Aloitan kertomisen kauempaa.
Vuosi sitten olin tutustunut ystäväni kautta hänen ex-mieheensä josta oli ollut erossa muistaakseni vuoden verran, mutta havitteli häntä vielä takaisin ja halusi kovasti alkaa seurustelemaan hänen kanssaan uudestaan. Kävi sitten niin että kyseinen mies ihastui minuun ja minunkin tunteeni häntä kohtaan alkoivat kasvamaan kun samoissa piireissä pyörittiinkin. Katsoin fiksuksi kertoa ystävälleni tilanteesta ja hän otti asian hyvin kypsästi vastaan. Sanoi kuitenkin että toivoisi että kertoisimme ''juttumme'' etenemisestä, sillä ei hän voisi estää meitä seurustelemasta mutta ei sitä erityisemmin toivokkaan.
Kävi niin että suutelimme pari kertaa ja olin hänen luonaan yötä, ja kerran oltuamme molempien humalassa, hän alkoi kähmimään minua urakalla, ensin pistin vastaan koska tiesin että jos sen tekisin, omatuntoni kolkuttaisi lopun elämäni. Tarpeeksi vaikeaa oli pelkän suutelemisen ja yökyläilyn myöntäminen ystävälleni. Näin kuitenkin kävi että päädyimme samaan sänkyyn harrastamaan seksiä ja aamulla oli jumalaton morkkis.
Katsoimme miehen kanssa fiksummaksi ratkaisuksi että emme kertoisi ystävälleni siitä mitään sillä hän murtuisi siitä täysin, emmekä halunneet pahottaa hänen mieltään.
Miehen ja minun juttu loppui ja unohdimme molemmat koko homman. Ystäväni antoi minulle anteeksi sen että ylipäätään sekaannuin hänen ex-mieheensä ja elämä tuntui jatkuvan normaalisti eteenpäin.
Tapahtuneesta on nyt vuosi ja kolme päivää sitten sain tältä kyseiseltä ystävältäni puhelun jossa hän kysyi minulta suoraan että olenko harrastanut hänen exänsä kanssa seksiä, johon pienessä humalassa vastasin ja väitin etten ole. Hän pettyi kovasti ja väitti hänellä olevan luotettavasta tietolähteestä totuus, joten miksi en myöntäisi. Väitin vastaan minkä kerkesin koska pelkäsin myöntämistä ja sitä mitä ihmiset minusta ajattelisivat, joten hän löi minuun välit poikki. Hölmönä valehtelin saman asian myös 2 muulle hyvälle ystävälleni ja toinen heistä uskoi minua sillä hän luotti minuun täysin.
Seuraavana päivänä olin allapäin ja mietin miten tulisi toimia, mietin pitäisikö väittää vain etten ole sitä tehnyt vai myöntää vain kaikki. Päätin nukkua yön yli ja aamulla kirjoitin pitkän, hyvin katuvan viestin petetylle ystävälleni ja kerroin totuuden. Hän ei ollut vihainen mutta hyvin loukkaantunut etten myöntänyt asiaa heti ja väitin vielä vastaan esitin muille tätä samaa. Hän kuitenkin sanoi että ajan kanssa voi antaa minulle anteeksi ja unohtaa asian.
2 muuta ystävää jolle jauhoin tuota samaa puppua, kerroin myös heille asiasta ja virheestäni ja he molemmat suuttuivat enemmän kuin tämä itse kärsinyt henkilö. Molemmat löivät välit poikki kanssani ja nyt olo on aika tyhjä..
Mitä mieltä te olette tilanteesta? Mitä pitäisi tehdä että voisin tilanteen viellä korjata? Haluan saada luottamuksen kaikkiin takaisin koska he ovat minulle hyvin tärkeitä ihmisiä! :(
Ps. Tiedän tehneeni helvetin väärin, mutta älkää valittako minulle siitä, olo on muutenkin jo sellainen että voisi hypätä junan alle.
