Olen 30-vuotias itsestäni huolehtiva, oikeasti ihan fiksu suht hyvin koulutettu töissä käyvä ja hyvät harrasteet omaava mies enkä ole missään vaiheessa elämääni seurustellut. Olen käyttänyt näitä deittipalstoja seurustelukumppanin hakemiseen enempi vähempi aktiivisesti tyyliin viisi vuotta. En käytännössä käy ravintoloissa tms. kuin aivan satunnaisesti juhlien tms. merkeissä eli en ole niistä etsinyt kumppania. Itselläni ei ole myöskään ollut missään vaiheessa elämää säännöllisitä seksielämää koska en ole seurustellut, tätäkin asiaa luonnollisesti tässä iässä kaipaa.
Olen tavannut tosi monta (kymmenittäin) naista deittipalstan kautta, osa ollut oikein mukaviakin ja jäänyt fiilis että kannatti nähdä. Kuitenkin vaikka kuinka olisi asiat sopivalla tavalla/toinen tuntuisi paperilla ja viestien perusteella erittäin hyvältä niin tuntuu aina siltä että on sen toisen kanssa kuitenkin sitten livenä tietyllä tavalla eri taajuudella, ei siis ilmeisesti ole sitä kuuluisaa kemiaa. En mielestäni ole mikään kivisydänkään, ainakaan vielä. Jotenkin vaan alkanut usko horjua että miten voi ihan aikuisten oikeasti tällainen mies jolla on näin kauan ollut oma rakas hukassa olla ettei sitten ole ollut sitä kuuluisaa hyvää tuuriakaan treffeillä että toinen olisi tuntunut juuri sopivalta.
Olen erittäin allerginen (todettu aikuisiällä) karvaisille eläimille ja tämä on ollut aiemmin elämässäni kun aloitin deittailun käytännössä kahden naisen kohdalla syynä miksi en voinut alkaa seurustelemaan heidän kanssaan ja toista päin. Olen kaksi kertaa elämässäni ollut kunnolla ihastunut, miten voikin siis olla niin huonoa tuuria ettei sitten millään tunnu natsaavan riittävän hyvin yhdenkään sellaisen naisen kanssa kenellä ei olisi karvaisia eläimiä.
Sitten tullaan tähän joka itseäni etenkin viime aikoina on erityisen paljon mietityttänyt. Mistä oikein johtuu että tuntuu että osalla ihmisistä on sitten heti tai koko ajan jo uusi kumppani tiedossa tai siis tuntuu että on ihan naurettavan helppo saada sitä sopivaa kainaloseuraa ?
Ollaanko me ihmiset sitten todellakin niin erilaisia että toisille sopivia on vapailla markkinoilla vaikka kuinka ja toisilla sitten ihan toivotonta pään hakkaamista seinään ?
Olen tavannut tosi monta (kymmenittäin) naista deittipalstan kautta, osa ollut oikein mukaviakin ja jäänyt fiilis että kannatti nähdä. Kuitenkin vaikka kuinka olisi asiat sopivalla tavalla/toinen tuntuisi paperilla ja viestien perusteella erittäin hyvältä niin tuntuu aina siltä että on sen toisen kanssa kuitenkin sitten livenä tietyllä tavalla eri taajuudella, ei siis ilmeisesti ole sitä kuuluisaa kemiaa. En mielestäni ole mikään kivisydänkään, ainakaan vielä. Jotenkin vaan alkanut usko horjua että miten voi ihan aikuisten oikeasti tällainen mies jolla on näin kauan ollut oma rakas hukassa olla ettei sitten ole ollut sitä kuuluisaa hyvää tuuriakaan treffeillä että toinen olisi tuntunut juuri sopivalta.
Olen erittäin allerginen (todettu aikuisiällä) karvaisille eläimille ja tämä on ollut aiemmin elämässäni kun aloitin deittailun käytännössä kahden naisen kohdalla syynä miksi en voinut alkaa seurustelemaan heidän kanssaan ja toista päin. Olen kaksi kertaa elämässäni ollut kunnolla ihastunut, miten voikin siis olla niin huonoa tuuria ettei sitten millään tunnu natsaavan riittävän hyvin yhdenkään sellaisen naisen kanssa kenellä ei olisi karvaisia eläimiä.
