Olin junassa ja paljastui että eräällä teininaisella ei voinut maksaa lippuaan, johtuen väärinkäsityksestä joka johti siihen ettei hänellä ollut tarpeeksi rahaa.
Seurasi melko intensiivinen keskustelu konnarin ja tytön välillä, jonka jälkeen
hänessä alkoi jo näkyä hätääntymisen merkkejä ja itkuisuutta. Siitä huolestuneena tarjosin hänelle rahaa (melko paljon) ja joka oli lähes kaikki mitä minulla oli.
-
Oli mukavaa nähdä miten hänen olonsa helpottui silmissä vaikka ei täysin palautunutkaan. Minullakin oli hyvä fiilis koska pystyin tekemään itseni hyödylliseksi ja arvostetuksi ja se myös hälvensi mielestäni huolia joita minulla oli tästä päivästä.
Valitettavasti ilo oli sikäli lyhytaikainen että pian selvisi ettei silläkään summalla voisi taittaa tarvittavaa matkaa. Vaikken tehnyt siinä mitään laskuvirhettä vaan olin siinä uskossa että se riittäisi, tunsin itseni pettyneeksi kun apu menikin hukkaan. Tyttö tuli taas itkuiseksi kunnes sai keksittyä henkilökunnan kanssa korvaavan suunnitelman ja rauhoittui.
Lopuksi meillä olikin sitten yhteinen pysäkki ja esitin vielä lyhyen kysymyksen pärjäämiseen liittyen. Siihen hän vastasi hieman etäisesti ja ehkä nolona.
En sitten kehdannut sanoa enää mitään ja mitään akuuttia tarvetta sanoa mitään ei enää varmasti ollut vaan tilanne oli rauhoittunut.
Lähdin sitten kävelemään pois hänen puh.numeroaan rikkaampana (siksi että olisin voinut lähettää takaisinmaksuun tarvittavat tiedot) ja hän minun numeroani rikkaampana mutta en taida ikinä viitsiä käyttää sitä, koska minulla ei ole varmuutta siitä että olisin ollut kaivattua seuraa myös junan ulkopuolella. Näin kaikille jäi kuitenkin positiivinen muisto tästä tapahtumasta ja ihmisistä.
Seurasi melko intensiivinen keskustelu konnarin ja tytön välillä, jonka jälkeen
hänessä alkoi jo näkyä hätääntymisen merkkejä ja itkuisuutta. Siitä huolestuneena tarjosin hänelle rahaa (melko paljon) ja joka oli lähes kaikki mitä minulla oli.
-
Oli mukavaa nähdä miten hänen olonsa helpottui silmissä vaikka ei täysin palautunutkaan. Minullakin oli hyvä fiilis koska pystyin tekemään itseni hyödylliseksi ja arvostetuksi ja se myös hälvensi mielestäni huolia joita minulla oli tästä päivästä.
Valitettavasti ilo oli sikäli lyhytaikainen että pian selvisi ettei silläkään summalla voisi taittaa tarvittavaa matkaa. Vaikken tehnyt siinä mitään laskuvirhettä vaan olin siinä uskossa että se riittäisi, tunsin itseni pettyneeksi kun apu menikin hukkaan. Tyttö tuli taas itkuiseksi kunnes sai keksittyä henkilökunnan kanssa korvaavan suunnitelman ja rauhoittui.
Lopuksi meillä olikin sitten yhteinen pysäkki ja esitin vielä lyhyen kysymyksen pärjäämiseen liittyen. Siihen hän vastasi hieman etäisesti ja ehkä nolona.
En sitten kehdannut sanoa enää mitään ja mitään akuuttia tarvetta sanoa mitään ei enää varmasti ollut vaan tilanne oli rauhoittunut.
Lähdin sitten kävelemään pois hänen puh.numeroaan rikkaampana (siksi että olisin voinut lähettää takaisinmaksuun tarvittavat tiedot) ja hän minun numeroani rikkaampana mutta en taida ikinä viitsiä käyttää sitä, koska minulla ei ole varmuutta siitä että olisin ollut kaivattua seuraa myös junan ulkopuolella. Näin kaikille jäi kuitenkin positiivinen muisto tästä tapahtumasta ja ihmisistä.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Hehe, ätminkäinen antaa paljon rahaa, eikä silti saatu kasaan junalipun vertaa :)
No, kaikkihan on suhteellista..