Vuosi sitten olin tutustunut ystäväni kautta hänen ex-mieheensä josta oli ollut erossa muistaakseni vuoden verran, mutta havitteli häntä vielä takaisin ja halusi kovasti alkaa seurustelemaan hänen kanssaan uudestaan. Kävi sitten niin että kyseinen mies ihastui minuun ja minunkin tunteeni häntä kohtaan alkoivat kasvamaan kun samoissa piireissä pyörittiinkin. Katsoin fiksuksi kertoa ystävälleni tilanteesta ja hän otti asian hyvin kypsästi vastaan. Sanoi kuitenkin että toivoisi että kertoisimme ''juttumme'' etenemisestä, sillä ei hän voisi estää meitä seurustelemasta mutta ei sitä erityisemmin toivokkaan.
Kävi niin että suutelimme pari kertaa ja olin hänen luonaan yötä, ja kerran oltuamme molempien humalassa, hän alkoi kähmimään minua urakalla, ensin pistin vastaan koska tiesin että jos sen tekisin, omatuntoni kolkuttaisi lopun elämäni. Tarpeeksi vaikeaa oli pelkän suutelemisen ja yökyläilyn myöntäminen ystävälleni. Näin kuitenkin kävi että päädyimme samaan sänkyyn harrastamaan seksiä ja aamulla oli jumalaton morkkis.
Katsoimme miehen kanssa fiksummaksi ratkaisuksi että emme kertoisi ystävälleni siitä mitään sillä hän murtuisi siitä täysin, emmekä halunneet pahottaa hänen mieltään.
Miehen ja minun juttu loppui ja unohdimme molemmat koko homman. Ystäväni antoi minulle anteeksi sen että ylipäätään sekaannuin hänen ex-mieheensä ja elämä tuntui jatkuvan normaalisti eteenpäin.
Tapahtuneesta on nyt vuosi ja kolme päivää sitten sain tältä kyseiseltä ystävältäni puhelun jossa hän kysyi minulta suoraan että olenko harrastanut hänen exänsä kanssa seksiä, johon pienessä humalassa vastasin ja väitin etten ole. Hän pettyi kovasti ja väitti hänellä olevan luotettavasta tietolähteestä totuus, joten miksi en myöntäisi. Väitin vastaan minkä kerkesin koska pelkäsin myöntämistä ja sitä mitä ihmiset minusta ajattelisivat, joten hän löi minuun välit poikki. Hölmönä valehtelin saman asian myös 2 muulle hyvälle ystävälleni ja toinen heistä uskoi minua sillä hän luotti minuun täysin.
Seuraavana päivänä olin allapäin ja mietin miten tulisi toimia, mietin pitäisikö väittää vain etten ole sitä tehnyt vai myöntää vain kaikki. Päätin nukkua yön yli ja aamulla kirjoitin pitkän, hyvin katuvan viestin petetylle ystävälleni ja kerroin totuuden. Hän ei ollut vihainen mutta hyvin loukkaantunut etten myöntänyt asiaa heti ja väitin vielä vastaan esitin muille tätä samaa. Hän kuitenkin sanoi että ajan kanssa voi antaa minulle anteeksi ja unohtaa asian.
2 muuta ystävää jolle jauhoin tuota samaa puppua, kerroin myös heille asiasta ja virheestäni ja he molemmat suuttuivat enemmän kuin tämä itse kärsinyt henkilö. Molemmat löivät välit poikki kanssani ja nyt olo on aika tyhjä..
Mitä mieltä te olette tilanteesta? Mitä pitäisi tehdä että voisin tilanteen viellä korjata? Haluan saada luottamuksen kaikkiin takaisin koska he ovat minulle hyvin tärkeitä ihmisiä! :(
Ps. Tiedän tehneeni helvetin väärin, mutta älkää valittako minulle siitä, olo on muutenkin jo sellainen että voisi hypätä junan alle.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Mitä ihmettä? Mitä kenellekään kuuluu toisten seksielämä? Aika outoa, että joku yleensäkin alkaa tenttailemaan toisilta tuollaisia. Varsinkin kun olette olleet ilmeisimmin molemmat vapaita tuolloin.
Seuraavan kerran kun joku alkaa kyselemään tuollaisia, voit kehottaa kyselijää keskittymään ihan vain omaan elämäänsä.
Samaa mieltä. Suurempi roisto on se joka alkaa tivaamaan toisen seksielämästä silloin kun se on kahden sinkun välistä. Oikeasti sen joka asiaa sinulta kysyi kuuluisi hävetä käytöstään.
