Täytyy hieman purkaa ajatuksia tänne pääpiirteittäin kun ei ole ketään kenelle puhua,kertoa. Olen siis kolmikymppinen mies joka on eroamassa 3kk avioliiton jälkeen.
Tapasimme siis tammikuussa suomi24:lla ks.naisen kanssa ja olin ollut n.2v sinkkuna jo silloin. Alkoi tuntumaan monien treffien ja kahvittelujen jälkeen että onko sitä oikeaa minulle ollenkaan. No sovittiin treffit,nähtiin ja rakastuttiin heti kerta laakista, mikä tuli aivan puskan takaa minulle sillä sydämeni oli viety.
4kk oli aivan uskomatonta, yhtä onnea,iloa ja naurua ja lähes joka päivä mietin että tämä oikeasti totta. Teimme ihan kaiken yhdessä olimme erottamattomat ja kaikki tuntui taivaalliselta tuijottelusta rakasteluun.
Sitten alkoivat ne vaikeudet kun jouduin menemään töihin 5kk:n loman jälkeen 450km:n päähän. Hän sortui huumeisiin,soitti minulle ja itki että nyt ei ole kaikki hyvin. Puhuin hänelle että ajaisi heti pois sieltä,ja monesti hän soittikin että tulisi jos olisi rahaa ja niin...niin laitoin sitten hänelle rahaa matkaan jotka menivätkin aineisiin. Mutta olin rakastunut ja halusin auttaa häntä kaikinkeinoin.
Lopetin työtkin josta meinasi seurata hieman ongelmia minulle, mutta minun oli pakko lähteä etsimään häntä,koska sydämeni olisi kuollut hänen mukanaan. Ruoka ei maistunut,uni ei tullut,yritin vain tavoittaa häntä ja saada pois sieltä paskasta. Autoon tuli kilometrejä ja hotellit tuli tutuksi etsiessäni häntä. Viimein,viimein hän soitti minulle että haluaa pois sieltä ja tietenkin sanoin että tottakai rakas tule tänne. 5viikkoa kun olin ollut maassa ja kestänyt sitä sain viimein taas rakkaani viereen.
Saimme asiat sovittua,menimme kihloihin,muutimme yhteen ja hän halusi kovasti jo naimisiinkin. Aluksi hieman olin että ei helvetti sentään,mutta taas rakkaus voitti ja kerranhan täällä eletään joten aloimme suunnittelemaan häitä. Mutta hän oli muuttunut, tuntuikin että joka asiasta tulee riitaa ja hän uhkaili koko ajan erolla...Tai sitten itse olin muuttunut koska hänen mielestään en tehnyt mitään oikein,välillä olin maailman paskin jätkä, ja välillä maailman ihanin. Jouduin olemaan koko ajan varpasillaan.
Hän menikin käymään lääkärin juttusilla ja sai mieliala lääkkeitä, jotka tuntuivat oikeasti auttavan. Jälleen arki tasoittui ja alkoi näyttämään hyvältä. enään hän ei saanut huuto kohtauksia ja yht´äkkiä haukkunut minua. Menimme naimisiin ja ai että oli elämä ihanaa olin saanut naisen jota rakastin koko sydämestäni joka solustani. Sitten hän tuli raskaaksi, jätti lääkkeet pois, hormoonit jylläsi, välillä hän käyttäytyi väkivaltaisesti, kävi päälle jne... Tottakai olisin pärjännyt hänelle ja olisin voinut vaikka vetästä turpaan mutta minua ei yksinkertaisesti kiinnosta tapella eikä riidellä, koska elämä on liian lyhyt siihen. No mennään suoraan loppuun kun tekstiä tullut jo niin paljon ettei kukaan varmaan lue tätä edes loppuun :D :D
Niin sitten katkera eksäni pisti vielä lusikan soppaan. Ja minua alkoi menneisyyden haamut jahdata,kaikki se mitä olin nuorempana tehnyt, pettänyt häntä ainakin tuhat kertaa kun silloin nuorempana mulkku vei. He lyöttäyvivät yhteen ja eksä antoi tulla sylillisen paskaa ja nykyiseni vielä kuunteli häntä, kaikki ne virheet joita olin tehnyt monta,monta,monta vuotta sitten olivatkin muka nykypäivää huoh.... Erottiin ja hän laittoi heti treffi-ilmotuksen nettiin, muutaman päivän jälkeen saimme asiat sovittua ja taas kaikki näytti hyvältä. Sitten hän meni äitilleen yöksi n.60km:n päähän ja seuraavana aamuna olin kotoa 100km:n päässä hakemassa vaatekaappeja vaimolleni, hän soittaa minulle ja haukkuu taas pystyyn ja sanoo että tuollainen viesti vessan pöntössä ei paljoo auta(luki= olet rakas
Tapasimme siis tammikuussa suomi24:lla ks.naisen kanssa ja olin ollut n.2v sinkkuna jo silloin. Alkoi tuntumaan monien treffien ja kahvittelujen jälkeen että onko sitä oikeaa minulle ollenkaan. No sovittiin treffit,nähtiin ja rakastuttiin heti kerta laakista, mikä tuli aivan puskan takaa minulle sillä sydämeni oli viety.