Eikö ollut akuutti tarve kysyä, että saisiko rahoista vastineeksi jotain?
Tossa on päästy erääseen hyvään tilaan kohdatessa naista. Eli naisen yläpuolelle, jota naiset pitävät positiivisena asiana. Pääsit ikäänkuin:" voi tyttörukka, anna isi auttaa" tilanteeseen. Harmi kun sulla ei ollut enempää rahaa, mistä maksaa koko lippua.
Nainen varmaan koki tilanteensa erittäin vaivautuneeksi tapahtuma hetkellä, mutta varmasti se kääntyy positiiviseksi kun hän hieman asiaa kelailee jälkeenpäin rauhassa.
Saatatte hyvällä tuurilla pian tavata uudestaan, jos tyttö nyt soittaa. Tai voisit itse laittaa viestin, ettei sillä rahalla niin väliä tjms. eli pidät hänet ikäänkuin kiitollisuudenvelassa.
Siis jostain 2 eurosta oikein kovassa kiitollisuudenvelassa? Ja katsoisi ylöspäin kun sugar-daddy jeesasi taloudellisesti?
Hän antoi rahan takaisin koska selvisi ettei hän pääsisi sillä(kään) loppuun asti ja joutui tyytymään varasuunnitelmaan.
Minulla oli enemmän kuin 50 mutta vähemmän kuin 100 euroa. Minulla on harvoin enempää kuin 20 euroa käteistä mukana.
"Lähdin sitten kävelemään pois hänen puh.numeroaan rikkaampana (siksi että olisin voinut lähettää takaisinmaksuun tarvittavat tiedot)"
-mihinkäs näitä tietoja sitten tarvittiin?
pistetäänpä tämäkin juttu nyt sinne rakkaudenkesä kategoriaan.
Mä maksoin kerran naisen ostokset kaupan kassalla kun sillä ei ollutkaan rahaa. Se oli joku 110 euroa ja tää tapahtui päivää ennen joulua v 2009. No nainen otti mun numeroni ja lupasi korvata. Joulun jälkeen tulikin sit soitto et pyytää mua sen luokse illalliselle ja haluaa korvata. Nainen oli onneksi sinkku ja ihan nättikin vielä joten menin sen luokse. Se oli kokannut mulle ruokaa ja maksoi sitten kans sen velan pois. Vuoden verran tapailin sitä ja seksiäkin harrastettiin aika usein
kuka muka maksaa toiselle 110e ostokset. voisin ite maksaa maksimissaan 20e ostokset jollekkin kauniille naiselle tai jos on mies niin saa olla todella nälkäsen näkönen et empatiaa heruis.
Nainen ei ikinä maksaisi miehen ostoksia samalla tavalla. Naiset ei ole niin ystävällisiä eikä suvaitsevaisia.
Mies ei voi samalla tavalla maksaa takaisin kullillaan, jota saa aina halutessaan ilmaiseksikin.
Mä annoin kerran 10 tai 20 centtiä naiselle ostoksia varten kun häneltä uupui sen verran. Tuon verran voin avittaa, mutta en paljon enempää.
Ei kannata olla valkoinen ritari.
Kai vaihdoit numerot, että nainen voi maksaa takaisin tai soittaa kiitollisuudesta?
Olikohan sinun lahjoituksesi muuten enemmän vai vähemmän kuin Mies1985:n?
Hienoa, ettei herrasmiesmäisyys ole kadonnut maailmasta.
Parikympisenä oltiin menossa kavereiden kanssa Pohjanmaalle. Junassa oli mimmi, jolla oli samainen käteisongelma. Kaverini sitten lupasi antaa sille suihinotosta vajaat parikymmentä markkaa junalippuun. Sikamaisuudessahan ei ole mitään uutta, mutta että se mimmi suostui...
