Riidanhaluinen anoppi

Riidanhaluinen miniä

Tilanne on seuraava: itse yli 5-kymppinen kahden teinipojan äiti, mies tappoi itsensä kun lapset olivat pieniä.
Anoppi nyrjähti ainoan lapsensa itsemurhan jälkeen luonnolloisesti.

Nyt kun tapahtumasta on jo 13 vuotta, tilanne alkoi vuosien mittaan tasaantua.

Eilen lupauduin käymään hänen luonaan kun tarvitsi apua (melkein 8-kymppinen) kännykän sekä läppärin kanssa.

Etukäteen jo tiesin - ex-mieheni jo mm. kertoi, että mutsilla kaksi pahaa juhlapyhää: Pitkäperjantai ja Pyhäinpäivä, jolloin jostain syystä pitää synkistellä ja olla erityisen masentunut ja huomionkipeä. Olen todennut moneen kertaan saman.

Anoppi siis tilasi minut paikalle eiliseksi koska minulle ei työtilanteen vuoksi aiemmin sopinut.

Kaikki meni pieleen. Hän suutahti heti alkuun siitä että olinkin matkalla ystäväni luo hänen jälkeensä, jolloin aikaa hänelle oli 1,5 tuntia ja lupasin vielä viedä hänet erääseen liikkeeseen lähtiessäni. Kaikki oli heti jo menetetty.

Kahvia juomaan ensin. Läppäriin en olisikaan saanut koskea, vaikka kysyin että voinko koska odotin erästä sähköpostia, joka ei vielä ollut tullut. Suuttui että mitä sinä sitä nyt alat kun hän sanoi että ei. Suljin läppärin katsottuani asiani. Tarjosi ostettua, mutta hyvää pekonipiirakkaa. Olin aamiaisen syönyt, joten sanoin että sopiiko et vien lopun lapsilleni (iso pala), jotka himoavat sitä. Sopi, mutta kun hän etsi muovipussi, ajatuksissani paloittelin kaksi lusikallista piirakkaa, jolloin hän kimottamaan että mitäs sinä nyt enää sitä otat kun lapsille oli puhe viedä. Sanoin ihmeissäni että sinähän olet nyt ärsyyntynyt. No sama kailotus jatkui. Saan kuulemma itse pistää pussiin piirakkani. Työnsin lautasen kauemmaksi enkä siis ottanut piirakkaa edes mukaani lähtiessäni.

Yritin jatkaa kysymällä mistä kiikastaa kännykän suhteen, koska läppäriä ei siis saanutkaan käsitellä.Ongelma oli puhelimen sulkeminen. KÄyttöohje sanoo näin mutta minä ja kaksi sukulaismiestään olemme neuvoneet että simpukkakansi kiinni vaan ja puhelu katkeaa silloin. Käyttöohje! Sitä ei ole uskominen eikä meitäkään. Ehdotin maahantuojalle soittamista. Ei.

Vienyt puhelimen jonnekin välillä (kyseessä senioripuhelin Doro huippumalli), jossa oli poistettu sinne luomani estot, koska hän ei halua opetella tekstareita. Kysyin laitetaanko ne takasin ne estot. Selitystä, jota en enää kuunnellut. Äänetön-tila pitäisi kuulemma saada mutta kun etsin ja tarjosin sitä, ei hän sitä halunnutkaan. Saamansa viestit poistin. Hän haluaa saada viestejä, joita ei siis osaa katsoa, mutta ei lähettää itse. Haloo!

Sanoin, että nyt kello on jo paljon että lähdetäänpäs autolle, koska tilanne kuumeni kuumentumistaan. Kysyin haluaako kyydin takaisin. Kyse 1,5 kilsan matkasta. Ei.
Tarjosi minulle rahaa käynnistäni. Sanoin että en ota. JOskus olin ottanut bensarahaksi, koska matkaa edestakasin 50 km. Tyrkytti. Sanoin että voin viedä lapsille jos se käy. Otin 60 e, mutta hän antoi ne sanoen että jokaiselle on 20 e.

Autossa heti naputusta, että tulee edes jotain korvausta minulle, vaikken kuulemma tehnytkään mitään. Kysyin, mitä tarkoitat. Ei hän mitään tarkoita, hän vaan ... hiljensin ja kysyin että haluatko sinä kyydin haluamaasi paikkaan? Joo haluaa. Minuutin päästä ilmoittamaan että pitäis joskus katsoa kenelle puhuu ja mitä puhuu. Katsoin häneen ja sanoi: niin juuri, samoin. Hän kuulemma vaan minun ja lasten parasta tarkoittaa. Taputti reidelle ja sanoi että kyllä hän tietää ettei ole helppoa minullakaan aina. En siis koskaan valita hänelle itse valitsemaani tilannetta. Kumarruin hänen puoleensa ja sanoin että ei ole sinullakaan helppoa, tiedän.
Kadulla ei ollut parkkipaikkoja, joten jouduin pysähtymään kadulle vilkun kanssa, pyysin että poistuisi koska ei tässä saa pysähtyä. Hän istuu kassi sylissään ja kertoo että hänellä on nyt paha mieli. Kysyy että onko minun mieleni nyt hyvä? Sanboin ettei hänen tarvitse miettiä minun mieltäni ja pyysin taas että siirtyisi ulos, koska takana oli jo autojono. Sanoin hei. Ei vastausta.

Mitään en ole kuullut eilisen jälkeen. Minä en tarvitse suoranaisesti anoppia, mutta hän tarvitsee minua. Lapseni ovat alaikäisiä.

Mitäs tykkäätte? Tämä ei ollut eka kerta. Kerran hän joutui jopa tulemaan taksilla paikan päälle meille pyytämään anteeksi omasta aloitteestaan. Olin sulkenut luurin hänen korvaansa.

Olen yrittänyt pärjätä tämän kanssa 18 vuotta. Miten jatkossa mielestänne kannattaa käyttäytyä?

Olen pahoillani että vuodatin näin pitkän tekstin, mutta työ kutsuu enkä ehdi nyt enää editoida.

55

1044

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • pikkumyy

      Novoivoisentään, eihän tossa ollut alkua eikä loppua, eli ei päätä eikä häntää. Olikohan ihan selvinpäin kirjoitettu vai ihan vaan provo.

    • Riidanhaluinenko?

      Ei ollut joo päätä eikä häntää minunkaan mielestäni. Kyse ei ole provosta vaan ihan toissapäiväisestä tositilanteesta. Siis kysymys on anopinkutaleesta, joka haluaa riidellä. Itse ollut alkoholistin kanssa naimisissa ja saanut kuulemma silloin hermonsa hajalle. Seuraava aviomies kuoli 10 vuoden aviksen jälkeen, siis oli huomattavasti vanhempi häntä itseään.

      Kysymys on siitä, miten tulla toimeen hallitsevan ja vallanhaluisen marttyyrin kanssa, joka kaipaa huomiota ja riitaa itsensä piristykseksi että saisi puhkua ja paheksua muita ihmisiä, heidän käytöstään häntä itseään kohtaan. Kyse myös henkilöstä, joka haluaa surra, masentua ja jollottaa Pyhäinpäivänä. Näihin asioihin kommentteja odotan.

      Riidellä pitäisi, koska se kuuluu hänen luonteenseensa. Nykyisin mun kanssa haastaa riitaa muutaman kerran vuodessa, mutta silloin yleensä olen väistellyt enkä ole lähtenyt etenkään paikan päälle liekin nuoltavaksi. Nyt tilanne oli valitettavasti töiden vuoksi sellainen, etten pitänyt varaani.

      Ihan vaan olin kiinnostunut onko kenelläkään samantyyppistä riivinrautaa ristinään ihan ilmaiseksi? Siis en ole hänelle edes sukua. Lapseni ovat, mutta onneksi alkavat lähestyä täysi-ikäisyyden rajaa jo. En ollut aviossa poikansa kanssa.

      Aina parempi jos joku psykiatrian/psykologian alan ihminen kommentoisi. Sekin jo alkaa kiinnostaa lakiasioiden puolelta että kun ns. velvollisuuteni (SIIS NS., jota ei ole olemassakaan virallisesti) hänen ja lasteni tapaamiseksi ja yhteydenpidoksi loppuu muutaman vuoden kuluttua, miten toimia jatkossa.

      Kerran kun lapset olivat pienempiä, jouduin lopulta sulkemaan luurin kun huuto ja nälviminen vain jatkui ja jatkui. Seuraavana päivänä ajoi taksilla pyytämään anteeksi minulta.

      Näitä riitoja tulee aina silloin tällöin hänelle muidenkin kanssa ja niistä yleensä nautitaan pitkällä kaavalla moneen kertaan kertoen - tietysti omat virheet unohtaen.

      Torstaina tosiaan havaitsin vaaran kun kysyi minulta puolen tunnin kuluttua että et taida olla ihan parhaimma tuulellasi. Vastasin että tuulessani ei ole vikaa ja yritin jatkaa kännykän kaivelemista, mutta hän kyseli uuudestaan että olenko huonolla tuulella. Tämä on ennenkin toiminut avauksena.

      Jo poikansa kanssa joutuivat aina silloin tällöin törmäämään. Poika siis myös alkoholisti, jota mamma hallitsi ja hillitsi rahalla. Olivat jopa muutaman päivän soittamatta. Yleensä kerran päivässä oli määrä kuulemma soittaa. Sitten mamma soittaa ja kysyy pojalta että onko hän jo asettunut/tyyntynyt, vaikka mamma mahdottomaksi yleensä heittäytyi. Juodessaan siis avomieheni ei ottanut yhteyttä äitiinsä.

      Minä en soita hänelle. En yleensäkään, paitsi silloin kun on jokin asia. Pari vuotta sitten mamma soitti jopa yli 8-kymppiselle mutsilleni (jonka kanssa ei muuten yhteyksissä) valittaakseen minun käytöksestäni. Tätä en tiedä virallisesti. Mutsi sanoi että miten se sillä tavalla kirkui hänelle ja valitti ja miksi? Minä en ole asunut äitini kanssa samassa huushollissa 30 vuoteen. Äitini pelkäsi pitkään että jos mamma ottaa taas puhelun kun alkaa keittää.
      Soitin mutsille varoittaakseni että katselee mihin puheluihin vastailee.

      Hirvittävä käytökseni johtui tuolloin siitä, että minulla oli hitaasti kehittyvä keuhkokuume, jolloin en ollut todellakaan kovin vedossa ja halukas auttamaan häntä. Kun sattui soittamaan seuraavana päivänä diagnoosin saamisen jälkeen, kerroin tilanteeni. Minulla ei ollut mahdollisuutta jäädä sairaalaan, mutta eipä häntäkään kiinnostanut apuun tulla.

