Miesystäväni, ihana ja huomaavainen vaan välillä täys s**tana. Olemme kohta vuoden seurustelleet. Ongelmana on, että ärsytän miestä. Ainakin hänen sanojensa mukaan. Hän haluaa jatkuvasti jutella aivan käsittämättömistä asioista. Siis oikeasti välillä mietin onko tuulesta temmattuja, kun niin päin persettä kuvittelee asioista. Olen jo aikoja sitten kyllästynyt niin täydellisesti näihin kyselyihin, joita hän repii milloin mistäkin. Viimeksi kyseli, mitä juttelen tyttökavereitteni kanssa hänestä. Sanoin, että se ei kuulu hänelle, en itsekkään kysele mitä hän puhuu ystäviensä kanssa meistä. Koko ajan vain jankutti asiaa ja aloin hermostumaan. Hän viittasi siihen, että puhun pelkkää pahaa hänestä. Tähän tuohtuneena vastasin, että kannattaisi sitten varmaaan käyttäytyä niin, että ei ole pahaa sanottavaa. Ja huh mikä show! Mies puhuu non-stop taukoamatta ja tietää tasan, että ei saa vastusta. Olen sanonut, että jos hän on hiiltynyt en ainakaan juttele mistään. Tämä on vain yksi näistä monista kerroista, kun hän alkaa hermostumaan. Kaava on aina sama. Ensin hän seuraa minua joka paikkaan ja tykittää nonstop omaa monologiaan. Kerran katsoin kellosta aikaa. Puoli tuntia hän räyhäsi yhtä mittaa, kunnes meni tupakalle. Yleensä hän kiihtyy kiihtymistään. Aina raivonvaltaan asti. Hän ei millään hyväksy sitä, että en keskustele hänen kanssaan. Nyt vaan asia on lähtenyt siihen, että kun hän seuraa minua, hän estää minua menemästä esim. keittiöön. Tulee vain eteen ja en pääse ohi. Nykyään hän ei anna periksi lainkaan vaan fyysisestikin yrittää blokata tieni omaan rauhaan. Ei ehkä kuulosta pahalta, mutta voin sanoa että siinä on jotain todella ahdistavaa, kun joku vahvempi estää sinua kulkemasta ja liikkumasta. Nyt on alettu jo tarttumaan ranteisiin. Tunnen oloni todella ahdistetuksi, kun minulla ei ole mitään pakopaikkaa. Hän seuraa ja ahdistaa, ei jätä rauhaan. Kahden kerran jälkeen minulla oli mustelmat ranteissa. Toisella kertaa hän piti niin kovaa kiinni, että päästyäni irti(jouduin huutamaan jonkin verran, koska olimme baarissa. Tämä sai vasta irrottamaan otteen) meninkin sitten itse ja iskin häntä nyrkillä naamaan.
Olen itse äkkipikainen ihminen, mutta tässä suhteessa olen vain niellyt suuttumiseni. Hänellä taasen ei ole rajoja. Oloni on ahdistunut, en koskaan voi tietää mistä seuraava riita alkaa.
Hän on myös mustasukkainen, mutta vain koska itse olen sen aiheutanut jutuillani entisistäni.
Olen aikaisemmin seurustellut miehen kanssa, joka oli väkivaltainen. Alkoi aika samalla tavalla. Kun ei saanut tahtoaan läpi(tässä tapauksessa keskustelu), alkoi tekemään vaikka mitä. Kerran kiskaisi sängyltä alas nilkoista aiheuttaen minulle aivotärähdyksen, kerran heitteli pitkin wc:n seiniä. Muutama mainitakseni.
Olen alkanut pelkäämään, että nykyinen tekee samoin. Mutta olen miettinyt myös sitä, että minä olin se ensimmäinen joka iskikin nyrkillä silmään. Tosin minulla syvällä takaraivossani, että kukaan mies ei enää minuun koske kärsimättä. Pahoinpidellyksi tuleminen on synnyttänyt vihan ja raivon, puolustautumisrefleksinkin.
Kertooka, kummasto olisin enemmän huolissani. Siitä, mitä itse tein vai miehen käyttäytymisestä?