Sitten tullaan tähän joka itseäni etenkin viime aikoina on erityisen paljon mietityttänyt. Mistä oikein johtuu että tuntuu että osalla ihmisistä on sitten heti tai koko ajan jo uusi kumppani tiedossa tai siis tuntuu että on ihan naurettavan helppo saada sitä sopivaa kainaloseuraa ?
Ollaanko me ihmiset sitten todellakin niin erilaisia että toisille sopivia on vapailla markkinoilla vaikka kuinka ja toisilla sitten ihan toivotonta pään hakkaamista seinään ?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Ulkonäöstä kaikki johtuu. Jos itse on ruma kuten minä niin ei naisia kiinnosta.
älä jaksa vinkua.
No, no, ei varmaan ihan kaikki ulkonäöstä johdu...tietysti sekin vaikuttaa...eli jos koet olevasi itse ruma niin älä silloin edes hae kaunista seuraa...tyydy rumaan....Tämä on tietysti tosi julmasti sanottu, mutta totuushan on tämä.
Terveellä itsekritiikillä kyllä seuraa löytyy..
Miehet, jotka usein sanovat olevansa rumia, eivät itseasiassa ole rumia. Heillä on vaan usein aivan kauhea tyyli. Tukka on leikattu miten sattuu ja päällä on kulahtaneet vaatteet ja hygienia pettää (haistaan hieltä!). Pienellä hiomisella monesta miehestä tulisi kelpokamaa naismarkkinoilla ja ei tarvitsisi enää valittaa sitä, ettei saa ketään.
Näin on! Näillä tyypeillä yksinolo on 'valinta'. MIksi? Kyllä muutos on luonnollista, mutta jos ei itse tahdo....
Täällä kuule sun vastakappalees, eli 28-vuotias nainen. Olen elämäni aikana ihastunut kolmeen mieheen. Mutta kenenkään heidän kanssa ei sitten natsannut tapailua pidemmälle.
Mulla on kavereina paljon miehiä, toki naisia on vielä enemmän, mutta olen ilmeisesti sosiaalisestikin ihan hyvä tyyppi koska kaveripiiri on laaja. Monen miehen kanssa kuitenkin käy vain niin, että en tunne minkäänlaista ihastusta. Muhun vetoaa kaljut urheilulliset miehet. Eli huhuu täällä vapaa tytsy! :)
Ei naista kiinnosta sun fiksuus, koulutus, työ ja harrasteet. Naiset haluavat kumppaniltaan RAKKAUTTA!!!
Lopeta omaan napaan tuijotus, keskity toiseen osapuoleen kokonaan ja tarjoa rakkautta, hellyyttä, halailua, kosketuksia, ihailevia katseita, pyytämättä itse MITÄÄN!
Miten noita voi tarjota jos ei omasta itsestä tunnu miltään? Teeskennelläkö pitäisi?
Kaikissa ihmisissä on rakkautta sisimmässään. Kuka nyt ei ketä tahansa naista haluaisi helliä, hyväillä, kosketella, halia ja katsella?!
Jos ei tunne tätä tarvetta on varmaankin homo, tai itse lapsena rakkautta vaille jäänyt tunteiltaan vammautunut yksilö.
Teeskentely ei johda mihinkään hyvään. Terapia voi auttaa moni tunteiltaan traumatisoituneita taas tuntemaan.
Olet henkisesti vammainen, kun kuvittelet, että "ketä tahansa naista haluaisi hellia, hyväillä, kosketella, halia ja katsella" Olet kyllä todella omituinen ja puutteessa.
Kyllä, jokainen meistä on omalla tavallaan henkisesti vammautunut, enemmän ja vähemmän.
Omituisuus on varmaankin sitä, että toisen ajatusmaailma on toiselle vierasta. Kyllä, olen varmasti joidenkin mielestä omituinen, kuten varmaan sinäkin joidenkin mielestä.
Puutteessa.. tarkoitit varmaan seksuaalista sellaista. Hmm.. ei kyllä siltä tunnu.
Elämänkokemuksen ja monen miehen suusta kuultuna tämä, että kyllä, nainen kun nainen auliisti tarjoutuvana kelpuutetaan läheiseen kanssakäymiseen. Miehet ovat synnynnäisesti seksinhimoisia ja - nälkäisiä olentoja, jotka naissukupuolen havaittuaan vainuaa tätä kohti.