      Jatkoa ihmettelen, vaikka sen jo päätin että antaa olla nyt. Varon ensi kerralla, jos sellaista tulee, vielä paremmin. Kännykkäasioissa en aio enää auttaa enkä läppärinkään suhteen. Hän voi ostaa apua, rahasta ei ole kiinni.

      Täytynee ottaa tangoaskelia takoviistoon ja häipyä kulisseihin vähin äänin.

      • Viilipyttynä

        Kyseessä on kuitenkin sen verran iäkäs ihminen, että hän saattaa siirtyä "ajasta ikuisuuteen", jo ennenkuin poikasi ovat täysikäisiä.

        Itse joudun silloin tällöin tekemisiin riidanhaluisen ihmisen kanssa ja tiedän, että eniten häntä ärsyttää, kun ei saa riitaa kanssani aikaiseksi. Minä nautin siitä, että voin "kiusata" häntä olemalla vain riitelemättä. :D

    • myös miniä

      Huh!
      Kylläpä onkin aikamoinen tilanne!
      Anoppia siis syytetään, vaikka syytökset kohdistuvatkin sinuun! Jo negatiivinen kirjoittamisesikin paljastavat heikkoutesi - siis omastamielestäsi toimit oikeudenmukaisesti?
      Ei, kuule sinne päinkään - miten voitkin katsella vain omaan napaasi??
      Anoppisi on jo melkein 80-vee...mieti tarkkaan, millainen itse olet silloin?
      Huh edelleenkin - paha mieli on sinulla, ellet osaa nähdä tilannettasi realistisesti.

      • Riidanhaluinenko

        Mitä tarkoitat sillä että syytökset kohdistuvat minuun? Voisitko selventää koska tyhmänä en ymmärtänyt. Tarkoitatko kuitenkin sitä, että syyllinen tilanteeseen olen minä? Omasta mielestäni tosiaan toimin oikeudenmukaisesti. Olin pyynnöstä hänen luonaan auttamassa kännykkä- ja läppäriasioissa ja niissä yritin pysytellä, mutta tilanteen hallinta lähti käsistäni, koska en ollut tullut riitelemään, vaan auttamaan.

        Anopilla samat tärpit siis kuin ennenkin enkä ymmärtänyt pitää varaani.

        Oliko joku vastaajista alalla opiskellut tai töissä? En kysy kiusatakseni tai dissatakseni vaan mielenkiinnosta.

        Minä katselen omaa ja lasteni napaa pääasiassa. Anoppi omaansa. Olen sanonut useammalle ihmisille, että jos alan tulla tuon kaltaiseksi vielä tästä vanhentuessani (60 kohta plakkarissa!) niin toivon ihan todella, että joku hankkii minulle syanidikapselin, koska en halua rasittaa omia penskojani olemalla hirviö ja heidän niskoillaan vaatimassa yhtä ja toista. Meitä on moneen junaan ja osa jä'ä asemallekin ruikuttamaan.

        Sehän tässä harmittaa, että en kiireissäni muistanut pitää zeniläisyyttäni, jota siis yleensä pidän ylläni olemalla suostumatta peliin mukaan. Monet kerrat kun puhelimessa huomasin riitavaiheen lähestyvän, en halunnut mennä paikan päälle ollenkaan ja jos soitti uudelleen niin kerroin että olen tästä juuri lähdössä vaikka hammaslääkäriin. Aina en minäkään jaksa kääntää toista poskea ja kompastun.

        Anoppi kyseli minun mieltäni. Itsellään siis paha mieli. Minulla on huvittunut mieli lähinnä kun katsoin pelin loppuun tällä kertaa.

        Seuraa hän tarvitse, siitä ei ole epäilystäkään. Lankapuhelin on eikä luovu siitä. Olen sanonut että ei tarvitsekaan, miksi pitäisi! Kännykän olikin vaihtanut viime kevään jälkeen, mutta ei sitä kertonut minulle, joka tein hänelle mm. viestiestot vanhaan. Ei käytä viestejä, ei halua eikä osaa. Läppärin uskaltaa avat ehkä kerran kuukaudessa, katsoa nopeasti Iltalehden päälisivun ja sitten nopeasti läppäri kiinni. Pelkää siis sekoittavansa koko maailman yhteydet. Olen selvittänyt asian ehkä 100 kertaa, että hän eri siihen kykene tuolla oppimäärällä.

        Hän hankki itse läppärinsa, halusi hankkia. Se on ollut nyt kai 4 vuotta ja pari ekaa juoksin siellä joka toinen viikko opettamassa kun sitä pyysi. Kirjoitan ylös kaiken ja piirränkin. Sama homma kännykän kanssa.

        Onneton ihminen hän on, se on selvä. Kirkon joissakin tilaisuuksissa juoksee joskus, mutta ilmeisesti se, että siellä pyydettiin antamaan sähköpostiosoite yhteydenpitoa varten, estää nyt häntä menemästä, koska ei voi tunnustaa että ei osaa koko systeemiä eikä osaa/halua oppia vaikka opettettaisiin.

        Sitä toivon minäkin että vielä löytyisi joku henkilö hänelle, joka jaksaisi vetää häntä perässään ja olla jatkuvasti tukena ja apuna ja kääntää toisenkin poskensa. Itse asiassa eri ole perässävedettävä vaan haluaisi päteä ja osoittaa muille kuinka väärässä ovat. Etenkin minä!
        Minun virheeni on kai se, että en ole häntä tarvinnut. En rahallisesti, en aikaansa, en mitenkään päin. Ystävällinen ole yrittänyt olla lasteni vuoksi.
        Nythän finaali on käsillä ja lapset pian täysi-ikäisiä. Toivottavasti anoppi nyt pelasi korttinsa oikein omasta mielestään.

      • ewrbb
        Riidanhaluinenko kirjoitti:

        Mitä tarkoitat sillä että syytökset kohdistuvat minuun? Voisitko selventää koska tyhmänä en ymmärtänyt. Tarkoitatko kuitenkin sitä, että syyllinen tilanteeseen olen minä? Omasta mielestäni tosiaan toimin oikeudenmukaisesti. Olin pyynnöstä hänen luonaan auttamassa kännykkä- ja läppäriasioissa ja niissä yritin pysytellä, mutta tilanteen hallinta lähti käsistäni, koska en ollut tullut riitelemään, vaan auttamaan.

        Anopilla samat tärpit siis kuin ennenkin enkä ymmärtänyt pitää varaani.

        Oliko joku vastaajista alalla opiskellut tai töissä? En kysy kiusatakseni tai dissatakseni vaan mielenkiinnosta.

        Minä katselen omaa ja lasteni napaa pääasiassa. Anoppi omaansa. Olen sanonut useammalle ihmisille, että jos alan tulla tuon kaltaiseksi vielä tästä vanhentuessani (60 kohta plakkarissa!) niin toivon ihan todella, että joku hankkii minulle syanidikapselin, koska en halua rasittaa omia penskojani olemalla hirviö ja heidän niskoillaan vaatimassa yhtä ja toista. Meitä on moneen junaan ja osa jä'ä asemallekin ruikuttamaan.

        Sehän tässä harmittaa, että en kiireissäni muistanut pitää zeniläisyyttäni, jota siis yleensä pidän ylläni olemalla suostumatta peliin mukaan. Monet kerrat kun puhelimessa huomasin riitavaiheen lähestyvän, en halunnut mennä paikan päälle ollenkaan ja jos soitti uudelleen niin kerroin että olen tästä juuri lähdössä vaikka hammaslääkäriin. Aina en minäkään jaksa kääntää toista poskea ja kompastun.

        Anoppi kyseli minun mieltäni. Itsellään siis paha mieli. Minulla on huvittunut mieli lähinnä kun katsoin pelin loppuun tällä kertaa.

        Seuraa hän tarvitse, siitä ei ole epäilystäkään. Lankapuhelin on eikä luovu siitä. Olen sanonut että ei tarvitsekaan, miksi pitäisi! Kännykän olikin vaihtanut viime kevään jälkeen, mutta ei sitä kertonut minulle, joka tein hänelle mm. viestiestot vanhaan. Ei käytä viestejä, ei halua eikä osaa. Läppärin uskaltaa avat ehkä kerran kuukaudessa, katsoa nopeasti Iltalehden päälisivun ja sitten nopeasti läppäri kiinni. Pelkää siis sekoittavansa koko maailman yhteydet. Olen selvittänyt asian ehkä 100 kertaa, että hän eri siihen kykene tuolla oppimäärällä.

        Hän hankki itse läppärinsa, halusi hankkia. Se on ollut nyt kai 4 vuotta ja pari ekaa juoksin siellä joka toinen viikko opettamassa kun sitä pyysi. Kirjoitan ylös kaiken ja piirränkin. Sama homma kännykän kanssa.

        Onneton ihminen hän on, se on selvä. Kirkon joissakin tilaisuuksissa juoksee joskus, mutta ilmeisesti se, että siellä pyydettiin antamaan sähköpostiosoite yhteydenpitoa varten, estää nyt häntä menemästä, koska ei voi tunnustaa että ei osaa koko systeemiä eikä osaa/halua oppia vaikka opettettaisiin.

        Sitä toivon minäkin että vielä löytyisi joku henkilö hänelle, joka jaksaisi vetää häntä perässään ja olla jatkuvasti tukena ja apuna ja kääntää toisenkin poskensa. Itse asiassa eri ole perässävedettävä vaan haluaisi päteä ja osoittaa muille kuinka väärässä ovat. Etenkin minä!
        Minun virheeni on kai se, että en ole häntä tarvinnut. En rahallisesti, en aikaansa, en mitenkään päin. Ystävällinen ole yrittänyt olla lasteni vuoksi.
        Nythän finaali on käsillä ja lapset pian täysi-ikäisiä. Toivottavasti anoppi nyt pelasi korttinsa oikein omasta mielestään.

        Vanhoilla ihmisillä aivotoiminta muuttuu. Kuulostaa ihan alkavalta alzhaimer taudilta. On riidanhaluinen ja onko tavaroitakin kadonnut? Monet taantuvat ja negatiiviset kommentit astuvat kuvaan. Kuulostaa tutulta, kaikki me vanhenemme. Ovat herkkiä ja pahoittavat mielensä helposti. Koita kestää etenkin, jos hänellä ei muita ole, onhan hän lastesi mummi ja sinä hänen miniänsä, vaikka aviossa ette miehesi kanssa olleetkaan Lapsesi saavat aikanaan jos häneltä jotain jää. Koita olla vanhalle ihmiselle ihmisiksi, niin kuin olet tähänkin asti ollut.