Olen itse äkkipikainen ihminen, mutta tässä suhteessa olen vain niellyt suuttumiseni. Hänellä taasen ei ole rajoja. Oloni on ahdistunut, en koskaan voi tietää mistä seuraava riita alkaa.
Hän on myös mustasukkainen, mutta vain koska itse olen sen aiheutanut jutuillani entisistäni.
Olen aikaisemmin seurustellut miehen kanssa, joka oli väkivaltainen. Alkoi aika samalla tavalla. Kun ei saanut tahtoaan läpi(tässä tapauksessa keskustelu), alkoi tekemään vaikka mitä. Kerran kiskaisi sängyltä alas nilkoista aiheuttaen minulle aivotärähdyksen, kerran heitteli pitkin wc:n seiniä. Muutama mainitakseni.
Olen alkanut pelkäämään, että nykyinen tekee samoin. Mutta olen miettinyt myös sitä, että minä olin se ensimmäinen joka iskikin nyrkillä silmään. Tosin minulla syvällä takaraivossani, että kukaan mies ei enää minuun koske kärsimättä. Pahoinpidellyksi tuleminen on synnyttänyt vihan ja raivon, puolustautumisrefleksinkin.
Kertooka, kummasto olisin enemmän huolissani. Siitä, mitä itse tein vai miehen käyttäytymisestä?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Miehen käyttäytymisestä. Suhteenne on menossa hitaasti mutta varmasti kohti perheväkivaltaa. Seuraavaksi tulee läpsiminen, sitten nyrkkiä. Kaava on aivan selvä.
Kultapieni, lähde kun vielä kerkeät.. karvat nousi pystyyn kun luin tuota tekstiäsi, olet varmaan eksäni kanssa yhdessä.. loppujen lopuksi makasin 9 pv sairaalassa ja minulta tikattiin sekä huuli että silmäkulma ja murtumia oli kylkiluissa ja ranteessa, pakene!
ei tuo sinunkaan kommunikointisi mitään parasta kyllä ole!
Niinpä.
Se mies työskentelee varmasti ja systemaattisesti murtaaksesi sun mielen ja tahdon. Kun olet polvillasi, se lisää väkivaltaa ja pian makaat vapisevana muusina sen jaloissa .
Oma minuus murrettuna, sen hullun vankina. Ja sieltä, usko mua! on tosi vaikea enää jalolleen nousta.
Hyvin tyypillinen kuvio. Lähde niin kauan kuin voit, ennenkuin olet murrettu.
Mielenterveyspotilas joka jankkaa ja jankkaa ja kulkee perässä. Päässä vikaa johon psykiatrilla käynti auttaisi.
Olette täydellisiä toisillenne..
JÄTÄ MIES! Kuulostaa Aivan minun entiseltäni. Siis täysin. Otin kerran kellosta aikaa, että hän räyhäsi monologiaan 1,5h... Ja se eteni juuri tuossa sinun sanomassasi järjestyksessä. Ensin jatkuva perässä kulkeminen ja raivoaminen, sitten estäminen ja lopulta juuri ranteista kiinnipitäminen. Kerran hän ei päästänyt minua lähtemään asunnosta ja painoi minut lattiaan ranteistani, minä purin siinä tilanteessa isoa miestä käteen, kun hän ei päästänyt minua liikkumaankaan. Oli todella ahdistavaa. No siitähän alkoi sitten raivoaminen siitä puremisesta.
Minä huomasin äkkiä että hän teki minut sairaaksi. Olin jatkuvasti ahdistunut suhteessa. Nyt olen ollut erossa miehestä jo vuoden ja käynyt terapiassa. Asiat alkavat olla taas kunnossa. Jätä miehesi, oikeasti. Muutoin sinäkin muutut ihan kamalaksi, kukaan ei kestä tuollasta henkistä väkivaltaa.
Ai niin ja unohdin mainita, että mies syyllisti myös minua mustasukkaisuudestaan. Mitä olin puhunut existäni jne.
