Minulta kysyttiin taas tänään, taas kerran, miksi "minunlaiseni nainen" on sinkku. Että kun olen nätti ja fiksu, niin luulisi niitä ottajia olevan.
Uskon, että kysymyksen perusajatus on positiivinen ja sen tarkoitus on viestittää, että olisin varmaan ihan hyvää tyttökaverimateriaalia. Haluamattanikin jään kuitenkin aina miettimään, etsitäänkö minusta samalla jotakin vikaa, joka selittäisi tämän suuren mysteerin. Täytyyhän nyt olla jokin syy, että "tämänlainen nainen" on yksin.
En vain ole löytänyt sellaista ihmistä, jonka kanssa asiat loksahtaisivat paikoilleen.
- Sun pitäs käydä enemmän baareissa, nähdä ihmisiä.
Olen ihminen, joka viihtyy itsekseen. Harrastukseni ovat yksilölajeja. Teen töitä kotona. Miehet eivät näy paljon notkuvan kahviloissa, vaate- tai sisustuskaupoissa tai kirjastoissa. Enkä minä tykkää käydä baareissa. (Olisiko se kaltaiseni elämäni mies kuitenkin sit siellä, myös hänelle epätyypillisessä paikassa?) Missä niitä ihmisiä sitten tapaa? Pitääkö mun aloittaa joku harrastus?
- Sun pitäs antaa miehille mahdollisuus!
Kuinka monta kertaa ketäkin tulee tavata, vaikka tiedän heti jos en tunne mitään jotakin henkilöä kohtaan? Pitääkö myös aivan utopististen vaihtoehtojen kanssa käydä treffeillä ihan vain "jos kuitenkin"?
- No oletko ajatellut, onko sulla rima liian korkealla?
Olen, on. Olen outo ja vaikea. Elän tunteitteni pohjalta ja analysoin lähes kaikkea - koska pidän siitä. Välillä olen kuitenkin täysin välinpitämätön joitakin asioita kohtaan; olen täynnä vastakohtia. Tarvitsen paljon omaa aikaa, mutta myös toisen huomiota ja läsnäoloa. Ihmisessä, josta kiinnostun, tulee olla useita tasoja. Hänen pitää olla hyvä ulosanniltaan ja toisaalta kärsivällinen ja ymmärtäväinen minua kohtaan. Olen vahva, mutta samalla aivan täysin kainalossapidettävä malli. Siinäpä sitä on, rimaa kerrakseen.
- Ootko sä niitä, jotka ei vaan osaa sitoutua? Etkö sä tykkää olla parisuhteessa?
Älä jooko viiti... :(
Huokaus.
Ilman tätä toistuvaa kysymystä, tuskin edes hoksaisin ajatella, että sinkkuus olisi merkki epäonnistumisesta tai huonommuudesta. Ei se mielestäni ole. Eihän se nyt voi olla.
Ja on minussa on paljon hyvää, tiedän sen. Ja rohkaisevien(?) neuvojen ulkopuolella jaksan uskoa, että tuolla jossain on ihminen, joka jonakin päivänä tietää sen myös. Eikä hän kysy, miksi olen sinkku - vaan että lähtisinkö hänen kanssaan uudestaan kahville.
Uskon, että kysymyksen perusajatus on positiivinen ja sen tarkoitus on viestittää, että olisin varmaan ihan hyvää tyttökaverimateriaalia. Haluamattanikin jään kuitenkin aina miettimään, etsitäänkö minusta samalla jotakin vikaa, joka selittäisi tämän suuren mysteerin. Täytyyhän nyt olla jokin syy, että "tämänlainen nainen" on yksin.
En vain ole löytänyt sellaista ihmistä, jonka kanssa asiat loksahtaisivat paikoilleen.
- Sun pitäs käydä enemmän baareissa, nähdä ihmisiä.
Olen ihminen, joka viihtyy itsekseen. Harrastukseni ovat yksilölajeja. Teen töitä kotona. Miehet eivät näy paljon notkuvan kahviloissa, vaate- tai sisustuskaupoissa tai kirjastoissa. Enkä minä tykkää käydä baareissa. (Olisiko se kaltaiseni elämäni mies kuitenkin sit siellä, myös hänelle epätyypillisessä paikassa?) Missä niitä ihmisiä sitten tapaa? Pitääkö mun aloittaa joku harrastus?
