Jos olisin nainen, niin olisin pitkä, hoikka ja vaalea. Tämä siis nykyisten ulkoisten ominaisuuksieni perusteella pääteltynä. Olisin ihan hyvin koulutettu ja siistissä sisätyössä käyvä nainen, josta työkaverit ilmeisesti pitäisivät koska olen aina mukava ja huomioiva muita kohtaan. Jotenkin tuntuu että kysyntäni ja markkina-arvoni olisi ihan hyvää luokkaa, vaikka kasvoistani olisinkin vain ihan perusnätti enkä mikään kohtalokkaan näköinen kaunotar.
Mutta olen syntynyt mieheksi, joten kohtaloni on olla hajuton, mauton ja väritön olento joka kulkee marraskuisia katuja kenenkään noteeraamatta. Voin mennä baariin ja istua yksin kunnes aurinko sammuu. Voin tehdä huolella nettiprofiilin ja todeta postilaatikon pysyvän tyhjänä. Voin istua kahvilla, kirjastossa ja ihan missä vain ilman että vastakkainen sukupuoli luo minkäänlaisia katseita.
Tuntuuko tämä kenestäkään muusta epäreilulta kuin minusta?
Mutta olen syntynyt mieheksi, joten kohtaloni on olla hajuton, mauton ja väritön olento joka kulkee marraskuisia katuja kenenkään noteeraamatta. Voin mennä baariin ja istua yksin kunnes aurinko sammuu. Voin tehdä huolella nettiprofiilin ja todeta postilaatikon pysyvän tyhjänä. Voin istua kahvilla, kirjastossa ja ihan missä vain ilman että vastakkainen sukupuoli luo minkäänlaisia katseita.
Tuntuuko tämä kenestäkään muusta epäreilulta kuin minusta?
Vastaukset 58
Vanhimmat
Totta kai se tuolla tavalla kuvattuna tuntuu, kovin epäreilulta, niin kuin sekin masentavanpuoleinen ajatus, että olisi sukupuolesta johtuvaa jos ei ns. faksi käy.
Vaikea uskoa, mutta jos koet niin, se varmaan on sulle niin.
No, vikonloppu on taas tulossa ja paikkakunnasta riippuen tarjolla on muutakin tekemistä kuin baareissa istuminen tai kirjastossa hissuttelu. Just toimin yhden aran ystäväni tukena kun se aloitti uuden harrastuksen. Menin mukaan heilumaan vaikkei laji voinut vähempää mua itteeni kiinnostaa. Nyt se kaveri chattaa jo yhden harrastuskaverinsa kanssa ihan intona, joten I'm also happy! :)
Niin, jos olisin nainen niin sekään ei haittaisi että olen hieman arka. Nytkin chattailisin jo jonkun harrastuskaverin kanssa, mutta arkana miehenä jäisin yksin vaikka kävisin kaikki maailman harrastukset läpi.
"Totta kai se tuolla tavalla kuvattuna tuntuu, kovin epäreilulta, niin kuin sekin masentavanpuoleinen ajatus, että olisi sukupuolesta johtuvaa jos ei ns. faksi käy."
Tähän täytyy linkata asiaa käsittelevä kirjoitus:
http://www.terve.fi/blogit/henry-laasanen/miksi-naiset-eivat-myonna-etuoikeuttaan-pariutumisessa
No, oletko edes kokeillut "kaikki maailman harrastukset läpi", vai onko sulla vain tarve ajatella hyvin negatiivisesti omista mahdollisuuksistasi?
Ehkä se näkyy uloskin päin eikä siksi rohkaise sun lailla arkoja naisia lähestymään sinua... Räväkämmät tyypit kun etsivät yleensä vastinetta itselleen eivätkä kiinnostu hiljaisista tai vetäytyvistä.
Miten erottua massasta, se on kaiketi oleellisin kysymys kaikista.
Miten päästä kohtaamaan mahdollisimman erilaisia ihmisiä, sillä se jos mikä opettaa ymmärtämään erilaisuutta ja kehittää sosiaalisia taitoja.
Itse päätin, että aloitan taas kieliopinnot kansalaisopistossa, koska porukassa on mukava oppia ja uuden kielen kautta avautuu taas uusi maailma johon lähteä vaikkapa lomalle enskesänä. :)
En minä halua olla negatiivinen, mutta tässä asiassa en voi muutakaan. Oletan että olet nainen joten sinulla on sekin mahdollisuus että kieliopintojen lomassa "sattumalta" tutustut johonkin, kesän lomamatkasta puhumattakaan. Tietysti se luo positiivista virettä kaikkeen tekemiseen.
