Voisitko sinä iki-iki-maailmassa, mies, rakastua naiseen joka on todella laiska tekemään kotitöitä (=sotkuinen ihminen...) joka mieluummin olisi suhteessa jossa mies tekisi puhdistustyöt yms, nainen voisi laittaa ruuan? ja ehkä opetella tekemään miehen käskystä kotitöitä, mutta luonnostaan hän ei niitä tekisi.
olen tällainen nainen. ulospäin saatan jopa vaikuttaa vaimomatskulta, mutta suhteeseen en enää edes uskalla ruveta koska tuntuu että joka miehen suurin toive on se ihana kotiäiti joka siivoaa, edes sen verran että koti tuntuu kodilta.
inhoan siivoamista, tähtäimessä siis rikastuminen, siivoojaat ja sitten vaikka mies.
olen tällainen nainen. ulospäin saatan jopa vaikuttaa vaimomatskulta, mutta suhteeseen en enää edes uskalla ruveta koska tuntuu että joka miehen suurin toive on se ihana kotiäiti joka siivoaa, edes sen verran että koti tuntuu kodilta.
inhoan siivoamista, tähtäimessä siis rikastuminen, siivoojaat ja sitten vaikka mies.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Kuule, strategiset paikat on lähes aina puhtaana !!!!!!!!!! Vessa, eteinen (jos tulee joku soittaan ovikelloa) ja keittiö. Tykkään toooosi paljon ruoanlaitosta ja leipomisesta, eikö se ole tärkeämpää useimmille?
"Voisitko sinä iki-iki-maailmassa, mies, rakastua naiseen joka on todella laiska tekemään kotitöitä (=sotkuinen ihminen...)"
-En.
Ei tarvitse mikään himosiivooja olla, mutta omat jälkensä PITÄÄ siivota ja olla muutenkin suht siisti. Itse siistinä ihimsenä en tästä tingi.
"Mies tekee talon, nainen tekee kodin." Näin meille on opetettu eikä se perustu pelkästään oppimisympäristöstä saatuihin kokemuksiin. Yksi miehen tarpeista parisuhteessa on pullantuoksuinen koti. No, ei sen pullan välttämättä tarvitse tuoksua, mutta monet miehet todellakin toivovat naisen tekevän talosta kodin.
Yleensä miehet ovat aika huonoja itse somistamaan asuntoaan kodiksi, mutta etenkin parisuhteessa he kaipaavat kodilta tuntuvaa ympäristöä suhteensa kasvupaikaksi.
Edellä kuvatun takia miehet voivat hieman vieroksua kaltaistasi naista. Eivät he halua suhteeseen viikoittain käyvää siivoojaa, vaan puolison joka huolehtii heidän yhteisestä kodistaan.
"Edellä kuvatun takia miehet voivat hieman vieroksua kaltaistasi naista. Eivät he halua suhteeseen viikoittain käyvää siivoojaa, vaan puolison joka huolehtii heidän yhteisestä kodistaan."
Tämän takia kannattaakin keskittyä miehiin, joilla käy jo kotona siivooja valmiiksi.
Hyvin on mennyt. Ei mitään valitusta.
Miehet toivovat vaimojen tekevän kodin ilmapiirin. Tietenkin tähän kuuluu myös siivous. Tämäkään ei tarkoita, että miehet odottavat ainoastaan naisten siivoavan. Monet miehet ovat valmiina auttamaan siivouksessa, mutta he toivovat naisen olevan päähengettärenä kodin laitossa.
Teilläkään siivoja tuskin valitsee minkä väriset verhot ikkunaan laitetaan tai ovatko astiat Teemaa vai 24H:ta?
Elä vain omassa vanhanaikaisessa maailmassasi. Minä en ole, eikä minusta tule mitään kodin pikku hengetärtä ja miehelle se sopii mainiosti. Hän haluaa hemmotella minua, eikä tarvitse minua kodinhoitajaksi, vaan rakastetuksi.
Ne verhotkin valitaan yhdessä, kun sisustusarkkitehti on niistä(kin) suunnitelmansa esittänyt meidän päätöksiämme varten. Sisustus on yhteinen asia, ei pelkästään naisten hallinnassa. En vetänyt projektia sen enempää kuin mieskään. Teimme sen yhdessä.
