin ja paha olo. En vaan enää tiedä jaksanko tätä oloa :'(
Mutta me masentuneet/yksinäiset mitä olemmekaan niin meidän pitäisi pitää yhtä :--(Olen sitä mieltä. Tajuamme toisiamme parhaiten mitä ketkään muut tajuavat.
Ps. Ihmeen järkevää tekstiä kirjoitin näinkin tuiterissa :--DDDDDDDDDDDDDDDDD
voi taas aamulla ihmetellä ja kummastella - NaineNvm.93
Isoissa porukoissa en viihdy itekään sitten tippaakaan kun tulee just sellanen turhautunut ulkopuolinen olo ja kukaan ei ikinä huomaa mua, niinku olisin aina yhtä näkymätön :/ eikä ketään kiinnosta tällänen tylsä persoona. Minustkaan ei helpolla uskoisi ulos päin että olisin mitenkään masentunut tai että mulla olisi ajatusteni kans näin vaikeeta mut en mä halua että muut huomaa :/ ehkä on parempikin niin. Huoh mä itkin eilen itseni uneen, en tiedä mikä mulle tuli aloin vaan miettiin kaikkee et olisipa joku joka välittää tai jolle puhua mun asioista. Mut aamulla herättyäni olin taas ihan niinku ei mitään. kaikki hyvin..
- yksinainenmatkustaja
Niin... Mulla taas on joku ihme kilpi päällä kokoaika, peitän niin hyvin ulkopuolisten läsnäollessa ettei kukaan ikinä tajuaisi mitään. Näyttelen tosi sosiaalista, ilosta ja mahdollisimman kaukana tylsästä. Eilen se kilpi meinasi kyllä särkyä, kun ollu niin tajuttoman paha olo koko hemmetin päivän :''(
Onko sulla sit tänään parempi olo? Mulla alko tää ihme puristus kurkussa ensimmäisestä sekunnista lähtien kun heräsin:--( voi herranjumala. Enkä oo taas saanu sitten yhtään mitään aikaseks..:--((((( aika vaan lipuu ohitte.. :'/
Ja tää yksinäisyyden tunne on ehkä vielä kamalampaa :--(;--( ;--( mulla ei oo täällä kotipaikkakunnalla enää ketään :''(( ääh enkä halua ollla yksin, mä kuitenkin tarvitsen ihmisiä ympärille :''(((( eieiei ahdistaaa :((
Misssäpäin suomee muuten sä asut nainen93? Haluaisitko jutella paremmin?- tired to live
Just sellasta kilpee minäkin tarkotin ettei halua näyttää kellekkään että olis joku hätänä. Kunpa vois saada takasin ne ilon tunteet mitkä vielä pikkulapsena oli. Oliko teillä muuten millanen kasvatus kotona?
- NaineNvm.93
Asun pohjanmaalla. Parempi olo oli mutta eipä oo enää. Ajatukset aina vaan jyllää pääs ja sit kun ne jyllää kunnolla niin oloa ei meinaa helpottaa sitte mikää :/ Viikonloppuna on just kaikkein rankinta mulle kun ei tarvi edes kouluun mennä jossa vähän näkis muita.Ja tälleen sen näkee kyllä kun on päästänyt ittensä näin yksinäiseksi et ihminen todellakin tarvii läheisyyttä ja muuta sosiaalista elämää. Mut ei oo kyl helppoo tästä tilasta nousta huippuunsa. :(
- tired to live
Eipä tullu tänään lotosta 12 miljoonaa että olis saanu hieman asioita korjattua. Raha ei tuo onnea mutta kyllä se kummasti mieltä piristää mitä sillä rahalla saa :D Oisin soittanu saman tien sinne työpaikalle että pitäkää vaan ne mun haalarit minä meen reissuun!
- tired to live
tired to live kirjoitti:
Eipä tullu tänään lotosta 12 miljoonaa että olis saanu hieman asioita korjattua. Raha ei tuo onnea mutta kyllä se kummasti mieltä piristää mitä sillä rahalla saa :D Oisin soittanu saman tien sinne työpaikalle että pitäkää vaan ne mun haalarit minä meen reissuun!
Helvata kun olis niin paljo asiaa mutta kaikkee ei osaa sanoiks pukea. On se vaan helpompaa kun tänne voi paremmin kirjotella, en minä tämmösiä menis ikinä kellekkään läheiselle puhumaan.
- tired to live
tired to live kirjoitti:
Helvata kun olis niin paljo asiaa mutta kaikkee ei osaa sanoiks pukea. On se vaan helpompaa kun tänne voi paremmin kirjotella, en minä tämmösiä menis ikinä kellekkään läheiselle puhumaan.
Kertokaa mulle, oonko mä jotenkin huono ihminen jos minä en ole mikään ammattilainen(olen siis vasta valmistunut, nyt ekassa työssäni) töissä, en osaa vielä paljon perusasioita isompia hommia toisin kuin ne muut työntekijät siellä. Mulle tulee jotenki niin paska kolaus itsetuntoon ja syyllisyydentunne jos mulle annetaan joku homma jota en osaa. En tiedä tarvitsisiko edes osata mutta kun minun oletetaan osaavan, vaikka olen kertonut että olen vasta perushommia tehnyt. Saan halveksivia katseita kun sitten kysyn neuvoa. Mulle tulee niin ahdistunut olo siitä ja haluaisin vaan pois ja tuntuu että kaikki nauraa mulle.
- NaineNvm.93
tired to live kirjoitti:
Kertokaa mulle, oonko mä jotenkin huono ihminen jos minä en ole mikään ammattilainen(olen siis vasta valmistunut, nyt ekassa työssäni) töissä, en osaa vielä paljon perusasioita isompia hommia toisin kuin ne muut työntekijät siellä. Mulle tulee jotenki niin paska kolaus itsetuntoon ja syyllisyydentunne jos mulle annetaan joku homma jota en osaa. En tiedä tarvitsisiko edes osata mutta kun minun oletetaan osaavan, vaikka olen kertonut että olen vasta perushommia tehnyt. Saan halveksivia katseita kun sitten kysyn neuvoa. Mulle tulee niin ahdistunut olo siitä ja haluaisin vaan pois ja tuntuu että kaikki nauraa mulle.
No et tosiaankaan ole huono ihminen. Sehän pitäis olla päivänselvää ettei sulla voi vielä olla suoraan sanottuna minkäänlaista ammattitaitoa kun oot vasta valmistunu ja kaiken lisäks ekassa työpaikassa :) ja kyl se kokemus varmasti karttuu ajan myötä et ei sitä heti kaikkee voi osata ;o Eikö ne tampiot (jos nyt kehtaan taas nimitellä) ymmärrä sitä, ...miks ne antaa sulle halveksivia katseita. tosi typerää mun mielestä :(
- yksinainenmatkustaja
Tired to live, anteeks en oo käyny täällä hetkeen. :--(((( et ole todellakaan huono ihminen voi herrajumala sentää. Kaikki ihmiset oppii eritavalla. Jotkut nopeammin ja jotkut taas paljon hitaammin eikä ne hitaasti oppivat ole yhtään sen huonompia. Ihmisiä me kaikki ollaan ei mitään samanlaisia robotteja.
Älä oo noin ankara itsellesi :-/ Oikeesti. Jos sä et pysty olemaan siellä työpaikalla niin kyllähän täällä maailmassa työpaikkoja riittää. Ei sun tarvii kituuttaa itseesi siellä jos et oikeasti vaan viihdy.
Onks siel sit minkä ikäsiä tyyppejä töissä??? Kuulostaa aika vitun paskalta toiminnalta. Mä vast valmistun keväällä ja luultavasti opiskelen vielä, mut uskaltaako sitä ollenkaa työelämään astua kun tuntuu et nykyään aikuiset(kin) on noin vittumaisia toisilleen :-D voi tsiisus... eiks se jääkkää tänne teini ja nuoruus ikään. Kysynpä vaan!!
Onneks on näitä anonyymipaikkoja missä voi kirjoitella. Välillä ois vaan kiva jutella oikeasti sellaselle ihmiselle kuka elää näitä samoja juttuja ja tuntee samoja tunteita! Ois niinku vertaistukee. Eikä vaan jotain terapeuttia joka kiskoo 45minuutista 65e. Olipas tyhmästi sanottu, työtähän nekin tekee mut ois joku elävä hengittävä ihminen joka olis tässä ja se ymmärtäis yhdestä sanasta mitä ajattelen ja tunnen. Tiedä sitten onko nämä kaksi samanlaista ihmistä hyväksi toisilleen kun ajatusmaailma on vähän "kieroutunut" (anteeksi jos sanon näin, mutta oma ajatusmaailma ainakin on..)