Minäkin olen ollut kieliopinnoilla ja matkoilla ja tiedän jo tähän ikään mennessä että minulle ei näitä asioita sattumalta tapahdu. Matkoilla ehkä jotain pientä mahdollisuutta voisi olla, mutta Suomessa ei mitään, koskaan.
No, hitto, -M-, mitä sä täällä vielä kieriskelet?! Hakeudu matkoille, aina kun mahdollista, ja nauti siitä miten erilaista muualla on. Hittoako sitä täällä homehtuu kun maailma on niin avara ja ihmisiä on paljon. Niin minä ajattelen ja joka kerta kun olen maailmalla käynyt, olen oppinut sieltä jotain joka auttaa taas jaksamaan täällä, karummassa pohjolassa.
Mä sanon, että jos naiset näkisivät sinutkin esim. todella innostuneena jostain asiasta, ne ihastuisivat jo pelkästään siihen, että sä olet niin iloinen! Sillä erottuu jo kilometrin päähän tässä "marraskuun harmaudessa".
Olet kyllä kannustava - kiitos siitä!
Voi olla että ylitsepursuava iloisuus auttaisi, mutta naisten mahdolliset ihastumiset valitettavasti eivät tule mitenkään julki. Ei täällä karun pohjolan marraskuussa kukaaan nainen tule tekemään tuttavuutta vaikka mitä tekisin. Ei kukaan kehu tai noteeraa muulla kuin asiankuuluvalla tavalla eli mahdollisimman korrektisti.
Miten siitä ajatuksesta pääsisi eroon että tämä on epäreilua? Kuvitttelemalla naisten elämän ikäviä puolia? En ole kateellinen esim. suurituloisille ihmisille, mutta naisille olen kateellinen tässä asiassa.
Herranjestas miten pessimistisesti sä ajattelet, -M-. "Voi olla että ylitsepursuava iloisuus auttaisi - -" Innostuminen näyttää ylitsepursuavalta iloisuudelta vain kyynikon silmissä.
Ja heti perään se suomalainen suosikkisana: "mutta".
Mietin taaskin sitä, näkyykö se jo ulospäinkin miten pessimismiin taipuva sun mielesi on, juuri nyt... Mitä mieltä itse olet?
Me suomalaiset ollaan "korrekteja" eikä näytetä tunteitamme kovin helposti - paitsi viihteellä - joten onko sinusta "korrektia" odottaa MUILTA sellaista käytöstä mikä ei luonnistu sinulta itseltäsikään ihan spontaanisti?
Minusta sellaisen odottaminen muilta on just sitä jotain mikä lopulta masentaa, masentunut mieli taas tukee ajatusta, että toisilla on helppoa - mulla ei, ja kun perään lätkäisee vielä vaarallisen sanan "koskaan" niin tottahan se aurinko sitten on ja pysyy pilvessä.
Siellä, itse, omin ajatuksin oman pään päälle loihditussa pilvessä, you know, koska niin valtava voima on omilla ajatuksilla, -M-, usko huviksesi.
Elämä on vuorovaikutusta, liikettä, vastakohta pysähtyneelle, kuolleelle tilalle. Sitä saadaan mitä annetaan, jne. Ihmisten kohtaamisessa meillä kaikilla (eikä vain miehillä) on mahikset joko päästä toisen ihmisen "suodattimen läpi", jäädä huomiotta tai tulla torjutuksi. Mutta miksi pitäisi laskea ja muistaa vain ne omalle mielelle ja elämänasenteelle epäedulliset kokemukset, vaikka meille tapahtuu joka päivä sekä hyviä että huonompia kokemuksia, kohtaamisia jne.??
Tarpeeksi kun sitä miinusnappia painelee, voi vaikka sairastua, niin se on.