Siihen on mahdotonta ottaa kantaa voiko asiaa enää korjata jos seksielämäsi on näille muille näin tärkeä asia. Oikeudessa syytetyn ei tarvitse puhua totta, mutta todistajan pitää.
Todellakin näin.
Ilmeisimmin tällä uteliaalla on tunteita exäänsä kohtaan, vaikka erosta on aloittajan kirjoituksesta päätellen pari vuotta. Vaikka näin olisikin, on exän mahdollisista kumppaneista uteleminen lähinnä huonoa käytöstä. Kukaan kun ei voi omistaa ketään ja eron jälkeenkin monet ihmiset jatkavat elämäänsä.
Ei näin.
Tunteita voi olla myös tällä yhdellä heistä, mutta eikös ystäville pitäisi olla myös rehellinen eikä valehdella?
Eli mielestäsi ystäville pitäisi kertoa seksielämästään, mikäli nämä siitä sattuisivat kyselemään...?
Petit kavereiden luottamuksen täysin, jota et enää saa takaisin. Joskus kannattaa ajtella järjellä eikä tunteella (tai alapäällä). Asiaa ei enää voi korjata etkä voittaa luottamusta ikinä takaisin, voit sanoa hyvästit kavereillesi ja etsiä alkaa etsimään uusia jos joku tuollaisen kanssa haluaa edes olla
Minä haluaisin olla. Ap vaikuttaa ihan kivalta. Paljon kivemmalta kuin tuo määräilevä kolmen kopla jotka utelevat asioita joita ei pidä kysyä. Ja kun kysyivät asioita jotka ei heille kuulu niin pilasivat välit.
Näin se toimii, joskus olisi älykästä jättää ne oikeasti tyhmät kysymykset kysymättä.
Soperona, ole huoleti, aloittajalle varmasti ystäviä löytyy. Luultavasti vieläpä sellaisia, joilla on oma elämä. Heidän ei tarvitse seurata esim. exien elämää.
Silmääni pisti viestistä muutama ristiriitaisuus. Ensin kirjoitat, että ystäväsi otti "kypsästi" kun kerroit sinulla ja hänen exällään olevan ihastumista, mutta toivoi sinun kertovan suhteenne etenemisestä. Sitten kuitenkin kirjoitit, että ystäväsi "murtuisi täysin" jos kertoisit, että suhde exän kanssa on edennyt ja olette päätyneet samaan sänkyyn. Valehtelit asiasta ystävillesi, ja nyt he ovat kaikki suuttuneet sinulle. Taisit siis kuitenkin tietää, että ystävälläsi oli vielä jotain ristiriitaisia ajatuksia exäänsä liittyen.
Jotenkin nyt tulee sellainen tunne, että annoit ihastuksen viedä mennessäsi etkä ajatellut seurauksia. Ja minkälaisen miehen kanssa vieläpä! "Mies alkoi kähmiä ja sitten päädyttiin samaan sänkyyn". Niin, ja sitten suhde loppuikin.
Olen itse kolmekymppinen nainen, ja voin kyllä sanoa, että ei minun kaveripiirissä myöskään toisen exän kanssa sekstailu saisi aikaan mitään ylistäviä kommentteja.
Ei sinun nyt auta kun aika nöyrällä asenteella sovitella asiaa ystäviesi kanssa. Suosittelen jatkossa miettimään kenen kanssa romansseja on oikeasti järkevää kehitellä. Aikuinen ihminen ei ole tahdoton palikka, vaan kykenee tekemään valintoja ja kantamaan tekojensa seuraukset.
Kuinka pitkäksi aikaa joku voi mielestäsi "varata" exänsä itselleen? Kuukausiksi? Vuosiksi? Vaiko koko loppuelämäkseen?
Vaikuttaisi, että aloittajan kaverilta on ero työstämättä, kun ex kiinnostaa vielä vuosien jälkeen. Kyllähän se voi harmittaa, mikäli kuulee exällään olleen säätöä, mutta tämä vaikuttaa aika ylimitoitetulta.