      • Riidanhaluinen
        ewrbb kirjoitti:

        Vanhoilla ihmisillä aivotoiminta muuttuu. Kuulostaa ihan alkavalta alzhaimer taudilta. On riidanhaluinen ja onko tavaroitakin kadonnut? Monet taantuvat ja negatiiviset kommentit astuvat kuvaan. Kuulostaa tutulta, kaikki me vanhenemme. Ovat herkkiä ja pahoittavat mielensä helposti. Koita kestää etenkin, jos hänellä ei muita ole, onhan hän lastesi mummi ja sinä hänen miniänsä, vaikka aviossa ette miehesi kanssa olleetkaan Lapsesi saavat aikanaan jos häneltä jotain jää. Koita olla vanhalle ihmiselle ihmisiksi, niin kuin olet tähänkin asti ollut.

        Joo saattaa olla sairautta, jonkinlaista ainakin.

        Ihmettelen kommentissasi hänen omaisuutensa kommentoimista.
        Alempana on jo mainittu, että hänen testamenttinsa toimeenpanijaksi olen suostunut. Lapseni hänet perivät, kokonaan. Raha on hänelle hyvin tärkeää, koska sillä on ennenkin saanut valtaa. Itse en tarvitse hänen rahojaan, tulen omillani toimeen enkä ole rahanahne. MInulla on sen verran kuin tarvitsen, lapsineni.

    • Tarvitsee seuraa

      No onhan tuonne anopin luokse matkaa, mutta minkä vuoksi tuolla ihmisellä on läppärit ja kännykät, kun ei osaa käyttää, siitähän tässäkin on kysymys, ärsyyntyy itselleen ja sitten on ilkeä muillekin.

      Tuon ikäinen ihminen ei ole oppinut läppäriä käyttämään ei kännykkääkään muutoin kuin ehkä juuri ja juuri vastaten. Nuorten in ihan turha yrittää niitä näille vanhuksille hankkia. Seuraavan polven vanhukset jo jotenkuten voivat alkaa niitä käyttämäänkin, riippuen muistin säilymisestä.
      Kunnon lankapuhelin, pitäköön sillä ystäviinsä yhteyttä ja tärkeintä, että yritätte saada heille jotkain seuraa. Tai saada käymään jossakin tilaisuudessa vaikka kirkossa, jossa näkee ihmisiä ja tuntee olevansa vielä tärkeä.
      Tuo anoppisi ärtyili tuskin oli sinulle tarkoitettu, on vaan niin onneton joten oikeita asioita hänelle ja saatte olla ihan sovussa.
      Kun hän saisi yhdenkin sellaisen tosiystävän se jo riittäisi.

    • Riidanhaluinenko

      Hohhoh tämän jutskan kanssa.

      Siis se minua kiinnostaa, mitä ehdotatte etenemistavaksi hänen kanssaan nykytilanteessa? Vanhojen merkkien pohjalta - hän olettaa minun huomaavan pahuuteni ja pyytävän anteeksi häneltä kun sillä tavoin menin riehumaan hänen luokseen ja pahaa mieltä luomaan, vaikka hän rahaakin antoi (antoi siis 60 e, jonka jaoin 30 30 lapsilleni) eikä yhtään minua häiriköinyt vaan minä se olin joka pahalla päällä pinna kireällä tulin hänelle veetuilemaan. En totellut häntä kun kielsi ottamasta piirakkaa ja avasin läppärin vaikka hän sanoi kieltäneensä, vaikka antoikin luvan siihen.

      En aio soittaa. En yleensäkään soittele, paitsi asiasta. Hän soittaa joskus vanhemmalle lapselle. Nuoremmalle ei, koska on kuulemma käyttäytynyt häntä kohtaan rumasti murrosiässään. Nuorempi on aivan isänsä näköinen, mutta minunluonteiseni enemmän, ei siis lähde nuolemaan ketään oikein mistään syystä. Vanhemmalla pehmeämpi (viisaampi?) luonne.

      Hän soittaa viimeistään parin viikon päästä itkien ja loukkaantuneena. Mitä ehdotatte vastaanotoksi? Avaussanoiksi? Asenteeksi? Aikaisemmin soitti muina naisina kuin ei koskaan olisi mitään ollutkaan.

      Pieni makuisa lisäseikka: kun poikansa kuoli, hän lähetti minulle syntymäpäiväkortiksi 4 kuukauden kuluttua poikansa hautajaisohjelmakortin, jonka sivuun raapusti onnittelunsa. Kysyin järkyttyneenä puhelimessa miksi hän näin teki ja sain vastaukseksi että hän nyt ei löytänyt silloin muutakaan korttia ja halusi minua muistaa.

      Bueno!

    • äiti mummu leski

      Olen selvittänyt asian ehkä 100 kertaa, että hän eri siihen kykene tuolla oppimäärällä.

      Onneton ihminen hän on, se on selvä. Kirkon joissakin tilaisuuksissa juoksee joskus

      Läppäriin en olisikaan saanut koskea, vaikka kysyin että voinko koska > odotin erästä sähköpostia, joka ei vielä ollut tullut.

      Suljin läppärin katsottuani asiani

      Tarjosi ostettua, mutta hyvää pekonipiirakkaa. Olin aamiaisen syönyt, joten sanoin että sopiiko et vien lopun lapsilleni (iso pala),

      Yritin jatkaa kysymällä mistä kiikastaa kännykän suhteen, koska läppäriä ei siis saanutkaan käsitellä. Ongelma oli puhelimen sulkeminen. Käyttöohje sanoo näin mutta minä ja kaksi sukulaismiestään olemme neuvoneet että simpukkakansi kiinni vaan ja puhelu katkeaa silloin. Käyttöohje! Sitä ei ole uskominen eikä meitäkään. Ehdotin maahantuojalle soittamista. Ei.

      Tarjosi minulle rahaa käynnistäni. Sanoin että en ota. JOskus olin ottanut bensarahaksi, koska matkaa edestakasin 50 km. Tyrkytti. Sanoin että voin viedä lapsille jos se käy. Otin 60 e, mutta hän antoi ne sanoen että jokaiselle on 20 e.

      Minä en tarvitse suoranaisesti anoppia, mutta hän tarvitsee minua. Lapseni ovat alaikäisiä.


      Siis kysymys on anopinkutaleesta, joka haluaa riidellä. Itse ollut alkoholistin kanssa naimisissa ja saanut kuulemma silloin hermonsa hajalle. Seuraava aviomies kuoli 10 vuoden aviksen jälkeen, siis oli huomattavasti vanhempi häntä itseään.

      Ihan vaan olin kiinnostunut onko kenelläkään samantyyppistä riivinrautaa ristinään ihan ilmaiseksi? Siis en ole hänelle edes sukua. Lapseni ovat, mutta onneksi alkavat lähestyä täysi-ikäisyyden rajaa jo. En ollut aviossa poikansa kanssa.

      Aina parempi jos joku psykiatrian/psykologian alan ihminen kommentoisi. Sekin jo alkaa kiinnostaa lakiasioiden puolelta että kun ns. velvollisuuteni (SIIS NS., jota ei ole olemassakaan virallisesti) hänen ja lasteni tapaamiseksi ja yhteydenpidoksi loppuu muutaman vuoden kuluttua, miten toimia jatkossa.

      Jo poikansa kanssa joutuivat aina silloin tällöin törmäämään. Poika siis myös alkoholisti, jota mamma hallitsi ja hillitsi rahalla. Olivat jopa muutaman päivän soittamatta. Yleensä kerran päivässä oli määrä kuulemma soittaa. Sitten mamma soittaa ja kysyy pojalta että onko hän jo asettunut/tyyntynyt, vaikka mamma mahdottomaksi yleensä heittäytyi. Juodessaan siis avomieheni ei ottanut yhteyttä äitiinsä.

      Minä en soita hänelle. En yleensäkään, paitsi silloin kun on jokin asia. Pari vuotta sitten mamma soitti jopa yli 8-kymppiselle mutsilleni (jonka kanssa ei muuten yhteyksissä) valittaakseen minun käytöksestäni. Tätä en tiedä virallisesti. Mutsi sanoi että miten se sillä tavalla kirkui hänelle ja valitti ja miksi? Minä en ole asunut äitini kanssa samassa huushollissa 30 vuoteen. Äitini pelkäsi pitkään että jos mamma ottaa taas puhelun kun alkaa keittää.
      Soitin mutsille varoittaakseni että katselee mihin puheluihin vastailee.


      Minulla ei ollut mahdollisuutta jäädä sairaalaan, mutta eipä häntäkään kiinnostanut apuun tulla.


      Olin pyynnöstä hänen luonaan auttamassa kännykkä- ja läppäriasioissa ja niissä yritin pysytellä, mutta tilanteen hallinta lähti käsistäni, koska en ollut tullut riitelemään, vaan auttamaan. NO ET TODELLAKAAN LUIT OMAA POSTIASI KIIREELLÄ.


      “ Olen sanonut useammalle ihmisille, että jos alan tulla tuon kaltaiseksi vielä tästä vanhentuessani (60 kohta plakkarissa!) niin toivon ihan todella, että joku hankkii minulle syanidikapselin, ” miksi odotat hanki nyt.

      Minulla on huvittunut mieli lähinnä kun katsoin pelin loppuun tällä kertaa.
      KYLLÄ OLET YLIMIELINEN.
      Kännykän olikin vaihtanut viime kevään jälkeen, mutta ei sitä kertonut minulle,
      Siis ei kertonut?
      Pelkää siis sekoittavansa koko maailman yhteydet. Olen selvittänyt asian ehkä 100 kertaa, että hän eri siihen kykene tuolla oppimäärällä.
      SIIS VOIKO YLIMIELISEMPÄÄ IHMISTÄ OLLA?

      Onneton ihminen hän on, se on selvä. Kirkon joissakin tilaisuuksissa juoksee joskus
      No voi HELVATA KÄSKE PYSYÄ KOTONAAN:

      Nythän finaali on käsillä ja lapset pian täysi-ikäisiä. Toivottavasti anoppi nyt pelasi korttinsa oikein omasta mielestään.
      TEKISI TESTAMENTIN jolla sulkisi sinut ulos omaisuudestaan lapsenlapsille vain niin ettet pääse osille.