Onkohan nimimerkki :-O :lla mahdollisesti jotain estoja ja tunnelukkoja vainua häiritsemässä, jos ei saa kehossa mitään lämpimiä virtauksia ja värähtelyjä liikkeelle naisia nähdessään..
"Kuka nyt ei ketä tahansa naista haluaisi helliä, hyväillä, kosketella, halia ja katsella?!"
Me ketkä vaadimme jonkinlaista tasoakin naisen suhteen. Tietysti jos on uusavuton luuseri jolle kelpaa kaikki... (sinä?).
Melkoista hakuammuntaa treffipalstoilla olo onkin. Naisia ja miehiä on laidasta laitaan ja kaikilla on oma taustansa ja elämäntyylinsä. Mitä seikkaperäisempi ja totuudenmukaisempi profiilikuvaus on itsestä, sitä varvemmin saattaa löytää samanoloisen partnerin. Kannattaa miettiä, miksi kyseiset naiset eivät ole aiheuttaneet sinussa sitä kuuluisaa kemiaa ja jos jokin yhteinen tekijä löytyy, niin etsiä erilaista naista kuin he ovat olleet.
Ei myöskään pidä olla liian tiukka toissijaisten vaatimuksiensa suhteen vaan katsoa ihmisiä avoimin mielin, koska joukossa on aina niitä hyviä sekä huonoja poikkeuksia.
Monille naisille miehen profiiliteksti on olennainen. Jos siinä ei jaksa kertoa itsestään mitään, saa miehestä välinpitämättömän, laiskan tai pelimiehen kuvan. Mikään näistä ei ole kovin houkutteleva puoli miehestä! Jos ei viitsi edes profiiliinsa panostaa ja laittaa aikaa, niin miten jaksaa kinnostua naisista tosissaan!
Mulla on vaan kerran elämässä kolahtanut ja lujaa. Harmi vaan, että se olikin huono juttu. Liian nopeasti yhteen, muksuja ja pam... ei tultukkaan toimeen. Nyt olen ottanut sellaisen asenteen etten sellasta isoa "kolautusta" odotakkaan. Jos vaikka pikkuhiljaa tutustuisi potenttiaalisiin kumppaneihin.
Ihan sama ongelma, vaikka olen suunnilleen vastakohtasi, yli 5-vuotias nainen. Olen ollut naimisissa, mutta en ollut koskaan ihastunut tai rakastunut häneen. Olen ollut muutaman kerran ihastunut ja kerran oikein kunnolla rakastunut, mutta tunteet eivät ole koskaan kohdanneet. Joku on joskus voinut olla yksipuolisesti ihastunut minuun, en tiedä, eivät ole kertoneet.
Olen käynyt aika monilla treffeillä. Joidenkin kanssa useamman kerran. Joillekin on riittänyt vain kerta, kun ovat osanneet sanoa, ettei kolahtanut. Aivan kuin sen tietäisi heti. Pitäisi tavata muutama kerta ennen kuin tietää, minun ainakin.
Jotkut on olleet viestien perusteella oikein lupaavia, mutta sitten kun on tavannut, ei ole tuntunut miltään. Ei vaikka olisi tavannut toisen ja kolmannenkin kerran.
Olenkohan opettanut itseni liian hyvin pettymysten varalta? Ettei vain taas tulisi kohdalle yksipuolista ihastusta? Kun totta kai juuri silloin kolahtaisi, jos sillä toisella osapuolella ei kolhada. Miksei minulla voisi kolahtaa joskus silloin, kun edes sillä toisella kolahtaa?
En tiedä, näiden nettisysteemien kautta naiset etsivät kai jotain täydellistä tai eivät sitten yhtään mitään. Olen 39v ja seurustellut useastikin, viimeisin kesti 9v. Nyt vuoden ilman sitä murua halittavaksi.
Treffeilläkin olen käynyt näiden nettisysteemien kautta mutta ei niistä mitään ole tullut. Tietty olen tapaamisilla aina selvinpäin ja laitan päälle siistit vaatteet (ei kraka tyyliä..). Neidoilta tulee poikeuksetta palaute ettei kemiat kohtaa, olin sitten miten luonnollinen tahansa. Siis mitä nämä naiset sitten edes viittivät täällä pyöriä kun ovat niin täydellisiä?? En ole lihava, lyhyt, tyhmä tai mieheksi edes rumakaan saati töykeä. Mikään ei vaan näytä riittävän näille nettipissiksille, iästä riippumatta.