Mitä mieltä itse oot? Ja mitä tired to live sulle tänään kuuluu?- tired to live
Noh, mulle tuli eilen semmonen urakka jossa olis ollu töitä kahdellekkin, ja kun sitä sai taas yksinään tehä niin kyllähän se vähän kesti. Mutta tänään olikin sitten ihan peruskauraa jota oon tottunu tekemään joten tämä päivä sujui ihan mukavasti :) Paitsi se aina etukäteen jännittää mitä huomenna tuleman pitää. Työpaikalla on aika nuorta porukkaa, yks vähä vanhempi ja sitten työnjohtaja ja pomo on jotain keski-ikäistä porukkaa. Pyrin välttämään näitä yhteisiä kahvitaukoja koska ne on minusta niin kiusallisia, kun on kaikki ukot samassa tilassa harrastamassa smalltalkia ja itselläni kun on se sosiaalisten tilanteiden pelko. Tosin jännityksen oireet on ehkä vähän helpottanu, tosin ehkä se johtuu siitä kun niin on kaikki muukin tunne-elämä hieman latistunu. En oikein innostu enää mistään, en ylläty mistään enkä tunne onnellisuutta. Jos (esim) vaikka kotona kaadan maitolasin lattialle, saattaisi moni hämmästellä ja kiroilla tovin, mutta minä vain kylmän viileästi siivoan sotkun en jaksa edes yllättyä. Kuulostaa kyllä tyhmältä. Mutta töissä yritän käydä päivän kerrallaan, ja pääasiassa se auttaa kun ajattelee että joka päivästä tulee rahaa minkä käy töissä. Illalla on sitten yritettävä rauhoittua jollain tavalla, pistän siis piikkimaton sohvalle, käyn sen päälle selälleen ja pistän musiikin soimaan ja koitan rauhoittua. Kyllähän se aika paljon auttaakin. En siis tällöin kuuntele mitään normikappaleita, vaan mm youtubesta ladattuja elokuva/tv sarja tunnareita, tms, jostain peleistä otettua musiikkia. Ajatuksena voi kuulostaa tyhmältä, mutta esim monissa elokuvissa ja peleissä on ihan oikeasti hyviä sävellyksiä, ja niistä kun on youtubessa remixejä ja eri versioita. On jotenkin rentouttavampaa kun ei tarvitse keskittyä sanoihin vaan voi kuunnella ihan musiikkia itseään. Onko teillä muuten ollu millanen kasvatus kotona? Luulen että omiin ongelmiini vaikuttaa se, että minusta on heti pikkulapsena karsittu tottelemattomuus pois. Jos ei sana auttanut niin sitten tukkapöllyä tai koivunvitsaa niin silloin oli toteltava. Sitten siihen oppi että on vain toteltava ja maallahan riittää kotitöitä. Olen havainnut olevani menneinä vuosina liiankin kiltti kodin ulkopuolellakin ja silloinhan on ihmisten helppo käyttää hyväksi. Ja luonteeltani en tosiaankaan ole ujo, mutta johtuen kiusaamisesta, kuten aiemmin mainitsin, niin on hyvin vaikea ystävystyä kun niin moni ihminen on niin itsekäs ja omahyväinen paskiainen. Enkä myöskään pelkää juuri mitään, paitsi tottakai sitä alkaa näitä ahdistavia tilanteita välttämään. Ai niin, ja jollakin tasolla pelkään pimeää, se on jokin lapsuudesta jäänyt "trauma". Järki sanoo ettei pimeessä ole mitään mutta alitajunta ohjaa pelkäämään ja olemaan varuillaan. On tyhmää joo. Tulipas pitkä romaani, sori :)
- tired to live
tired to live kirjoitti:
Noh, mulle tuli eilen semmonen urakka jossa olis ollu töitä kahdellekkin, ja kun sitä sai taas yksinään tehä niin kyllähän se vähän kesti. Mutta tänään olikin sitten ihan peruskauraa jota oon tottunu tekemään joten tämä päivä sujui ihan mukavasti :) Paitsi se aina etukäteen jännittää mitä huomenna tuleman pitää. Työpaikalla on aika nuorta porukkaa, yks vähä vanhempi ja sitten työnjohtaja ja pomo on jotain keski-ikäistä porukkaa. Pyrin välttämään näitä yhteisiä kahvitaukoja koska ne on minusta niin kiusallisia, kun on kaikki ukot samassa tilassa harrastamassa smalltalkia ja itselläni kun on se sosiaalisten tilanteiden pelko. Tosin jännityksen oireet on ehkä vähän helpottanu, tosin ehkä se johtuu siitä kun niin on kaikki muukin tunne-elämä hieman latistunu. En oikein innostu enää mistään, en ylläty mistään enkä tunne onnellisuutta. Jos (esim) vaikka kotona kaadan maitolasin lattialle, saattaisi moni hämmästellä ja kiroilla tovin, mutta minä vain kylmän viileästi siivoan sotkun en jaksa edes yllättyä. Kuulostaa kyllä tyhmältä. Mutta töissä yritän käydä päivän kerrallaan, ja pääasiassa se auttaa kun ajattelee että joka päivästä tulee rahaa minkä käy töissä. Illalla on sitten yritettävä rauhoittua jollain tavalla, pistän siis piikkimaton sohvalle, käyn sen päälle selälleen ja pistän musiikin soimaan ja koitan rauhoittua. Kyllähän se aika paljon auttaakin. En siis tällöin kuuntele mitään normikappaleita, vaan mm youtubesta ladattuja elokuva/tv sarja tunnareita, tms, jostain peleistä otettua musiikkia. Ajatuksena voi kuulostaa tyhmältä, mutta esim monissa elokuvissa ja peleissä on ihan oikeasti hyviä sävellyksiä, ja niistä kun on youtubessa remixejä ja eri versioita. On jotenkin rentouttavampaa kun ei tarvitse keskittyä sanoihin vaan voi kuunnella ihan musiikkia itseään. Onko teillä muuten ollu millanen kasvatus kotona? Luulen että omiin ongelmiini vaikuttaa se, että minusta on heti pikkulapsena karsittu tottelemattomuus pois. Jos ei sana auttanut niin sitten tukkapöllyä tai koivunvitsaa niin silloin oli toteltava. Sitten siihen oppi että on vain toteltava ja maallahan riittää kotitöitä. Olen havainnut olevani menneinä vuosina liiankin kiltti kodin ulkopuolellakin ja silloinhan on ihmisten helppo käyttää hyväksi. Ja luonteeltani en tosiaankaan ole ujo, mutta johtuen kiusaamisesta, kuten aiemmin mainitsin, niin on hyvin vaikea ystävystyä kun niin moni ihminen on niin itsekäs ja omahyväinen paskiainen. Enkä myöskään pelkää juuri mitään, paitsi tottakai sitä alkaa näitä ahdistavia tilanteita välttämään. Ai niin, ja jollakin tasolla pelkään pimeää, se on jokin lapsuudesta jäänyt "trauma". Järki sanoo ettei pimeessä ole mitään mutta alitajunta ohjaa pelkäämään ja olemaan varuillaan. On tyhmää joo. Tulipas pitkä romaani, sori :)
Ai niin. Näistä omista mielenterveysongelmista vielä sen verran että en jotenkin enää hahmota millainen olen, tai millainen minun pitäisi olla. Enkä koe enää millään mitään merkitystä. Ja on aika vaikee keskittyä mihinkään. Taitaapi olla masennusta.
- tired to live
tired to live kirjoitti:
Ai niin. Näistä omista mielenterveysongelmista vielä sen verran että en jotenkin enää hahmota millainen olen, tai millainen minun pitäisi olla. Enkä koe enää millään mitään merkitystä. Ja on aika vaikee keskittyä mihinkään. Taitaapi olla masennusta.