      Siis se minua kiinnostaa, mitä ehdotatte etenemistavaksi hänen kanssaan nykytilanteessa? Vanhojen merkkien pohjalta - hän olettaa minun huomaavan pahuuteni ja pyytävän anteeksi häneltä kun sillä tavoin menin riehumaan hänen luokseen ja pahaa mieltä luomaan, vaikka hän rahaakin antoi (antoi siis 60 e, jonka jaoin 30 30 lapsilleni) eikä yhtään minua häiriköinyt vaan minä se olin joka pahalla päällä pinna kireällä tulin hänelle veetuilemaan. En totellut häntä kun kielsi ottamasta piirakkaa ja avasin läppärin vaikka hän sanoi kieltäneensä, vaikka antoikin luvan siihen.
      Siis et voi olla lähes kuusikymppinen.

      Olet aivan käsittämättömän ylimielinen ilkeä ja tyhmä.

      .

    • psykiatri sinulle

      'Minä katselen omaa ja lasteni napaa pääasiassa. Anoppi omaansa. Olen sanonut useammalle ihmisille, että jos alan tulla tuon kaltaiseksi vielä tästä vanhentuessani (60 kohta plakkarissa!) niin toivon ihan todella, että joku hankkii minulle syanidikapselin, koska en halua rasittaa omia penskojani olemalla hirviö ja heidän niskoillaan vaatimassa yhtä ja toista. Meitä on moneen junaan ja osa jä'ä asemallekin ruikuttamaan.'


      Itse tarvitset psykiatria! Olet uskomattoman typerä 6-kymppinen varsinkin, kun kerrot anoppisi olevan ei-vielä-täysi-ikäisten poikien mummon.

      Muuten monet äidit eivät koskaan toivu lastensa kuolemasta - tunsin erään mummon, joka vielä 9-kymppisenä suri yli 30 vuotta sitten kuollutta poikaansa (ja hänen poikansa oli myös ennenaikaisesti kuollut viinaan).

      • Elämää ei sen enemp-

        "Olen sanonut useammalle ihmiselle, että jos alan tulla tuon kaltaiseksi...."
        Eivät ole tuttavasi uskaltaneet sanoa, vaikka olet pyytänyt.

        Sellaista on elämä. Itse ei huomaa, eikä muut huomauta.

    • Riidanhaluinenko

      Kiitos kommenteista, ne olivat kovin rakentavia.

      Tyhmä ja ylimielinen olen joo, myönnetään.

      Testamentista - hän on tehnyt testamentin jo yli 10 vuotta sitten, jonka ehdottomasti halusi näyttää. Minut on siinä nimetty testamentin toimeenpanijaksi. Lapsenihan ovat hänen sukulaisiaan alenevassa polvessa, jolloin myös perivät hänet. Minä en ole sukua hänelle enkä edes tarvitse hänen rahojaan. Hän ei sitä käsitä kai koskaan, että minua ei voi käskyttää rahalla.

      Olen hyväksynyt tämän toimeenpanijan roolin, joka siis tarkoittaa sitä että hoidan paperihommat. Siitä voi siis myös kieltäytyä. Häntä kuulemma huijasi hänen oma veljensä heidän äitinsä kuolinpesätilanteessa. Pari vuotta sitten halusi minut holhoojakseen siltä varalta että menisi erääseen leikkaukseen. Kieltäydyin. Leikkauskin peruuntui.

      Noin kerran vuodessa vähintään hän suunnittelee omat hautajaisensa. Viimeksi keväällä sain ohjeen, että ei mitään kukkaseppeleitä tai -kimppuja vaan yksi ainoa kukka per saattaja. Ohjeet tätä sessiota varten ovat tietyssä paikassa lipastossa. MInulla on hänen avaimensa sitä varten että lähtö tulee yllättäen. Avaimet ovat olleet minulla jo lähes 10 vuotta enkä ole kertaakaan niitä käyttänyt, vaikka on jopa suositeltu että menisin odottamaan hänen asuntoonsa kun hän on esim. labrassa. En käy minulle.

      Kännykän vaihtamisen olisi voinut kertoa sikäli, että vanhaan valkoiseen versioon olin hänen pyynnöstään blokannut mm. viestitoiminnon. Uudessa estoa ei ollut ja hän kiusaantuu kovasti viesteistä. Jos olisi kertonut vaihtaneensa, olisin osannut heti mennä asetuksiin ja estää viestit.

      Ylimielisyyksissäni tosiaan kerroin hänelle jo noin 50. kertaa, että hän ei todellakaan pysty koko maailman internetyhteyksiä sotkemaan. Siihen ei kertakaikkiaan pysty. Järki kertoo sen normaalille ihmiselle. Itselläni on ollut nyt 12 vuotta netti himassa enkä ole vieläkään saanut sotkettua yhteyksiä maailmassa, vaikka fiboja koneiden käytön kanssa on tullut.

      Olen yrittänyt sanoa hänelle että kävisi enemmän ulkona, muuallakin kuin kirkon tilaisuuksissa. Teatterissa joskus käy. Poikansa sanoi minulle joskus, että mutsi on taas liikaa neljän seinän sisällä kun alkoi repeillä pojalleen.
      Oma mutsini muuten oli sitä mieltä että perin poikansa paikan. Samaa mieltä, minulta ei ole asiaa voitu kysyä. Minä taas tunnen edelleen olevani kahden lapsen
      äiti, yrittäjä ja tavallinen kansalainen tavallisin asioineen ja odotuksineen.

      Psykiatrin tarvetta on jokaisella ihmisellä. Psykiatrilla laukkasi anoppini aikoinaan.
      Syö masennuslääkkeitä, rauhoittavia sekä unilääkkeitä.

      En tullut ehdotuksia toistaiseksi anopin tilanteen jatkokäsittelyksi.

      Kiitos tähänastisille keskustelijoille.

    • Valentinavaan

      Hullu anoppis on. Tollasii riidanhalusia vanhoja akkoja on 15 tusinassa. Vanhat miehet tulee pehmeiksi mutta akkoja alkaa jurppia kaikki nii,et ne kylvää pahaa mieltä kaikkialle. Sä oot kestany tosi hyvin, ei ihme että pinna lähti kun oltiin poikkittain ku 3-vuotias.
      Mun mielestä sä voit sanoo anopilles ku soittaa muina naisina, että olet nyt pahoittanut mieles monesta asiasta. Toivot hänen ottavan harvakseen yhteyttä jos haluaa yhteyksissä olla. Lapsillas on puhelimet. Soittakoon suoraan niille.
      Mitä se susta enää tahtoo. Ilmoita kans ettet aio enää auttaa näissä hänen asioissaan koska ei se halua edes oppia. Sano että maksakoon jollekin toiselle bensarahat.

      • miettikää hiukan!

        Sekä sinä että ap unohtaa autuaasti minkä ikäinen tuo anoppi on ... lähes kahdeksankymppinen vanhus. Please antakee edes vähän armoa!

        Näissä kirjoituksissa sen huomaa oivasti nykypäivän nuoruuden palvonnan ja kaikenlaisen täydellisen ymmärtämättömyyden vanhuuden mukanaan tuomia muutoksia kohtaan.

        Ettehän te vaadi keskenkasvuiselta lapseltakaan samaa ymmärrystä kuin täyskasvuiselta aikuiselta, miksi sitä vaaditaan vanhukselta jolta todennäköisesti hiipivä muistisairaus on tuhonnut osan aivoalueista ja se vaikuttaa käytökseensä.

    • Riidanhaluinen

      Riidanhaluinen kommentoi:

      Valentinavaan antoi hyvää vinkkiä. Ajattelinkin viheltää pelin poikki anopin kanssa. Ennenkin olen joutunut sen tekemään. Olen mm. lähettänyt kirjeen, jossa pyysin häntä pysymään loitolla jonkin aikaa, koska homma meni aivan mahdottomaksi. Olimme pari kuukautta kontaktitta. Sitten alkoi anoppi ymmärtämään ettei voi käyttäytyä minua kohtaan aivan kuten haluaisi, ei siis omista minua niinkuin omisti poikansa.

      Anoppi laukkaa vähintään kerran vuodessa muistitesteissä, mutta tuloksena on vain normaali iän mukanaan tuoma muistin huononominen, ei muistisairautta. Samalla tavalla laukkaa tiheään tahtiin lääkärissä ja pari viikkoa sitten minulle soitti pahantuulisena että ei saa labrakokeitaan. Kysyin eikö hän siis ole saanut lääkäriltään soittoaikaa. Kyllä joo, on hänellä soittoaika, mutta kun hän haluaa tulokset nyt ennen sitä soittoaikaa. Silloin kehotin zeniläisyyteen.

      Tässä asiassa ei ole kysymys nuoruudesta tai vanhuudesta. Kysymys on marttyyrin käytöksestä. Läheisriippuvaisen henkilön, joka lyö taas rumpua itsestään ja haluaa huomiota, mutta tekee sen kiipeämällä pylly edellä puuhun ja lyö rumpua ihan väärin valitun ihmisen edessä.
      Onko kenelläkään ehdotuksia jatkosta. Valentinavaan ehdotti oman ehdotuksensa. ONko kenelläkään muuta? Pitöisikö minun mielestänne soittaa ja pyytää anteeksi ja jos, niin mitä?

    • Samaa löytyy

      Erittäin läheisriippuvaista, marttyyrimaista, huomionkipeää ja lapsellista käytöstä anopilta. Kun sitten joskus soittaa niin älä viittaa vanhoihin kintaalla, vaikka hän haluaa niin tehdä. Kysy että kerrohan mistä mielesi niin kovin pahoitit. Ilmaise, että tiedät ettei hän halua enää puhua tapahtumista. Ilmaise, että sinäkin pahoitit mielesi hänen käytöksestään. Ota psykologin rooli.
      Älä soita itse. Ei uinuvaa tulivuorta kannata sohaista tarkoituksella eikä sinulla ole kertomasi perusteella mitään syytä anteeksipyyntöihin tai lepyttelyihin. Anopilla on tässä asiassa miinusrooli.
      Vanhaa kiukkuista akkaa joka haluaa riidellä, ei sinun tarvitse katsella. Eräs sukulaiseni on samantyyppinen. Tilaa riidan paikalle, jolloin riidan tulo on melko varmaa, koska ollaan hänen tontillaan, josta toinen voi vain poistua. Itse ei sentään kylään lähden tietoisesti riitelemään. Koettelee monen ihmisen hermoja.
      On meitä moneen lähtöön.