"En ole.. töykeä."
"Siis mitä nämä naiset sitten edes viittivät täällä pyöriä kun ovat niin täydellisiä?? Mikään ei vaan näytä riittävän näille nettipissiksille, iästä riippumatta."
Minulle riittää ihan tavallinen nainen. Lapseton vielä. Tuskin siinä mitään töykeää on.
En minä ainakaan kuvittele olevani mikään täydellinen. Moni mies kai kuvittelee olevansa, kun en kelpaa. Joku sanoo eka treffien jälkeen, että se on minusta kiinni, tavataanko toisen kerran, ja sitten juipista ei kuulukaan enää mitään. Joistakin ei kuulu jo sen jälkeen, kun olen lähettänyt kuvani, vaikka monet ovat sanoneet kauniiksi ja seksikkääksi.
Mutta jos ei kolahda, ei kolahda. Sitä ei voi pakottaa. Minun mielestä tuomiota ei kuitenkaan pitäisi antaa ihan yhden tapaamisen perusteella, vaan katsoa muutama vähän erilainen kerta, jos ensimmäisellä kerralla tuntuu edes yhtään siltä, ettei se toinen nyt ainakaan ihan mahdoton tapaus ole.
" Minun mielestä tuomiota ei kuitenkaan pitäisi antaa ihan yhden tapaamisen perusteella, vaan katsoa muutama vähän erilainen kerta, jos ensimmäisellä kerralla tuntuu edes yhtään siltä, ettei se toinen nyt ainakaan ihan mahdoton tapaus ole."
Olen miehenä täsmälleen samaa mieltä. Valitettavasti moni etenkin nettitreffien nainen on ilmeisesti sitä mieltä, että pitäisi kolahtaa ja sukat pyöriä jaloissa lähes ensi metreiltä lähtien. Kolahdus voi tapahtua myöhemminkin ja on jopa todennäköisempää, että se tapahtuu paremman tutustumisen myötä. Silloinhan se perustuu enemmän oikeisiin asioihin eikä johonkin hetken näkemisen mielipiteeseen, joka harvemmin kertoo kaikkea uudesta ihmisestä. Monesti tutustuminen kuitenkin lässähtää ennen kuin se oikeastaan alkoikaan. Nettitreffien kautta tutustuttaessa ajatellaan helposti asioita liian pitkälle. On aina helpompi uskotella itselleen, että toinen ei nyt ehkä olekaan ihan just sopiva kuin uskallettaisiin katsoa voisiko sittenkin olla, kun se nyt on ihan mukava ja fiksu tyyppi eikä tosiaan ihan mahdotonkaan. Pakottaa ei toki voi kolahtamaan, mutta toisaalta jonkun verran itse kunkin on tehtävä töitä sen eteen, jos mielii elämänkumppanin löytää. Ei tämä tavallisten ihmisten elo mitään elokuvaa ole, jossa se unelmien ihminen vain pompsahtaa jostain kulman takaa ja elämä on siitä eteenpäin niin ihanaa.
"Valitettavasti moni etenkin nettitreffien nainen on ilmeisesti sitä mieltä, että pitäisi kolahtaa ja sukat pyöriä jaloissa lähes ensi metreiltä lähtien. Kolahdus voi tapahtua myöhemminkin.."
Kokemukseni ovat opettaneet, että omassa tapauksessani vain ensitapaamisen voimakkaampi ja sydämentykytyksiä aiheuttava tunnelataus voi johtaa johonkin pitkäaikaisempaan suhteeseen.
Monet kerrat olen kokeillut tuota hiljaa hyvä tulee, vaikka hälärit ovat kilkutelleet ensikontaktista asti. Monta viikkoa on tuhraantunut täysin itselle sopimattomaan kumppaniin, kunnes on ollut pakko taas hyväksyä omien varoitusvaistojen paikkaansapitävyys.
Vaikka olen monelle miehelle jo alussa sanonut, että tiedän ettei tästä mitään tule, niin ovat onnistuneet saamaan vonkauksillaan katsomaan juttua eteenpäin. Olen sitten avoimin mielin suorastaan heittäytynyt hommaan täysilläkin mukaan, mutta kun ei vaan niin ei. Kyllä se olisi miehenkin tunteita säästävää hyväksyä, että kaikki eivät sovi kaikille, ja oppia heti alkumetreillä tunnistamaan selvät yhteensopimattomuuden merkit.
