Kummallinen on ihmismieli. Viettien vietävissä täällä tallataan.
Sinkkuna olemista vaivattomampaa ja turvallisempaa elämänmuotoa saa hakea. Ei tarvitse omassa kodissaan pelätä toisen ihmisen oikkuja, jättämisiä, pettämisiä tai pahimmillaan räyhäämisiä ja hakkaamisia. Aikaa on vaikka mihin harrastuksiin, rahankäytöstä ei tarvitse tapella kenenkään kanssa, ei myöskään kotitöiden tekemisestä tai muusta vastaavasta. Saa olla hiljaa silloin kun siltä tuntuu ja kuunnella täysillä mielimusaansa silloin kun siltä tuntuu.
Silti rehellisesti sanottuna varmaan jopa minä olen valmis vaihtamaan tämän vakauden entuudestaan tuntemattoman ihmisen kanssa seurustelemiseen tarpeeksi hyvältä tuntuvan yksilön sattuessa vastaan, silläkin uhalla, että tuskaa ja paskaa tulee taas niskaan taivaan täydeltä.
Ei tätä voi järjellä ymmärtää.
Sinkkuna olemista vaivattomampaa ja turvallisempaa elämänmuotoa saa hakea. Ei tarvitse omassa kodissaan pelätä toisen ihmisen oikkuja, jättämisiä, pettämisiä tai pahimmillaan räyhäämisiä ja hakkaamisia. Aikaa on vaikka mihin harrastuksiin, rahankäytöstä ei tarvitse tapella kenenkään kanssa, ei myöskään kotitöiden tekemisestä tai muusta vastaavasta. Saa olla hiljaa silloin kun siltä tuntuu ja kuunnella täysillä mielimusaansa silloin kun siltä tuntuu.
Silti rehellisesti sanottuna varmaan jopa minä olen valmis vaihtamaan tämän vakauden entuudestaan tuntemattoman ihmisen kanssa seurustelemiseen tarpeeksi hyvältä tuntuvan yksilön sattuessa vastaan, silläkin uhalla, että tuskaa ja paskaa tulee taas niskaan taivaan täydeltä.
Ei tätä voi järjellä ymmärtää.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sinäpä sen sanoit eiks ole kummallinen tämä ihmismieli. Vaikka eron jälkeen vannoo että sinkkuna pysyn, ja ehkä vähän aikaan on kiva niin ollakkin. Jo kohta haikailee kaks lahkeisten perään.Minäkin jo kohta viittäkymmentä täyttävä aloittaisin jälleen uudelleen, mutta ehkä jo toisin aattein ja varovaisemmin.... tai sitten en?
Kai se Eeva kun kielletyn hedelmän poimi sai tämän aikaseksi?Eli missä olet Aatamini?Tule haukkaamaan omenastani.
Mieluiten kunniaan vanhanajan seurustelu ja "riiaminen". Kumpikin asuisi omassa taloudessa ja esimerkiksi pari viikonloppua kuukaudessa vietettäisi yhteistä laatuaikaa ja viikolla tavattaisi, jos tarve vaatii ja siltä tuntuu. Säilyisi tietty itsenäisyys ja olisi myös omille harrastuksille ja menoille aikaa.
Mutta rakas olisi kainalossa kuitenkin.
Se olisikin kaikkein parasta jos asuisi omassa
taloudessaan,säilyttäisi itsenäisyyden,kun on
noita aikaaviepiä harrastuksia ja epämääräiset
työajatkin.Sellaisia naisiako todella on
olemassa,jotka eivät välttämättä heti vaadi
yhteistä kattoa pään päälle ja kaikki vapaa-
aikakin pitäisi uhrata suhteelle?
Mielestäni hyvä seurustelusuhde riittää, olettaisin tälläisen suhteen olevan kestävämpikin, kun vain ns. "laatuaikaa" vietettäisi yhdessä omia harraste ym. tarpeita unohtamatta.
Parisuhde pysyisi huomattavasti "raikkaampana" kun ei jatkuvasti olla kosketusetäisyydellä.
No mikäs sen somempaa ja soveliaampaa kuin olla yhdessä mutta erillään.
Siinä tilanteessa etenkin kun on jälkikasvua tai jälki kasvun jälki kasvua.
Kannatan sellaista yhdessä oloa ja luottamuksellista suhdetta.
Harvassa vaan taitaa olla sellaiset paapat, ketkä ei heti ole neljän seinän sisälle sukan pesijää halajamassa.