    • pikkumyy

      Minulla on useita alle ja yli 80-kymppisiä ystäviä ja sukulaisia, joiden kanssa kaveeraan, he ovat edesmenneiden vanhempieni nuoruuden ystäviä ja sukulaisia, todella rakkaita ihmisiä. Voihan heidän kanssaan saada riidankin aikaan, jos haluaa, mutta useimmiten olemme leppoisasti yhdessä. Kaikki lapseni rakastavat näitä vanhuksia ja haluavat usein nähdä heitä. Meillä on paljon yhteistä iloa heidän kanssaan. Vanhuksilla usein tulee kiukunpuuska omasta muistamattomuudestaan tai osaamattomuudestaan, mutta se kannattaa ohittaa ystävällisesti.

      Meistä kaikista tulee kiukkuisia vanhuksia, toivottavasti joku sitten ymmärtää... :)

    • Riidanhaluinen

      Nyt pikkumyy puhuu normaaleista vanhuksista, joita itsellänikin on tuttuina ja ystävinä. Pidän vanhuksista ja arvostan heitä, jos he arvostuksen ansaitsevat.
      Kaikkia ihmisiä ei minun tarvitse automaattisesti kunnioittaa ja arvostaa, vaikka moni niin ajattelee.

      Anoppi on mielenterveysvammainen, joka ei enää jaksanut pidätellä itseään tässä välissä. Itse olen käyttäytynyt kaikesta huolimatta häntä kohtaan lähes 20 vuotta, mutta nyt en enää jaksa pahoittaa omaa mieltäni, koska minun ei ole pakko sietää mitä vain keneltäkään. Tämä pätee esim omiin lapsiini.

      Lapsilla on vaistot, jotka toimivat. He eivät tätä toista mummoaan rakasta. Minun äitiäni jolla ei tätä mielenterveysvammaa ja riidanhalua ole, vaikka on samanikäinen edellisen kanssa, he rakastavat. Kyse ei ole kotiinpäinvetämisestä, sehän olisi typerää.

      Anopilla ei ollut kiukunpuuska, kuten pikkumyy oletti, vaan hän kaivamalla kaivoi jo useamman viikon puheluissaan riitaa kanssani. Puheluissa pystyin tyynnyttämään hänet ja hän jopa naurahteli omalle sätkyilylleen, mutta naamatusten raivo yltyi pitelemättömäksi. Ei ehkä ollut tarkoituksensa kuin nälviä normaaliin tapaansa ja puhista sitten "miniän" typeryyttä tutuillensa?

      Broidinsa kanssa muutama vuosi sitten (siis lähes 90-vuotias nyt) otti yhteen jostain (en muista syytä, vaikka sitä minulle tolkutettiinkin), olivat 3 kuukautta soittelematta, jonka jälkeen anoppi otti aloitteen sovun aikaansaamiseksi. Minä kuulin tästä riidasta hyvin paljon, mutten keskittynyt sisältöön, lainasin vain korvani.

      Vanhat elämänohjeet joita edelleenkin pyrin noudattamaan, sanovat mm., että:

      Pysyttele hyvissä väleissä kaikkien kanssa niin pitkään kuin se alistumatta on mahdollista.
      (Alistuminen ja diplomatia eivät kantaneet kohdallani haluttuun lopputulokseen, siksi täytyy vihdoin kokeilla toista lähestymistapaa nähtävästi.)

      Kulje tyynenä melun ja kiireen keskellä ja muista mikä rauha onkaan hiljaisuudessa
      (En ole buddha, mutta ohje toimii. Mielentyyneys on hyvä asia.)

      Jos vertaat itseäsi muihin, niin älä tule turhamaiseksi tai katkeraksi, sillä aina on ja tulee olemaan suurempia ja pienempiä persoonallisuuksia kuin sinä. (Persoonallisuuteni horjuu, olen vain ihminen. Turhamaisuus ja katkeruus koettiin nuorempana ehkä 30 vuotta sitten.)

      Iloitse suorituksistasi samoin kuin suunnitelmistasi. (Tähän tähtään, vaikka mm. anopin mielestä tunnun töppäävän joka mutkassa.)

      Ole varovainen, sillä maailma on kieroutta täynnä.

      • puhu sie phölman...

        "Lapsilla on vaistot, jotka toimivat. He eivät tätä toista mummoaan rakasta. Minun äitiäni jolla ei tätä mielenterveysvammaa ja riidanhalua ole, vaikka on samanikäinen edellisen kanssa, he rakastavat. Kyse ei ole kotiinpäinvetämisestä, sehän olisi typerää."

        Joo joo ja lehmät lentää....

        ihan samaa myyräntyötä ja anoppisi mollausta olet varmasti harrastanut lastesi suuntaan kuin tälläkin sivulla... miksi se olisi erilaista? ja tuottaa oivasti tulosta. Toivottavasti lapsesi oppivat kauttasi kuinka sinuakin tulee kohdella sitten aikoinaan kunhan siitä vielä vähän vanhenet.

        Sato kypsyy aikoinaan, tulet vielä huomaamaan.

    • asenne ratkaisee

      Kiero ihminen kuvittelee maailman olevan kieroutta täynnä.

    • Riidanhaluinen

      OIiko yhtään asiallista kommenttia tai neuvoa? Pyytämättä sain luonnollisesti viisaita arvioita ja tietämistä, joka ylittää tajunnanvirran. Monia loukkaa se, että en alistu tämän vanhuksen tyranniaan, vaikka heille on opetettu että AINA pitää kunnioittaa vanhuksia.

      Antakaa palaa vaan.

      JOs jollakulla on ehdotuksia tilanteen jatkohoitamiseksi, niih mielelläni otan niitä vastaan.

      Tietysti olen jo myrkyttänyt lasteni mielet puhumalla anopin pahat teot, se on selvää. Sillä pärjätään pitkälle että kaikki vedetään mukaan samaan liemeen, erityisesti omat penskat eikä eroteta kenen tunteista puhutaan. Mukaanlähtö käy keveyesti.
      Haluanhan pahaa omilleni aliarvioimalla heidät ja tunteensa. Ovat kuunnelleet samaa jorinaa nyt jo kolmatta viikoa kotona ...

      Varovaisuus on hyvä asia.

      • vanhenemisen kirot

        Minä ainakin sanon, että olet aika ikävä - ilkeäkin ihminen.

      • Siinä kaikki

        Mitäs jos lakkaisit välittämä'stä, kun kerran tiedät, että olet joutunut tahtomattasi syntipukiksi.
        Miksi käsittelet lastesi kanssa viikkokaupalla tällaista juttua, johon ei ratkaisua löydy?

        Ihmeen läheisiä olette toisillenne kaikesta huolimatta.
        Minulla ei ole mitään riitoja yhdenkään sukulaiseni kanssa, mutta en myöskään ole jatkuvassa yhteydessä kehenkään. Veljiäni tapaan muutaman kerran vuodessa ohimennen, kysyn mitä kuuluu.
        Maalla asuvia sukulaisia tapaan loman aikana, jos tapaan.Vietän lomani oman suunnitelmani mukaan, ja jos sukuloiminen sopii loman aikatauluun, niin mukavahan on nähdä.

        Mitä tulee läppäreihin ja muihin kodinkoneisiin, niin paras tapa opetella niiden käyttö on opaskirjaan tutustuminen ja maksullinen tuki.
        Harva tuttava osaa opettaa toista näiden laitteiden käytössä. Opettaminenkaan ei ole yksinkertaista, sillä opettaja kuvittelee oppilaan tietävän perustiedot, ja jos niissä on puutteita, menee oppi harakoille ja molemmat hermostuvat.
        Viisainta on mennä työväenopiston ATK-kurssille.

        Kirjoituksista olen päätynyt siihen tulokseen, että aloittajakaan ei ole enää aivan nuori. Sanoisin, että ikäihmiset siinä keskenään rimpuilevat, toinen vielä vanhempi kuin toinen.

        Nuoremmalta väeltä ei tukea tule. He eivät jaksa kuunnella. He eivät halua olla kummankaan puolella. He joutuvat nyökkäilemään ja osoittamaan myötätuntonsa vaikka eivät vähempää välittäisi.

        Keskinäisestä riippuvuudesta se riita on osoituksena. Vaikka yhteinen tekijä eli poika, on kuollut jo vuosia sitten, eivät naiset päästä toisistaan irti.
        Te nautitte toistenne seurasta kuitenkin.

      • Riidanhaluinen
        Siinä kaikki kirjoitti:

        Mitäs jos lakkaisit välittämä'stä, kun kerran tiedät, että olet joutunut tahtomattasi syntipukiksi.
        Miksi käsittelet lastesi kanssa viikkokaupalla tällaista juttua, johon ei ratkaisua löydy?

        Ihmeen läheisiä olette toisillenne kaikesta huolimatta.
        Minulla ei ole mitään riitoja yhdenkään sukulaiseni kanssa, mutta en myöskään ole jatkuvassa yhteydessä kehenkään. Veljiäni tapaan muutaman kerran vuodessa ohimennen, kysyn mitä kuuluu.
        Maalla asuvia sukulaisia tapaan loman aikana, jos tapaan.Vietän lomani oman suunnitelmani mukaan, ja jos sukuloiminen sopii loman aikatauluun, niin mukavahan on nähdä.

        Mitä tulee läppäreihin ja muihin kodinkoneisiin, niin paras tapa opetella niiden käyttö on opaskirjaan tutustuminen ja maksullinen tuki.
        Harva tuttava osaa opettaa toista näiden laitteiden käytössä. Opettaminenkaan ei ole yksinkertaista, sillä opettaja kuvittelee oppilaan tietävän perustiedot, ja jos niissä on puutteita, menee oppi harakoille ja molemmat hermostuvat.
        Viisainta on mennä työväenopiston ATK-kurssille.

        Kirjoituksista olen päätynyt siihen tulokseen, että aloittajakaan ei ole enää aivan nuori. Sanoisin, että ikäihmiset siinä keskenään rimpuilevat, toinen vielä vanhempi kuin toinen.

        Nuoremmalta väeltä ei tukea tule. He eivät jaksa kuunnella. He eivät halua olla kummankaan puolella. He joutuvat nyökkäilemään ja osoittamaan myötätuntonsa vaikka eivät vähempää välittäisi.

        Keskinäisestä riippuvuudesta se riita on osoituksena. Vaikka yhteinen tekijä eli poika, on kuollut jo vuosia sitten, eivät naiset päästä toisistaan irti.
        Te nautitte toistenne seurasta kuitenkin.

