Vapun aikoihin tapasin aivan ihanan miehen. Olimme aivan hullaantuneet toisiimme, kunnes hänen työnsä alkoivat painaa päälle. Hänelle on ura tärkeä (nuori mies, uransa alussa) ja hän saikin ylennyksen pari viikkoa tapaamisemme jälkeen. Hän sanoi haluavansa olla rehellinen ja kertoi ettei hänellä riitä energiaa "oikean" parisuhteen ylläpitoon. Sovimme, että tapailemme silloin tällöin (n.kerran viikossa), kun hänen työmatkoiltaan/kiireiltään sopii. Järjestely sopi minulle, sillä olin ollut kauan sinkku ja seurusteluun totuttelu ei ollut ihan helppoa. Ei kuitenkaan mennyt kuin pari viikkoa, kun mies ilmoitti toiveensa, että pitäisimme taukoa tapaamisistamme, kunnes hänen työkiireensä vähenisivät. Hän vakuutti pitävänsä minusta todella, mutta töilleen hän ei voisi mitään. Suostuin tähän "taukoon", mitäpä muutakaan olisin voinut...
Kului pari viikkoa ilman minkäänlaisia yhteydenottoja. Sitten lähetin hänelle juhannusterveiset tekstarilla ja sain häneltä samanlaisen vastausviestin. Taas kului pari viikkoa ja olin jo oikeastaan tottunut ajatukseen, ettemme koskaan palaa yhteen. Alkoi jo kulua jopa kokonaisia päiviä peräkkäin etten ollenkaan ajatellut häntä. Olin baarissakin käydessä alkanut jo pystyä katselemaan muita miehiä "sillä silmällä".
Sitten kohtasin hänet sattumalta kadulla! Todellakin sattumalta, sillä olin juuri päättänyt lähteä kävelemään aivan eri suuntaan, mutta jokin käsittämätön päähänpisto sai minut valitsemaan juuri sen toisen kadun, jota en normaalisti koskaan käytä. Ja siinä hän oli! Punastui minut nähdessään. Siinä sitä sitten oltiin hyvääpäivääkirvesvartta, vaihdettiin vähän kuulumisia. Yritin vaikuttaa oikein iloiselta ja positiivisesti yllättyneeltä tapaamisestamme. Hän sanoi että täytyykin tässä soitella joku päivä... En uskonut, että hän tarkoitti asiaa oikeasti. Silti jäi pieni toivo elämään, että jos kuitenkin tarkoittikin... Nyt on kolmas viikko tapaamisestamme alkamassa eikä soittoa ole kuulunut. Tekisi mieli soittaa, mutta toisaalta en uskalla. Eikö hän soittaisi minulle jos tosiaankin haluaisi minut takaisin?!
Olin jo lähes hyväksynyt, että suhteemme oli lopullisesti ohi ja ettemme koskaan enää kohtaa ja sitten kävi näin! MIKSI?! Mitä kohtalo/johdatus halusi tällä kertoa? Pitäisikö minun itseni nolaamisenkin uhalla ottaa häneen vielä yhteyttä? Sydämeeni sattuu, koska en ymmärrä miksi en vain saanut unohtaa tätä unelmieni miestä ja löytää jotakuta uutta, toivottavasti yhtä hyvää, tilalle... Jälleen kerran en pysty muuta kuin ajattelemaan häntä enkä ketään muuta miestä päivät pitkät ja öisin unettomana kertomaan hänestä teille... :/
Kului pari viikkoa ilman minkäänlaisia yhteydenottoja. Sitten lähetin hänelle juhannusterveiset tekstarilla ja sain häneltä samanlaisen vastausviestin. Taas kului pari viikkoa ja olin jo oikeastaan tottunut ajatukseen, ettemme koskaan palaa yhteen. Alkoi jo kulua jopa kokonaisia päiviä peräkkäin etten ollenkaan ajatellut häntä. Olin baarissakin käydessä alkanut jo pystyä katselemaan muita miehiä "sillä silmällä".