Mitäs sitä käytettyä tavaraa pihtaamaan vaan järkeväähän se ottaa rahaa jos kunnia on jo mennyt.
Entä jos kyseessä olisi ollut rasittava finninaamainen teinipoika puhtaan ja kauniin teininaisen sijasta.
Olisin luultavasti toiminut samalla tavalla vaikka se ei olisikaan tuntunut yhtä hyvältä. Tosin teinipojan olisi pitänyt vaikuttaa siistiltä ja luotettavalta.
Ei tässä homoja olla
Opiskeluaikoina kun kuljin vielä bussilla, eräänä kertana naapurissa asuva tyttö pyysi lainaksi euron, sillä hänellä oli bussikortti tyhjä eikä ollut tarvittavaa määrää kolikoita kertalippuun.
Katsoin häntä suoraan silmiin ja kysyin, kuinka monen miehen käyttämä hän on? Sain vastaukseksi tylyn "ainakin oon saanut enemmän ku sä!"
No, eipä saanut pikkuhuora pikkurahaa. Neitsyelle olisin voinut antaa sen euron, eikä olisi välttämättä tarvinnut maksaa edes takaisin.
Kerran olin matkalla linja-autolla turusta seinäjoelle festareille . No siel linkas oli yks kaunis tyttö joka oli kans menossa katsomaan mummoaan. No siinä sit se pyysi multa ensin lonkeroo ja juteltiin kaikkee monta tuntia. Mä ihastuin heti siihen ja sit se valitteli et ei ollut rahaa kun olisi kans halunnut festareille. No mä sanoin sille et mä ostan sille festari lipun ja juotavaa ja et olis mukava tutustuu kans enemmän.
Se kävi sit mummoaan eka katsomassa ja mä menin hotelliin majoittumaan. Tavattiin samana iltana ja mentiin festareille. Oli tosi kivat festarit Olin sen tytön kanssa koko festarin ja koko kesän. Provinssi rockissa maksoin sille tytölle melkein kaiken. Meni vaarman 300 euroa kun ostelin sille kaikkii juttuja ja syötiin hyvin joka päivä. Sain myös pimppiä sinä kesänä enemmän kuin tarpeeksi. Joskus kannattaa olla herrasmies.
Vuosia sitten odotin erään kaupungin rautatieasemalla junaa. Parikymppinen (niin arvelin) tyttö, ehkä vähän goottihenkinen, kiiruhti lippukassalle. Siihen aikaan ei ehkä vielä ollut paljonkaan automaatteja tai sen ikäisillä maksukortteja - en muista enää paremmin. Sen verran kovaa vauhtia tämä tyttö piti, että katseeni kiinnittyi häneen. Hän kääntyi kassalla äkkiä takaisin päin. En tiedä, huomasiko hän minun katsoneen vai miksi, mutta hän tuli luokseni ja pyysi pientä summaa rahaa, että saisi lipun kaupunkiin X. Minulla sattui olemaan silloin vain vähän isompi seteli, mutta annoin sen hänelle. Hänellä näytti olevan ihan oikea hätä eikä minulla kai ollut mitään erityistä tarvetta sille rahalle. Tytön silmät laajenivat ja hän kiitti. Se mikä oli hämmästyttävintä, hän niiasi, ihan maahan saakka. Eiväthän nuoret naiset sellaista tehneet silloinkaan. Tai ehkä nämä gootit harrastivat vanhan ajan tapoja. Mistäpä sen tietää. Vaikka tästäkin on jo aikaa. Minähän olen aina ollut se mies, jolle naiset eivät juuri niiaa, mies ei liehittele eikä riiaa. Hämmästyin ja toivotin hyvää matkaa.
Olisi kieltämättä kiinnostavaa kuulla mitä tämä "korvaava keino" piti sisällään...
Se oli siis se että hän jäi samalla pysäkillä minun kanssani ja joutui odottamaan seuraavaa junaa kaksi tuntia. Muutoin hän olisi jatkanut suoraan eteenpäin.
Ei kannata "nuolla pillua" jos ei saa pillua
Pillua nuolemalla saa kurkkusyövän