Paitansakin mies silittää itse. Hän ei voi kuvitellakaan rasittavansa minua paitojensa silittämisellä.
"miehet valmiita AUTTAMAAN kotitöissä"
Jo lähtökohtaisesti asenteesi on täysin väärä. Jos mies vain "auttaa", niin sehän tarkoittaa kotitöiden kuuluvan naisille. Väärin. Kotityöt kuuluvat molemmille.
Jos joku mies ehdoin tahdoin haluaa ulkoistaa oman vastuunsa ja aloitekykynsä, hankkikoon sitten sellaisen naisen, joka siihen suostuu. Pareen kompensoida se paska sitten senkin edestä jotenkin erikoisen hyvin.
Ei jokainen mies halua naista kotitalouskoneeksi.
En tarkoita auttamisella mitään tasajakoa tai prosenttilukuja, tarkoitan vastuunkantoa. Väitän edelleen, että suurin osa miehistä haluaa naisen tekevän kodin tunnelman parisuhteessa. Mies tietenkin osallistuu kotitöihin yhdessä sovitulla tavalla eli auttaa.
Mikäli kodinhoito ei olisi naisen vietti, voisiko joku kertoa minulle miksi kodit joissa asuu naisia ovat paljon kodikkaampia ainoastaan miesten asuttamiin verrattuna?
Heh, ei vaimon mikään sisäkön korvike ole tarkoitus olla. Opitut ja kasveut roolit ovat moninaiset.
Olen ilmaissut itseni vähän huonosti, tuosta alta toivottavasti selviää käsitykseni. Minäkin silitän paitani ihan itse, mutta silti toivon vaimon luovan kotiimme kodin hengen. Miehet ovat yleensä ottaen huonoja luomaan kotiin lämpöä.
Kodinhoito ei ole mikään vietti.
Esteettinen silmä voi löytyä sekä miehen että naisen päästä kyllä.
Siis vastuunkantoa tosiaankin. Tästä seuraa se, että mies tottakai raportoi vastuuhenkilölle auttavista toimistaan kodin hyväksi. Joko ylpeänä ja innoissaan odottaen ylitsevuotavaa kiitollisuutta tai sitten hieman ärtyneenä, ilmeisesti tyytymättömänä vallitsevaan tilanteeseen. Kun tämä tapahtuu vastuuhenkilön oltua sen samat pari päivää työelämässä kuin tämän auttavan tahon vapaalla, niin se vastuu alkaa kummasti "painaa". Samantien kun pääsee ovesta sisään niin ukko alkaa raivata pöytää vanhoista posteista myöskin pöydän kuntoa äänekkäästi kritisoiden vaikka ei itse ole kodin eteen tehnyt yhtään mitään kahteen päivään, ei vaikka on vapaalla, eikä ainakaan hoitanut niitä vanhoja posteja pois vaikka kovin tuntuu häiritsevän. Samaan aikaan vaate- ja astiahuolto on vastuuhenkilön toimesta kyllä pyörinyt palkkatoimen vaatimasta ajasta ja energiasta huolimatta ihan entiseen malliin, ilman että asiasta tehdään numeroa. No eipä tietenkään tarviikkaan, nämä asiathan KUULUVAT vastuuhenkilölle. Siinä alkaa tulla sellainen olo vastuuhenkilölle että ne vanhat postit löytyy kohta auttavan tahon takapuolesta, siis heti alkaa rutina kun kotiin pääsee vaikka itsellä on ollut kaksi päivää aikaa?
Sellaista vastuuta, noin niinkuin suomeksi. Jatkuvaa raportointia kaikesta, ts. syyttelyä tai sitten ylistyksen kalastelua, molemmat aivan yhtä raivostuttavaa toimintaa. Se "auttaminen" on yhtä tyhjän kanssa jos se ei aiheuta mitään muuta kuin vitutusta ja tunnetta toiselle että on huono ihminen kun ei itse hoitanut vaan ´jouduttiin auttamaan. Että voisin minäkin loppujen lopuksi sanoa että minulle on aivan sama sen prosenttiluvun ja tasajaon kanssa mutta nimenomaan sen vastuun voitte tunkea takapuoleenne...
Kuulostaisiko yhtään omituiselta tämä:
Nainen tietenkin osallistuu kotitöihin yhdessä sovitulla tavalla eli auttaa.