En malta taaskaan pitää näppejä erossa näppäimistöstä :D Eli siis, kesällähän mulla oli inttiin meno. No, siinä kävi niin että viikon päästä tulin kotiin. Omasta mielestä olen ylpeä itsestäni. Ensinnäkin, kun minulla on näitä "ongelmia". Ja sitten on ne eettiset syyt. Eli en vain yksinkertaisesti aio opetella tappamaan "vihollisia". Viholliset on tyhmä nimitys. Lähes kaikki niistä "vihollisista" on samassa jamassa olevia ihmisiä jotka pakotetaan tappamaan toisia "vihollisia". Se on vaan muutama ihminen(joiden ei edes tarvitse sotia!) jotka antavat vain käskyn sotia. Sodissa ei ole koskaan voittajia. On vain niitä jotka häviävät, ja niitä jotka häviävät vieläkin enemmän. No siellä armeijassa menin sitten päällikkölääkärille selittämääm sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja masennusta. Ja myöskin suljetun paikan kammoa jota minulla ei edes ole, mutta kaikki valttikortit oli käytettävä jotta pois pääsisi, se ei nimittäin enää kasarmilla ole kovin helppoa. No, se päällikkölääkäri sitten tivaisi ivallisesti minulle että "tuhannet miehet tässä maassa pystyy suorittamaan armeijan niin mikset sinä?!". Tuo lause sattui niinkuin nyrkki naamaan. Tunsin olevani yhteiskunnan pohjasakkaa koska olen niin epäkelpo etten pystyisi suorittamaan sitä. Minä pidän naurettavana näitä jannuja jotka menevät innoissaan armeijaan. Valtiolle ilmaiseksi orjatyövoimaksi jonkin paskan lain pakottamana ihmisyyttä vastaan. En siis tullut pois sieltä laiskuuttani tai huonouttani vaan siksi, että en nähnyt mitään syytä käydä sitä. Se oli aivan naurettavaa pelleilyä. Sain sitten 2v lykkäystä ja nyt pitäisi hankkia vapautus täällä siviilissä. Jos en sitä saa niin ryhdyn totaaliksi. Rauhan aikana minun mielestäni pitäisi jokaisen valtion pienentää maanpuolustuskalustoa pikkuhiljaa sen sijaan että sitä uudistetaan miljardeilla kuin valmistautuen sotaan. Ihan tyhmää. Sori kun kirjotan tämmösiä romaaneja, on niin vaikee yrittää selittää lyhyesti. Sain muuten tosi paljon paskaa niskaan sen takia etten aio käydä armeijaa. Sitä ollaan nykyään nysvä ja vässykkä ja vaikka mikä, mutta en minä välitä. Omasta mielestä tein kerrankin oikein. Jos kaikki seuraisivat perästä niin eipä olisi sotiakaan :)
- tired to live
tired to live kirjoitti:
En malta taaskaan pitää näppejä erossa näppäimistöstä :D Eli siis, kesällähän mulla oli inttiin meno. No, siinä kävi niin että viikon päästä tulin kotiin. Omasta mielestä olen ylpeä itsestäni. Ensinnäkin, kun minulla on näitä "ongelmia". Ja sitten on ne eettiset syyt. Eli en vain yksinkertaisesti aio opetella tappamaan "vihollisia". Viholliset on tyhmä nimitys. Lähes kaikki niistä "vihollisista" on samassa jamassa olevia ihmisiä jotka pakotetaan tappamaan toisia "vihollisia". Se on vaan muutama ihminen(joiden ei edes tarvitse sotia!) jotka antavat vain käskyn sotia. Sodissa ei ole koskaan voittajia. On vain niitä jotka häviävät, ja niitä jotka häviävät vieläkin enemmän. No siellä armeijassa menin sitten päällikkölääkärille selittämääm sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja masennusta. Ja myöskin suljetun paikan kammoa jota minulla ei edes ole, mutta kaikki valttikortit oli käytettävä jotta pois pääsisi, se ei nimittäin enää kasarmilla ole kovin helppoa. No, se päällikkölääkäri sitten tivaisi ivallisesti minulle että "tuhannet miehet tässä maassa pystyy suorittamaan armeijan niin mikset sinä?!". Tuo lause sattui niinkuin nyrkki naamaan. Tunsin olevani yhteiskunnan pohjasakkaa koska olen niin epäkelpo etten pystyisi suorittamaan sitä. Minä pidän naurettavana näitä jannuja jotka menevät innoissaan armeijaan. Valtiolle ilmaiseksi orjatyövoimaksi jonkin paskan lain pakottamana ihmisyyttä vastaan. En siis tullut pois sieltä laiskuuttani tai huonouttani vaan siksi, että en nähnyt mitään syytä käydä sitä. Se oli aivan naurettavaa pelleilyä. Sain sitten 2v lykkäystä ja nyt pitäisi hankkia vapautus täällä siviilissä. Jos en sitä saa niin ryhdyn totaaliksi. Rauhan aikana minun mielestäni pitäisi jokaisen valtion pienentää maanpuolustuskalustoa pikkuhiljaa sen sijaan että sitä uudistetaan miljardeilla kuin valmistautuen sotaan. Ihan tyhmää. Sori kun kirjotan tämmösiä romaaneja, on niin vaikee yrittää selittää lyhyesti. Sain muuten tosi paljon paskaa niskaan sen takia etten aio käydä armeijaa. Sitä ollaan nykyään nysvä ja vässykkä ja vaikka mikä, mutta en minä välitä. Omasta mielestä tein kerrankin oikein. Jos kaikki seuraisivat perästä niin eipä olisi sotiakaan :)
Reilukerhosta päivää! Kylläpä tuas. Mahtava päivä töissä. Antovat mulle semmosen homman jota eivät olleet itekkään saaneet tehtyä niin oli pitäny varata uus aika ja päättivät sitten ulkoistaa sen homman mulle.(kyse on siis autoremontista) Noh, tartuin sitten toimeen kun en muuta voinut, iltapäivällä oli pakko sitten jo mennä sanomaan että nyt loppuvat meitsiltä konstit kesken. Oli nimittäin sen verran *ittumainen urakka että meinasi loppua usko kesken. Onneks sitten loppupäivästä sain yhden kaveriks siihen hommaan niin saatiin tälle päivää purettua se auto, ja huomenna pitäis siitä jatkaa. On se kyllä vähän tyhmää että mulle annetaan yksikseni tehtäväksi semmonen urakka kun oli jo aika tavalla minun osaamisalueen ulkopuolella tuommonen. Itse homma oli teoriassa aika simppeli, mutta ne kaikki kiinniruostuneet osat oli se ongelma. No, paremmalla onnella huomenna. Jospa sitä rahaakin joskus sais. On muuten ärsyttävän hidas keskustelumenetelmä tämä suomi24 vai mitä ootte mieltä?
- yksinainenmatkustaja
Päivää tai huomenta.
On muute hidas... kun ei tänne aina äkkää tulla, nii on tää kyllä aika hidasta keskustelua puolin sun toisin :-D
Ja mä oon ihan samaa mieltä muuten ton intin kanssa, kun sä! Mun mielestä se ei mittaa millään tavalla miestä ja yhtä bullshittii alusta loppuun
Mut meitähän on tosiaan moneen junaan..
No voi luoja. Toihan on ihan työpaikkakiusausta? Tai kun ne pstää sut tekee kaikki vaikeimmat duunit. Nyt kannatan et lähet meneen sieltä.
Mitäs tänää kuuluu aloittaja ja tired to live
Tää on tosiaa aika hidas jutttelukanava..- tired to live
Satuinpas ruokatauon aikaan vilkasemaan suomi24:ää :D Sain äsken valmiiks sen paskahomman, eilen ei voinu paljo tehä kun ei ollu osia ja oli muuta hommaa :D Thank God! Työsuojeluviranomaisen mukaan minun kannattais kans vaihtaa paikkaa. Se sano että varsinkin vastavalmistunut nuori ja ekassa työpaikassa pitäis opastaa työssä, ja antaa semmosia työtehtäviä joita on tottunu tekemään, ja pikkuhiljaa lisätä vaikeusastetta ja opastaa miten homma tehään. Täällä vaan annetaan suoraan vaikka minkälainen paskahomma ja neuvoja on turha odottaa. Päivä kerrallaan koitan mennä ja aattelen vaan että joka päivältä saa rahaa.
- yksinainenmatkustaja
Hyvä että vilkaisit :D Mäkin vilkaisin nyt.
Hyvä, oo ylpee itestäs!!!!!!!!!!!!
Mä oon kans sitä mieltä että sun pitäs vaihttaa työpaikkaa :S koska kyllähän työstä pitäsi nauttia?
Vai? Oonko ihan väärässä :D- tired to live
Ois kai se ihan mukavaa jos työstään nauttis :D Mutta en kai minä tee sitä muutakun rahan takia. Jos mulla olis rahaa omasta takaa niin paljon ettei tarviis töissä käydä niin kiertelisin kyllä maailmaa sen sijaan että töissä kävisin. Pitää yrittää olla siellä niin pitkään kun suinkin pystyy niin saa rahaa ja eläke karttuu. Mutta samalla tottakai silmäilen muita työpaikkoja. Sitten on vaan vittumaista yrittää selittää siellä työpaikalla että miks irtisanoo ittesä. No, toivotaan että asiat järjestyy.
- yksinainenmatkustaja
Asioilla on tapana järjestyä... Vaikka ei aina siltä tuntuis niin kyllä ne aina jotenki järjestyy... :---))
Kello on taas paljon :( pitäs varmaa mennä nukkuun...
huomiseen :--DD- tired to live
Mulla on viimeaikoina ollu jollain kummalla tavalla jotanki levollinen olo. Vähä niinku suurin osa ahdistuksesta olis poissa, mutta sen tilalle ei olis tullu mitään uutta, eli on vähän niinkun tyhjä olo. Mutta kuitenkin samalla on semmonen kumma tunne, että oven takana odottaa taas se ahdistus, joka ei aio jättää rauhaan, ja joku hetki tulee sieltä oven takaa. Ehkä jonkun verran itsetuntoa on kohottanut se, että olen jaksanut käydä tuolla töissä enkä ole heti luovuttanut. Jotenkin tuntuu niinkun olis sellanen "itsetuntopanssari" vahvistunut. En sitten tiedä, jo ala asteen aikana tuntui ettei mikään voi satuttaa minua, ja kuvittelin olevani jotenkin vahva ja murtumaton, mutta samaan aikaan kaikki loukkaukset taisi silti syödä minua salaa sisältä päin, koska nyt olen kuin tyhjä kuori. Tai ehkä minulla ei enää ole edes itsetuntoa johon voisi sattua. On nämä outoja nämä psyykehommat...