Sitten kohtasin hänet sattumalta kadulla! Todellakin sattumalta, sillä olin juuri päättänyt lähteä kävelemään aivan eri suuntaan, mutta jokin käsittämätön päähänpisto sai minut valitsemaan juuri sen toisen kadun, jota en normaalisti koskaan käytä. Ja siinä hän oli! Punastui minut nähdessään. Siinä sitä sitten oltiin hyvääpäivääkirvesvartta, vaihdettiin vähän kuulumisia. Yritin vaikuttaa oikein iloiselta ja positiivisesti yllättyneeltä tapaamisestamme. Hän sanoi että täytyykin tässä soitella joku päivä... En uskonut, että hän tarkoitti asiaa oikeasti. Silti jäi pieni toivo elämään, että jos kuitenkin tarkoittikin... Nyt on kolmas viikko tapaamisestamme alkamassa eikä soittoa ole kuulunut. Tekisi mieli soittaa, mutta toisaalta en uskalla. Eikö hän soittaisi minulle jos tosiaankin haluaisi minut takaisin?!
Olin jo lähes hyväksynyt, että suhteemme oli lopullisesti ohi ja ettemme koskaan enää kohtaa ja sitten kävi näin! MIKSI?! Mitä kohtalo/johdatus halusi tällä kertoa? Pitäisikö minun itseni nolaamisenkin uhalla ottaa häneen vielä yhteyttä? Sydämeeni sattuu, koska en ymmärrä miksi en vain saanut unohtaa tätä unelmieni miestä ja löytää jotakuta uutta, toivottavasti yhtä hyvää, tilalle... Jälleen kerran en pysty muuta kuin ajattelemaan häntä enkä ketään muuta miestä päivät pitkät ja öisin unettomana kertomaan hänestä teille... :/
Vastaukset 7
Vanhimmat
voi vitsi voin niin hyvin kuvitella tunteesi... Selvästikin vielä välität hänestä niin paljon. Olen itsekin ollut monesti samassa tilanteessa, ettei oikein tiedä että olisiko vielä chanceja vaiko ei... Harmi kun monet miehet on niin kovin saamattomia ja vaikka haluaisivatkin olla vielä yhteydessä niin eivät välttämättä jaksa/uskalla/viitsi sitten soittaa. Ja sitten vaikka eivät olisi enää yhtään kiinnostuneita, niin saattavat käyttäytyä ihan samalla lailla.
Kun asia sinua noin kovasti vieläkin vaivaa, sinuna ottaisin vielä jollain lailla yhteyttä ko. mieheen. Kertoisin että olipa kiva törmätä silloin yllättäen ja että olet ollut paljon mielessäni ja olisi kiva vielä nähdä jonain elokuun iltana. Sellaista pientä rohkaisua, kuitenkin niin suorin sanoin että hän tajuaa että pallo on hänellä, ja että sinä olet edelleenkin kiinnostunut etkä ole vihainen siitä että hän ei ole ollut koko kesänä yhteydessä.
Jos hän ei sittenkään pistä tikkua ristiin asian eteen parin viikon kuluessa, ei varmaan auta muu kuin yrittää taas uudelleen unohtaa hänet.
Siis kaiken kaikkiaaan olen sitä mieltä että jos on oikeasti kiinnostunut niin se kannattaa näyttää avoimesti ja katsoa saako vastakaikua. Etenkin tässä ujojen ihmisten maassa missä moni love story jää alkamatta vain siksi kun kumpikaan ei uskalla tehdä aloitetta.
Onnea matkaan. :)
Kiitos ihanasta vastauksestasi bella :) Tosiaankin vielä välitän tästä miehestä ja haluaisinkin vaikka lähettää tekstiviestin tjtn, mutta sisko & kaverit ovat vaan koko ajan hokeneet että unohda se sika. Mielestäni hän ei kuitenkaan ole käyttäytynyt koskaan mitenkään sikamaisesti, koska alusta asti rehellisesti kertoi, että työ on hänelle tärkeintä tällä hetkellä.
