En oikein tiedä minne tästä kirjoittaisin ja onko tämä edes oikea paikka mutta haluan kuulla muiden mielipiteitä. Olen siis 17-vuotias tyttö ja olen kohta seurustellut 2 vuotta poikaystäväni kanssa. Jotkut varmasti ajattelevat että olen hyvin nuori ja tämä on vain tällänen "nuorien suhde" joka ei muka olisi vakava. Mutta niin ei ole, olen seurustellut aikaisemmin vain kuukauden ja sitä voisin kutsua enemminkin kokemattolien nuorten suhteeksi jotka luulivat olevansa rakastuneita. Enkä ole harrastanut yhden yön juttuja tms.
Mutta olen tehnyt virheitä tässä suhteessani. Ei, en ole pettänyt. Mutta olen ollut törkeä. Noin kuukausi kun aloimme seurustelemaan menin laivalle serkkuni ja tätini kanssa. Näin siellä pojan ja koska hän katsoi minua niin oletin että hän on kiinnostunut. Ja koska ala-asteella olin ylipainoinen eikä ihastukseni pitäneet minusta niin tietenkin tuntui hyvältä että joku katsoo. No, pyysin sitten serkkuani pyytämään hänen numeronsa ja hän antoi. En kuitenkaan tekstannut hänelle koska hän kysyi myöhemmin samana iltana miksi olin halunnut hänen numeronsa. Tiesin kyllä että hän on kiinnostunut vaikka minä en halunnutkaan mitään kaveruutta enempää. Mutta jotenkin en osaa olla ilkeä ja sanoa suoraan ettei vitt*akaan kiinnosta. Tästä tapahtuneesta minulle jäi paha olo sillä annoin hänen olettaa että haluaisin jotain hänen kanssaan vaikka myöhemmin sanoin että en halua pettää poikaystävääni.
Sitten on toinen tapaus, tämä vielä pahempi. Menin saman vuoden kesällä kreikkaan ystäväni ja hänen vanhempiensa kanssa. Tapasin siellä rannalla pojan ja sanoin hänelle myöhemmin että tykkään hänestä. Tavallaan tykkäsin, mutta en halunnut mitään. Tekstailin hänen kanssaan ja vietimme aikaa hänen sekä hänen ystäviensä kanssa. Sanoin kuitenkin hänelle että rakastan poikaystävääni ja hänen on turha yrittää mitään.
Mutta paheeni on ollut se että teen asiat niin että mua katsottaisiin. Olen maannut aurinkotuolissa mahallani ja avannut bikinien yläosan, näyttämättä kuitenkaan mitään. Olen ottanut salilla hupparin pois päältä ja jättänyt vain topin päälle. Olen kulkenut rannalla leopardibikinit päällä ja pelannut selkä poikia vasten lentopalloa rannalla. Sekä tehnyt muita asioita jotta saisin huomiota. En ole tajunnut että se on väärin mutta olen kertonut näistä asioista poikaystävälleni ja hän on antanut anteeksi. Olen parantanut tapojani mutta tunnen silti syyllisyyttä enkä pääse tästä olosta eroon. Olen kuin "flirttailija" vaikka rakastan poikaystävääni. Tuntuu että pitäisi kertoa joka pieni asia aina kun se tulee mieleen mutta ei sekään auta. Haluan pitää suhteestani kiinni mutta en voi olla siinä ahdistuneena. Onko mitään neuvoja?
Mutta olen tehnyt virheitä tässä suhteessani. Ei, en ole pettänyt. Mutta olen ollut törkeä. Noin kuukausi kun aloimme seurustelemaan menin laivalle serkkuni ja tätini kanssa. Näin siellä pojan ja koska hän katsoi minua niin oletin että hän on kiinnostunut. Ja koska ala-asteella olin ylipainoinen eikä ihastukseni pitäneet minusta niin tietenkin tuntui hyvältä että joku katsoo. No, pyysin sitten serkkuani pyytämään hänen numeronsa ja hän antoi. En kuitenkaan tekstannut hänelle koska hän kysyi myöhemmin samana iltana miksi olin halunnut hänen numeronsa. Tiesin kyllä että hän on kiinnostunut vaikka minä en halunnutkaan mitään kaveruutta enempää. Mutta jotenkin en osaa olla ilkeä ja sanoa suoraan ettei vitt*akaan kiinnosta. Tästä tapahtuneesta minulle jäi paha olo sillä annoin hänen olettaa että haluaisin jotain hänen kanssaan vaikka myöhemmin sanoin että en halua pettää poikaystävääni.