Kuulostaisiko se siltä, että nainen on patalaiska ja miehelle on sysätty kaikki se työ, mitä kodinhoitoon kuuluu? Että nainen loisii, eikä tee mitään, ellei mies erityisesti ota naista puhutteluun ohjattavaksi ja sovita töiden uusjaosta? Kokisitko sinulle sysättävän - sinulta kysymättä - työtä sekä vastuuta, jota et itsellesi tilannut tai halunnut?
Ymmärrän varsin hyvin, mitä tarkoitat vastuunkannolla. Tarkoitat juuri miehen kotityövastuun ulkoistamista. Tarkoitat, että jos nainen ei johda orkesteria, ei mitään tapahdukaan.
Kodinhoito ei tosiaankaan ole vietti. Pesänrakennusvietti voi raskaana olevalla naisella ollakin. Tarve ja halu estetiikkaan, kuten joku muu mainitsikin, voi esiintyä molemmilla sukupuolilla.
Ei vastuunkanto tarkoita, että tekisi kaiken itse. Pörssiyhtiöiden johtajatkin olisivat helisemässä moisesta vastuusta. Alaisia voi olla 10 000 ja itse pitäisi tehdä kaikkien työt. Ei riitä yhdessä elämässä tunnit. Silti pörssiyhtiöiden johtajat ovat vastuussa yhtiöstä.
Sopikaa yhdessä miten hoidatte kotityöt. Ei ole oikein, että molemmat käyvät töissä ja vain toinen huolehtii kodista. Yrittäkää tehdä päätöksiä, johon molemmat olette tyytyväisiä.
>Ymmärrän varsin hyvin, mitä tarkoitat vastuunkannolla. Tarkoitat juuri miehen >kotityövastuun ulkoistamista. Tarkoitat, että jos nainen ei johda orkesteria, ei >mitään tapahdukaan.
Melko hyvin sanottu, mutta ihan tätä en hakenut. Miehet ovat yleensä ottaen todella passiivisia kutsumaan sistusasiantuntijaa paikalle tai laittamaan joulun alla punaisia verhoja ja pöytäliinoja. Naisilta tällaiset asiat käyvät huomattavasti sujuvammin, ikään kuin luonnostaan.
Tiedän esimerkiksi noin 50-vuotiaan hyvin menestyvän miehen, joka asuu paikassa jota tuskin kukaan nainen kutsuisi kodiksi. Silti mies on kovin tyytyväinen elämäänsä. Uskon, että naisen läsnäolo saisi ihmeitä aikaan tuossakin mörskässä.
Miehiltä kodin luominen onnistuu siis huonosti, naisilta hyvin. Kannattaisiko naisten silloin luoda kodit? Miehet ovat myös melko usein laiskoja ylläpitämään koteja (=osallistumaan kotitöihin), joten tässä olisi se keskustelun paikka. Pariskuntien pitää yhdessä sopia miten kotia ylläpidetään ja miten kotityöt hoidetaan. Useimmat eivät ole tyytyväisiä yhtälöön, jossa toinen siivoaa ja toinen sotkee.
Sujuvaa yhteiseloa varten tarvitaan pelisääntöjä, joihin molemmat yksimielisesti suostuvat.
Mielestäni sinä et oikein ymmärrä mitä se peräänkuuluttamasi vastuu tarkoittaa ja miltä se tuntuu. Ei ne verhot ja pöytäliinat tosiaankaan vaihdu mitenkään luonnostaan ja itsekseen. Kuulostat siltä että jos esimerkkisi mies löytäisi rouvan itselleen niin kävisit sitten kylässä ihmettelemässä että miksei siellä SILTI ole niitä jouluverhoja tai pääsiäiskoristeita vaikka taloudessa on nyt nainenkin, riippumatta siitä mitä muita tehtäviä naisella on kontollaan. Oli se sitten ne peruskotityöt tai ties vaikka rouva olisi työelämässä vielä menestyneempi ja kiireisempi kuin mies. Paljoako se tupatarkastus talouden miestä liikuttaa, eihän asia ole hänen vastuullaan? Ei hänen tarvitsekaan tajuta koko asiasta mitään koska ei sukupuolensa perusteella siihen muka kykene. Jo alunpitäen kilteiksi kasvatettuja tyttöjä taas on helppo hallita piilosyyllistämällä, ja vaikka jollain tasolla tietäisit ja tajuaisitkin että nainen ei ehdi niin kovin vakavissasi tuskin miettisit mitä mies voisi tehdä asialle, jos nyt koko ajatus edes juolahtaisi mieleesikään. Parhaimmassa tapauksessa sielusi sopukoissa vähän vieroksuisit ko. naista kun hän ei saa sitä kotia laitettua, joidenkin ihmisten ajatusmaailmassa entistä parempi jos hän olisi jossain merkittävässä asemassa, uraohjus eli ufo naiseksi. Mutta ei saa niitä verhojakaan laitettua... Työkaverina varmaan arvostaisit naista joka käyttää sairauslomansa joulusiivoukseen lepäämisen sijaan?