- yksinainenmatkustaja
Levollinen olo? Hmm :--O Kuulostaa pelottavalta, toisaalta kai jotenki lohdulliseltakin? Outoa tää eläminen ja oleminen välillä
Mun itsetunto on niin nollissa ettei siihen enää oikeestaa mikää voi vaikuttaa - tired to live
No niin, tulihan se ahdistus takasin. Varmaan johtuu osittain siitä kun huomenna pitää taas palata töihin. Mutta jos lopetan tuolla niin sitten pitäis taas löytää uus paikka, eikä saa kuin vähän työmarkkinatukea. Ja kela ja työkkäri pompottaa. Ja ehkä se pieni ahdistuksen helpotus johtui siitäkin kun lumet suli ja taas vihreää näkyy. Ja luonto tuoksuu taas. Tuli siis kevään tuntu. Ootko sinä yksityinen matkustaja kesä vai talvi-ihmisiä? Saako syksy ja pimeys vielä masentuneemmaksi? Asutko malla vai kaupungissa? Katoin muuten eilen Rambon ykkös osan. Melkein kaikki näkee siinä jonkun toimintaleffan, mutta minä näin siinä surullisen tarinan. Pystyn jotenkin samaistumaan elokuvien surullisiin tunteisiin. Jotenkin ne täyttää tätä muuten niin tyhjää oloa. Toinen tunteita nostattava elokuva on Rocky-elokuvat. Varsinkin ne loppukohtaukset joissa Rocky viimein voittaa. Siitä tulee iho kananlihalle ja semmonen vahvempi fiilis. Se on muuten paskamaista kun on itsetunto nollilla. Kun yleensä uusien ihmisten tapaaminen on tavallaan itsevarmuuden vertailua. Esim koulussakin se jolla on surkein itsevarmuus, jää usein syrjään, ja se, jolla on vahvin itsevarmuus on yleensä se luokan äänekkäin pelle. Minä en enää hirveesti välitä mitä ihmiset aattelee, mutta yritän kuitenkin olla mahdollisimman normaali ettei tulis aina paskaa niskaan ja sais sitten hävetä. Mutta toisaalta on hienoo kun välillä pystyy olemaan ihan "kylmä" kuin joku James Bond vaikka joku vittuilis päin naamaa. No okei, jos joku tulee ihan suoraan kerjäämään turpaansa ja vittuilee mulle ihan päin naamaa niin kyllähän minä siitä ilmat pihalle pistän. Ei vaan oo semmoseen tarvinnu vielä turvautua vaikka oliskin ollu aihetta.
- tired to live
Olis varmaan helpompaa jutella jos oltais vaikka fb kavereita.
- tired to live
Anteeks kun minä täällä vaan valitan kun teilläkin on ongelmia. Kunpa osaisinkin auttaa. En vaan osaa oikein hirveenä lohduttaa niinkun pitäis. Mutta minä toivon teillekkin voimia ja toivottavasti saatte omat asianne kuntoon. Hyvää päivänjatkoa teille!
- NaineNvm.93
Voi itku siis mä en ymmärrä mun mielialavaihteluja!!!! Viime viikolla olin vielä oikeastikin hieman helpottunut ja tyytyväinen kaikesta mutta nyt taas yhtäkkiä tämän päivän aikana iski hitonmoinen itseinho ja itsetunto ongelmat taas niin miinuksilla ja yksinäisyys ja kaikkea ja taas kerran tuntuu että seinät todella kaatuu päälle. Tää tällänen on niin paskaa :( tää alko tänään siitä kun olin koulus luokkakavereideni kans..ja mähän en tunnetusti juttele juuri mitään KOSKA en saa sanoja suustani KOSKA en saa ikinä suun vuoroa tai mielenrauhaa siinä välissä miettiä asioita ..ja sitä rauhaa mä tavallaan tarvitsisin kun yritän keskustella. Noh mä yritin yhteen väliin sanoa sanottavani jota olin kylläkin miettinyt jo etukäteen kuinka sen sanon sillä välin kun muut puheli taukoamatta. Suit sait sukkelaa koitin sanoa jotain mutta ei kukaan välittänyt taaskaan paskan vertaa mitä mulla olisi ollut asiaa. Osa vain vilkaisi mun päälle ja hymähti toiset taas ei huomioinut ollenkaan ja jatkoivat "mielenkiintoisempaa" tai uutta keskustelua. Tuntuu ettei ne ota mua tosissaan ikinä..kaikki on niin tottunut siihen että en juttele ikinä mitään :( oon se ainainen tuppisuu..sen takia kukaan ei halua ikinä olla mun seurassa. Vaikka nyt päättäisin että huomenna mä pälätän kokoajan suuna päänä kaikille asiaa oli se sitten mielenkiintoista tai ei niin ei siitä tulisi mitään.. ne ei ottais sitä kuuleviin korviinsa ja ajattelisivat vain että mikäs mua vaivaa..ja että "oonpas mä outo". ...Nyt voisin hakata päätä seinään... Niin muuten en oo tällä palstalla käynytkään nyt pitkään aikaan..sori siitä. nyt oli vain niin pakko tulla purkamaan tuntemuksia tai pää hajoaa :c
- yksinainenmatkustaja
Ei sitä ahdistusta vaan pääse pakoon. Se tulee jos on tullakseen. Ei auta stop merkit sun muut. :/ Valitettavasti...
Mimmosta on nyt nää lähipäivät ollut töissä? Mulla on ollu ihan surkeeta koulussa. Mä kirjaimmellisesti inhoan mun luokkaa ja en nauti yhtään opiskeluista. Hain yläasteen jälkeen vaan jonnekkin... Jos VAAN olisi ollut sillon kunnossa ja osannut valita toisin. Nyt olen kyllä ihan täysillä valmis opiskelemaan. Vituttaa suunnattomasti toi koulu ja koko ala. Vittu. Mut joskus elämässä on pakko tehdä asioita mitä ei halua. .. Valitettavasti.. Mut kyllä toi sun työpaikkas sellaiselta kuulostaa, että ei siellä kyllä varmasti viihdy. :/ Kyllä se työpaikka vaan vaikuttaa ihan kamalasti koko elämiseen ja olemiseen. Ja oon sitä mieltä, että töissä pitää viihtyä :(
Mulla tulee aina välillä myös ahdistus. Osittain se johtuu tästä elämäntilanteesta. Seilaan kahden paikkakunnan välillä enkä oikein kuulu kumpaankaan. En kotipaikkakuntaani enkä opiskelupaikkakuntaani. Olen menettänyt kotipaikkakuntani kaverit ihan omasta syystä sillä erkanin heistä kun vaihdoin muulle paikkakunnalle opiskelemaan. Nyt tolta luokalta ja koulusta en kyllä ole löytänyt yhtään samanhenkistä ihmistä.. mikä ei todellakaan ole oma vika koska kaikki on niin eri planeetalta. :-D .... Ihan erilaisia ja eriluonteisia. Tulen kyllä kaikkien kanssa ihan juttuun ja juttelen kaikkien kanssa, mutta en kyllä tosiaan enää saa kenestäkään ystävää itselleni. Eli olen vähän umpikujassa?!
Toi on muuten totta! Muakin masentaa kun lumi suli pois :-( Mä tykkään enemmän talvesta! Ja syksy ja pimeys jotenkin yleensä tavallaan piristää niin kummalliselta kun se kuulostaakin... Koska kesällä kaikki on niin onnellisia ja iloisia, mutta syksyllä jotenkin saa käpertyä vaan peiton alle :-(
Asun kaupungissa.
Voi sua ja voi meitä kaikkia. On tää "mielenterveys" välillä vähän petollista. Ei ikinä tiedä, että mihin suuntaan mennään.
Olisi kyllä helpompi jutella, jos oltaisiin fb kavereita. TOTTA!!!:)) oot oikeessa. Täällä on jotenkin kamalan hidasta tää juttelu.
Ja täällä saa "valittaa" koska luulen, että ei meillä tai ainakaan mulla ole muitakaan paikkoja minne avautua :(
Ei sitä aina kehtaa marmattaa..
Onko teillä ollut parempi päivä taaskaan?
Se tässä kaikista surullisinta onkin, että en koe itseäni ns masentuneeksi vaan masennun tästä elämäntilanteestani:/ kaverit vähän hävinnyt ja opiskelupaikka ja tuleva muutto, jatko-opiskelut...yksinäisyys..... Kaikki jotenkin kaatuu vaan päälle ja en tiedä että mistä aloittaisin :( vai onko tää masennusta ja mikä oli muna ja mikä kana.. plaah..kyllästynyt..... - tired to live
Minä meinaan aina sekoilla sanoissani kun yritän jollekkin selittää jotain. Pari viime päivää menny töissä suht kivasti kun ei ole tullut mitään älyttömän vaikeita hommia. Kahvitauoilla en edelleenkään mene muiden kans taukohuoneeseen ja muut varmaan ihmettelee että miksi. Se aina jännittää etukäteen töissä että mitä hommia seuraavaks tulee ja sitä jännittää sitten koko ajan. Illat menee tosi äkkiä kotona. Tuntuu ettei oikein kehtaa tehdä mitään kun kohta joutuu takas töihin. Minäkään en oikein enää tiedä onko tämä masennusta, ahdistuneisuutta vai mitä ihmettä. Oon ollu pari päivää silleen ihan turta ja niinkuin lievää päänsärkyä olis. On aika kumma fiilis. En nauti senkään vertaa mistään kuin vielä vähän aikaa sitten. Ja lisäks mulle on tullu kauheet pakkoajatukset siitä että minun pitää olla parempi ja aina minä teen kaiken väärin ja jos luulen että onnistuin jossain niin tulee ajatus että muut olis tehny sen kumminki paljo paremmin ja nopeemmin. Aina joku pieni ääni päässä yrittää korjata kaikkee mitä yritän tehdä. En koe enää olevani elossa. Katselen aina muiden ihmisten käytöstä ja ihmettelen että miten ne voi nauraa, tai raivota jollekkin pikkujutulle johon ei varmasti maailma kaadu. En enää ajattele mitään, teen vaan sen mitä pitää tehdä ja yli jäävän ajan täytän jollain toiminnalla vaikka yhtä hyvin voisin vain istua sohvalla ja tuijottaa seinää. Mutta mitä minä valitan omasta mielenterveydestä, enhän minä ole edes sairas verrattuna niihin jotka vaan itkee pimeen huoneen nurkassa veitsi kädessä. Tai ehkä minun mieli vaan yrittää pehmentää kaiken ja uskotella että minä en tarvitse apua. En tiedä...