        Miksi sinä otat puheenvuoron tähän keskusteluketjuun? En käsittele tätä asiaa lasteni kanssa, sen verran oikaisen sinua. Sinun ei ole pakko ollenkaan lukea näitä viestejä jos ne niin rasittavat. Hyppää yli vaan, en kaipaa sinua.
        Hyvin päätelty, etten ole aivan nuori. Ilmoitan sen ensimmäisessä viestissäni.

        Minkälaista tukea minun pitäisi sinun mielestäsi saada nuorilta, teknistä apuako tarkoitat? Minä ylläpidän meidän kolmea tietokonettamme ja lisäksi jouduin ottamaan anopin koneen hartioillani kun meni ja hankki läppärin kolme vuotta sitten aivan itsenäisesti ja omien sanojensa mukaan kuvitellen että kun telkkarissakin se näyttää niin helpolta niin miksi se ei hänelle olisi helppoa. Koulutusta olen siis antanut jo kolme vuotta, mutta neljättä ei enää tule. Enkä auta enää kännykänkään kanssa.
        Henkisen tuen osalta - puhun näistä asioista tarkemmin lasteni kanssa kun ovat saavuttaneet täysi-ikäisyyden. Toisella reilu puoli vuotta ja toisella kolme vuotta h-hetkeen. Miksi heitä vetäisin sekoiluun mukaan?

        En ymmärrä miksi nauttisin vanhan jäärän seurasta, siinä iskit kirveesi kiveen. Minä en valinnut häntä mihinkään rooliin elämässäni. Poikansa valitsin. Täytyy sanoa että hänen seurastaan en ole nauttinut koskaan, mutta siedin ja olin hiljaa koska mielestäni ei ollut aivan tolkullista olla sietämättäkään. Minä siis perin poikansa paikan. Sitä hän ei kai näe, koska itse oli köyttänyt poikansa rahan avulla itseensä ja olettaa että kaikki kulkee toivomaansa rataa. Ei huomaa että juttu muuttui. MInulle hänen ei ole tarvinnut rahaa työntää. Raha on hänelle tärkeää.

        Tässä ei ole kyse siitä että tuliset sielut riitelevät ja rakastavat. Minulle ei huutaminen, leukailu ja niskojen nakkelu ole sopinut koskaan. MInä haluan eukosta eroon.

      • Tuleva miniätön
        Riidanhaluinen kirjoitti:

        Miksi sinä otat puheenvuoron tähän keskusteluketjuun? En käsittele tätä asiaa lasteni kanssa, sen verran oikaisen sinua. Sinun ei ole pakko ollenkaan lukea näitä viestejä jos ne niin rasittavat. Hyppää yli vaan, en kaipaa sinua.
        Hyvin päätelty, etten ole aivan nuori. Ilmoitan sen ensimmäisessä viestissäni.

        Minkälaista tukea minun pitäisi sinun mielestäsi saada nuorilta, teknistä apuako tarkoitat? Minä ylläpidän meidän kolmea tietokonettamme ja lisäksi jouduin ottamaan anopin koneen hartioillani kun meni ja hankki läppärin kolme vuotta sitten aivan itsenäisesti ja omien sanojensa mukaan kuvitellen että kun telkkarissakin se näyttää niin helpolta niin miksi se ei hänelle olisi helppoa. Koulutusta olen siis antanut jo kolme vuotta, mutta neljättä ei enää tule. Enkä auta enää kännykänkään kanssa.
        Henkisen tuen osalta - puhun näistä asioista tarkemmin lasteni kanssa kun ovat saavuttaneet täysi-ikäisyyden. Toisella reilu puoli vuotta ja toisella kolme vuotta h-hetkeen. Miksi heitä vetäisin sekoiluun mukaan?

        En ymmärrä miksi nauttisin vanhan jäärän seurasta, siinä iskit kirveesi kiveen. Minä en valinnut häntä mihinkään rooliin elämässäni. Poikansa valitsin. Täytyy sanoa että hänen seurastaan en ole nauttinut koskaan, mutta siedin ja olin hiljaa koska mielestäni ei ollut aivan tolkullista olla sietämättäkään. Minä siis perin poikansa paikan. Sitä hän ei kai näe, koska itse oli köyttänyt poikansa rahan avulla itseensä ja olettaa että kaikki kulkee toivomaansa rataa. Ei huomaa että juttu muuttui. MInulle hänen ei ole tarvinnut rahaa työntää. Raha on hänelle tärkeää.

        Tässä ei ole kyse siitä että tuliset sielut riitelevät ja rakastavat. Minulle ei huutaminen, leukailu ja niskojen nakkelu ole sopinut koskaan. MInä haluan eukosta eroon.

        Mikä vika niissä sinun kahdessa teinipojassasi on, kun he eivät osaa auttaa mummoaan läppäri- ja kännykkäongelmissa? Eikö 17- ja 15-vuotiaat nuoret miehet "ylläpidä" jo omiakin koneitaan? Vai haluatko sinä vain pitää kaikki langat käsissäsi?

        Minulla on vain teini-ikäisiä tyttäriä, ei yhtään poikaa, mutta minun ei tarvitse ylläpitää muita kuin omaa konettani. Likat hoitaa läppärinsä itse. Nyt kun tätä ketjua lueskelin, tuli samalla mieleen että jihuu, minulla ei tule koskaan olemaan miniää!!!

      • Riidanhaluinen
        Tuleva miniätön kirjoitti:

        Mikä vika niissä sinun kahdessa teinipojassasi on, kun he eivät osaa auttaa mummoaan läppäri- ja kännykkäongelmissa? Eikö 17- ja 15-vuotiaat nuoret miehet "ylläpidä" jo omiakin koneitaan? Vai haluatko sinä vain pitää kaikki langat käsissäsi?

        Minulla on vain teini-ikäisiä tyttäriä, ei yhtään poikaa, mutta minun ei tarvitse ylläpitää muita kuin omaa konettani. Likat hoitaa läppärinsä itse. Nyt kun tätä ketjua lueskelin, tuli samalla mieleen että jihuu, minulla ei tule koskaan olemaan miniää!!!

        Miniättömälle: Onneksi olkoon ettet joudu kärsimään miniöistä. Et kuitenkaan voi ehkä olla varma. Lepakot lentävät.
        Anoppi ei luota 15- ja 17-vuotiaisiini että he osaisivat jotain, koska näkee ilmeisesti heidät edelleen 2- ja 4-vuotiaina tms. Ei siis luota heihin. POjatkaan eivät mielenkiintoaan tähän asiaan ole esittäneet, vaikka viimeksi loppukesällä kun tilanne alkoi kuumentua, ehdotin heille lisälastin ottamista. Viimeistään sitten kun ovat 18. Lisäksi poikien on vaikea lähteä 20 kilometrin matkalle ilman autoa. Useasti ehdotin aiemmin että katsotaan koneet kun tulemme käymään kaikki 3, mutta se ei sopinut anopille. Käsitin että syy oli siinä että hän joutuisi "tunnustamaan" pojanpojilleenkin ettei hän käsitä hölkäsenpöläystä nykytekniikasta.
        Itse taas ylläpidän miedän koneita mm. siksi että haluan tsekata mitä niihin lataillaan. Pornosivut kiinnostavat ja tuottavat aika lailla kaikenlaista ylimääristä ...
        Anoppi taas ei uskalla ottaa esim. Windows-päivityksiä vastaan, koska olettaa että nyt menee koko maailman yhteydet sekaisin eikä usko vaikka sanon ettei hän siihen sekoittamiseen kykene.
        Onnellinen se, jolla on oma yksityisyys ja omat koneet.

      • Tuleva miniätön
        Riidanhaluinen kirjoitti:

        Miniättömälle: Onneksi olkoon ettet joudu kärsimään miniöistä. Et kuitenkaan voi ehkä olla varma. Lepakot lentävät.
        Anoppi ei luota 15- ja 17-vuotiaisiini että he osaisivat jotain, koska näkee ilmeisesti heidät edelleen 2- ja 4-vuotiaina tms. Ei siis luota heihin. POjatkaan eivät mielenkiintoaan tähän asiaan ole esittäneet, vaikka viimeksi loppukesällä kun tilanne alkoi kuumentua, ehdotin heille lisälastin ottamista. Viimeistään sitten kun ovat 18. Lisäksi poikien on vaikea lähteä 20 kilometrin matkalle ilman autoa. Useasti ehdotin aiemmin että katsotaan koneet kun tulemme käymään kaikki 3, mutta se ei sopinut anopille. Käsitin että syy oli siinä että hän joutuisi "tunnustamaan" pojanpojilleenkin ettei hän käsitä hölkäsenpöläystä nykytekniikasta.
        Itse taas ylläpidän miedän koneita mm. siksi että haluan tsekata mitä niihin lataillaan. Pornosivut kiinnostavat ja tuottavat aika lailla kaikenlaista ylimääristä ...
        Anoppi taas ei uskalla ottaa esim. Windows-päivityksiä vastaan, koska olettaa että nyt menee koko maailman yhteydet sekaisin eikä usko vaikka sanon ettei hän siihen sekoittamiseen kykene.
        Onnellinen se, jolla on oma yksityisyys ja omat koneet.

        Juu, voihan nuo tytöt muuttaa suuntaustaan, mutta toistaiseksi ovat vielä seurustelleet poikien kanssa. :)

        Voithan sinä kuskata poikia ja mennä itse huoltotöiden ajaksi kahvilaan.

        Laita lapsilukot kiellettyihin sivustoihin, vaikkakin kyllä asianmukainen virustorjunta ja "oikea" selain pitää pöpöt poissa.

        Meillä ei 15- ja 17-vuotiaat tytöt enää päästäisi äitiään säätämään heidän koneitaan, vaikka alan tietämystä minulla olisikin, kun työkseni sitä teen.

        Mitä jos sinäkin alat vähän relata ja annat pojillesi vastuuta pikkuhiljaa. Ei ne kuitenkaan voi aikuisiksi kasvaa yhdessä päivässä, kun täyttävät tuon maagisen 18 vuotta.

      • Riidanhaluinen
        Tuleva miniätön kirjoitti:

        Juu, voihan nuo tytöt muuttaa suuntaustaan, mutta toistaiseksi ovat vielä seurustelleet poikien kanssa. :)

        Voithan sinä kuskata poikia ja mennä itse huoltotöiden ajaksi kahvilaan.

        Laita lapsilukot kiellettyihin sivustoihin, vaikkakin kyllä asianmukainen virustorjunta ja "oikea" selain pitää pöpöt poissa.