Sinuna jättäisin miehen, ja hakisin apua omaan olooni. Se, että sinä lyöt toista ei ole hyväksyttävää. Siihen voi olla monta syytä. Jotain selvittämättömi ongelmia ehkä ja siihen päälle vielä miehesi ahdistava ja törkeä käytös, joka hiljalleen tulee saamaan sinut ihan sekoamisen partaalle (usko minua, olen saman kokenut). Mies varmaan on saanut nyt käännettyä kaiken taas sinun syyksesi, älä usko häntä. LÄHDE KUN VIELÄ VOIT! Ansaitset sata kertaa parempaa. Ja ajattele -haluatko tehdä lapsia tämän miehen kanssa? Onko tämä sellainen suhde jossa olisit onnellinen loppuelämäsi? Sanotaan, että sairaan ihmisen kanssa seurustellessa tulee itsekin sairaaksi. Ja sinä tulet sairastumaan jos tuossa alistavassa suhteessa jatkat.
Ensin se alkaa huutelulla ja haukkumisella ja kohta jo määräilee mitä saat tehdä ja seuraavaksi alkaa lyöminen. Sitten ole jo niin rikki että et uskalla erota ja painajaisesi voi jatkua vuosia. Mieti haluatko elää vuosia väkivaltaisessa suhteessa. Tai sitten voit erota heti tänään. Valintasi on oma et miten haluat et sua kohdellaan. Lähtemällä teet selväksi että olet vahvempi. Muuten se alistaa sua lisää ja lähteminen on vaikeampaa.
Kokeile puhua sen kanssa.
Jos se kaipaa puhumista.
Ei tollanen hiljaisuus ja mököttäminen kivaa ole
HUoh.... meillä eroprosessi meneillään.... Vaikeaa päästää irti..
Mutta kuulostaa niin tutulta tuollainen. Kaikki on syytäni, joskus jopa ilmeeni pilaa hänen päivänsä... Osaa hän olla ihanakin:) mutta ne suunnattomat kilarit, jos en toimi niinkuin hän tahtoo. Olen itsekin epätäydellinen, mutta eihän kaikki voi olla aina minun syytäni......
Minulta vaaditaan lisää aikaa hänelle. Todellisuudessa seuraelämäni on kaventunut, sitä mieltä ovat ystäväni. ja itseasiassa en tiedä yhtäkään ystävää, josta hän pitäisi aidosti. Kerran ystäväni oli meillä (asumme yhdessä) ja hän suuttui taas ilmittömästi, kun en kertonut hänen olostaan siellä. paras ystäväni. kaikista kävijöistä pitää kertoa. ja kaikki asiat pitää ymmärtää väärin. riitojen selvittely mahdotonta, koska hän ei tahdo ymmärtää pointtejani. Erolla uhakailtu, kunnes sitten päästin, että selvä homma...... jonka jälkeen hän uhkasi henkeään...
Vieläkin pohdin, voisinko olla hänen kanssaan...huoh... vaikeaa päästää irti vaikka tietää että pakoon olisi juostava. mutta minulla on huono omatunto siitä, etten ole itsekään täydellinen. mutta pelkään häntä toisinaan. olen mennyt huoneeseen karkuun raivoamista. et silleen.
sä oot läheisyysriippuvainen. se on oikeesti sairaus.
Kuulostaa ikävän tutulta.. Noinhan tuo alkaa.. Ensin suututaan milloin mistäkin asiasta, seurataan perässä, jankataan kunnes olet raivon partaalla itsekin ja valmis sanomaan ihan mitä tahansa, jotta toinen pitäisi päänsä kiinni.
Hetken päästä, et uskalla ilmaista omaa mielipidettäsi ollenkaan... ja olet mielummin hiljaa, ettet vahingossakaan sanoisi mitään mikä suututtaa toisen. Sitten kun olet hiljaa ja toinen vaistoaa, että jotakin vialla.. alkaa sama rumba ja tietenkin, sinun vikasihan se on.. Teet aina väärin ja sanot ja olet ärsyttävä ämmä, jota kautta mukamas saa oikeuden itselleen suuttua.. Tartutaan ranteisiin ja estetään pääsy pois läheltä.