- Sun pitäs antaa miehille mahdollisuus!
Kuinka monta kertaa ketäkin tulee tavata, vaikka tiedän heti jos en tunne mitään jotakin henkilöä kohtaan? Pitääkö myös aivan utopististen vaihtoehtojen kanssa käydä treffeillä ihan vain "jos kuitenkin"?
- No oletko ajatellut, onko sulla rima liian korkealla?
Olen, on. Olen outo ja vaikea. Elän tunteitteni pohjalta ja analysoin lähes kaikkea - koska pidän siitä. Välillä olen kuitenkin täysin välinpitämätön joitakin asioita kohtaan; olen täynnä vastakohtia. Tarvitsen paljon omaa aikaa, mutta myös toisen huomiota ja läsnäoloa. Ihmisessä, josta kiinnostun, tulee olla useita tasoja. Hänen pitää olla hyvä ulosanniltaan ja toisaalta kärsivällinen ja ymmärtäväinen minua kohtaan. Olen vahva, mutta samalla aivan täysin kainalossapidettävä malli. Siinäpä sitä on, rimaa kerrakseen.
- Ootko sä niitä, jotka ei vaan osaa sitoutua? Etkö sä tykkää olla parisuhteessa?
Älä jooko viiti... :(
Huokaus.
Ilman tätä toistuvaa kysymystä, tuskin edes hoksaisin ajatella, että sinkkuus olisi merkki epäonnistumisesta tai huonommuudesta. Ei se mielestäni ole. Eihän se nyt voi olla.
Ja on minussa on paljon hyvää, tiedän sen. Ja rohkaisevien(?) neuvojen ulkopuolella jaksan uskoa, että tuolla jossain on ihminen, joka jonakin päivänä tietää sen myös. Eikä hän kysy, miksi olen sinkku - vaan että lähtisinkö hänen kanssaan uudestaan kahville.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Niin ei sussa mitään vikaa olekkaan, mutta ne jotka jotka pitävät itseään 'parempina' saattavat puhua niistä enemmän yksinään ja muutamien parhaiden kavereidensa kanssa viihtyvistä että se on jotenkin outo tai tekaista mitä tahansa juoruja että sinkku pysyy edelleenkin sinkkuna.
"Kuinka monta kertaa ketäkin tulee tavata, vaikka tiedän heti jos en tunne mitään jotakin henkilöä kohtaan"
Jos haluat varmistua niin kannattaa ainakin 4kk tapailla ja tunnustella tunteita. Panemistakin kannattaa harrastaa heti kun molemmille käy.
Itse tapasin erään naisen kesäkuussa, en tuntenut tähän mitään. Kaveruus syventyi panemiseksi elokuussa ja nainen itse ei halunnut panosuhdetta enempää, kuten en silloin itsekään koska tunteita ei ollut.
Nykyisin olen pelkässä panosuhteessa häneen (ja pariin muuhun) mutta tunteet tuli mukaan vasta syyskuussa paitsi että hän haluaa pitää sen panosuhteena. On ollut myös panoja joilla tunteet on heränneet mutta itse en halua näiden kanssa seurustella.
juuri äskenhän julistit että panosuhteesi päättyi
Lue koko ketju läpi, varsinkin se viimeisin kommenttini: http://keskustelu.suomi24.fi/node/11019430#comment-58054489
Olet sinkku koska olet nirso.
Ap.myöntää olevansa nirso eikä koe sinkkuuttaan ongelmaksi
Mitä nirsoa siinä on jos ei hyväksy ihan kaikkea, eikä halua olla tyrkky ?
Kuinka vanha olet? Kriteerejä on pakko vähän laskea sitä mukaa, kun ikää tulee. Ks. Parittomat-sarjan neljääkymppiä lähestyvät ikisinkut, jotka haaveilevat edelleen laivanrakentajista, jotka tulevat hakemaan kotiovelta. Voi tietenkin olla yksinkin koko elämän, jos tuntuu, ettei täydellistä miestä ole sittenkään olemassa.