Jotenkin kai vaan pelkään nolaavani itseni, jos hän ei sitten haluakaan enää pitää yhteyttä. Vaikka eihän silloin "vika" ole minussa vaan hänessä :)
Äsh, pakko sitä kai vaan on uskaltaa! Jotenkin tuntuu, että se satumaisen yllättävä kohtaaminen ei voinut olla ihan "turhaa". Täytyy kai vaan rohkeasti tehdä aloite suhteen uudelleenlämmittämisestä. Eipä sitten ainakaan käy niin, että olisin helpolla päästänyt karkuun "sen ainoa oikeani" ;)
Kiitos bella :)
Niin, onhan se totta että kavereiden mielipiteet vaikuttaa aina niin paljon. Mutta eihän sinun tarvitse heille kertoa mitä päätät tehdä? Senkun lähetät viestin etkä mainitse kellekään. Asiahan on sinun ja sen miehen välinen eikä muille kuulu, joten sinulla ei ole mitään nolosteltavaa. Ei kaikkia miesasioita tarvitse kertoa edes lähimmille ystäville, jos tuntuu että he eivät ehkä olisi asiassa ihan samalla aaltopituudella kanssasi. Tärkeintä on seurata omaa sydäntä, etenkin tällaisissa tosi herkissä kohdissa.
Itsekään en usko tuollaiseen että kaikkia miehiä joiden kanssa suhteet loppuvat tai eivät pääse kunnolla alkamaankaan voisi kutsua sioiksi, uskon että kukaan ei tahallaan toista satuta tällaisissa tilanteissa. Mutta sitä taas ei voi ikinä etukäteen tietää että tuleeko jostain jutusta pysyvää, ennen kuin kokeilee ja tutustuu toiseen. Ehkä itsekin joskus tapailet jotakuta miestä ja tulet siihen tulokseen että tämä ei olekaan se juttu, vaikka se mies haluaisikin jatkoa. Eivät kaverisi varmaan sinua silloin siaksi kutsu...? Ja et ole johtanut miestä sen enempää harhaan kuin tämä mies sinua, et vain ole vielä tiennyt voisiko jutusta tulla jotakin.
No, joka tapauksessa pidän peukkuja sinulle. Ja vaikkei nyt onnistuisikaan, koskaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Joskus ne senkin miehen työkiireet hellittävät, ehkä sinä pääset sitten hänen elämäänsä jos tänä syksynä ei onnista. Ei kannata polttaa siltoja, jos sinulla on edelleenkin ihan hyvä fiilis hänen suhteensa.
joo...mulle on käynyt samalla lailla. mies on ensin ollut innostunut ja kiinni kuin iilimato, sitten yhtäkkiä se on halunnut vähentää tapaamisia ja soittoja ei ole kuulunut. mä sanon, ettei sellasiin kannata haaskata aikaa. se että mies sanoo haluavansa tilaa ja aikaa tai että hällä on kiireitä on selvä merkki siitä, ettei hän ole kiinnostunut, hänellä on toinen tai hän ei ole varma sinusta ja tahtoo tapailla muitakin.
se, että tämä sinun tapauksesi sattuisi olemaan ujo, on aika epätodennäköistä. hänen tyhjät lupailut soitoista jne..tuskin hän niin ujo yhtäkkiä on ettei uskalla soittaa jos on uskaltanut soittaa ennenkin...ja olen deittaillut ujoakin tyyppiä ja usko pois, niistäkin huomaa että koska kiinnostus on lopahtanut.
tätä hankaloittaa se että olet hänestä todella kiinnostunut. se sokeuttaa sinut näkemästä totuutta. sinuna kuuntelisin ystäviäsi ja perhettäsi, sillä he tuntevat sinut paremmin kuin minä tai bella. kaiken mukaan mitä viestissäsi luki mies on sika, vaikka olitkin viestin rakkaudella kirjoittanut. merkit ovat selvät, unohda hänet ennen kuin teet itsestäsi täysin säälittävän ja nolon riippujan hänen edessään. ja mehän kaikki tiedämme kuinka miehet inhoavat riippujia, siten et ainakaan häntä takaisin saa....että baariin vaan ja skoolaa uusille tuulille!!!!!!
