Elikkäs, oon 13v ja ihastunut yhteen luokkalaiseeni poikaan. Tää kyseinen poika on mun lapsuuden ystävä ja tavallaan oon aina välittäny siitä, kaverina... Mut nyt tää on jotain erilaista, en tunne enää samoin ku 4 vuotta sitten. Tää on jotain muuta, en oo koskaan ajatellu kenestäkään näin, tai tunentenu ketän kohtaan näin. Mutta ongelmani on siis se, että miten voisin lähestyä tätä kyseistä poikaa niin, ettei se sais musta jotain ahdistelevaa kuvaa, yms... Silleen rauhallisesti. No, kyllä te varmaan tajuatte... :) Kun siis nyt en oo moneen vuoteen puhunu sen kanssa, vielä 4 vuotta sitten oisin vaa voinu mennä höpöttää sille ihan rentona, nyt en. Eikä sekään mulle juuri puhu, mitä nyt tunnilla jotain huutelee yleisesti, ja meidän "the häiriköt" ryhmä saattaa kommentoida siihen nyt mitä sattuu. :D Ei mitään henkilökohtasta. Enemmän musta tuntuu että se vaan välttelee mua. :/ Tässä tilanteessa tuntuis jo hyvältä että se edes kattois mua joskus tunnilla, mut ei... Muille se juttelee, mut ei mulle, vaikka istun milte sen vieressä aika monella eri tunnilla. Tuntuu kurjalta, oisko vinkkejä? ;)
PS. Toivoisin järkeviä vastauksia, enkä mitään "käy eka koulu loppuun, mee leikkii niillä barbeillas kakara, jne" kommentteja, kiitos! :)
PS. Toivoisin järkeviä vastauksia, enkä mitään "käy eka koulu loppuun, mee leikkii niillä barbeillas kakara, jne" kommentteja, kiitos! :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tervetuloa tähän maailmaan. En voi muuta sanoa kuin että varaudu siihen, että olet yhtä hukassa vielä 20 vuoden päästäkin, jos olet puoliksikaan niin onneton tapaus kuin minä.
Sanoisin että tässä on klassinen hormonit hyrräävät -tapaus, jolle ei tapahdu mitään ellei jompikumpi tee aloitetta. Tee sinä aloite. Mitä nopeammin teet sen ja mitä nopeammin saat siihen joko torjunnan tai positiivisen vastauksen, sitä helpommin se menee seuraavalla kerralla.
Itsehän en koskaan aloitetta uskaltanut tehdä ja AINA pitänyt odottaa miestä aloitteentekijänä. Muutama siinä on mennyt sivu suun, ja menee varmaan vastakin.