        Meillä ei 15- ja 17-vuotiaat tytöt enää päästäisi äitiään säätämään heidän koneitaan, vaikka alan tietämystä minulla olisikin, kun työkseni sitä teen.

        Mitä jos sinäkin alat vähän relata ja annat pojillesi vastuuta pikkuhiljaa. Ei ne kuitenkaan voi aikuisiksi kasvaa yhdessä päivässä, kun täyttävät tuon maagisen 18 vuotta.

        Tätä olen ehdottanut että voisin käydä muualla sinä aikana kun pojat olisivat anopin luona. Ajatus ei miellytä ketäään muuta kuin minua.

        Virustorjuntana toisessa koneessa Norton ja muissa S-secure, mutta jostain vuotaa sitä kautta että pop-uppeja tulee vaikkei pitäisi. Sitä kautta pääsee tracking-cookieseja, jotka taas aiheuttavat yhtä ja toista. Lapsilukot olen poistanut jo pari vuotta sitten, koska aiheuttivat sen etteivät päässeet esim YouTubeen ja minun olisi pitänyt hypätä salasanojeni kanssa availemassa koko ajan.

        Minä en halua liiaksi kontrolloida penskojeni tekemisiä ja siksi olen sanonut että kun ostavat ihan omat koneensa täysi-ikäisenä niin saavat hoitaa hommansa itse. Kyllähän he mm. päivitykset ottavat, jos niissä ei tarvita pääkäyttäjän salasanaa.

        Vastuuta jaellaan. Tytöt ovat kehittyneempiä luonnostaan tuon ikäisenä. Itse menin jo 15-vuotiaana vaikituisiin töihin. Poikieni töitä, harrastuksia (jotka kummallakin vievät todella paljon aikaa) ja tekemisiä muutenkaan en ala selostaa. He tietävät että olen backgroundinsa ja verkkonsa johon pudota jos siivet eivät vielä kanna. Siihen saakka saavat yrittää ja kokeilla itse. Tietskoihin on omat syynsä tosiaan meillä. Esim. heidän iPhonensa ovat täysin heidän hoidossaan. Minä en ole kertaakaan edes soittanut niillä vaikka pläräilin etupaneelia katsoakseni mitä kaikkea ne sisältävät.

        Hyviä ohjeita, kiitos.

        Suuntautumisesta, minulle on ihan oikeasti yksi lysti tuleeko meille nais- vai miespuolisia miniöitä tai tuleeko ollenkaan. Jos poikieni onni vain irtoaa jostain, niin sinne päin sitten.

    • neuvoton neuvoo

      'Riidanhaluinen miniä':

      ''Tilanne on seuraava: itse yli 5-kymppinen kahden teinipojan äiti, mies tappoi itsensä kun lapset olivat pieniä.
      Anoppi nyrjähti ainoan lapsensa itsemurhan jälkeen luonnolloisesti.

      Nyt kun tapahtumasta on jo 13 vuotta, tilanne alkoi vuosien mittaan tasaantua.

      Eilen lupauduin käymään hänen luonaan kun tarvitsi apua (melkein 8-kymppinen) kännykän sekä läppärin kanssa.

      Etukäteen jo tiesin - ex-mieheni jo mm. kertoi, että mutsilla kaksi pahaa juhlapyhää: Pitkäperjantai ja Pyhäinpäivä, jolloin jostain syystä pitää synkistellä ja olla erityisen masentunut ja huomionkipeä. Olen todennut moneen kertaan saman.''

      Sanot olevasi yli viisikymppinen miniä ja jeesustelet tekohurskaasti anoppisi suhteen. Kun anoppisi on käyttäytynyt jo noinkin pitkän ajan (13 v) kuvaamallasi tavalla, niin arvelisin sinunkin jo ymmärtäneen paremmin häntäkin ja suhtautuvan hienotunteisen myötämielisesti - onhan hän n. 80-vuotias.

      Kai teillä on paikkakunnalla vanhusten palveluyksikkö, jonne voit ottaa yhteyden ja kertoa anoppisi tilanteen. Esim terveyden hoitoon liittyvissä asioissa ym vanhusten palvelun osalta. Anoppisi voi olla nyös kovin yksinäinen ja kuitenkin niin itsekäs, ettei huoli vierasta apua vaan rasittaa esim sinua ylettömällä määräyshalullaan ja kiukuttelulla. Ei kenenkään ole pakko toimia vanhuksen 'omaishoitajana' ja jos anopillasi kaikki hoksottimet pelaisivat, niin hän tajuaisi asian itsekin eikä ripustautuisi vain sinuun ja lapsiisi. Nykyisin monessa palvelutalossakin on mielekästä toimintaa ja yhteiseloa ruokailuineen. Siellä voi tavata muita samanikäisiä ihmisiä ja jopa osallistua johonkin harrastuspiiriin mikä kiinnostaa.

      Minä ajattelen jo näin, että anoppisi kärsii vanhuuden sairauksista - ehkä alkavasta dementiasta, Alzheimerin taudista tai monelle vanhukselle ominaisesta hiipivästä luonteenmuutoksesta: aina äkäisemmäksi ja ilkeämmäksi suhtautumisesta muita asioita ja ihmisiä kohtaan. Varmasti hän kertomuksesi perusteella on jo asiantuntija-apua vailla.

      Kun itsekin olet vaihdevuosi-ikäinen ja kahden teinipojan yrittäjääiti, niin omatkin voimavarasi ovat lujilla - yritä kuitenkin saada anoppisi menemään paikkakuntansa vanhusten palvelutaloon ja hoitamaan terveytensä ajan tasalle.
      Moni vanhus tuntee itsensä tarpeettomaksi ja turhaksi ja näin kiukuttelee läheisimmilleen, eikä edes haluaisi muuttaa eikä uskallakaan omaa oloaan, vaikka se muuttuisikin paremmaksi.

      Kaikesta huolimatta - tsemppiä pojillesi, itsellesi ja anopillesi!

      • Riidanhaluinen

        Voi kuinka monta kertaa olenkaan ehdottanut menemistä muiden vanhusten pariin, paikkakunnalla on viljalti mahdollisuuksia. Ei halua. Viimeksi viime keväänä kehotin, menemään tutustumaan isoon vanhustenpalvelukeskukseen, jossa tarjontaa vaikka minkälaista. Sanoin vielä ettei tarvitse sitoutua heti johonkin ollenkaan, vaan käydä ensin tutustumassa ja hakemassa esitteitä, pohtia sitten kotona tai jonkun kanssa olisiko tarjonnassa ajateltavia vaihtoehtoja. Juu, kyllä hänellä on esitteet, sanoi.
        Siihen jäi.

        Tarpeettomaksi ja turhautuneeksi itsensä todella tuntee. Minunko pitäisi alkaa nyt polkaista hänelle ohjelmaa? Väkisinkö? Ottamalla paiseen aiheesta? Houkuttelemalla, kun itselläni ei muuta tekemistä ole? Minulla on omiakin sukulaisia.

        En minä ota mitään yhteyksiä mihinkään. En ole omainen. Täällä yli 75-vuotiaille tehdään palvelukartoitus, ilmeisesti on käyty oikein kotona kyselemässä. Hän ei ole kertonut asiasta minulle mitään. Kerran kun kysyin, tuhahteli.

        Vai pitäisikö siis tehdä niin kuin hän aikoinaan teki? Esikoisella näytti olevan eräs sairaus (väärä hälytys kuitenkin), aloin yhtäkkiä saada kyseisen sairauden pohjalta perustetun liiton jäsenpostia. Muutaman postituksen jälkeen soitin liittoon ja kysyin asiasta. Kaivoivat tiedot esiin. Kertoivat jäsenmaksun maksaneen henkilön nimen. Joo-joo hyvä tarkoitus joo. Sanouduin irti. Haluan liittyä, jos johonkin liityn, oman arvioni pohjalta. MInua ei voida viedä kuin pässiä narussa. Tähän rouva oli tottunut poikansa kohdalla.

        Anoppi on eläköitynyt 20 vuotta sitten alalta, joka tuntee sosiaali- ja terveydenhoitokentän. Hän tietää mahdollisuutensa. Lääkärissä käy tiiviiseen tahtiin, milloin kunnallisella, milloin yksityisellä.

        Nyt on soittanut esikoiselle, kysynyt kuulumisia ja heidän joululahjatoiveitaan ja että soittavat sitten kun keksivät toiveensa. Tämä sopii minulle loistavasti.

        Tässä tunnetilassa, joka saavutettiin hiertämisen tuloksena ja tilattuna sellaisena, en ole halukas jatkamaan entiseltä pohjalta vihellellen. Kommunikointi siirtyköön verisukulaisten välille. Joskus voin jossain esim. kuljetuspulmassa auttaa.

    • Jotain pohdintaa

      Anoppisi kuullostaa vanhalta ja yksinäiseltä. Kiukuttelee sinulle, olet varmaan hänen lähin ihmisensä. Yrittää pitää sinusta kiinni keinolla millä hyvänsä. Mieti, mitä itse haluat. Ihmissuhteiden pitää antaa energiaa eikä viedä sitä. Anoppi vaikuttaa vievän sinun energiasi, se kuultaa selvästi viesteistäsi. Oletko hänestä vastuussa? Pitääkö ihmissuhteita pitää yllä pelkästä velvollisuudentunnosta-kukin ratkaisee tämän tottakai itse. Jos ei halua toista elämäänsä, mielestäni on oikeus myös tehdä niin.

      Toki zeniläisyys ilmeisesti korostaa ystävällisyyttä ja myötätuntoa sekä vihan välttämistä, mutta miten se tässä tapauksessa tulkittaisiin....olethan häntä jo pitkään auttanut, mutta kärsit ilm. siitä itse. Itse en haluaisi apua, joka on pelkästä velvollisuudentunteesta tms. kumpuavaa.

      • Riidanhaluinen

        Siinäpä se. Olen kai lähin ihmisensä, vaikken sitä halua enkä ole siihen asemaan pyrkinyt millään tavoin. Kun poikansa tappoi itsensä, lapset olivat aivan pieniä. MInulla esim huushollin ainoa ajokortti. Pakko oli minun ajaa anopin luo lapsia näyttämään, koska itse ei päässyt tänne. En halunnut hänen käytöksestään (jo silloin) huolimatta sulkea ovia hänen nenänsä edessä, kyse oli lapsistani - ei minusta. Toinen ei vielä edes puhunut ja toinenkin 2,5-vuotiaan puhetta.