Sain tänään tekstiviestin kaipaamaltani mieheltä! Tässä olen pari päivää miettinyt, että josko nyt sitten lähettäisi viestin tjtn, mutta hän ehtikin ensin! :) Kysyi haluaisinko lähteä kahville ensi viikolla. Lisäsi kuitenkin heti perään, että ymmärtää jos en halua nähdä kun on tapahtunut niin paljon kaikenlaista.
No suostuin tietenkin tapaamaan hänet :) En kylläkään liian innokkaasti ettei luule minua helpoksi nakiksi. Saapi nähdä miten menee tapaaminen, onko sittenkään enää tarpeeksi tunteita jäljellä ehkä kokeilla uudestaan... Ja jos päätetäänkin vielä yrittää niin saa kyllä äijä odottaa P-I-T-K-Ä-Ä-N ennen kuin kädestä pitelemistä pidemmälle mennään. Täytyy pitää järki kädessä ja jäitä hatussa (/housuissa) :) Ja vaikka jos ei enää yritettäisikään uudestaan niin tiedänpähän ainakin sitten asioiden laidan ja tämä ärsyttävä epätietoisuus on ohi.
Aijai, miten voikin pari tekstiviestiä piristää mielialaa niin mahtavasti! Ihana viikonloppu edessä, ei tarvitse miestä miettiä, kun nyt ainakin pari päivää eteenpäin tiedän missä mennään :)
Hyvähyvä, kävipä se sitten tosi kätevästi! Kuulostat siltä että toimit tosi kypsästi tällaisissa jutuissa vaikka olet vielä noin nuori, etkä mielestäni tosiaankaan vaikuta miltään "rakkauden sokaisemalta". Ja ei semmoinen sokaistuminenkaan ole pahaksi, tosi tylsäähän tämä elämä olisi ilman niitä huumaavia tunteita ja kokemuksia. Eikös ne ole juuri ne jutut joiden takia elämä on todella elämisen arvoista. Siis vaikka suhteesta ei tulisikaan pitkää, niin siitä aina oppii jotakin ja on saanut kokea onnea ja rakkautta. Kyllä se on sen arvoista ottaa näitä riskejä silloin kun on itse oikeasti ihastunut.
Kivaa loppukesää sinulle ja kaikille lukijoille!
...niin tässä vähän kuulumisia :)
Mies halusi yrittää uudestaan! Nyt olemme varovaisesti tapailleet pari kertaa. Välillä tuntuu siltä kuin ne 2kk, joiden aikana emme olleet yhteydessä, olisivat kuin poispyyhityt! Vaikka eiväthän ne oikeasti ole...
Olen taas aivan ihastunut, yritän silti pitää pääni kylmänä, sillä miehen työmäärä ei ole pahemmin vähentynyt, mikä aiheuttaa tietynlaisia ongelmia. Silti miehellä on nyt kuitenkin kiinnostusta/energiaa ainakin kokeilla mihin rahkeet riittävät.
Mitä kohtalo haluaa? Ilmeisesti minun tapauksessani ei ainakaan sitä, että luovuttaisimme eli luopuisimme toisistamme liian helpolla. Pidemmällä aikavälillä kohtalon suunnitelmat ovat ehkä ihan toiset. Ehkä minun on vain tarkoitus oppia tästä suhteesta jotain sellaista, joka auttaa minut joskus myöhemmin onneen jonkun ihan muun miehen kanssa. Tai ehkä minun on tarkoitus kärsivällisyydellä luoda tästä suhteesta loppuelämän kestävä rakkaus. Kiinnostuksella jään odottamaan "lopullista vastausta" :)