- tired to live
No easy way out. On muuten hieno kipale. Onneks tänään on jo keskiviikko eikä maanantai. Ja ylihuomenna jo perjantai. Näin yritän ajatella että jaksaa taas tämän viikon. Mutta sitten viikonloppu onkin jo ohi ennenkuin huomaankaan ja on taas maanantai.
- tired to live
It's a long road, when you are on your own... Haluaisin sanoittaa biisejä ja säveltää mutta kun ei oo tuota mielikuvitusta ammennettu kovin isolla kauhalla niin ei onnistu. Huomista odotellessa...
- tired to live
tired to live kirjoitti:
It's a long road, when you are on your own... Haluaisin sanoittaa biisejä ja säveltää mutta kun ei oo tuota mielikuvitusta ammennettu kovin isolla kauhalla niin ei onnistu. Huomista odotellessa...
Jos tämän pahan olon vois vetää viemäristä alas menis se varmasti tukkoon. tired to love.
- yksinainenmatkustaja
Iltaa.
Onko sulla tired to live muute ihan kavereita vai ootko niin huonossa jamassa, ettet pysty mihkää sosiaaliseen kanssakäymiseen?
Voi näitä päiviä tosiaan.. Eilen nukuin pommiin. Tänään nukuin pommiin..... Se pohjaton väsymys ei lopu vaikken tekiskään päivän aikana tasan yhtään mitään.
Aamulla oli ihan tajuttoman huono olokin, sydän tykytti ja outo kipu oli koko aamun.
.... Ihan siis fyysinen paha olokin,
Tänään pääsin jutteleen ensimmäisen kerran 7kk. Olen siis ihan itse halunnut terapian lopettaa, mut nyt taas tuntui et PAKKO päästä purkaan päätä.
Ensin se terapeutti ei ymmärtänyt mua yhtään. Katto vaan ihmeissään kun itkin ensimmäiset 15minuuttia putkeen. En osannnu selittää mitään ja hoin vaan niiinku öö... Ei saatu kummatkaa toisistamme mitään irti.
Sit jotenki juttu käynnisty menneisyyden asioihin ja kaikki padot vaan purkautu. Tuntui niin helvetin hyvältä puhua kaikki mennesyyden asiat ja kaivaa kaikki menneisyyden haamut esiin. Tajusin tänään, että mun on pakko käsitellä ensin kaikki menneisyyden asiat ja vasta sitten lopullinen parantuminen voi alkaa.
Oon vaan yrittänyt piilottaa kaikki tapahtuneet asiat, mutta ne on vaan pakko kaivaa esiin ja purkaa pala palalta.
Pitää elää itsensä kanssa, hyväksyä heikkoudet, oppia antamaan itselleen anteeksi.
Ja toi lause oli ihan teille kaikille.
Kukaan ei ole täydellinen vaikka haluttais ihan varmasti.. :/
Mä niin haluaisin auttaa joskus tulevaisuudessa muita tän asian kanssa.. joskus sillon kun oon itte täysin parantunut.
Mä voin tired to live vetää sun pahan olon vessan pöntöstä alas. Voin ainakin yrittää.. En tiedä onnnistuuko.
Jos lupaa vetästä mun pahan olon? :--D
tsemppiä kaikille huomiseen..................... Mä haluaisin vielä joku aamu herätä suht koht iloisena ja energisenä ilman, että alan heti ensimmäisestä sekunnista syyttään itseeni ja miettiin, että miksi edes herään...- tired to live
Iltaa taloon vaan. Hyvä että sait olos hieman helpottumaan. Joo, minä survoin äsken sen sinun pahan olon äsken vessaharjan kans pöntöstä alas kun ei muuten menny mutta sinne se lopulta meni. On mulla joitain kavereita, joita joskus nään. Suurinpiirtein kerran tai kaks kahen kuukauden sisään. Mullon tasan kaks semmosta kaveria jotka joskus kyselee kuulumisia. Muut on sitten tasan ykspuolista kanssakäymistä, niistä ei kuulu mitään jos en ite ota yhteyttä. Alkoholia juon suurinpiirtein kerran kuussa enkä sillonkaan mitään perskännejä. Tai no, aika paljonhan minä saan juoda ennenkuin päähän nousee. On aika uskomaton viinapää mulla ja osaan hallita itteni humalassa täysin. Vain humalassa olo tuntuu suht "normaalilta" kun kaikki jännitys on poissa, mutta yksinäisyys silti jää. Nytkin selvänä tuntuu sille niinkuin sisällä olis jokin valtava tunne vyöry jossain lukkojen takana joka yrittää päästä pois. Miten paljon oliskaan voinu pelastaa jos olis ollu joku joka olis edes halannu sillon tällön mutta kun on saanu olla ja pärjätä ihan omillaan. Enkä ole sitä sorttia että menen jollekkin äidille vinkumaan joka asiasta. Kyllä minä sosiaaliseen kanssakäymiseen kykenen, mutta ihmisten seura ei enää kiinnosta siinä määrin kuin ennen. Olen jotenkin niin pettynyt ihmisiin. Kiitos teidän, minä olen jaksanut paremmin nyt töissä, enkä ole vaatinut itseltäni liikoja, vaikka muut olisivatkin vaatineet. Olen aina tehnyt parhaani, ja enempää en voi tehdä, ja jos se ei riitä niin sitten niiden on turha tulla mulle valittamaan.
Mulla on kamala polttava halu lähtee jonnekkin kauas pois pitkälle matkalle kaikessa rauhassa. Jonnekkin missä on kauniit maisemat. Kun haaveilen tästä niin silloin kans tuntuu kuin jokin yrittäisi puskea sisältä ulos mutta tuloksetta. Välillä taas tuntuu kuin kaikkien ihmisten huolet ja ahdistus kaadettais päälle.
Toivottavasti kaikki meistä kolmesta olis vielä onnellisia joku päivä ja täynnä elämäniloa.
Onneksi huomenna on taas perjantai ja alkaa viikonloppu.
- yksinainenmatkustaja
Jes, täällähän ollaan aktiivisena!!! :))
Kyllä se paha olo vähäks aikaa helpottu, uskoisin, että kun näitä asioita vaan jankkaa ja puhuu ja puhuu niin joku päivä ne ei tunnu enää niin vaikeilta.
Kiitos. Nyt on varmaan pönttösi tukossa :((
Mut onks sulla esim semmoisia kavereita kelle oot joskus puhunu näitä asioita? Vai tietääkö ne aika pintapuolisesti sun asioistas?
No mut toihan on ihan hyvä sinänsä ettet läträä alkoholin kanssa:D koska mulla ainaki joskus oli et purin pahan olon alkoholiin ja se helvetti soikoon pilas niin vitun paljon kaikkea.... aargh.. Joo, mullakin tulee toi armoton yksinäisyys jotenkin jos oon jotain juonut :/...
Onks sulla muute mimmoset välit sun vanhempiis? :o Mä joskus teininä sain äidist kyl aika paljon tukee ja turvaa, mut nyt kun ollaan tän ikäisiä niin pakkohan se on omin avuin pärjätä :D
Mulla oli myös tuo kun halusin vaan lähtee jonnekkin hemmetin kauas. Kauas täältä ja MAHDOLLISIMMAN kauas. Mut en mä sit ikinä sitä toteuttanut... Aina oli, et nyt mä lähden mut en ikinä lähtenyt.. :/
En mä tiedä minne oisin ees lähteny..... missä ois ollu parempi.. tai parempaa.. Oon ollu aina vähän liian arka tollaseen..
