tuijoittelu on pelottavaa

mitä se on kirjoitti:

Näin kerran kaverin rapussa oudon tuntemattoman miehen. Tulin portaita alas nii en huomannu et alhaalla oli joku mies. Pelko alkoi yhtäkkii iskeä muhun ku huomasin tämän miehen. Se alkoi puhua kanssani ihan ku oltais vanhoja kavereita ja tuijotti minua kuin hullu. Alkoi ahistaa ja pelottaa sen tuijotus. Se oli tosi pitkä ja kylmä tuijotus. Kysyin jossain vaiheessa häneltä asuuko hän täälläpäin niin se ei vastannu vaa vaihtoi puhenaihetta ja jatkoi tuijottelun ja keskustelun. Alkoi pelottaa. Olen aina pelänny miehiä ja pitkiä katsekontakteja. Olen kyllä rehellinen ihminen mutta en pidä silmiin katsomisesta varsinkin tuijottamisesta. En harrasta sellasta, ihan sama mitä ihmiset ajattelevat. No mutta jotenki sain sanottu hänelle et nyt minum pitäis mennä ja lähdin. Se jäi vielä kattoo ku lähin kävelee. Oltiin toisessa kerroksessa. Ku olin ulkon katsoin ihan muuten vaa sinne ja näin sen miehen seisovan siin viel tuijottamassa. Hui alkoi pelottaa ihan hirveesti. Näin sit hänet jtn 3 kk:n pääst meijän pihalla. Se käveli ihan mun vieressä ja täl kertaa se ei puhunu vaan katsoi pitkään tappavalla katseella. Kukaan ei koskaan jääny päähäni nii pitkäksi aikaa niinkuin hän. Joka päivä hän tulee mieleeni. Pahinta oli se et se ei vaikuttanu sairaalta. Jos se oli niin olisin hieman ystävillisempi. Kyllä olin vähän tyly häntä kohtaan koska se tuijottelu häiritsi. En tiedä pidänkö hänestä vai pelkäänkö.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä