Kaikenmaailman "tasa-arvoihmiset" ovat kovasti sitä mieltä, että mies ei ole millään tavalla johtaja suhteessa, vaan kaikki on sellaista feministin unelmaa, jossa mies ja nainen ovat yhtä vahvoja eikä kumpikaan tarvitse toista enempää turvaa toisesta. Kaikki miehet, jotka ymmärtävät jotain parisuhteiden dynamiikasta, tietävät että tämä on suurinta bullshittiä mitä on. Naiset nimenomaan haluavat että mies on sellainen vahva kallio, johon nainen voi ns. tunteellisempana osapuolena nojata. Kukaan nainen taas ei halua olla miehensä tuki ja turva, vaan miehen pitää olla sellainen että se seisoo omilla jaloillaan eikä tarvitse lohduttajaa. Toki miehilläkin saa olla heikot hetkensä, mutta tuskin kukaan nainen voisi tuntea itseään Naiseksi miehen kanssa, jonka joutuu tämän tästä sulkemaan syliinsä ja silittämään ja lohduttamaan (itsehän teen tällaista koko ajan tyttöystävälleni, hän ei tee sitä koskaan minulle ja on silminnähden tyytyväinen tilanteeseen). Samalla tavalla naiset myös odottavat, että kumppanilla olisi fyysistä voimaa ja että hän olisi pitkä (iso osa naisista on sitä mieltä että miehen pitää olla pidempi kuin nainen). Naiset ovat tällaisia, koska heidän täytyy tuntea olonsa turvalliseksi miehen kanssa, mutten heillä ei ole naisellinen olo.
Nyt kiinnostaakin, että kuinka feministi tai muu vastaava myöntää, että haluaa ehdottomasti itseään pidemmän miehen? Omasta mielestänihän tämä sotii kovastikin vahvan naisen ihannetta vastaan...
Nyt kiinnostaakin, että kuinka feministi tai muu vastaava myöntää, että haluaa ehdottomasti itseään pidemmän miehen? Omasta mielestänihän tämä sotii kovastikin vahvan naisen ihannetta vastaan...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mun mielestä Suomessa on niin hyvä olla naisena, että on turha ylläpitää sukupuolien välistä erottelua tekemällä vastakkainasetteluja, jollaiseksi lasken tasa-arvopyrkimykset. Eikö sen pitäisi tulla jo ihan luonnostaan, että molemmat sukupuolet ymmärtää, että toiselle ei pidä laittaa kuristavia rooleja yms.? Mun mielestä naisena oleminen on itseasiassa nykyään helpompaa kuin miehenä ja kokemusta aiheesta kyllä on, koska oma ala on miesvaltainen, eikä ole mitenkään vaikeeta.
Itse oon kyllä aina kokenut, että lohduttaminen on vastavuoroista ja se on ihan ehdotonta. Voi olla, että mulla ei ole ihan peruselämänkokemukset aiheesta, koska omat sukulaispojat ja tuttavat on aina avautuneet asioista mulle ja on kuunnellut ja lohduttanut. Parisuhteessa tuntuisi ihan paskalta, kun näkisi kuitenkin toisesta pahan mielen ja jos se ei antaisi halata ja silitellä paremmaks. Tunnen itseni silti täysin Naiseksi ja toisen Mieheksi. Se on tunne, joka lähtee varmaan syvemmältä eikä siitä muuta mikään. Etenkään tunteet. Ehkä jos jatkuvasti komentelisi toista ja suhtautuisi kuin lapseen, niin silloin voisi riistää siltä sen oman kokemuksen Miehenä. Se olisi hirveää. Kyllähän se on mukava tunne, että on eri sukupuolta, mutta se tulee ihan luonnostaan ja omina itsenä. Eikä pituus ole merkittävää. Sitä näyttää korostavan ei-luonnostaan-naiselliset kuten esim. roteva äitini. Action sankarit näyttää niin miehekkäiltä, koska ne ei oo pitkiä. Ne on ihan muut miehiset osat ja eritteet, jotka herättää pientä palvontaa, koska itsellä ei ole mitään vastaavaa. Aika vaikea olla tuntematta Mieheksi, kun teillä on...
Ei siis muuta vaatimuksia kuin että voisitte miehisellä vahvuudella aina avata sen vichypullon ja annatte naisen vähän katsoa ihailevasti, kun väännätte sen auki. Ja lohdutatte kun alkaa vaikka eläinten kaltoinkohtelusta lukiessa itkettää lohduttomasti, eikä haittaa vaikka itkisitte myös itse, kunhan ootte lähellä. Ja silitätte, kun on kuukautiskipuja, niin hierotaan teidän selkää ja lihaksia, kun ne on kipeät.
Olen feministi, eikä miehen pituudella missään asiassa ole minulle väliä.
Mä tunnustan tuon heti. Miehen pitää olla itseäni vähintäänkin 15 senttiä pidempi. Vähintäänkin. Tosin niin lyhyen kanssa en vielä ole seurustellut. Eikä itseäni lyhyempiä miehiä oikeastaan edes ole olemassa.
Näin, vaikka olen DI ja työskentelen miesvaltaisella alalla esimiehenä.
Olen samaa mieltä tuosta, että miehen pitää olla naista pidempi. Olen 155cm, eli miehen olisi oltava väh. 156cm. ;)
musta pitkät naise on pelottavia
Pitkät naiset ovat perseestä.
Mitään roolileikkejä ei pidä leikkiä!!! Typerintä maailmassa on omaksua "joku tietty rooli" ihan vaan roolin takia. Silloin ihminen ei ole oma aito itsensä.
Tunteet on myös miehillä ja etenkin miehillä. Luulen, että jossain määrin miehet kokee jopa voimakkaampaa vihaa, mustasukkaisuutta jne. Testosteroni se on joka saa naistenkin aivot kierroksille!!! Mm. vihanpurkauksen, kiukun ja seksuaalisten tunteiden aikana testosteroniarvot on koholla! Naisilla niitä on myös ja pitää olla. Nainen / naaras on viimeinen lastensa / pentujensa puolustaja kun kaikki muut on kaatuneet!
Välillä ihmiset on surullisia ja itkee. Se kuuluu normaaleihin tunneskaaloihin ja on hyvä saada purkaa itku ainakin kotona.
Sellainen ihminen on nössö, joka ei osaa käsitellä tunteita ja yrittää kieltää niiden olemassaolon! Kovista leikkivät on ihan perceestä. Muiden tunteilla leikkijät on ihan perceestä!!!!
Normaalit ihmiset on sekä vahvoja että välillä heikkoja. Ei ole eroa miehissä ja naisissa. Fyysisessä vahvuudessa on ero, mutta nyt oli kyse tunteista!
Minun yksi exäni on pieni ja siro nainen. Lisäksi hän oli viherpunainen feministi ja puheet sen mukaiset. Itse olen parimetrinen korsto ja painoa yli kaksinverroin häneen verrattuna.
Mieleen tulee yksi todellisen luonteen paljastava tapaus. Minä pidän yleensä aika romanttisesta rakastelusta. Kerran hän luki lattialla nelinkontin lehteä ja selitti tapansa mukaan jotain viherpunaista uskontoa enkä jaksanut kuunnella. Mutta katselin hänen pystyssä ollutta peppuaan sitäkin tiiviimmin ja kohta olin niin kiimainen, että kävin kiinni ja otin hänet hyvin päättäväisesti. En antanut hänelle mitään mahdollisuutta torjua minua. Eikä hän halunnutkaan torjua. Tämä pieni tasa-arvonainen tuntui nauttivan siitä enemmän kuin mistään. Painoin hänen päänsä maata vasten ja eläimellisen voimakkain vedoin panin häntä - ja hän tuli ennätysajassa. Kohta heitin hänet sohvalle ja jatkoin kuin mylvivä itsekäs härkä ja kohta hän tuli uudestaan. Varmaan ainoa kerta, kun olen kokenut naisen saavan kahdesti lyhyen ajan sisällä.
Jälkeenpäin hän lepäsi aivan onnessaan vierelläni ja sanoi sen olleen parempaa kuin koskaan. Minä olin ihmeissäni. Ajan mittaan siitä naisesta karisi feminismi ja lopulta hän alkoi olla aika lailla perinteisen roolijaon kannattaja.
Ei naisia voi ymmärtää. Naiset sanovat haluavansa hvyää kuuntelijaa ja romantikkoa, mutta itsekäs kusipää, joka haluaa helpotuksen pussien paineeseen on heille paljon kiihottavampi?
Johtuu että tunsi turvallisuutta tutun miehen kanssa. Joku tuntematon ois saanu turpaansa. Kyllä minunkin 100 kg mies saa ottaa miten päin vaan minut mutta meni siihen jonkin aikaa että se turvallisuus oli siinä pisteessä.
Vaihtelu virkistää, ei siinä sen kummempaa. Vaikkakin keksitty juttuhan tuo on, et panemalla tee feminististä alistuvaa naista.
Minä olen feministi ja ajan ehdottomasti naisten asioita mutta en millään tavoin halua miehistä naisia vaan päinvastoin. Olen niin naisellinen feministi että miehen miehekkyys ja turva on minulle ehdottoman tärkeää jotta saan rauhassa paasata feministisiä. Tarvitsen miehen rinnalleni joka ei millään tavoin koe sitä miehekyydelleen uhkana vaan on ylpeä siitä mitä minä edustan. Välillä joudun niin suurien tunnekuohujen valtaan että miehen olkapäälle on käyttöä. Teen ilomielin ruokaa miehelleni ja myös naisten työt on minun ja miesten hänen. Miesten työt hoituu fyysisellä voimalla paremmin. Minä teen parempaa ruokaa ja olen parempi siivoamaan.
Totta. Se on sitä henkistä heikkoutta. Lyhyemmät usein miehekkäämpiä, harteikkaita pituuteensa nähden, pitkät taas usein hernekeppimäisiä. Mutta olenkin tavallinen nainen, en mikään feministi, eli ehkä tätä kysymystä ei ole tarkoitettukaan mulle.