Juttu. Ollaan seurusteltu melkein vuosi jo yhdessä. Muutettiin yhteen puolen vuoden jälkeen ja yhä asutaan yhdessä. Mutta nytten yllättäen tyttökaveri ilmoitti joku aikaa sitten että aikoo muuttaa pois toiselle paikkakunnalle.
Siellä hän asuisi yksin koiransa kanssa.Sille paikkakunnalle hän haluaa sen takia että hän pääsee siellä töihin työmarkkinatuella yhteen eläinkauppa/kenneliin.Ja joku aikaa tästä sain tietää että hän ei halua enää jatkaa seurusteluamme.
Tämä sen takia että hän sanoo haluavansa olla yksin. Jonka kyllä ymmärrän täysin sillä hän ei ole vielä elämänsä aikana saanut siten olla. Kun kaiken tämän sain tietoon aika yllättäen niin tuntuu kuin maailma kaatuisi!
Ainut nainen ketä olen rakastanut ja itkulle ja paskalle ololle ei näy loppua! Oikeastaan kumpikin on itkenyt aikalailla.Ja välillä hänestä näkee että hän rakastaa minua kovastikkin ja taasen välillä hän on niin kylmä ettei aina samaksi naiseksi tunne. Tällaista vuoristorataa tää on ollut jo jonkin aikaa. Hän on itse sanonut minulle ettei saa tunteistaan selvää ja yleensä lopettaa suhteet silleen että on jäänyt paljon selvittämättömiä asioita.
Me tapellaan paljon kumpikin huutaa mutta ei yleensä huudella mitään toista loukkaavaa.Ja hän ei halua yleensäkkään keskustella mistään meidän ongelmista.. Tai ainakaan itse ottaa asiaa esille! Koska ei halua puhua ikävistä asioista.
Minä taasen olen nyt niin maassa ja vittuuntunut ja hän kyselee et mikä on ja eikö voitais olla iloisia.. Mutta hän ei toisaalta halua läheisyyttä yhtään eli vähän niinku huonoja kavereita oltais!
Tuntuu siltä että ainut asia minkä takia olen elänyt viime aikoina on lähtemässä pois ja mitään ei voi tehdä! Eli pieni maailmani on romahtamassa kasaan.
1kk vielä saman katon alla ja sitten ohi!
Voiku rakkaus osaa satuttaa..
Miksi rakkaus ei voi riittää vaan siihen pitää ongelmia liittää.# Mariska
Tää mun viesti on yhtä sekava ku mun pääkin et sori vaan =). Miks pitääki rakastaa jotain toista näin paljon et sattuu..
Siellä hän asuisi yksin koiransa kanssa.Sille paikkakunnalle hän haluaa sen takia että hän pääsee siellä töihin työmarkkinatuella yhteen eläinkauppa/kenneliin.Ja joku aikaa tästä sain tietää että hän ei halua enää jatkaa seurusteluamme.
Tämä sen takia että hän sanoo haluavansa olla yksin. Jonka kyllä ymmärrän täysin sillä hän ei ole vielä elämänsä aikana saanut siten olla. Kun kaiken tämän sain tietoon aika yllättäen niin tuntuu kuin maailma kaatuisi!
Ainut nainen ketä olen rakastanut ja itkulle ja paskalle ololle ei näy loppua! Oikeastaan kumpikin on itkenyt aikalailla.Ja välillä hänestä näkee että hän rakastaa minua kovastikkin ja taasen välillä hän on niin kylmä ettei aina samaksi naiseksi tunne. Tällaista vuoristorataa tää on ollut jo jonkin aikaa. Hän on itse sanonut minulle ettei saa tunteistaan selvää ja yleensä lopettaa suhteet silleen että on jäänyt paljon selvittämättömiä asioita.
Me tapellaan paljon kumpikin huutaa mutta ei yleensä huudella mitään toista loukkaavaa.Ja hän ei halua yleensäkkään keskustella mistään meidän ongelmista.. Tai ainakaan itse ottaa asiaa esille! Koska ei halua puhua ikävistä asioista.
Minä taasen olen nyt niin maassa ja vittuuntunut ja hän kyselee et mikä on ja eikö voitais olla iloisia.. Mutta hän ei toisaalta halua läheisyyttä yhtään eli vähän niinku huonoja kavereita oltais!
Tuntuu siltä että ainut asia minkä takia olen elänyt viime aikoina on lähtemässä pois ja mitään ei voi tehdä! Eli pieni maailmani on romahtamassa kasaan.
1kk vielä saman katon alla ja sitten ohi!
Voiku rakkaus osaa satuttaa..
Miksi rakkaus ei voi riittää vaan siihen pitää ongelmia liittää.# Mariska
Tää mun viesti on yhtä sekava ku mun pääkin et sori vaan =). Miks pitääki rakastaa jotain toista näin paljon et sattuu..
Vastaukset 3
Vanhimmat
mulla on just samanlainen olo kun sulla.. mut on jätetty 2 päivää sitten 2 vuoden seurustelun jälkeen ja itkusta ei tule loppua. pahinta on se, että jätkäni ei enää rakasta minua! olen aivan yksin tässä suuressa maailmassa ilman rakkautta ja lämpöä. :(
voimia sinulle :)
yrittää vain ajatella, että elämä jatkuu siitä huolimatta vaikka se ei tunnu miltään ilman että rakas on siinä lähellä.Tuntui minusta samalta kun poikakaverini minulle sanoi (n.2vk sitten), että tunteet on hävinneet jollain tavalla, mutta haluaa olla kuitenkin kaveri.Kuitenkin on sellainen olo, että hän välittää jollain tavalla.Olen saanut toisista ympyröistä töitä,ihan vaan sen takia,että olis muutakin ajateltavaa.Myös muutto tekee paljon asiaan.Kuitenkin mä juttelen jonkun kanssa,ni saa ajatuksiin jotain valoa.Ajatella positiivisesti asioita.Mulla on jossain perhe joka välittää ja ainakin yksi ystävä (en tarkoita poikaystävääni).Aion ottaa harrastuksia ja tutustua uusiin ihmisiin.Etten jäisi yksin.Päivä kerrallaan elämässä eteenpäin.Eikä saa lannistua.Paljon on elämässä elettävää,eikä elämä tähän kaadu.Miksi ei voisi siis löytää jotain parempaa?Mutta tsemppiä teille!Älkää menettäkö voimianne!
Eipä tässä mitään eillen aamulla meinas alkaan vähän ahistaan..Ku vaihdoin oman sim-korttini tyttöystävän puhelimeen koska oma puhelin on tällä hetkellä rikki.Ihmettelin sitten siinä et mistä ihmeen numerosta nää kaks viestiä on tullu ku ei mulla ollut sitä numeroa! Luettuani viestit tajusin että ne oli mun tyttökaverin "ystävältä". Ja viestissä luki et eihän se ole vielä pettämistä ja että sinä piristät mun päivääni.. Ja tämä kaveri olisi halunnut tyttöystäväni mukaan veljensä häihin johonki helvetin korpeen mukaan. Eikä mun tyttökaveri ollut kertonut mulle mitään tästä asiasta että sitä oli kysytty semmoseen.. Et se siitä luottamuksesta.. Ja kun toinen on kylmä niin alkaa itsekkin muuttuun kylmäksi! Se siitä suhteesta!