Sen jälkeen et kohta pääse mihinkään, et uskalla tavata kohta enää ystäviäsikään ollenkaan, koska joudut aina selittelemään ja kertomaan mitä olet tehnyt.. ja kun toinen ei usko sinua kuitenkaan... Olet aina tehnyt jotakin väärää. Sen jälkeen lentää tavarat ja epähuomiossa tempaistaan silmäkulmaan.. kun sinä taas toimit niin, että toisella oli siihen oikeus...
Hetken päästä olet henkisesti niin murtunut, että et jaksa enää tehdä asioille mitään... Epäilet itseäsi ja lähteminen on entistä vaikeampaa..
Kumautit nyrkillä, purit vihaa ja olit yleisellä paikalla jossa sen uskalsit tehdä..
Jospa kuitenkin nyt lähtisit vielä kun siihen pystyt..
Alkaavaa väkivaltaako? Kysyy nainen joka ei puhu miehelleen ja pitää ranteista kiinni pitämistä oikeutuksena lyödä nyrkillä miestään kasvoihin. Mies helposti tunteen vallassa käyttää tarkoittamattaan liikaa voimaa.
Uskomatonta mitä kaksinaismoralismia suomalaiset naiset harrastavat suhteessa väkivaltaan. Ja miehet, ilmeisesti: etenkin yleisellä paikalla uskaltaa (!) lyödä miestä.
En tiedä, mistä tuo kaikki lähti (sehän ei yleensä näissä postauksissa ole tärkeää), mutta eivät omat kommunikointitaitosikaan kuulosta loistavilta.
"Naiset ovat kuin lapsia vailla vastuuta ja velvollisuuksia, mutta heillä on kaikki aikuisen ja ihmisen oikeudet ja lisäksi suuri joukko systemaattisia ja ansaitsemattomia etuoikeuksia, joita naiset eivät ujostele käyttää väärin jokapäiväisessä elämässään.
He ovat kuin mielipuolia keisareita", joille kukaan alamainen ei uskalla sanoa vastaan, teloituspölkyn pelossa."
Mites se henkinen väkivalta? Pitääkö aina ensin ottaa turpaan, ennen kun tajuaa lähteä helvettiin?
Itse päätät: hetken kipu kun repäiset itsesi irti, tai loppuelämän piina joka vain syvenee.
"Sairaalloinen mustasukkaisuus on lähes takuuvarma parisuhteen tuhoaja. Siinä vaiheessa suhteen toinen osapuoli, tai ehkä ääritapauksessa jopa molemmat, ovat ylittäneet tai ylittämässä rajaa, jonka takaa ei ole enää paluuta. Lähes kaikki toisen ihmisen tekemiset tulkitaan automaattisesti uskottomuuden merkeiksi, ja syyttely tai jopa fyysinen väkivalta on päivittäistä. Tuskin edes parisuhdeterapia voi tällaista liittoa enää pelastaa, ja ainoa oikea vaihtoehto on eroaminen tai suhteen lopettaminen."
Nain se menee, ensin syytoksia etta kaikki on SINUN syytasi, joka asia. Tiedat itsekin ettei nain ole, vaan tulee paha olo.
Sitten lapsaytyksia, jotka vain pahenee ajan kuluessa.
Puhuminen ei auta.
Mustasukkaisuus tulee kuvaan, alyttomia kuvitelmia hanen paassaan, jotka ei vastaa todellisuutta, tuntee kait alemmuuskompleksia.
Mikaan ei auta, tilanne vain pahenee.
Seuraava vaihe on etta olet henkisesti niin maahanlyoty, ettet jaksa enaa edes paatoksia tehda jarkevasti. Pelkaat myos.
HANKI ERO !!!!
Samanlaisessa tilanteessa itsekin, ja kauheaa se on. Kiristysta vain.
Vain erona on se etta taistelen nyt vakavan sairauden kanssa, joka vie energiani ja voimani, enka voi keskittya samaan aikaan tahan avioeroon.
Ole onnellinen etta sinulla on terveytta ja voimia viela, tee se nyt kun voit.
OTA ERO, sanon nain, vaikka olenkin avioeroa vastaan voimakkaasti.