Sitten on toinen tapaus, tämä vielä pahempi. Menin saman vuoden kesällä kreikkaan ystäväni ja hänen vanhempiensa kanssa. Tapasin siellä rannalla pojan ja sanoin hänelle myöhemmin että tykkään hänestä. Tavallaan tykkäsin, mutta en halunnut mitään. Tekstailin hänen kanssaan ja vietimme aikaa hänen sekä hänen ystäviensä kanssa. Sanoin kuitenkin hänelle että rakastan poikaystävääni ja hänen on turha yrittää mitään.
Mutta paheeni on ollut se että teen asiat niin että mua katsottaisiin. Olen maannut aurinkotuolissa mahallani ja avannut bikinien yläosan, näyttämättä kuitenkaan mitään. Olen ottanut salilla hupparin pois päältä ja jättänyt vain topin päälle. Olen kulkenut rannalla leopardibikinit päällä ja pelannut selkä poikia vasten lentopalloa rannalla. Sekä tehnyt muita asioita jotta saisin huomiota. En ole tajunnut että se on väärin mutta olen kertonut näistä asioista poikaystävälleni ja hän on antanut anteeksi. Olen parantanut tapojani mutta tunnen silti syyllisyyttä enkä pääse tästä olosta eroon. Olen kuin "flirttailija" vaikka rakastan poikaystävääni. Tuntuu että pitäisi kertoa joka pieni asia aina kun se tulee mieleen mutta ei sekään auta. Haluan pitää suhteestani kiinni mutta en voi olla siinä ahdistuneena. Onko mitään neuvoja?
Vastaukset 8
Vanhimmat
"Mutta paheeni on ollut se että teen asiat niin että mua katsottaisiin."
Onko poikaystäväsi valittanut?
"olen kertonut näistä asioista poikaystävälleni"
Miksi kaivat verta nenästäsi?
Rentoudu. Elämä ei ole niin vakavaa.
Hän on suuttunut mutta arvosti että kerroin. Ja tietenkin haluan olla suhteessa jossa ei ole salaisuuksia.
"haluan olla suhteessa jossa ei ole salaisuuksia"
Tässä sinun pitää opetella vähän nyansseja. Jos vaikka joku tuttu on komeampi kuin poikakaverisi, sitä ei pidä kertoa hänelle. Ei se ole valehtelua vaan kohteliaisuutta.
Yleissääntö on, että totuuden kertomisesta ei saisi olla haittaa.
Vastaavasti sinunkaan ei pidä vaatia poikaystävältäsi avointa tajunnanvirtaa.
Ymmärrän mitä tarkoitat. Mutta tunnen vain "pettäväni" häntä jos teen näin. Ja juuri siihen tarvitsen apua, että osaisin antaa itselleni nuo anteeksi ja tietäisin mitä minun pitää kertoa ollakseni avoin ja mitä jättää kertomatta.
Olet huomiohu**a. Ota pää pois perseestä ja elä niinkuin ihmiset.
Niin olin. Ja pyrinkin parantamaan tapani ja aika hyvin olen onnistunut.
Tarvitsisit hyvän tyttökaverin, jonka kanssa voisit analysoida tekemisiäsi. Poikaystävällesi nuo asiat eivät kuulu.
Olenkin puhunut osasta noista tyttöjenkin kanssa mutta heidän on vaikea ymmärtää kun eivät ole itse seurustelleet. He lähinnä rauhoittelevat ja kuuntelevat. Mutta tarvitsen myös muuta kun kuuntelua.