Niin mutta pointti onkin se, että yleensä ei toivota ystävien ja exien päätyvän yhteen. Exät voivat kyllä seurustella tahollaan niin paljon kuin sielu sietää, mutta ei omien ystävien kanssa. Tämä on ikäänkuin kirjoittamaton sääntö, ettei ystävän miestä/naista vokotella..niitä entisiäkään. Ja tässä aloittaja on toiminut ns. ystäväänsä vastaan. Ilmeisesti nämä kaikki 3 naista, aloittajan ystävät, ovat olleet samalla linjalla ja katsoneet tällaisen toiminnan vääräksi. Kyllä minäkin olen tästä samaa mieltä. Jonkun verran tästä on ollut vuosien varrella puhetta omien ystävienkin kanssa, enkä muista ketään joka olisi ollut myötämielinen tällaisen suhteen. Muutama ystäväsuhde on tietääkseni tämän takia katkennutkin. Onneksi ei kukaan omista kavereistani ole vielä osoittautunut niin epäluotettavaksi että tästä olisi meidän välille ongelmaa tullut.
No kuka ja missä sen säännön on kirjoittanut. Naisen logiikkaa.
Ja miten kauan se karenssi kestää, kerro nyt kun en tiedä.
Eikös tuossa juuri lukenut, että "kirjoittamaton sääntö" eli ei kai sitä kukaan ole kirjoittanut. Tuota pidetään noin yleisesti moraalikysymyksenä. Ja tietysti ajatuksena on että moraali säilyy ihmisellä läpi elämän. Ellei sitten ole jonkin sortin sosiopaatti...
Miksi sitten tässä ei vihoitella miespuoliselle exälle? Yhtä lailla olisi voitu alkaa soittelemaan tälle miehelle tyyliin: "Sulla on kuulemma ollut säätöä yhden mun kaverin kanssa vuosi sitten. Teit väärin, kun olen suhun vieläkin ihastunut, vaikka erostakin on kaks vuotta."
Niin ja tunnen kyllä ihmisiä, jotka ovat ihan väleissä keskenään, vaikka joku tuttavapiirin kuuluva olisikin joskus menneisyydessä seurustellut jonkun toisen osapuolen kanssa. Ehkä he ovat hoitaneet eronsa loppuun eivätkä ole jääneet yksipuolisesti haikailemaan.
Taitaa "sosiopaatti" kuitenkin tarkoittaa hieman eri asiaa kuin tämän ketjun esimerkki...
Itse ymmärsin asian niin että tämä ystäväni oli vielä hyvin kiinni miehessä mutta mies ei halunnut enää häntä takaisin, koska oli ihastunut minuun. Ystäväni oli allapäin jo siitä että olimme ihastuneita toisiimme mutta se olisi ns. ''viimeinen pisara'' jos menisimme sänkyyn.. Hän silti toivoi että kertoisimme suhteen etenemisestä ja katsoin että asia todellakin kuuluu hänelle, sillä hän on ystäväni ja miehen exä kehen en oikeastaan olisi saanut koskea, jos myös omien periaatteideni mukaan katsoo.
Olen ollut pitkälti tunteiden mukana kulkija, mutta mietin myös paljon ''suhteen'' aikana järjellä asioita.. En vetänyt hommaa niin sanotusti överiksi eli paneskellut miestä kuin viimeistä päivää, pidellyt häntä kädestä kiinni jne.. Joka kerta kun hän osoitti minulle hellyyttä, sydämmeen koski mutta tunteet veivät vain mukanaan eikä siitä pystynyt päästämään irti..
Tiedän ainakin tästä eteenpäin että en anna tunteitteni viedä kielletyn ihmisen kohdalla, enää IKINÄ!
Totta kai ystävien menettäminen satuttaa, mutta voisit silti sanoa näille ihmisille, että seuraukset hätäännyksissä tehdystä valheesta tuntuvat kohtuuttomilta. Kun oli sentään kyse exästä.
Se ei varmaankaan lohduta, mutta minusta kannattaisi miettiä sitäkin, mitä tässä jo tuotiin esille, että miksi ylipäätään koit tai koet niin suurta syyllisyyttä, että et kerro asioitasi ystävillesi? Ystäville ei yleensä kerrota kaikkea omasta seksielämästä ja sitten jos kerrotaan jokin ns. moka, niin eikö ystävän tehtävä ole lohduttaa eikä tuomita?? Toimitte kaikki niin kuin tuo yhden ystävän exä olisi se kaikkein tärkein ihminen eikä teidän ystävyys?
