Mikä motivoi työelämässä?

Nyt tulee pataan nyhverö. :)

Jippii! Saa rahaa! :)

Ei mikään. Raha. Oma aika. Omat päätökset. Jos on yrittäjä...

No työelämässä eniten motivoi tietysti se, että työstään saa palkkaa jolla elää. Mutta sen vähempää ei suinkaan ole merkitystä työllä jota tekee. Että siitä pitää.

Mun työssä pidin aina eniten työni suorallisista kohteista eli lapsista. Kiva nähdä heidän kehitystä ja kasvua, olla siinä mukana ja läsnä. Vähiten motivoi kiire ja liian pienet hoitajamäärät. Siitä aiheutuvat ärinät ja väsymiset, jotka sotkee työilmapiiriäkin.

Työ on mielekästä
Hyvä ilmapiiri, ja sitten työolosuhteet ovat kunnossa just nämä ns. Perusasiat.

Kumma juttu, mutta mulle ei raha näyttele minkäänlaista osaa työelämässä. Rahaa mä mietin yleensä tilipäivinä, joina en osaa yhdistää paperissa olevaa rahasummaa juuri mihinkään.

Ehkä työn todellinen motiivi on sen hektisyydessä ja niissä ihmisissä, joita siinä tapaa. Eli sen plussat ovat sen miinukset.

Mulla on erittäin kummallinen suhde työhön.


(naurua)

Työn mielekkyys, palkka ja työkaverit.

1). Haasteellisuus
2). Kivat duunikaverit
3). Palkka

-Hyvä P1llu.
-Hyvä P1llu.
-Hyvä P1llu.

top3

- onnistumiset
- mahdollisuudet
- avoimmuus

Ei voi sanoa raha, näillä pätkätyöläisen palkoilla. Jos olis raha, tekisin ihan muita hommia.

Mutta: Se, että työllään pystyy mahdollisesti auttamaan joitakin, opastamaan, levittämään tietoa, aukaisemaan maailmoita. Näin siis jossain työssä ja parhaassa tilanteessa.

Parissa hommassa se, että näkee omien suunnitelmiensa ja ajatustensa "tulevan lihaksi" eli itsekästä/narsistista hekumointia kai..

Uusiin ihmisiin tutustuminen ja sitä kautta uusiin maailmoihin uppoutuminen ja uuden oppiminen alati vain.

Sit vaan se, että intohimosta/harrastuksesta on tullut ainakin osittain työ, tai osa työtä.

1) Hyvin menestyvä firma, jaksaa puskea lisää menestyksen eteen
2) Työkaverit, samassa veneessä ollaan, valillä soudetaan, välillä huovataan, mutta huumori kukkii
3) Mukavuudenhalu, yrittäjänä en voisi viettää näin rennosti lomaa lapseni kanssa.

Olis kauhiaa jos ei olis paikkaa mihin mennä ja mistä palata takaisin. Työn jälki motivoi ja joskus jopa lähes mahdottomat haasteet. Tai kaikkihan on mahdollista, mutta mahdottomuus syntyy yleensä käytettävissä olevasta ajasta ja rahasta.

Kyllä raha on ykkösliikuttaja. Ilman sitä en tekisi tätä työtä, josta sinänsä pidän. Ja jos mulla olisi rahaa ilman työntekoa, niin en työtäni tekisi.

Toinen asia on tietenkin tärkeyden tunne. Tunnen itseni tärkeäksi, kun moni ihminen selvästi tahtoo sitä, mitä mula on annettavana.

Kolmas on identiteetti. En ehkä tietäisi kuka olen, jos saisin rahaa, ja lakkaisin sen kautta tekemästä työtäni ja olemasta se kuka olen.
Tähän kyllä sisältyy sekin mahdollisuus, että saisin tietää kuka oikeasti olen.

Viimeisessä oli se, että sai rauhassa tehdä hommia. Enimmäkseen siis. Palkka ei ollut mahtava, sillä tuli toimeen.

Palkka on verraton ulkoinen motiivi. Mahdollisuus vaikuttaa oman alan kehitykseen töiden sisällön kannalta. Yksi läheinen ystävä töiden kautta ja muutama muu kiva työkaveri.

Työ itsessään, työyhteisö ja palkka.

1. Hyvät työkaverit
2. Ihanat asiakkaat
3. Itse työ

1. palkka
2. raha
3. tulot

mur

En ole näistä viesteistä vieläkään löytänyt sitä asiaa, mikä todella motivoi. Missä se mahtaa olla.

1. Palkka, jolla voi toteuttaa vapaa-aikanaan sitten mitä haluaa on melkeinpä ainoa motivaatio tehdä nykyisiä töitä...
2. ...no, sosiaalinen puoli työssä toki myös plussaa, eli työyhteisö jossa viihtyy ja oppii uutta elämästä ja ihmisistä.

Parasta olisi tehdä ammatikseen sellaista mistä itse nauttii intohimoisesti, ja jossa työn kaikki hedelmät olisi samalla osa omaa persoonaa - hakusessa on tämä ammatti mutta siinä pisteessä ei olla vielä...