"..jonkun verran itse kunkin on tehtävä töitä sen eteen, jos mielii elämänkumppanin löytää. Ei tämä tavallisten ihmisten elo mitään elokuvaa ole, jossa se unelmien ihminen vain pompsahtaa jostain kulman takaa ja elämä on siitä eteenpäin niin ihanaa."
Minulla on live-elämässä kyllä käynyt monestikin niin, että ei mitään töitä ole tarvinnut tehdä kenenkään löytymiseen, vaan ovat juuri yllättäen tupsahtaneet elämää sulostuttamaan, ja ihanaa on ollut ihan siihen saakka, kun suhteet ovat kestäneet. Hyvinä ystävinä ollaan aina erottu ja rakastaminen on jatkunut, vaikka yhteiselo ei niin tiiviinä enää olekaan jatkunut.
On olemassa aika paljon erilaisia vaihtoehtoja sukkien pyörimisen ja häläreitten väliltä. Voihan se olla ihan kiva, vaikka ei vielä sykähdytäkään erityisemmin. Jos aiheuttaa häläreitä, silloin ei pidä jatkaa.
En aikoinaan koskaan ihastunut mieheenikään, jonka kanssa olin muutaman kymmenen vuotta naimisissa. Hänen kanssaan oli vain muuten kivaa ja hän oli erilainen kuin kaikki ne, joihin olin joskus ollut ihastunut. Mies jonka kanssa olin vähän aikaa hänen jälkeensä, ei myöskään saanut sukkia pyörimään ensimmäisellä kerralla, vaan vähän vasta toisella ja vähän enemmän kolmannella. En kuitenkaan koskaan ihastunut häneenkään, vaan se oli pelkkä pidetään hauskaa ja nautitaan -seksisuhde. Tutustuin myös yhteen mieheen, joka sai jotain liikahtamaan ensimmäisen kerran kymmeneen vuoteen, mutta taitaa olla epätoivoinen juttu ja mitä nopeammin unohdan hänet, sitä parempi. Ei tainnut olla molemminpuolista, vaikka aluksi näytti siltä. Ei kannata ihastua.
Live-elämässä on ollut montakin tilannetta, joissa voisi tupsahtaa joku ns. kulman takaa, ja vaikka sanotaan että live-elämä on paljon ihmeellisempää kuin mitkään leffat, niin minulle vain ei tunnu käyvän niin. Ne tapahtuu joillekin muille, varmaankin samoille muille jotka voittavat lotossa ja kaikissa arvonnoissa.
En edes etsi mitään elämänkumppania, vaan tapailukumppania ja silloin on vähän avarammat kriteerit. Ei ole niin väliä vaikka jättäisi kotonaan likaiset tiskit pitkin keittiötä tai likaisia sukkia ja kalsareita lojumaan pitkin lattioita, kun minun ei tarvitse elää niiden kanssa.
Kuule Väsynyt etsimiseen, en tiedä lohduttaako yhtään, mutta meitä väsyneitä tosiaan on paljon. Nettideittailuun koukkuuntuu ja siitä tulee tietynlaista leikkipeliä vailla todellista tarkoitusta. Omalla kohdallani on kyse myös siitä, että takana on jo kaksi pitkää suhdetta - tosin hemmetin kauan sitten. Omaan itsenäiseen elämään on tottunut ja ajoittainen yksinäisyys ei loppupeleissä saakaan enää ryhtymään seurusteluun, joka houkuttelevuudestaan huolimatta on aika raskasta ja sitoutumista vaativaa. Itse ainakin vastuutan itseäni tilanteesta.
Olenkin lopettanut nettideitit, koska moni deiteistäni on tullut loukatuksi mielenkiintoni loputtua kesken. Halu sitoutua joko tulee joskus eteen tai ei, livenä jossakin, nettideitit ovat kuitenkin ohi. Sinulla ja minulla on 10 v ikäero, jotenka sinulle soisin onnen löytyvän pikipäin, sellaisen joka pyyhkäisee tällaiset huolesi olemattomiin :)
Hyvää syksyn jatkoa sinulle ja teille!