Kysymys siis tuo mieleen roolisi tuossa ystäväpiirissä. Oletko teistä se kiltein, joka ottaa helposti syyllisyyttä niskoilleen, vaikkei edes tarvitsisi? Onko tuo sellainen rooli, johon olet tyytyväinen? Kaikenkaikkiaan mielestäni et ole tehnyt mitään kovin pahaa, sen sijaan ystäväsi eivät käyttäydy ystävän tavoin.
Olemme olleet hyvin avoin kaveri porukka ja puhuneet aika paljon myös seksielämästämme, joten meille on ihan normaalia puhua kuka harrasti seksiä ja kenen kanssa, mutta lähinnä se että itse olen ollut aina sitä mieltä että kaverin exiin ei kosketa vaikka mikä olisi, ja poden hirveää syyllisyyttä siitä että itse menin rikkomaan sitä kirjoittamatonta sääntöä. Oma reaktioni (jos olisin ystäväni tilanteessa) olisi ollut sellainen että kolmas maailmansota syttyisi ja kivet, kannot ja oksat tieltä pois..
Olo on hieman rauhottuneempi, ajattelin antaa pölyn nyt vain laskeutua ja yrittää uudestaan yhteydenottoa mahdollisesti joskus tulevaisuudessa.
Ymmärrän että ihmiset ovat minulle vihaisia, mutta nyt kun myönnän kaiken ja he huomaavat miten kadun ja häpeän tekoani, on minusta kummallista se että heitetään vain lisää vettä myllyyn siten että mm. muiden kavereiden kautta piilovittuillaan asiasta. En halua alkaa myöskään juoksentelemaan heidän perässään kuin mikäkin koiranpentu joten jos he eivät esimerkiksi 2-3kk ole unohtaneet asiaa ja välttelevät minua vielä silloin niin hohhoijjaa sanon minä.. Minäkin olen loppupeleissä vain ihminen ja kukapa ei tällä planeetalla virheitä tekisi? Hekin ovat varmasti tehneet ystäväsuhteissaan/parisuhteissaan virheitä ja saaneet niistä mahdollisesti anteeksi, miksi minä en saisi?
Aikaahan tämä prosessi vaatii..
Et ole kertonut miksi miehestä tuli exä, ja kauanko aviolitto oli kestänyt. Päätyikö heidän suhteensa väkivaltaisuuteen, vai oliko juttu niin lyhyt että se päättyi siihen että "ollaan vaan kavereita, et herätä minussa sellaisia tunteita". Ei kiukuttelulla saa toista rakastumaan itseensä jos juttu on jo päättynyt.
Nykyisin seksiä voi esiintyä seurustelusuhteissa ilman kihlasormustakin, eli ystävällesi oli vaihtoehtona vain kieltää suhteenne kokonaan, tai ymmärtää mitä aikuiset tekevät makuuhuoneessa.
Älä ota omaa osuuttasi noin raskaasti. Minullakin on ollut toiveita seurustelusta jotka päätyivät sitten kaverin syliin. Vika oli silloin minussa (ei tarpeeksi karismaa tms.) eikä siinä kaverissa ja henkilössä joka ihastuikin häneen eikä minuun.
Ja kaveripiireissä voi tavata jonkun jonka usein nähdessään ihastuu. Baareissa on tarjolla ihmisiä joista ei tiedä yhtään mitään, eli silloin seurustelua alkaa tavallaan sokkona.
Elämä on oppimista. Onko ihan aina järkevää, ettei kaverin exiin kosketa? Itse olen ollut naimisissa kaverin exän kanssa yli 20 vuotta. Mielestäni tuollaiset säännöt ovat aika puberteettisia, kun vielä ollaan kiinni kaveriporukassa enemmän kuin vanhempana. Jonkun toisen paha mieli hallitsee koko kaveriporukkaa niin kuin kouluaikoina, kun joku päätti kuka on huono ja kuka hyvä. Tulee mieleen yläaste jotenkin tuosta kuviosta. Anteeksi, ei ole tarkoitus pahoittaa mieltä, vaan auttaa näkemään asiaa toisesta näkökulmasta. Ei se ole niin vakavaa! Jätä taaksesi turha syyllisyys aivan joutavasta asiasta!