Hyväntuulisuudella todellakin erottuu joukosta, hymyilevä tai muuten positiivisen oloinen mies pistää silmään kaupungilla näin syksyisin varsinkin. Ja siis positiivisuus ei ole kärrynpyörien heittelyä tai mitään psykohymyilyä. Rennot, avoimet kasvot ystävällisillä silmillä kyllä noteerataan. Useimmilla ihmisillä kun on se kivettynyt pokerinaama yksin liikkuessa. Tyhjät silmät, kireät yhteen puristetut huulet, otsa rypyssä - niillä ei ainakaan saa ketään huomioimaan itseään paitsi ehkä negatiivisesti. Juuri tänään junassa jäin tuijottamaan ihan tavallisen näköistä miestä, jolla oli selvästi hyvä päivä kun pieni hymy karehti koko ajan huulilla eikä yrittänyt vaikuttaa näkymättömältä tuijottamalla tiukasti ikkunasta. Avoimen oloinen ihminen kiinnittää huomiota koska hänen olettaa olevan positiivinen tyyppi :)
Ja kyllä useimpien ihmisten "kivikasvot" sulaa pysyvästi persoonallisiksi ja pehmeiksi kun eivät vain esitä iloista vaan oikeasti ovat sitä - vrt esim siihen kun näet kahden toisilleen tutun ihmisen törmäävän sattumalta, se kiireinen minding-my-own-business-ilme vaihtuu heti ilahtuneeksi ja ihminen näyttää aivan eriltä ja viehättävämmältä kuin vakavalla, kireällä ilmeellään :)
En väitä vastaan. Näin varmasti on. Tämäkin asia on kuitenkin sellainen että naiselta ei huomion herättämiseksi vaadita läheskään samaa kuin mieheltä. En ole kuullut koskaan että naisen suosio riippuisi olennaisesti hänen ilmeestään.
Mutta asia on tietysti mukava selittää itselleen parhainpäin, ettei vaan joutuisi myöntämään toisen sukupuolen olevan huonommassa asemassa. Sitähän saattaisi seurata oman aseman heikkeneminen...
En minä muilta vaadi sen enempää kuin mihin itse kykenen. Kyllä minä olen osoittanut huomiotani naisille, katsellut heitä joskus varmaan liiankin pitkään ja ihaillen, mennyt jopa juttelemaan, kirjoittanut heille viestejä ajatuksen kanssa nettitreffipuolella jne. Eivätkä nämä kiinnostukseni herättäneet naiset ovat mielestäni olleet sen ihmeellisempiä kuin mitä minäkään olen.
Jos mies on kelvollinen kansalainen, käyttäytyy fiksusti ja ajatteleekin suhteellisen järkeviä, pukeutuu siististi ja pitää kunnostaan huolta, niin mitä huomiota sillä saa? Itse voin sanoa että ei mitään.
Tästä se pessimismi hiljalleen kehittyy. Tuskin olen ainoa mies joka hiljalleen käy kyyniseksi tässä huomiotyhjiössä.
Koska sinä olet nainen, niin sinulle tapahtuu kohtaamisia ja kokemuksia ilman että sinun täytyy pinnistellen saada niitä aikaan. Kysyn sinultakin, olisiko kamalaa myöntää että miehet ovat tässä suhteessa epäedullisessa asemassa?
Ounastelen, että olet tullut jonkinlaisen yrittämisen tiesi päähän, -M-, olet neuvoton mitä tehdä seuraavaksi ja kun et keksi ratkaisua vedät mutkat suoraksi ajatellen, että kyse on sukupuolten välisestä epäreilusta jaosta.
Totta kai se helpottaa sun henkilökohtaista ahdinkoasi, hyväksyä sellainen yksinkertaistettu epäreiluuden teoria, jolle ei voi mitään koska on syntynyt sukupuoleensa. End of story?
Ei. Sen lisäksi sinä vaadit vielä naiseltakin ""myönnytyksen", että teoriasi on oikea. Se taas kertoo minulle, että sinä epäilet itsekin teoriaasi. Noin tunteellisten sanojen kuin "epäreiluus" ja "myöntäminen" käyttäminen osoittaa, että sinä olet jo todella neuvoton ja hämmentynyt.
No, niin olisin minäkin jos tuollaiseen teoriaan tosissani uskoisin. Sen mukaan koko parinetsinnän kulttuuri täytyy muuttaa ja nimen omaan miehen kannalta reilummaksi. Tämä ikivanha perinne, jossa (yksinkertaistettuna) nainen on passiivinen ja mies tekee aloitteet ja vakuuttaa naisen siitä, että on luotettava kumppani ja lasten isä ym. ym., ei enää toimi.
Minusta se perinne on jokaisen omassa päässä ja käytöksessä, josta sitten muodostuu yhteiskunnallinen ja kansallinen hyväksynnän kulttuuri. Tällä palstalla jos missä kuulee miten fakkiintuneita ihmiset ovat näihin vanhoihin perinteisiin ja kuinka karuksi verbaalinenkin kommunikointi voi ajautua. Istutaan tietokoneellakin mieluummi kuin mennään ihmisten sekaan...