Mitä pahaa on sinkkuudessa..?
käyttämään seksihommissa kumia
Kuulostat luonteena juuri siltä mitä etsin. Todennäköisyys kohdata kaltaisesi vapaana, tietäen, mihin on törmännyt, on vaan lähes olematon.
Kaikkein ironisinta on tosiaan se että vaikka yhteydenpitovälineet ovat huippuluokkaa tai ainakin niin väitetään olevan, sinkkujen ja yksinäisten määrä vain lisääntyy. Khmm.. Silloin jossain joku mättää.
Yhteydenpitovälineet ovat parantuneet suhteessa toisiin, kun taas suhteessa omaan itseen ne ovat vastaavasti huonontuneet.
Tässä onkin sellainen paradoksi, jonka ratkaisemiseen ei enää tulekaan oikopolkuja tekniikasta, vaan päinvastoin, seula, jossa jyvät erotetaan akanoista tihenee koko ajan.
Mutta oikeasti kuka ne 'erottaa' jos ihmisten neuvotaan kaikki tietonsa antamaan nettiin.
kuvailit samalla minut, ollaan lähes samikset :) paitsi että töissä naisvaltaisella alalla, joten miehiä en tapaa töissä minäkään.
Ennemmin sitä kuitenkin on yksin kuin huonon kumppanin kanssa, vaikea uskoa että baarista löytäisin miehen kun en itse edes juo.
Itse ainakin käyn kirjastossa vain hakemassa kirjat mahdollisimman nopeasti. En tiedä miksi ihmiset viettäisivät aikaa kirjastossa elleivät ole eläkeläisiä.
Todella hyvin kirjoitettu, olen samoilla linjoilla. Jos yhtään lohduttaa, niin miehiltä tiuskitaan jatkuvasti samoja asioita. Itsekin olen sinkkuna lähinnä omasta tahdosta ja siitä, etten (toistaiseksi) tunne hinkua jakaa elämääni toisen osapuolen kanssa. Mielestäni myöskään sukulaisilla, perheenjäsenillä yms. muilla läheisillä ei ole tähän asiaan puuttumista, ja jos he ovat tarpeeksi fiksuja ja rationaalisia niin he myöskin ymmärtävät olla tekemättä niin, sillä parisuhteen aloittamisen pitää perustua aitoon tahtoon molemmilla osapuolilla.
Yhteiskunta tuntuu painostavan jatkuvaan parisuhteen etsimiseen. Tottakai haluan läheisyyttä ja lämpöä mutta ahistaa ajatus "väärän" henkilön kanssa seurustelusta. Ite tykkään jossain määrin käydä baareissa mutta muuten samoilla linjoilla ap:n kanssa..
OLE N SINKU
NINNOLEN
Mitä jos vierailisit sisustuskauppojen ja kahviloiden sijasta vankilassa?
Ne laitokset ovat täynnä miehiä, joiden kanssa naisilla asiat loksahtavat paikoilleen ja kemiat kohtaavat.
Se ei vielä riitä syyksi olla tapaamatta vielä kerran tai pari jos "ei tunne mitään" Jotkut lämpenevät hitaasti ja ovat parhaimmillaan vasta parin tapaamsen jälkeen.
Toki jos toinen heti tuntuu väärältä tai huonolta niin sitten tietysti kannattaa jättää tapaamiset siihen. Idiootit eivät ansaitse toista tilaisuutta.
NIINKÖ
kuollutkaan?
OLE N AIVOKUOLLUT
uskottavalta
Itse olen sinkku juurikin sen takia että minua haukuttiin miesten jahtaajaksi ja vaivaksi joten lopetin kokonaan kiinnostuksen näyttämisen mihinkään suuntaan. Siis en ole löytänyt ketään enkä edes etsi ketään. Antakaa olla rauhassa on turha kehoitus koska olen rauhassa.