Jos olen itse ymmärtänyt oikein, he seurustelivat n.2 vuotta (?) ja erosivat koska mies oli pettänyt naista kyse ei ole ollut avio eikä avoliitosta.. eroaminen oli kuitenkin ollut ilmeisesti yhteinen päätös (?)
Jos ei kahden vuoden aikana olleet edes muuttaneet yhteen ja miehellä oli muitakin naisia ei sellaisella suhteella ole juurikaan arvoa. Riippuu tietysti minkä ikäisiä ollaan voiko asua yhdessä.
Harmittaa puolestasi nuo kaverien menetykset, mutta älä kanna asiasta enempää murhetta. Et ole tehnyt mitään varsinaisesti väärää.
Suuri kysymys on mistä ystäväsi sai 1 vuoden kuluttua tietää, ja miksi hän ei sanonut kuka kumma voi olla tällainen "luotettava tietolähde"? Oliko mies kertonut sen, vai perustuiko kysymys pelkkään arvaukseen - eli kun riittävästi kaivelee voi saada toisen myöntämään jotakin jota voi käyttää häntä vastaan. Tässä ystäväsi toimi aika kierosti, siksikin sympatiani ovat puolellasi.
Mies oli kännissä lipsauttanut hänelle sillä ovathan he vielä yhteyksissä vaikka eivät seurustele ja näkevät silloin tällöin. Lipsautuksen johdosta ystäväni alkoi tivaamaan asiaa ja lopulta mies myönsi puuhastelumme. Ikähaarukka tässä sopassa on 19-23v.
Aika tyypillinen juttu loppujen lopuksi. Eikä edes se mies ollut lojaali sinua kohtaan, mutta hänhän ei nyt ollut mikään yhden naisen mies muutenkaan.
Onneksi olet vielä nuori, tuossa ikäryhmässä uusia ystävyyssuhteita voi vielä syntyä suht. helposti kun vaihdetaan työpaikkoja yms. eikä ole perheitä joissa pariskuntien pitää ystävystyä.
Niimpä kai.. Jos rehellisesti nyt ajattelen, yhtä näistä ystävistä en edes halua saada enää takaisin, enkä välttämättä saakkaan (tullut muita juttuja TAAS tämän ihmisen kohdalla), mutta näistä parhaimman ystäväni todellakin haluan takaisin. Koitin soittaa hänelle, ei vastannut mutta laittoi kuitenkin viestin takaisin, ja ilmoitti että haluaa aikaa vielä sulattelulle.. Uskoisin että välimme korjaantuvat sillä asiahan ei hänelle oikeastaan kuulunut millään tavalla, loukkaantui vain siitä että valehtelin.
Se, jonka tässä petin, haluaisin että hän antaisi minulle anteeksi ja voisimme olla edes jonkinasteisissa väleissä ettei tarvitsisi naamoja väännellä jos jossakin näkee.
"Se, jonka tässä petin"
Luin aloitusviestin taas uudestaan, enkä löydä varsinaista pettämistä. Se on lähinnä mustasukkaisuutta jostakusta jota ei saanut, ja vanhojen asioiden uudelleen esiin ottamista. Edelleen on epäselvää mitä vuoden vanha seksielämäsi kuuluu ystävällesi, etenkin kun hän itse tekee parhaansa sen eteen että löytyisi jotakin josta hän voisi loukkaantua.
Valehtelu tässä tapauksessa on kuitenkin vain valkoinen valhe koska he eivät seurustelleet keskenään. Vaihtoehto olisi ollut sanoa että "se ei taida kuitenkaan kuulua sinulle".
Yksi juttu on että et voinut edetä tämän miehen kanssa koska koit syyllisyyttä sen vuoksi että hän oli ollut ensin kaverisi kanssa. Olisitko halunnut enemmän? Mutta riidoissa on yleensä kaksi osapuolta, tässä tapauksessa sinulle jää puolustajan osa kun se toinen on hyökkääjä.