Eiköhän joskus.. Oishan se nyt epäreilua, että aina me oltais pahoinvoivia. Ja on täällä juttelu jotenkin auttanu. Saanu jutella näitä asioita sellasien ihmisten kans ketkä ymmärtää yhdestä sanasta. Se on IHANAA♥- tired to live
Moikkis taas :D Vanhempiin ihan normivälit, aika tarkka kasvatushan se on ollut ja kova kuri on ollut. Mutta en vain ole sitä sorttia että alkaisin puhumaan silleen tunteista. Johtuj varmaan tuosta luolamies isästäni ja edesmenneestä ukistani. Ne on/oli semmosia ettei ne puhu mistään mitään. Itelle vähä niinkun periytyny se. Kavereille en oo ikinä puhunu omista ongelmista. En kai halua paljastaa heikkouttani muille. On nykyään jotenkin niin tylsää kun mikään ei jaksa paljoo kiinnostaa niinkun ennen. Aika paljon muistelen menneitä muistoja ja yritän uppoutua niihin. Varmasti minäkin tarvitsisin jotakin perateuttia mutta sitten joutuisin kertomaan kaiken juurta jaksaen perheelle ja sitä en halua koska siitä nousisi jumalaton haloo.
- yksinainenmatkustaja
Mut miks sun vanhempien tarvis tietää? Mee työterveydenhuollon kautta pyytään jotain juttelukaveria? Mä hain kouluterkan kautta ja olettaisin, että tää on ihan ilmaista. Mut oon kyl valmis maksamaankin. Yks kerta siellä juttelemassa avas mun silmiä jo kamalasti!!!
Sitä on niin helppo takertua menneeseen ja unohtaa nykypäivä. Joskus kun rupean kunnolla miettimään niin itseasiassa kaikkihan on ihan hyvin. Se kaikki lähtee välllä vaan omasta pään sisäisestä pahasta olosta. Mut ei se sitä pelkästäänkään ole. Kyllä tässä 19 vuodessa on kamalasti kaikkea sattunut, mut nyt lähiaikoina ei oo niin miks sitä pitäs jotenki hautautua jonnekki. Plaahh....
En mäkää enää kavereille mitää puhu. Ennen mul oli tosi hyvä läheinen ystävä kenen kans jaettiin kaikki. Molemmat kai oltii huonossa jamassa ja ei mun tsemppaus ja kannustus enää loppupeleissä auttanut..
Mitäs viikonloppusuunnitelmia? :DDD Mä en tiedä yhtään......- tired to live
Joo täällä ollaan baarissa. Ensin minun piti juoda, ja veljen olla kuskina. No täällä ollaan nyt ja minun juominen meni velipojan vahtimiseks. Se intoutu juomaan ja nyt minä saan vahtia sen juomista kun se heittäytyy ihan mahdottomaks. Se siitä rennosta viikonlopusta. Joopa joo. Itekki juonu jonkin verran että tuntee olonsa tarpeeks yksinäiseks. Shit.
- tired to live
tired to live kirjoitti:
Joo täällä ollaan baarissa. Ensin minun piti juoda, ja veljen olla kuskina. No täällä ollaan nyt ja minun juominen meni velipojan vahtimiseks. Se intoutu juomaan ja nyt minä saan vahtia sen juomista kun se heittäytyy ihan mahdottomaks. Se siitä rennosta viikonlopusta. Joopa joo. Itekki juonu jonkin verran että tuntee olonsa tarpeeks yksinäiseks. Shit.
Oloa kuvaillakseni täytyy sanoa että kaikki jännitys on poissa. Mutta kaikki paska vaan tuntuu vielä vahvemmalta kun kaikki on täällä viihtymässä ja minä vahdin vain veljeäni. Kaikki paska tulee taas päälle. Onpa hienoa.
- tired to live
tired to live kirjoitti:
Oloa kuvaillakseni täytyy sanoa että kaikki jännitys on poissa. Mutta kaikki paska vaan tuntuu vielä vahvemmalta kun kaikki on täällä viihtymässä ja minä vahdin vain veljeäni. Kaikki paska tulee taas päälle. Onpa hienoa.
Joo rankemmakshan se vaan meni. Vaan ehkä se huomenna helpottaa kun veljellä pää selviää. Vaan mahtaa sillä olla morkkis.
- tired to live
tired to live kirjoitti:
Joo rankemmakshan se vaan meni. Vaan ehkä se huomenna helpottaa kun veljellä pää selviää. Vaan mahtaa sillä olla morkkis.
Ja taas pitää kirjottaa. Mulla on niin paha olla. Nyt istun vain sohvalla ja valvon että veljeni nukkuu eikä tee itselleen mitään. Äsken sai hirmu huutoraivarin ja kun kannoin sen sänkyyn niin se potkas minua mahaan ja varmaan naapuritkin kuuli sen huudon. Onneks eivät sentään poliisia soittaneet. Mulla on niin paha olla. Baarissa oli yks tyttö, joka on minun tuttu ja tosi kiva mutta sillä on jo toinen. Ja itse asiassa oli yks toinenkin josta kans muutama vuosi sitten tykkäsin tosi paljon mutten saanut kerrottua sitä sille. Mutta tämä ensimmäinen jonka tunnenkin, oli tosi vaikee kattoo sitä silmiin ja puhua normaaleja, kun samaan aikaan olis vaan halunnu halata ja pitää kiinni. Niin kauniit silmät ja hymy. Ja nykyisenä poikaystävänä semmonen juoppo paskiainen joka ei ees kunnioita sitä tyttöä. Tuntuu että saan pärjätä loppuikäni ihan omillani tässä kylmässä maailmassa. Ei kenenkään katse ole tarkoitettu minulle. Mutta sen tiedän etten edes ole mitenkään ruma. Näin paria muutakin vanhaa tuttua siellä baarissa, jotka eivät varmasti selvänä tai facebookissa tulis juttelemaan. Ihme että nyt tulivat. Huomenna(tai siis tänään) eivät kuitenkaan muista mitään.
- tired to live.
tired to live kirjoitti:
Ja taas pitää kirjottaa. Mulla on niin paha olla. Nyt istun vain sohvalla ja valvon että veljeni nukkuu eikä tee itselleen mitään. Äsken sai hirmu huutoraivarin ja kun kannoin sen sänkyyn niin se potkas minua mahaan ja varmaan naapuritkin kuuli sen huudon. Onneks eivät sentään poliisia soittaneet. Mulla on niin paha olla. Baarissa oli yks tyttö, joka on minun tuttu ja tosi kiva mutta sillä on jo toinen. Ja itse asiassa oli yks toinenkin josta kans muutama vuosi sitten tykkäsin tosi paljon mutten saanut kerrottua sitä sille. Mutta tämä ensimmäinen jonka tunnenkin, oli tosi vaikee kattoo sitä silmiin ja puhua normaaleja, kun samaan aikaan olis vaan halunnu halata ja pitää kiinni. Niin kauniit silmät ja hymy. Ja nykyisenä poikaystävänä semmonen juoppo paskiainen joka ei ees kunnioita sitä tyttöä. Tuntuu että saan pärjätä loppuikäni ihan omillani tässä kylmässä maailmassa. Ei kenenkään katse ole tarkoitettu minulle. Mutta sen tiedän etten edes ole mitenkään ruma. Näin paria muutakin vanhaa tuttua siellä baarissa, jotka eivät varmasti selvänä tai facebookissa tulis juttelemaan. Ihme että nyt tulivat. Huomenna(tai siis tänään) eivät kuitenkaan muista mitään.
Saatanan saatana. Tuntuu että näännyn ja kuihdun tähän suunnattomaan tuskaan mikä on pääni sisällä. Se ei hellitä ennen kuin kuolen. Ei olis pitäny mennä sinne baariin. En saa sen tytön kasvoja pois mielestäni. Siinä tytössä on jotain erityistä jota en ole muissa tuntenut. Mutta se ei tietenkään ole kiinnostunut minusta. En unohda ikinä niitä silmiä... So tired to this fuckin life
Hei,nainen 93 ,kuulostat niin sopivalta mun kaveriksi:)Se on vittu vaikeaa tehdä vaikutus kehenkään,mut hei onnistuit silti tekeen muhun vaikutuksen,ei me olla kaikki samsta puusta veistettyjä taviksia,niih
- yksinainenmatkustaja
Voi kamala tired to live, moi!!!! Eilen illalla seurasin, et kirjoitakko tänne:D mut et si kirjottanu :<
Voi eei...:/ eeiiihh...se alkoholi EI AUTA. Joitko siiis paljonkin eilen? Mimmosta baarissa muuten oli? Ahdistiko? Baari on yleensä pahimpia paikkoja jos muuutenkin jo ahdistaa :s mulla ainakin.............. ällöttää sillon jos joku (mies) tulee jutteleen/iskemään ja itteä ahdistaa ihan sikana. Muutenki must on tullu nykyää jopa kännissäki vähä semmonen etten oikee osaa jutella kellekkää (miespuolisille) tai ku tuntuu, että mitä KUKAAN ikinä näkis mussa kun itsetunto on niiin pohhjalukemissa. En tiä pystyykö sitä ikinä enää seurustelemaan :--(( Jos joku on musta kiinnostunut niin aattelen heti, et maailma on täynnä parempiakin. Eipä kyl vähää aikaan oo kiinnostunu ku en oo oikee ees ollu kauhee aktiivinen sillä saralla.
Onko sulla mahkuja yhtää siihen tyttöön josta puhuit? Niinku mitää? Onks teillä ollu jotai sutinaa?