4kk oli aivan uskomatonta, yhtä onnea,iloa ja naurua ja lähes joka päivä mietin että tämä oikeasti totta. Teimme ihan kaiken yhdessä olimme erottamattomat ja kaikki tuntui taivaalliselta tuijottelusta rakasteluun.
Sitten alkoivat ne vaikeudet kun jouduin menemään töihin 5kk:n loman jälkeen 450km:n päähän. Hän sortui huumeisiin,soitti minulle ja itki että nyt ei ole kaikki hyvin. Puhuin hänelle että ajaisi heti pois sieltä,ja monesti hän soittikin että tulisi jos olisi rahaa ja niin...niin laitoin sitten hänelle rahaa matkaan jotka menivätkin aineisiin. Mutta olin rakastunut ja halusin auttaa häntä kaikinkeinoin.
Lopetin työtkin josta meinasi seurata hieman ongelmia minulle, mutta minun oli pakko lähteä etsimään häntä,koska sydämeni olisi kuollut hänen mukanaan. Ruoka ei maistunut,uni ei tullut,yritin vain tavoittaa häntä ja saada pois sieltä paskasta. Autoon tuli kilometrejä ja hotellit tuli tutuksi etsiessäni häntä. Viimein,viimein hän soitti minulle että haluaa pois sieltä ja tietenkin sanoin että tottakai rakas tule tänne. 5viikkoa kun olin ollut maassa ja kestänyt sitä sain viimein taas rakkaani viereen.
Saimme asiat sovittua,menimme kihloihin,muutimme yhteen ja hän halusi kovasti jo naimisiinkin. Aluksi hieman olin että ei helvetti sentään,mutta taas rakkaus voitti ja kerranhan täällä eletään joten aloimme suunnittelemaan häitä. Mutta hän oli muuttunut, tuntuikin että joka asiasta tulee riitaa ja hän uhkaili koko ajan erolla...Tai sitten itse olin muuttunut koska hänen mielestään en tehnyt mitään oikein,välillä olin maailman paskin jätkä, ja välillä maailman ihanin. Jouduin olemaan koko ajan varpasillaan.
Hän menikin käymään lääkärin juttusilla ja sai mieliala lääkkeitä, jotka tuntuivat oikeasti auttavan. Jälleen arki tasoittui ja alkoi näyttämään hyvältä. enään hän ei saanut huuto kohtauksia ja yht´äkkiä haukkunut minua. Menimme naimisiin ja ai että oli elämä ihanaa olin saanut naisen jota rakastin koko sydämestäni joka solustani. Sitten hän tuli raskaaksi, jätti lääkkeet pois, hormoonit jylläsi, välillä hän käyttäytyi väkivaltaisesti, kävi päälle jne... Tottakai olisin pärjännyt hänelle ja olisin voinut vaikka vetästä turpaan mutta minua ei yksinkertaisesti kiinnosta tapella eikä riidellä, koska elämä on liian lyhyt siihen. No mennään suoraan loppuun kun tekstiä tullut jo niin paljon ettei kukaan varmaan lue tätä edes loppuun :D :D
Niin sitten katkera eksäni pisti vielä lusikan soppaan. Ja minua alkoi menneisyyden haamut jahdata,kaikki se mitä olin nuorempana tehnyt, pettänyt häntä ainakin tuhat kertaa kun silloin nuorempana mulkku vei. He lyöttäyvivät yhteen ja eksä antoi tulla sylillisen paskaa ja nykyiseni vielä kuunteli häntä, kaikki ne virheet joita olin tehnyt monta,monta,monta vuotta sitten olivatkin muka nykypäivää huoh.... Erottiin ja hän laittoi heti treffi-ilmotuksen nettiin, muutaman päivän jälkeen saimme asiat sovittua ja taas kaikki näytti hyvältä. Sitten hän meni äitilleen yöksi n.60km:n päähän ja seuraavana aamuna olin kotoa 100km:n päässä hakemassa vaatekaappeja vaimolleni, hän soittaa minulle ja haukkuu taas pystyyn ja sanoo että tuollainen viesti vessan pöntössä ei paljoo auta(luki= olet rakas
Vastaukset 2
Vanhimmat
Teille kenelläkään ei taida olla kaikki Muumit laaksossa?
"Sitä saa mitä tilaa" Vanha nurmoolaanen sananlasku.
Yksinkertaisesti taisi olla vaan kyse siitä että alkuhuuma loppui ainakin naisen puolelta. Ja vaikuttaa myös siltä että lähdit aika nopeasti vieraan ihmisen kanssa suhteeseen jos et tiennyt edes hänen suhtautumistaan huumausaineisiin. Alkuhuuma loppuu usein puolen vuoden - vuoden jälkeen ainakin siinä määrin että toisen todelliset piirteet alkavat tulla esiin. Ja ennenkuin tämä paljon puhuttu alkuhuuma on ohi ja suhde muuttuu kaikkien suhteiden vaiheiden myötä kumppanuudeksi, ei pitäisi mielestäni tehdä mitään suuria päätöksiä kuten mennä naimisiin tai tehdä lapsia. Joillakin tosin käy tuuri että nopealla etenemisellä kaikki menee hyvin ja ollaan yhdessä onnellisesti mutta valitettavan usealla suhde kaatuu siihen kun alkuhuuma loppuu.