Aktiivinen nainen, siis vastakohta sille perinteiselle passiiviselle naiselle, saa vielä 2000-luvullakin otsaansa huoranleiman ja vastaavasti passiivinen tai arka mies, vastakohtana perinteelliselle aktiiviselle miehelle, leimataan mm. "ätmiksi".
Silläkö se kulttuuri muuttuu, että nimitellään toinen toista tai vielä parempaa: syytetään kohtaloa, joka päätti niin epäreilusti, että musta tulee mies.
Kaikki eivät sentään menetä toivoaan ja alistu noihin kategoriointeihin, vaan löytävät uuden tavan toimia ja käyttäytyä, keskustella ja pysyä positiivisina, niin että lopulta löytävät samalla tasolla olevan ihmisen ja kokevat rakastumisen sadepilvet haihduttavan kokemuksen - vaikka keskellä pimeintä marraskuuta.
Valitettavasti en ihan täysin saanut selvää mitä mieltä olet asiasta. Ensin lyttäät teoriani ja sitten kuitenkin myönnät perinteisten roolien olemassaolon.
Itse olen ihan samaa mieltä että nämä perinteiset roolit eivät enää toimi. Ennen naiset olivat passiivisia kuten nytkin, mutta heidän vaatimuksensa miesten suhteen olivat toisaalta vähäisempiä. Kunnollinen, työteliäs mies sai kyllä naisen. Nykyään parisuhteelta haetaan paljon monivivahteisempia asioita kuin vain turvattua perhe-elämää, mutta passiivisuus ei ole silti vähentynyt kuin aavistuksen. Tämä on jokseenkin huono yhdistelmä.
Ei tässä ole kyse mistään teoriasta, ihan maalaisjärjellä tuo on pääteltävissä. Ei pitäisi naisillekaan olla vaikeaa pistää merkille, että keskiverto mies ei saa naisilta huomiota osakseen ilman rankkaa panostamista. Tähän positiivisuuskekusteluun voi vain todeta, että voittajan on helppo hymyillä. Sinun on helppo pysyä positiivisena, koska olet sukupuolesi ansiosta etuoikeutettu parinvalinnassa. Sekoitat myös kulttuurin biologiaan: mikään kulttuuriero ei poista tätä eroarvoisuutta, sillä se on syväkoodattua tavaraa.
Jep, näillä ominaisuuksilla pääse kyllä sinne friend zonelle asti. Siihen se sitten jääkin.
Olisin ujohko ja seksikäs
Olen paskamahanen tosikko
Tuntuu. Tämä naisten fiksaatio tatuoituihin väkivaltarikollisiin (ks esim http://keskustelu.suomi24.fi/node/11024587 ) on mennyt liian pitkälle.
life sucks, mutta onneksi on viinaa niin sitä ei muista! ;)
Juodaan ja kaljaa ja viinaa, eikä huolemme piinaa.
Mikäli olisin mies niin olisin nykyisen ulkomuotoni perustella söpökasvoinen ihanan nallekarhumainen tumma mies, jolla olisi tässä samassa ammatissa ja tällä koulutuksella ja kokemuksella parempi palkka kuin naisena. Olisin sosiaalisesti ulospäinsuuntautuva ja taitavan supliikin omaava tunneälykäs ja lämminsydäminen mies ja markkina-arvoni olisi naisten keskuudessa huikaiseva verrattuna mitä se on nyt naisena ollessa miesten keskuudessa on. Viehättäsin fiksuja ja nättejäkin naisia toisin kuin nyt naisena ollessa, jolloin minä saan olla joko maailman loppuun asti yksin tai sitten minun on tyydyttävä todella rumien, tyhmien ja luonnevikaisten miesten patjaksi.
Tuntuuko tämä kenestäkään muusta epäreilulta kuin minusta?
Säälittävä yritys.
Olet vain nirso.
Naisena sinulla on kuitenkin valinnanvaraa (joko näiden rumien, tyhmien ja luonnevikaisten miesten kanssa tai yksin), miehillä tätä ylellisyyttä ei useinkaan ole, vaan vaihtoehtona on vain se yksinolo.
Minäkin olen tunneälykäs ja lämminsydäminen. Supliikinkin uskoisin olevan ihan hyvää keskitasoa. Silti en saa mitään signaalia että markkina-arvoni olisi edes plussan puolella. Nallekarhumaisuus ja tumma hiusten värikö sinusta tekisi haluttavan naisten silmissä?