No, kodin vastuuhenkilönä nainen voi tietysti sanoa että tuossa on verhot, laita ne ikkunaan. Tai tuossa on imuri ja rätti, siivoa jotta ehdin keskittyä koristeluun. Onkin varmasti ihan hirvittävän innostavaa olla kotonansa jonkinlaisen käskytyksen alaisena. Ja hirveän kiva joutua käskemään. Jos ne verhot tai siisteys ei ole toiselle niin tärkeät niin helposti tulee täälläkin vastauksia että se osapuoli hoitaa jolle ne on tärkeitä.
Ärhg! vaikuttaa suuttuneelta ja ihan syystäkin. Vaikuttaa nyt vähän siltä, että toiset puhuvat aidan seipäästä ja minä aidasta tai toisin päin.
Itse nostan hattua niille naisille, jotka jaksavat raataa sekä kotona että töissä. Se on vähän kuin tekisi kahta työtä. Yhteiskunnallamme en nosta hattua tässä asiassa. Se haluaa usein tehdä naisesta miehen ja vaatii naisilta samaa kuin miehiltä, toisin sanoen pitäisi olla "uraohjus eli ufo naiseksi". Yksin eläville naisille tällainen voisi ehkä käydäkin, mutta kun kotona on vielä lapset kasvatettavana ja koti hoidettavana, voi nainen uupua. Uraohjusnaiset riskeeraavat muuten myös parisuhteensa, mikäli heillä ei ole sille aikaa työn viedessä kaiken huomion.
Mitä nyt tulee naiseen ja kotiin, en todellakaan ole ketään pakottamassa hoitamaan sitä. Parisuhde perustuu vapaaehtoisuuteen, minkä takia nainen hoitaa kotiaan niin halutessaan. Monet miehet tosin parisuhteessa toivovat naisten olevan päävastuullisia kodin hoidosta (siitähän tässä oli alunperin kyse) aivan kuten naiset odottavat miesten olevan heille helliä parisuhteessa. Mikäli nainen nyt ei halua luoda kodin lämpöä, voivat monet miehet karttaa tällaisia naisia.
Pakottaminen ei kuitenkaan ratkaise mitään, alistamalla naisen verhon ja hellan väliin ei varmasti saa kodin lämpöä. Tulikuumia sanoja voi sen sijaan olla tarjolla.
Jos minä siivoon niin tyttöystävänkin pitää siivota. Kotityöt pitää mennä 50/50 puoliksi tai ainakin suunnilleen.
Tasajako on tautinen, riitoihin johtava periaate.
Se siivoaa jolla on tilaisuus ja aikaa. Ilman mitään laskentaa!
Sama koskee muitakin kotitöitä sillä laajennuksella, että osaaminen ja fyysiset ominaisuudet astuvat kuvaan.
Vaimoni ei pysty remontoimaan autoa mutta minä pystyn ( ja teen ) ostamaan ja valmistamaan sapuskat.
Loma-asunnollamme haen joka aamu vaimolle tuoreet leivonnaiset nenän eteen.
Pystyn siirtelemään huonekalut ja käsittelemään matot.
Pystyn imuroimaan, moppaamaan ja pyyhkimään pölyt.
Osaan myös panostaa tiskikoneen vaikka en sitä teekään mutta kylläkin joskus tyhjennän.
Pyykkikoneeseen en puutu.
Kun pystyn helpottamaan vaimoni elämää niin toimin niin.
Sama pätee myös toisin päin.
Viime vuodet olemme eläneet tällä tavoin.
Takana on useita vuosia täysin päinvastaista elämää.
Ei olisi tullut hittojakaan jos olisimme pyrkineet puuhien tasajakoon!
En.
En kestä siivottomia ihmisiä. Naisessa erittäin turn off piirre.
Olin suhteessa jossa nainen ei tehnyt kotitöitä muuta kuin käskemällä.
yleensä vastaukset olivat: Pyykkään ne huomenna, Tiskaan ne aamulla kun on iltavuoro, Imuroin sitten perjantaina!!!!!!!
Pyytämisistä huolimatta niin vastaus oli sama.
Nöyränä pokana tietenkin tein sen mitä sinkkumiehenä opin!!!!!!
Pidin itsestäni ja omasta hyvinvoinnista ja terveydestäni huolta siten että tein kotityöt normaaliin tapaan vaikka ne tuplaantu, Eiku, Triplaantu!
Nyt kun tämä suhde on ohi, (Johtuen ihan eri syistä) Niin tuntuu että jotain puuttuu. Arvatkaa mikä se on??? (Vastaus: Se menetetty aika kun tein molempien kotityöt kauan siihen meni sitä aikaa ja missä oli nainen NO
salilla, lenkillä, töissä ylitöitä ja millon missäkin) /Totuutta en tahdo edes tietää/
mutta sinä nainen joka et jaksa tehä niitä kotitöitä ni et sinä ole valmis suhteeseenkaan.
Tarvit vain orjan tai jonku semmosen ketä voit passauttaa mielin määrin!
Et sinä sitä suomesta löydä!!!! (Toivon niin)
Olet kuin vaimoni kuva liittomme alussa.
Kotonaan hänen äitinsä ei antanut hänen tehdä mitään talouden hoitoon liittyvää työtä.
Vaimollani oli kuitenkin perinteinen kuva perheen sisäisestä työnjaosta ja siten myönteinen asenne askareiden aloittamiseen.
Kyllähän se alkuun oli varsinaista tunarointia eikä hänestä myöhemminkään kehittynyt mitään pullaäitiä.
Ollessaan lasten kanssa kotona vuosikaudet hän kuitenkin hoiti talouden kokonaisuudessaan.
Mikään mallikoti ei huushollimme ollut mutta minäkin viihdyn ympäristössä jossa näkyvät asumisen jäljet.
Asuntojemme sisustamiseen minun on tarvinnut puuttua vain nyökyttelemällä.
Sama koskee tekstiilen hankintaa ja huoltoa.
Jääädessäni p-a työttömänä kotiin tapahtui puhien vaihto varsin luontevasti.
Kaikista taloustöistä vaimo ainoastaan panostaa pyykki- ja tiskikoneen sekä auttaa minua siivouksen kevyemmissä puuhissa.
Alkuun en odottanut paljoakaan mutta nämä vuosikymmenet ovat olleet hiivatin tyydyttäviä, suorastaan hyviä!
Suhteemme ytimenä ovat olleet yhteiset näkemykset arkisen elämän oleellisisa kysymyksissä.
Raha, lasten kasvatus, näkemys yhteiskunnallisista asioista, kiinnostus urheiluun ja matkusteluun, moraalin perusasiat, ehdoton keskinäinen luottamus jne.
Ei siinä muutamalla villakoiralla ole merkitystä.
Moni urputtaa lapsen tulon tuhoavan seksielämän!
Tietenkin viimeiset ajat ennen synnytystä ja muutama viikko synnytyksen jälkeen haittaavat penetratioon perustuvaa kanssakäymistä.
Ensimmäiset vauvakuukaudet ovat naiselle rankkaa aikaa johon miehen on syytä varautua mutta melko pian siitä palaudutaan normaaliin järjestykseen kun otetaan huomioon vauvan, ja sitten pienen lapsen tarpeet.
Ukko ei ole kunkku vaan tukihenkilö!
Ala-esikouluiässäkään eivät kotilapset haitanneet intiimiä kanssakäymistämme joka edelleen jatkuu.
Ps. Rikastuminen? Toivon sinun onnistuvan.
Meillä se meni väärässä järjestyksessä. Alkutaipaleella, kun olisi tarvinnut rahaa, anus oli välillä auki kuin tuuran putki.
Nyt, viimeiset vuosikymmenet ovat olleet helpompia. emme ole rikkaita mutta pystymme toteuttamaan kohtuullisia mielitekoja.
Kun hieman tingit itsekkyydestäsi ja utopistisista tavoitteistasi niin luontainen laiskuutesi ei ole mikään este. Eikä edes haitta.
Molemmille kuuluu kotitöiden tekeminen, ne on niitä kompromisseja joita parisuhteessa olevan pitää hyväksyä ja toki haluaa hyväksyä, koska haluaa tehdä töitä yhteisen hyvän eteen:).
No mikä ettei. Se siivoaa, jota sotku enemmän häiritsee. Ennemmin minä asuisin samassa taloudessa sottapytyn kuin himosiivoojan kanssa.
Nainen siivoaa ja kokkaa.
Jos ei sovi, ämmä voi painua vittuun.
Mistä johtuen sinulla ei naista olekaan.
Ainahan sitä voi rakastua vaikka keneen, rakastumisella ja siivoamisella (siivottomuudella) yms. kun ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Ihan eri asia on sitten itse parisuhteen rakentaminen ja asuminen yhdessä, niihin se toisen siisteys ja/tai sotkuisuus sitten jo vaikuttavatkin.
Voisin rakastua. Olen itsekin melko laiska siivoamaan joten luultavasti tuollainen nainen ymmärtäisi minuakin paremmin kuin joku siivousintoilija.
Jooo, ja tällaisen pariskunnan jälkeläisistä tulee niitä, jotka sotkevat ja tuhoavat myös tämän yhteiskunnan yhteistä omaisuutta piirrellen, särkien, sylkien, roskaten ja ylimielisellä asenteella kanssaihmisiin suhtautuen. Siis sen lisäksi, että ei ole opittu kodin siivouksen ja talouden hygienian perusjuttuja. Asioita, jotka ovat suoraan yhteydessä terveyteen ja hyvinvointiin.
Mä olen myös nainen, jota ei siivoaminen kiinnosta.
Tykkään kyllä perussiististä kodista (eli jokaisen nurkan ei tarvitse kiiltää 24/7, mutta ei ei missään läävässäkään olla), mikään sisustuksen ammattilainen en ole mutta kuitenkin pyrin tekemään asunnosta kodin näköisen ja laitan esim ne joulukoristeet, TYKKÄÄN kokata ja leipoa.
Mutta se siivoaminen. ARGHH!! Pyykinpesu on vielä ok, samoin ikkunat kerran vuoteen, mutta joku imuroinen ja lattioiden pesu ei vaan kiinnosta. Ja kaikkein tympeintä hommaa on tiskaaminen. Siivoan kyllä sitten kun on pakko, eli imurointi kun lattioilla runsaasti näkyvää pölyä ja hiekkaa, ei todellakaan tavan vuoksi 2krt/vko vaan reilusti harvemmin. Lattioiden pesu kun näkyviä tahroja eli pari kertaa vuodessa. Tiskaan kun astiat alkaa loppua jne. Tai jos joku ilmoittaa tulevansa kylään, niin yritän tehdä jonkun näennäisen pikasiivouksen.
Eli mä voisin parisuhteessa hyvinkin hoitaa yksin ruokapuolen ja pyykinpesun, silittäminenkin voisi mennä jos ei kamalan paljoa, ja imuroida ehkä kerran kuussa. Mies sais sitten hoitaa lisäimuroinnit ja tiskaukset.
Pakkopullaa! Vain jonkin sortin masokisti saattaisi nauttia siivouksesta.
Oma motiivini aktiivisuuteen kotitöiden suhteen on hyvin itsekäs.
Käsitellessäni matot muutaman kerran vuodessa ja imurodessani 2:n viikon välein sekä mopatessani mattojen käsittelyn yhteydessä, tarkoitukseni on itsekkäästi vaikuttaa liittomme oikeasti heikomman osapuolen mielialaan.
Ruokahuolto ostoksista pöytään on minulle harrastus jonka vaimoni suo minulle mielihyvin.
Kuten ylempänä olen maininnut, hoitaa vaimoni pesu- ja tiskikoneet sekä useimmiten vähäisen käsitiskin.
Kuvaaamani touhu on osa molemmin puolista tarkoitusta tehdä kumppanin elämä mahdollisimman miellyttäväksi tai ainakin vähentää epämiellyttävyyksiä.
Ps. Keskusta-asunnon ikkunoiden pesu on typerintä, tietämääni hommaa!
Itäpuolen yhden ikkunan olen pessyt 9:n vuoden aikana kerran.
Muita ikkunoita en kertaakaan..
Teillä taitaa olla aika pimeetä sitten.
Ajoittaiset sademyräkät pitävät ikkunat ulkopuolelta riittävän puhtaina ja sisäilma ei puhtaudessaan likaa sisäpintoja.
Missähän läävässä sinä mahdat asua?
Mie olen sellaista mielenpuolta, että akkuna on kodin 'silmä', ja silmät pittää olla kirkkaat, aivan samalla lailla kuin omanikin ovat, sielun peili. Meillä pääsee kaikki auringon ja päivän valo sisälle, likainen ikkuna estää sitä tooosi isolla prosentilla.
Kun puhtaus on puoli ruokaa, niin itse en ainakaan tahtoisi syödä mitään siivottomassa kodissa leivottua ja laitettua. Ruokakaan tuskin on puhdasta, jos mikään muukaan paikka ei ole.
mä teen ainakin paremmin ruokaa kun usea nainen...
Niin minäkin. Kun lisäksi vaimoni sanoi nähneensä 22:n vuoden aikana kaupan kassalla riittävästi ruoka-aineita, oli tehtäväjako näiltä osin selvä.
Itse taas siivoan, kokkaan, leivon, pyykkään, viikkaan, silitän,ja urheilen omaksi nautinnokseni, tuskin miehelläkään on valittamista :D
Voisin tykätä, olettaen että nainen tosiaan tykkäisi kokata, huumorintajut olisivat samanlaiset ja seksiäkin irtoaisi säännöllisesti. Ei minua haittaa pieni sotkuisuus, ja voin imuroida isommat roskat lattialta ja pölypallot nurkista. Tiskaankin mielelläni ja pyykinpesu tai roskien vieminen ei ole ongelma.
En tupakoi, en juo, en katso urheilua telkkarista, kuntoilen säännöllisesti ja käyn päivittäin suihkussa. Hampaat on kunnossa, rikosrekisteriä ei ole eikä tule, luottotiedot on kunnossa. Pidän kissoista ja koirista yhtälailla, mutta eläimistä linnut ja käärmeet ovat ehkä kiehtovimpia. Hevosetkin on kauniita eläimiä.
Käyn pari kertaa vuodessa festivaaleilla kuuntelemassa livemusaa. Tykkään matkailusta lämpimissä maissa ja haluaisinkin asua jossain palmujen katveessa.
no minun vaimo ei tee yhtään mitään muuta kuin istuu koneella ja käy veskissä ja jääkaapilla, nyt alkaa ottaa päähän meillä on jo 4 avio vuosi ja nyt olen aukaissut silmät, minä keitän aamukahvit, teen ruuat,tiskaan 3-5 krt päivä, pyykkään laitan vaatteet kuivumaan ja sitten kuivuttua viikkaan ne minä imuroin ja luutuan vaihan petivaatteet meille ja lapsillemme, kastelen kukat ja illalla kun kaikki on jo nukkumassa siivoan lasten lelut sekä tiskaan ja teen muutkin työt ettei kerry huomiselle ja sitten nukkumaan
...ja tällaisia naisia on paaaaljon naimisissa olevista. Tyypillistä on, että tästä vaietaan visusti ulkopuolisille. Usein nämä vaimot ovat niitä pahimpia kritisoimaan muiden naisten elämäntapoja. Kuinkahan monen koti olisi aikamoinen läävä, jos mies lopettaisi hommansa??
Toinen vaimoainesporukka on kans sellaset, jotka eivät käy kaupassa eivätkä tee ruokaa, sillonkin perhe olis aikamoisessa pulassa, jos mies ei tekisi niitä, mutta kuten edellä tästäkin vaietaan visusti.
Mutta, jos asia onkin päinvastoin, että mies laistaa näistä, niin siitähän tietää naapurit ja sukulaiset ym tuttavat !!!