AP:lle sen verran, että jos todella haluat parisuhteen joskus jonkun kanssa, sinun pitää kyllä tulla vastaan aika paljon ja tehdä kompromisseja, jos se joku kiinnostava joskus löytyy. Ja muista, olemme kaikki vain ihmisiä, ota rennosti näissä asioissa äläkä odota niin järjettömän paljon. Tekstisi kohta "Olen outo ja vaikea. Elän tunteitteni pohjalta ja analysoin lähes kaikkea - koska pidän siitä. Välillä olen kuitenkin täysin välinpitämätön joitakin asioita kohtaan; olen täynnä vastakohtia. Tarvitsen paljon omaa aikaa, mutta myös toisen huomiota ja läsnäoloa. Ihmisessä, josta kiinnostun, tulee olla useita tasoja. Hänen pitää olla hyvä ulosanniltaan ja toisaalta kärsivällinen ja ymmärtäväinen minua kohtaan. Olen vahva, mutta samalla aivan täysin kainalossapidettävä malli. Siinäpä sitä on, rimaa kerrakseen." on aika jyrkkää luettavaa.
Vähän niinkuin sitä toteaisi vain "minä nyt vain olen tällainen vaikea ihminen enkä muuksi muutu" ja sitten voi käyttäytyä miten huvittaa koska uskoo sen olevan oikeutettua. Kuka tahansa voisi olla yhtä vaikea kuin sinä, mutta niin itsekkäästi ei vain voi käyttäytyä parisuhteessa. Toki pitää olla oma itsensä, mutta rajansa kaikella, joustavuutta ja rentoutta peliin. Sekä realismia, lasten vanhempana viimeistään ei sovi olla "outo ja vaikea" ihan vain huvikseen, kun huomio keskittyy lapsiin, ei sinuun. Pidät rimaa liian korkealla ja tuomitset itsesi tuollaisella asenteella pettymyksiin, jos et rupea joustamaan. Ja joustaminen voi aivan hyvin tarkoittaa hienon miehen kanssa sopuisaa, toisen huomioonottavaa ja rentoa yhdessäoloa, ei mitään pulsujen ja friikkien kanssa treffailua.
Minusta tuntuu, että nämä kyselijät on just kaikki näitä läheisriippuvaisia reppanoita itse, joille on täysi mahdottomuuskaan kuvitella, että kaikille se parisuhde ei ole se elämän suurin mysteeri ja kiintopiste ja focus ja elämäntarkoitus.
Multakin tässä äskettäin yksi naispuolinen reppana kysyi, että onko mulla emäntää ja että hänellä olisi parikin hyvää ehdokasta mulle.. Heh. siis voi vittu mistä tuokaan ämmä pitää niin itsestään selvänä, että minä kaipaan yhtään mitään parisuhdetta tähän ikinä. Ja taatusti löydän ihan kuule itse ne ehdokkaat, jos sellaista kaipaan.. Ne vaan jotkut on niin yksinkertaisia, että ne ei vaan tajua mistään mitään. Tottakai se on loukkaus asianosaista kohtaan.
Surkea trolli 4/10.
Ihan yhtä hyvin voisin stereotypisoida hatusta temmatun teoria, että ihmiset, jotka ovat yksin ovat reppanoita, jotka eivät kelpaa kenellekkään.
Ei se, että haluaa parisuhteen tarkoita, että on läheisriippuva. Kukin voi asettaa omalle elämälleen sellaisia tavoitteita, mitkä kokee itselleen tärkeiksi. Jollekkin se tärkein asia voi olla työura, toiselle harrastukset, kolmannelle kaverit ja ystävät, neljännelle erakkona eläminen munkkiluostarissa ja viidennelle sitten se kaiken a ja o voi olla parisuhteen löytyminen.
Kuten monen muunkin asian suhteen elämässä ei kuitenkaan aina saa mitä haluaa. Jos haluat töitä, niin varmasti tuntuu pahalta olla työtön. Jos kaipaat ihmisten seuraa varmasti tuntuu pahalta olla yksinäinen. Ja jos kaipaat sitä kumppanin läheisyyttä, niin sinkkuna sitä et vain pysty saamaan.
No sano se mitä jo kirjoitit: Ensivaikutelma pettää ja olet oikeasti outo, vaativa ja vaikea ihminen. Sehän on ihan hyvä selitys sinkkuudelle.
Pidä itsesi itsenä. Törmätään jossain. ;)