Ei sen säälittävämpi kuin aloittajankaan. Te itsesäälissä ja naisvihassa rypevät Laasasen lahkon opetuslapset ette vain näe sitä, kun päänne on niin syvällä perseessänne.
Minusta tämä oli ihan hyvä käännös.
-M-, missasit pointin. Kyllä sinullekin nainen löytyisi: sinulle ei vaan kelpaa päihde- ja väkivaltaongelmainen vähemmän kaunis nainen pubimaailmasta. Olet nirso.
Reikä se on rinkelilläkin.
"söpökasvoinen ihanan nallekarhumainen"
Ei kuulosta kovin naisia houkuttelevalta. Naiset haluaa Miehen eikä mikkihiirtä tai halinallea.
"Olisin sosiaalisesti ulospäinsuuntautuva ja taitavan supliikin omaava tunneälykäs ja lämminsydäminen mies"
Jos olet naisenakin tuollainen niin luulisi vientiä olevan. Ai niin sinä oletkin lihava.
"Tuntuuko tämä kenestäkään muusta epäreilulta kuin minusta?"
Helppo ratkaisu: LAIHDUTA.
Missä kohtaa tämä pointti esitetään? En löytäynyt väkivaltaongelmaista pubiruusua tuosta tekstistä.
Olipa typerä kommentti. Ehkä keksit seuraavalla kerralla jotain älykästä sanottavaa. Mikä on se syy, että sinä olet yksin? Jos tuo yllä oleva kirjoitus pitää paikkaansa muuten paitsi sukupuoli on vaihdettu, niin ainoa kohta mikä pistää silmään on tuo "nallekarhumainen". Tästä päättelen, että sinä olet ylipainoinen, mutta sosiaalinen ja hyvän supliikin omaava positiivinen (?) nainen. Ei se laihduttaminen voi niin ylivoimaista olla. Oman luonteen muuttaminen naisia miellyttävämmäksi aggressiiviseksi pokailijaksi vaatii jo vähän enemmän.
sori vaan, miehillä ei ole minkäänlaista markkina-arvoa naisten keskuudessa
Tuossa laihduttaja ketjussahan suurin osa miehistä todenneet että eivät huolisi laihduttanutta naista koska kerran lihava on aina lihava joten mitä se laihduttaminen naista hyödyttäisi sitten. Siinä olet kyllä oikeassa että kaltaisesi ruman kamalan luonteen omaavat eivät kykene mukaviksi muuttumaan.
Älykkyydestä ja typeristä kommenteista en sinuna puhuisi mitään. Mutta näinhän se menee että kaltaisesi heikon älykkyyden omaavat pyrkivät nostamaan omaa tasoaan muiden silmissä mollaamalla toisia. Tyhminä ette vain tajua tuovanne oman idioottimaisuutenne sitäkin selvemmin esille.
Eiköhän nuo laihdutus jutut ole jotain trollailuja.
Minun älykkyyteni on varmasti parempi kuin sinun, ihan turhaa alkaa siellä nyt kiukuttelemaan. Kuulostat naispuoliselta vastineelta näille periaatteen miehille. Turha myöskään odottaa mitään pusi pusi vastauksia tuollaisiin "työntäkää pää perseeseenne" tyyppisiin viesteihin, jotka ilmeisesti edustaa sitä älykästä kommunikointia sinun mielestäsi.
Ja pysy asiassa, jos on lisäkommentoitavaa, tuollainen leikkikoulutason kiukuttelu ja pään aukominen ei oikein innosta.
No jos te perustelette, että naisilla on aina valinnanvaraa, kunhan tyytyy siihen hampuusiin niin sama pätee toisinkin päin. Luulisin.
Eli miesten pointti: nainen saa aina seuraa. Jos ei, niin on nirso. Sama toisinpäin pitänee myös paikkansa?
Vinkukaa vaikka maailman tappiin, kuka teitä jaksaa lukea. Miksette pariudu näiden naukumaijojen kanssa mitä täälläkin on ihan riittämiin?
Ai niin unohdin: kumpikin ryhmä kelpuuttaa kumppaniksi vain huomattavasti itseään viehättävämpiä yksilöitä.
Aamen ja pluttis.