Mulla on nykyään niiiin yksinäinen olo :( ku tuntuuu et kaikilla on niiin omat elämänsä. Maksaisin itteni vaikka kodittomaks jos löytäisin jonkun ihmisen kenen kanssa loksahtais kaikki paikoilleen. Mun lapsuuden ystävät seurustelee, tositosi monet vanhat koulukaverit ja mä tunnen itteni niin säääälittäväks kun ei oo ketää. En ooo kans mäkää mikään ruma mut itsetunto on niin nollissa että nään itteni jotenki vääristyneenä? :ooo ja jotenki .. plaah..... Ois tosi jees löytää joku kiva ja tällee.... ku aina kuuuntelee esim mun parhaan ystävän juttuja niitten yhteiselosta, niin tulee niin surullinen ja yksinäinen olo :/ .... Tuntuu ettei itellä oo mitään kerrottavaa.
Onko olo yhtää helpottanu? Mä en menny tänä viikonloppuna baariin. Ei jotenkin jaksa ja ei nyt ollu oikee seuraakaan. Baarissa on aina samanlaista... ei sieltä ikinä oo jääny mitään käteen.
JA EN HALUA ENÄÄ NIITÄ KOTIMATKOJA KUN ITKEN BUSSISSA KOKO MATKAN JA KATTELEN EDESSÄ OLEVAA NUKKUVAA PARIA. Ja kun kävelen yksin pimeelllä tyhjään kotii missä ei oo ku kissa oottamassa............................ fuck my life.
Eli et oo ainoo todellakaa, lohduttaudu sillä.
Mites sun veljes? Onks sul veljelläs kaikki sit ihan ok? Vai jotai ongelmia viinan kanssa ku jouduit perää katttomaan?
ps hyvää yötä:)- tired to live
Joo nyt vasta joudan kirjottamaan, sori. Ei sen kummempaa sutinaa ole ollut, mutta se oli paras naispuolinen kaverini (ainutkin itse asiassa) amiskan aikana, nähtiin aina samassa bussissa. Se istu aina monesti minun viereen. Mutta niinkun sanoin niin se on varattu ja minä en varattuja naisia iske. Ja en minäkään silleen kehtaa edes yrittää baarissa ketään tyttöä iskeä koska ajattelen että ei siitä kumminkaan mitään tule ja parempiakin löytyy kuin minä. Enkä edes varmaan osaisi kuitenkaan silleen seurustella kun on tottunu olemaan itekseen. En tiedä. Baarissa ei silleen hirveenä ahdista muutakuin on sellanen yksinäinen fiilis kun kaikilla on joku seurustelukumppani tai sitten jumalaton kaverilauma ympärillä.
- tired to live
tired to live kirjoitti:
Joo nyt vasta joudan kirjottamaan, sori. Ei sen kummempaa sutinaa ole ollut, mutta se oli paras naispuolinen kaverini (ainutkin itse asiassa) amiskan aikana, nähtiin aina samassa bussissa. Se istu aina monesti minun viereen. Mutta niinkun sanoin niin se on varattu ja minä en varattuja naisia iske. Ja en minäkään silleen kehtaa edes yrittää baarissa ketään tyttöä iskeä koska ajattelen että ei siitä kumminkaan mitään tule ja parempiakin löytyy kuin minä. Enkä edes varmaan osaisi kuitenkaan silleen seurustella kun on tottunu olemaan itekseen. En tiedä. Baarissa ei silleen hirveenä ahdista muutakuin on sellanen yksinäinen fiilis kun kaikilla on joku seurustelukumppani tai sitten jumalaton kaverilauma ympärillä.
Niin ja se veli on semmonen että se kun vähänkin liikaa ottaa alkoholia niin heittäytyy ihan mahdottomaks. Riittää kun joku sattuu vahingossa kahtomaan vähän pahasti niin tämä on heti suunnittelemassa itsaria . Ja sillä on kahdet masennuslääkkeet. Käveltiin baarista sen kämpille niin koko matkan huuti ja kiroili ja tuskin olis osannu ees kämpilleen jos en olis ollu matkassa. Ja sitten kämpän oven eessä meinas alkaa tappelemaan. Rupes sitten siihen oven eteen lattialle muka nukkummaan(-10 pakkasta!) ja ylös ei noussu ennenkun sitten nostin sen ja kannoin kainaloiden alta sen sisälle sänkyyn. Ei ollu muuten hirveen yhteistyökykyinen :D. Varmaan koko rivitalo heräs sen huutoon. Ja minä join varmasti vielä enemmän kuin se, mutta olin kuitenkin vielä täysin tolkuissani. Mulla on aika uskomaton viinapää. Tai sen jälkeen kun homma meni veljen vahtimiseksi niin en juonu muutakuin jäävettä kolmen viimesen tunnin ajan. Olisin muuten mennykkin jo nukkumaan mutta en voinu jättää sitä vahtimatta. Meinas ajautua yhen kaapin kokosen jannun kans tappeluunkin vielä. Ja se veli on vielä 3v minua vanhempi, mutta monesti minä olen se järkevämpi.
- tired to live
tired to live kirjoitti:
Niin ja se veli on semmonen että se kun vähänkin liikaa ottaa alkoholia niin heittäytyy ihan mahdottomaks. Riittää kun joku sattuu vahingossa kahtomaan vähän pahasti niin tämä on heti suunnittelemassa itsaria . Ja sillä on kahdet masennuslääkkeet. Käveltiin baarista sen kämpille niin koko matkan huuti ja kiroili ja tuskin olis osannu ees kämpilleen jos en olis ollu matkassa. Ja sitten kämpän oven eessä meinas alkaa tappelemaan. Rupes sitten siihen oven eteen lattialle muka nukkummaan(-10 pakkasta!) ja ylös ei noussu ennenkun sitten nostin sen ja kannoin kainaloiden alta sen sisälle sänkyyn. Ei ollu muuten hirveen yhteistyökykyinen :D. Varmaan koko rivitalo heräs sen huutoon. Ja minä join varmasti vielä enemmän kuin se, mutta olin kuitenkin vielä täysin tolkuissani. Mulla on aika uskomaton viinapää. Tai sen jälkeen kun homma meni veljen vahtimiseksi niin en juonu muutakuin jäävettä kolmen viimesen tunnin ajan. Olisin muuten mennykkin jo nukkumaan mutta en voinu jättää sitä vahtimatta. Meinas ajautua yhen kaapin kokosen jannun kans tappeluunkin vielä. Ja se veli on vielä 3v minua vanhempi, mutta monesti minä olen se järkevämpi.
Vois taas illan päälle kirjotella kunhan tulee lisää ajatuksia. Kuunteleppa muuten youtubesta semmonen biisi kuin "it's a long road'. Se on Rambo ykkösen tunnari mutta sen sanat osuu just kohdalleen. Toinen on Apulannan "kadut", ja sitten semmonen piisi kuin "No easy way out"(tätä kuuntelin kun ajelin armeijaan :D) Nuo kipaleet kertoo aika paljon minun ajatuksista. Niin ja Apulannan Timantit on kans hyvä. Mutta kyllähän näitä riittää vaikka kuinka monta.
- tired to live
tired to live kirjoitti:
Vois taas illan päälle kirjotella kunhan tulee lisää ajatuksia. Kuunteleppa muuten youtubesta semmonen biisi kuin "it's a long road'. Se on Rambo ykkösen tunnari mutta sen sanat osuu just kohdalleen. Toinen on Apulannan "kadut", ja sitten semmonen piisi kuin "No easy way out"(tätä kuuntelin kun ajelin armeijaan :D) Nuo kipaleet kertoo aika paljon minun ajatuksista. Niin ja Apulannan Timantit on kans hyvä. Mutta kyllähän näitä riittää vaikka kuinka monta.
Ja niin, ymmärrän muuten tasan tarkkaan sen tunteen kun joudut yksinäsi lähtemään baarista kotiin. Itse tunnen myls sen. Humalassa nousee vaan se itsetunto kuitenkin sen verran että osaan olla piittaamatta siitä. Mutta seuraavana aamuna kuitenkin nousee se tunne kun ajattelee että kaikilla muilla oli seuraa kun ovat menneet pois. Veljeni nyt en silleen laske seuraksi kun sitä näkee muutenkin niin paljo. Vois yrittää seuraavaks pyytää kaveriks jotain jota ei oo nähny pitkään aikaan. Onko sulla, yksinäinenmatkustaja, siskoja tai veljiä?
- tired to live
tired to live kirjoitti:
Ja niin, ymmärrän muuten tasan tarkkaan sen tunteen kun joudut yksinäsi lähtemään baarista kotiin. Itse tunnen myls sen. Humalassa nousee vaan se itsetunto kuitenkin sen verran että osaan olla piittaamatta siitä. Mutta seuraavana aamuna kuitenkin nousee se tunne kun ajattelee että kaikilla muilla oli seuraa kun ovat menneet pois. Veljeni nyt en silleen laske seuraksi kun sitä näkee muutenkin niin paljo. Vois yrittää seuraavaks pyytää kaveriks jotain jota ei oo nähny pitkään aikaan. Onko sulla, yksinäinenmatkustaja, siskoja tai veljiä?