Seuraavan kerran kun naiset yrittävät tuoda esille jotain tasa-arvoon liittyvää kokemaansa vääryyttä, niin ilmeisesti miehet voivat sanoa sinua lainaten "Vinkukaa vaikka maailman tappiin"?
Ei.
Vaan: sinulle ei kelpaa päihdeongelmainen hulttionainen. Olet nirso.
Naisillekin täytyy kelvata päihdeongelmainen hulttiomies. Mikäli eivät ole nirsoja.
Ihan näin tasa-arvoisesti ja käyttäen ihan Laasasmaista logiikkaa.
Missä kohtaa -M- vaatii naisia ottamaan päihdeongelmaisen hulttion? Minusta vaikuttaa kyllä siltä, että naisia ei tarvitse erikseen kehottaa ottamaan tällaista miestä.
Taidat lukea itsesi näihin naukumaijoihin ja tunnut hyvinkin jaksavan lukea näitä kirjoituksia täällä.
Ja edelleenkin, kuka on käskenyt tyytymään hampuusiin? Kyllä niitä kunnollisia miehiä on tarjolla, mutta kuten itsekin tuossa tunnustit, niin teille naukumaijoille pitää olla niitä huomattavasti itseä viehättävämpiä yksilöitä.
Naiselle löytyy aina ihan normaali ja kelvollinen keskitason mies ilman että naisen itsensä tarvitsee nähdä yhtään vaivaa. Menee vain baariin, niin kyllä siellä kohta tulee miehiä vonkaamaan. Huonommat voi häätää pois ja valkata päältä parhaan miehen.
Toisinpäin tämä ei todellakaan toimi, eli mies ei saa seuraa pelkästään olemalla mies ja möllöttämällä paikallaan. Miehen täytyy nähdä vaivaa ja laittaa itsensä alttiiksi, ja silti se naisen saanti on hyvin epävarmaa, edes ruman naisen saaminen ei ole mitenkään itsestäänselvää, ellei mies onnistu tällaista naista riittävästi miellyttämään.
Saan kyllä katseita naisilta, mutta en osaa mennä juttelemaan. Minua on kehuttu söpöksi, hyvännäköiseksi ja komeaksi. En ole ikinä seurustellut, ikää 31. Naisena olisin lyhyt, normaalipainoinen ja kaunis. Sellainen, kuten siskoni on (ollaan kaikkien mielestä samannäköisiä) ja hänellä on ollut liikaakin miehiä.
En tiedä, olisiko minulla miestä hiljaisena ja ujona naisena, mutta ainakin ihan hyvällä todennäköisyydellä varmaan. Naisena pitäisi vain katsoa takaisin ja hymyillä. Jos tuon tekisi vaikka kymmenelle kiinnostavan näköiselle miehelle, niin kyllä ainakin yksi tulisi sellaisen kauniin naisen kanssa juttelemaan, jollainen minä naisena olisin.
Jos olemus on sellainen että näyttäisi asuvan äitinsä kanssa jossain pommisuojassa, ei kukaan uskalla tutustua.
Ihmisillä on katsos itsesuojeluvaisto ihan perittynä.
Itse näin baarissa viime lauantaina juuri sellaisen miehen.
Nurkassa kyyhötti, yksin.
Katsoi kulmien alta, luimuilevasti, negatiivisen oloisesti.
Oli pukeutunut lukiopojan tyylisesti johonkin äitinsä 10 vuotta sitten ostamaan villapaitaan ja kulahtaneisiin farkkuihin.
Te ruikuttajat ette vain hoksaa mainita tällaisia asioita.
Olemuksessa se vika piilee.
Koska olet itse viimeksi tehnyt aloitteen miehelle ja millainen se aloite oli? Silmien räpsytyksiä ja vastaavia ei lasketa.
Ei kai tuo ujous tule siitä luimistelusta negatiivisena mieleen, vaan se että mies saattaa olla esim. alemmuudentunteen vuoksi ilkeä.
Tällä kertaa syy ei löydy vaatetuksesta, eikä hygienian laiminlyönnistä. Ymmärrän kyllä että naisten on mukava laittaa oma passiivisuutensa niiden syyksi. Tässäkin suhteessa naisilla on huomattavasti helpompaa, sillä miehet eivät katso vaatetusta läheskään niin tarkasti kuin naiset.
Olisiko se niin kamalaa myöntää että naisilla nyt vaan on tässä suhteessa paljon helpompaa ja mukavampaa?
se sotii naisten tasa-arvo-huutelua vastaan. olisi kova paikka myöntää, että itseasiassa naiset ovatkin se sukupuoli, kellä menee paremmin ;)
Osaisitko sitten myös flirttailla ja vääntää hymyä aina tarvittaessa? Saati naureskella typerille miesten jutuille? Vaatii nimittäin aikamoisia näyttelijänlahjoja ja sosiaalisia taitoja ollakseen suosittu miesten keskuudessa, ei siinä riitä että jököttää paikallaan ja odottaa naama nyrpeänä kosijoita.
Onko sinulla paljon (mies)kavereita? Harvemmalla atm:llä on, mistäköhän se sitten johtuu?
En osaa oikein sanoa kuinka lahjakas flirttailija olisin, mutta eron sukupuolten välillä huomaa siinä että sinä olet yht'äkkiä jo siinä tilanteessa jossa kerrotaan typeriä juttuja! Tiedätkö kuinka pitkä matka miehellä on siihen tilanteeseen? Kyllä sekin jää useimmiten haaveeksi, mutta ehkäpä vika on minussa eikä suinkaan sukupuolessani. Kyllä minä sen pian uskon kun sitä vielä hetken kerrataan...
Kyllä minulla kavereita on, jopa naispuoleisia sellaisia. Ei nyt mitään valtavaa määrää, mutta ihan riittävästi suomalaisen miehen sosiaalisiin tarpeisiin nähden.
Kuvittele, että joku todella ruma ja vastenmielinen homomies kertoo sulle rasvaisia vitsejä silmää vilkutellen joka päivä töissä. Jos et jaksa enää vuoden 365. päivänä suhtatua siihen huumorilla, sinut leimataan tiukkapipoksi. Sellaista se on naisten elämä: hauskan ja mukavan maineen saadakseen pitää sietää sitä miesjoukon ällöttävintäkin tarinaniskijää, jota äijäköörissä pidetään hyvänä jätkänä, mutta joka naisten mielestä on kaikkea muuta.
Ihan mielenkiintoinen ajatuskin kuitenkin tuo mitä suht samoilla geeneillä olisi vastakkaisen sukupuolen edustajana. Itselläni on vuotta nuorempi veli, jolla ilmeisesti suht samat geenit. ja hän on ytm siinä kun itse olen enintään alemman tason ktn, jos sitäkään. Oisinkohan minäkin miehenä ytm...
Ymmärrän että huomion myötä tulee myös ei-toivottua huomiota. Vika ei kuitenkaan olisi silloin minussa vaan siinä toisessa osapuolessa. Luulen että sillä olisi vaikutusta myös itsetuntoon? Miehenä olen lähtökohtaisesti juurikin se vastenmielinen tarinaniskijä ellen onnistu toisin todistamaan.
Nyt mitä ilmeisimmin taas tarkoitetaan niitä kaunottaria, eikä meitä tylsemmän näköisiä naisia. Ei ole kenellekään naisellekaan kuulkaa uutuusinfo että kaunokaisten ympärillä pörrää miehiä pilvin pimein. KAUNIILLA naisilla on siis helppoa ja mukavaa tuo miesten tapaaminen, eihän siinä ole mitään "myöntämistä" kun on päivänselvä fakta. Tavisnainen on ihan samassa "epäreilussa" tilanteessa kuin mitä täällä jotkut miehet kokee olevansa. Puheliaana naisena pyrin aloittamaan keskusteluja miesten kanssa melkoisen usein mm. baarissa, mutta miehet torppaavat juttelun alkuunsa - joka kerta ei syynä ole voinut olla tyhmät jutut joten päättelen ettei naamakerroin ole riittänyt ;)
Ja mites tää miesten metsästysvietti - teillehän tulisi tylsää jos ne herkullisimmat saaliit eli kaunottaret hyppis syliin, sillonhan se nainen olis helppo ja siihen kyllästyisi samantien ;)
Minä ainakin tarkoitin vain itsekkäästi itseäni. Jos pituuteni suhteutettaisiin naisten pituuteen, olisin ehkä 175 cm, vaalea ja hoikka, urheilullinen nainen. Mukava ja ihan fiksukin (pessimistinen tosin, ainakin tällä hetkellä). En ymmärrä miten voisin olla yhtä epäsuosittu kuin mitä olen vastaavana miehenä? Kyllä minä luultavasti kiinnostuisin itseni naispuolisesta vastineesta, mutta tällaiset naiset eivät ilmeisesti ole kiinnostuneita minusta.