Ja millasta musiikkia kuuntelet? Ite kuuntelen Apulantaa ja aika paljon semmosia ihan random biisejä mitkä vaikuttaa hyvälle. Semmoset perus romanttiset iskelmäbiisit saa minut vaan hermoromahduksen partaalle :D Ja siinä seurustelussa pelottaa muuten myös se(tai siis enimmäkseen se)kun ei tiedä että pystyykö rakastamaan tarpeeks. Ei oo reilua toista kohtaan jos ei pysty tuntemaan rakkautta tarpeeks. Oon nimittäin joutunu kovettamaan tunteeni niin lukemattomia kertoja että tunteet on viilentyny ihan jäihin. En ees itkeny yhtään kun ukkini(joka asui samassa pihapiirissä, oli osa jokapäiväistä elämää ja hyvin hyvä ukki) mutta en ole oikein vieläkään hyväksynyt sitä. Vituttaa ihan suunnattomasti kun ukki lähti. Oikeestaan se etten itkeny oli osittain kunnian osoitus ukille koska sekään ei pitäny tunteilusta.
- tired to live
tired to live kirjoitti:
Ja millasta musiikkia kuuntelet? Ite kuuntelen Apulantaa ja aika paljon semmosia ihan random biisejä mitkä vaikuttaa hyvälle. Semmoset perus romanttiset iskelmäbiisit saa minut vaan hermoromahduksen partaalle :D Ja siinä seurustelussa pelottaa muuten myös se(tai siis enimmäkseen se)kun ei tiedä että pystyykö rakastamaan tarpeeks. Ei oo reilua toista kohtaan jos ei pysty tuntemaan rakkautta tarpeeks. Oon nimittäin joutunu kovettamaan tunteeni niin lukemattomia kertoja että tunteet on viilentyny ihan jäihin. En ees itkeny yhtään kun ukkini(joka asui samassa pihapiirissä, oli osa jokapäiväistä elämää ja hyvin hyvä ukki) mutta en ole oikein vieläkään hyväksynyt sitä. Vituttaa ihan suunnattomasti kun ukki lähti. Oikeestaan se etten itkeny oli osittain kunnian osoitus ukille koska sekään ei pitäny tunteilusta.
Joo mää oon nyt täällä jonkin aikaa tsiikailemassa jos satut ilmestymään paikalle. Mulla vaan vähän kestää tämä kirjottaminen kun kosketusnäytöllä näppäilen mutta teen parhaani. Välillä tämä ei anna ollenkaan ees lähettää viestejä.
- tired to live
tired to live kirjoitti:
Joo mää oon nyt täällä jonkin aikaa tsiikailemassa jos satut ilmestymään paikalle. Mulla vaan vähän kestää tämä kirjottaminen kun kosketusnäytöllä näppäilen mutta teen parhaani. Välillä tämä ei anna ollenkaan ees lähettää viestejä.
Joopa joo. Taas sellanen olo jota ei oikein osaa selittää. Ihan kuin jumalaton ahdistuksen hyökyaalto yrittäis tulla päälle, mutta sitten ei kuitenkaan. Ihan niinkuin olis lääkkeen voimalla ahdistumatta enempää. En tiedä miten vitussa tästä pääsis rauhaan... Tuntuu(niinkuin kai sinustakin) että on jääny kaikesta hauskasta ulkopuolelle, kun kaikki muut ovat isoissa porukoissaan joka viikonloppu juhlimassa ja kaikilla on hauskaa, niin minä vaan kotona olen tylsistymässä, hoidan velvollisuuteni kotitöissä, en nää ketään kavereita kuin ehkä yhtä kerran kuussa jos sillonkaan. Vaan kaks kaveria laittaa joskus viestiä, ehkä kerran pari kuussa. Tuntuu niin saatanan pahalta kun kaikki on eläny sitä kaverielämää viikonloppuisin paitsi minä. Nytkään ei kehtaa juoda hirmu usein kun siitä saa niin hirveän saarnan sitten porukoilta. Vaikka oma elämä onkin niin ei sitä silti jaksa kuunnella. Omaa kämppää aattelin hommata sitten kun on varma työpaikka ettei lopu rahat äkkiä. Kertaakaan en ole edes ollut juomassa ilman veljeäni. Olis kiva olla vaihteeks jonkun kaverin kans iltaa viettämässä. Huoh.. se olis taas huomenna töihin mentävä.
- tired to live
tired to live kirjoitti:
Joopa joo. Taas sellanen olo jota ei oikein osaa selittää. Ihan kuin jumalaton ahdistuksen hyökyaalto yrittäis tulla päälle, mutta sitten ei kuitenkaan. Ihan niinkuin olis lääkkeen voimalla ahdistumatta enempää. En tiedä miten vitussa tästä pääsis rauhaan... Tuntuu(niinkuin kai sinustakin) että on jääny kaikesta hauskasta ulkopuolelle, kun kaikki muut ovat isoissa porukoissaan joka viikonloppu juhlimassa ja kaikilla on hauskaa, niin minä vaan kotona olen tylsistymässä, hoidan velvollisuuteni kotitöissä, en nää ketään kavereita kuin ehkä yhtä kerran kuussa jos sillonkaan. Vaan kaks kaveria laittaa joskus viestiä, ehkä kerran pari kuussa. Tuntuu niin saatanan pahalta kun kaikki on eläny sitä kaverielämää viikonloppuisin paitsi minä. Nytkään ei kehtaa juoda hirmu usein kun siitä saa niin hirveän saarnan sitten porukoilta. Vaikka oma elämä onkin niin ei sitä silti jaksa kuunnella. Omaa kämppää aattelin hommata sitten kun on varma työpaikka ettei lopu rahat äkkiä. Kertaakaan en ole edes ollut juomassa ilman veljeäni. Olis kiva olla vaihteeks jonkun kaverin kans iltaa viettämässä. Huoh.. se olis taas huomenna töihin mentävä.
aattana kun uskaltais pistää tähän linkin omalle facebook sivulle niin voitais olla fb kavereita niin olis parempi jutella. Minut nyt tunnistais joku tuttu muutenkin näistä jutuista jos sattuis lukemaan. Mutta enpä minä pysty tällä puhelimella linkkiä pistämäänkään ja koneelle pääsen vasta huomenna :( Vois jutella nopeemmin eikä kaikkee tarviis pistää kaikkien nähtäville.
- tired to live
tired to live kirjoitti:
aattana kun uskaltais pistää tähän linkin omalle facebook sivulle niin voitais olla fb kavereita niin olis parempi jutella. Minut nyt tunnistais joku tuttu muutenkin näistä jutuista jos sattuis lukemaan. Mutta enpä minä pysty tällä puhelimella linkkiä pistämäänkään ja koneelle pääsen vasta huomenna :( Vois jutella nopeemmin eikä kaikkee tarviis pistää kaikkien nähtäville.
Kamalaa kun minä innostuin taas kirjottelemaan. Osaisin ees kirjottaa kaiken samaan viestiin mutta ei kun pitää kirjottaa pätkittäin.
- yksinainenmatkstaja
iltaa.
ollut kamala päivä enkä oo jaksanut/pystyny/halunnu kirjottaa.
kirjotellaaa huomenna jookos ja keksin onkun keinon et voiaa jutella yksityisesti
nyt väsyttää....... huomiseen ja hyvää yötä. koitahan saada unta :( :( :( en nyt enääjjaksa kirjotta mtn kauheen syvempiä ku väsyttäää
nmut hyvää yötä- tired to live
Öitä sinnekkin. Koita ees saada nukuttua :)
- yksinainenmatkustaja
moi! pääsen vasta nyt kirjottaa!
lähetä sun fbees tähän sähkäriin (tein sen tätä varten)
[email protected]
(:--D)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jumala rankaisi; nainen kuoli Suviseuroissa
Eihän näissä joukkohysteriatapahtumissa ole mitään tolkkua. Aina pitää hajauttaa. Toivottavasti lestatkin tulevat nyt2285745Mopomiitti onnettomuus
Vittu se tehdas-alue ole oikea paikka mopomiitille, Ja minkälainen vanhempi hyväksyy, että pojan mopo kulkee järkyttävä1423438Pääsit nainen todella
lähelle ja kaikki sinussa oli jotain selittämättömän kiehtovaa. Silti en koskaan ymmärtänyt sinua täysin. Mitä halusit t1442539Koettakaa nyt Trumpinkin fanit ymmärtää:
Hän on myös jo vanha mies. Kukaan ei tiedä, mitä kunnossa hän on parin vuoden päästä.3442446- 552032
- 811596
YLE kirjoittaa - Viritetyt sähköpyörät aiheuttavat ongelmia poliiseille
"Itse rakennellut ja viritetyt sähköpyörät ovat poliisin ja Liikenneturvan mukaan yleistyvä kirous liikenteessä." https1201591- 311453
Olen miettinyt sinua tänään
Se mitä teit oli oikeasti vähän tylyä. En voi ottaa sitä muuna kuin mitä se konkreettisesti on. Esitän itsellenikin että241260Vieläkö pidät minusta
Vieläkö pidät minusta nuori nainen? Vaikutat etääntyneeltä ja olen ajatellut että haluat olla rauhassa.1051121