Minulla ei ole kovin kummoista metsästysviettiä, minkä voi varmaan tästä ajatusleikistä huomatakin :)
Kävin tänään kaupassa ja kassaneitinä oli erittäin kaunis nuori nainen. Ei mikään perusnätti vaan sellainen joka on varmasti hyvin tietoinen kauneudestaan ja oli meikitkin sellaiset omia parhaita piirteitä voimakkaasti korostavat. Tiedän että tuollaiset naiset saa aina kaikenlaisia kyyläilijöitä ja muita pörrääjiä ympärilleen, joten yritin olla mahdollisimman coolisti. Onnistuinkin aluksi ihan hyvin ja tuo kaunis nainen suhtautui minuun asiallisesti, kun kysyin erään tuotteen alennushinnasta, mutta rahoja lompakosta kaivaessa itsehallintani petti ja aloin käyttäytymään hermostuneemmin, koska mieleeni tulvahti tahtomattani ajatus, että olisiko minulla mahdollisuuksia tuollaiseen kaunottareen, jos nyt pidän cooliuteni yllä. Epäonnistuin. Kaunis kassaneiti tunnisti tutut kyylääjärunkkarin hermostuneet vapinat jo ihan mikroskooppisen pienestä hermostuksestani ja toivotti minulle hyvää päivänjatkoa kylmän tylysti, niin että pääsee minusta mahdollisimman nopeasti eroon, enkä ala kuvittelemaan liikoja. En läpäissyt testiä.
Juu, on se niin vaikeaa suhtautua naiseen kuin ihmiseen. Edes työtään ei voi tehdä rauhassa, ilman että äijät kuvittelee jotain. Olet kuule vain asiakas muiden joukossa, et muuta. Harva ehtii töissä ollessaan uhrata ajatustakaan asiakkaille, paitsi jos tulee joku työhön littyvä ongelma.
Ihanko totta? Eikö kauniista naisesta saa häkeltyä tai kiinnostua? Miehetkin on kuule vaan ihmisiä, miksi pitäisi toimia kuin kone? Tuo kirjoittajahan kertoi että yritti suhtautua tähän kauniiseen naiseen kuin "pelkkään ihmiseen", mutta ei onnistunut, koska kauneus sai hänet lopulta hämilleen.
Lässyn lässyn. Vittu mitä ruikutusta. Mene ulos ja iske itsellesi nainen.
Luulen olevani "kaltaisesi" pitkä, hoikka ja vaalea nainen. Kasvoiltani klassinen.
Nyt jos laittaisin itseni koreaksi ja menisin baariin istumaan, istuisin hyvin todennäköisesti iltani yksin. Muutamia iskuyrityksiä voisi tulla, mutta ei mitään ihmeempää. Olen kokenut sen aika monta kertaa. Eli ei se liity ulkonäköön tai sukupuoleen. Luulen, että olen ollut itse torjuvan ja kopean oloinen, ja siksi en houkuttele ketään baariympäristössä. Voi myös olla, että miehet kavahtavat kauniita naisia. Pitäisi olla turvallisen oloinen naapurintyttö-olemus.
Itse ajattelen naisena, että jos olisin "kaltaiseni" miespuolinen henkilö, niin en jäisi tänne Suomeen kituuttelemaan, vaan lähtisin ulkomaille muukalaislegioonaan tai merimieheksi. Eli kyllä sitä nainenkin voi kokea olevansa sukupuolensa vanki, jos marttyyreita aletaan etsiä.
"Muutamia iskuyrityksiä voisi tulla, mutta ei mitään ihmeempää"
Tuo ehkä kertoo kaiken karuimmalla tavalla kuinka eri maailmassa ihmiset voivat elää. Yksikin iskuyritys olisi minulle hämmästyttävä tapahtuma ja leijuisin sen avulla pitkään.
Niinpä niin. Minulle on elämäni aikana tullut pari, mutta valitettavasti molemmat homomiehiltä. =/
Tuo kuvastaa aika hyvin millaisessa kuplassa naiset elää. Naiset on vähän kuin jonkun rikkaan perheen lapset, jotka olettaa että rahaa tulee kun sitä vähiten tavoittelee ja työpaikan saa silloin kun tähdet ja kuu on oikeassa asennossa ja antaa vain elämässään sille tilaa.
Minäkin olisin enemmän kuin tyytyväinen jos tulisi "muutamia" iskuyrityksiä illassa, vaikkei ne mitään "ihmeempiä" olisikaan.