        Kahden kuukauden breikin hänestä sain kun käyttäytyi aivan mahdottomasti, surusta suunniltaan ja jouduin pyytämään kirjeitse häneltä lepotaukoa. En ollut eronnut hänen pojastaan, vaan olimme avopari. Tästäkin anoppi lähti punnitsemaan että kenen suru on suurin, äidin vai minun. Se oli melkoisen luokatonta jo.

        Muistan ajatelleeni aiemmin, että näyttää siltä että anopilla tarve ohjata koko perhettä, koska siihen oli tottunut poikansa kautta. Ajattelin että hyvä kun poikansa hoitaa mutsinsa. Toisin kävi.

        Hyvin haistoit, energiani hän vie. Muutaman kerran matkan varrella olen joutunut luopumaan ns. ystävistä jotka negatiivisuudellaan käänsivät energiavirrat alamäkeen. Tämän kanssa on ollut pakko tulla loukkaantumisten kautta toimeen, koska kyse on myös lapsistani. Olen kai liian velvollisuudentuntoinen? On myös hyviä aikoja jos lääkitys on kohdallaan.

        Siihen ollaan nyt kaiketi tähtäämässä, että kun lapset täysi-ikäisiä, ovat itse yhteyksissä häneen, minä en enää välitä. Tämän sanoin jo syksymmällä vanhemmalle, joka arvosteli minun käytöstäni. Totesin että sinä voitkin ensi kevään jälkeen ottaa vanhuksesta sen vastuun, jota minä olen tähän asti saanut ihan ilmaiseksi kantaa meidän kaikkien puolesta. Ei ilahtunut.
        Huom! Totesin, en tiuskaissut! Tapanani ei ole riidellä, letkautella ja huutaa.

        Vanha ihminen ei kai erota sitten mikä apu kumpuaa velvollisuudentunteesta, jota minulla ei itse asiassa edes pitäisi olla. Muistutan vielä, että hän tilasi minut paikalle saadakseen kännykkäapua, joka ei kelvannutkaan. Enää en ole halukas auttamaan.

        Soitti pari päivää sitten vanhemmalle lapselle, joululahjatoiveita kysellen.
        Ei soittanut minulle niinkuin aiemmin, jolloin jouduin sanomaan ystävällisesti että soita heille suoraan, eivät ole vauvoja eivätkä usko joulupukkiin, en tiedä heidän toiveistaan. Puhelussa oli pitkiä taukoja että lapseni ei puhunut mitään ja nyt hän on oudon vihamielinen minua kohtaan. Eilen kysyin syytä siihen. Ei kertonut.

    • ettei haittaa nuoria

      Yksi asia sinun kannattaa huomioida poikiesi suhteen.
      Monilla määräävillä ja itsepäisillä (sanoisinko sairailla narsisteilla) ihmisillä on tapana myrkyttää myös koko lähipiirinsä. Hän on poikiesi mummo, mutta pidä huoli siitä, ettei hän manipuloi poikiasi itseäsi vastaan - kaikista kauheinta on, jos joku sukulainen rikkoo ja sotkee kaikkien välit sekaisin. Nuorethan ovat yleensä lojaaleja vanhempia kohtaan, mutta kertomasi perusteella 'ex-anoppisi' on aika ristiriitainen ja itsekäs ihminen.

    • Riidanhaluinen

      Tätä juuri pelkään tuon puhelun jälkeen. Anoppi on ottanut pehmeäluontoisemman esikoisen manipulaation kohteeksi mielestäni. Nuoremmallehan hän ei edes soita, koska suuttui edellisen murrosiän vuoksi (yrmeät ilmeet yms., ei koskaan tehnyt tai sanonut mitään rouvalle, oli vain tyypillinen murrosikäinen), ei osannut itse käsitellä asiaa.

      Nyt esikoinen on taas ookoo, mutta huomaan käytöksestään milloin seuraava puhelu on tullut.
      Viime syksynä anoppi oli sitä mieltä että esikoinen ei olisi saanut lähteä syyslomalla landelle pariksi päiväksi, koska pitää kuulemma lukea. Jakso oli juuri päättynyt ja ylioppilaskirjoituksetkin vasta 1,5 vuoden päässä. Sanoin etten ole samaa mieltä ja pyysin soittamaan esikoiselle mielipiteensä suoraan. Tämä aiheutti sen, että soitin ensin esikoiselle että älä hämästy jos puhelu tulee. Sanoin että hän saa kyllä itse edelleenkin päättää milloin landelle menee, ei tarvitse kuunnella kenenkään marinaa aiheesta. En halua aliarvioida penskojani ja heidän päätöksiään sekaantumalla jonninjoutaviin asioihin. Esikoinen pärjää kasin arvosta lukion tokalla.

      Tästä myrkyttämistä juuri odotan nyt. JOs seuraavan puhelun vaikutus on samanlainen esikoiselle, niin minä selvitän asian. Täytyy vain muistuttaa siitä, että muiden ihmisten välien selvittelyyn ei kannata sotkeutua ottamalla kantaa ja puolia ja paras olisi ilmoittaa se sille, joka sitä selvittelyä ja haloota nostaa, ettei aio kuunnella muita mollaavia sanoja. Anoppi on kyllä tehokas toimii yleensä rahansaamisen varjolla.

      En todellakaan halua että esikoinen joutuu ristiriitaan ilman omaa syytään ja vain välikappaleeksi. Anopin eka avis päättyi eroon ja pojasta oli kova riita. Sainko siis anopin miehekseni? Käytös on hiukan sen kaltainen.

      Narsistina olen häntä aiemminkin ajatellut.

    • anneli

      Normaalit vanhukset ovat usein aivan ihania. Kertovat ajasta jolloin he olivat nuoria, päivittelevät maailman menoa ja pyytävät apua normaaleissa asioissa jotka eivät heiltä enää onnesti. Ne normaalit ihmiset, niinkuin omat isovanhempani. Jos jokin heistä yhtäkkiä muuttuisi luonteeltaan tietäisin että persoonallisuuden muutos johtuu sairaudesta.

      Eri asia tosiaan ovat henkilöt jotka ovat koko ikänsä olleet ns. kiukkuisia ja riidanhaluisia kiukuttelijoita. Niinkuin yksi sukulaiseni. Hänen kanssaan oli kuulemma vaikea tulla toimeen jo silloin kun hän oli nuori. Vanhana vielä vaikeampi. Ja sen tähden hänen hautajaisissaan olikin vain yhden naapurin lisäksi hänen tyttärensä ja tyttären perhe. Sukulaisia olisi kyllä piisannut lähimaastossa mutta ei kukaan halunnut mennä paikalle muistelemaan tätä hyvinkin inhottavaa henkilöä. En tavannut hänet kuin muutaman kerran, ja siinäkin oli kerta liikaa.

      Valitettavasti jotkut ihmiset vaan ovat lähes sietämättömiä, ja aiheuttavat toiminnallaan mielipahaa muille. Onneksi tämänkaltaiset ihmiset joita olen tavannut, eivät ole olleet minulle sukua ja olen kätevästi voinut poistaa heidät elämästämme olematta heidän kanssaan missään yhteydessä.

      On ihan oma vika jos katkeroituu elämästä ja jatkaa lopun elämäänsä tätä valitusvirsien tietä. Jokainen meistä tekee oman elämänsä. Yleensä sitä saa mitä tilaa. Elossa olevat isovanhempani ovat lähteneet ns. nykyelämään mukaan eivätkä mökkiytyneet omiin asuntoihinsa vaikka ollaankin jo 80 vuoden paremmalla puolella.

      Ei kiukkuisia vanhuksia tarvitse ymmärtää eikä muitakaan iästä riippumatta..
      Ei kannata pahoittaa mieltään ja kärvistellä vaan sen takia että toinen on vanha ja ehkä kuolee kohta, ihan vaan velvollisuuden vuoksi.

      Juuri eläkkeelle jääneen anopin kanssa on ollut joskus vaikeampaa. Mutta jostain syystä välilämme on aina ollut hieman varauksellinen tunne. Varmastikin siistä syystä että minua ei voi hallita eikä määräillä joka on hänelle hyvinkin omainen luonteenpiirre.Kuvainnollisesti en astu hänen tontilleen eikä hän minun. Pääsia että lapsella on mummo josta lapsi tykkää. Muu kanssakäyminen on vähäistä. Mutta innolla odotan mitä seuraavat 10-15 vuotta tuo tullessaan hänen kohdallaan..Kun hänen omat lapset eivät tule hänen kanssa toimeen voi olla että tästä keheytyy vielä sangen mielenkiintoinen tapaus...

      niinkuin sanoin jo aiemmin...sitä saa mitä tilaa...sillä mä meen eteenpäin...

      • Riidanhaluinen

        Kappas vain - hyvä Anneli!

        Taisit osua asian ytimeen.

        Kanssasi olen siitä yhtä mieltä ettei kenenkään tarvitse normaalisti väkisin roikkua jonkun energiamyrkyttäjän läheisyydessä.
        Moni ei tätä ymmärrä. Aikaisemmin "nöyrryin" koska olisi ollut melko vaikeaa selvittää lapsille miksi heidän isänsä äitiin ei olla yhteyksissä. Isänsä kuoli kun olivat kummatkin alle 2,5 vuotiaita. Ajattelin että kestetään nyt tämäkin, eihän tässä mene kuin 20 vuotta, jonka jälkeistä aikaa en eds viitsinyt ajatella. Ajattelin jopa, että oppisikohan anoppikin jotain!
        Normaalisti en riidanhaastajien ja besserwissereiden ja toisten tallaajien seurassa viihdy. Miten olisitte itse tehnyt? Olisiko ollut fiksua vetää herne heti nenään siten, että yhteyksiä ei enää olisi? Sekö olisi ollut ratkaisu tähän vuosikautiseen pulmaan?
        Olisiko pitänyt oikein pistää anoppi yrittämään hankkia oikeudenmääräys, että saisi tavata ainoita lapsenlapsiaan? Kaikki tietävät että se ei olisi onnistunut lain mukaan. Itse näin paremmaksi yrittää tulla toimeen hänen kanssaan, mutta nythän vastakkainen kliimaksi jo saavutettiin.

        Minulle tulee paha olo sellaisten ihmisten seurassa, joilla on ketunhäntä kainalossa tai jotka kieroilevat, haastavat riitaa ja mm. soittelevat selkäni takana sukulaisilleni kieltäen heitä (jotka ovat onneksi lojaaleja minulle) kertomasta soitoistaan minulle, joka olin puhelun aiheena. Esim samanikäinen äitini vastaanotti puhelun pari vuotta sitten ja edelleenkin ihmettelee miksi hänelle soitettiin ja vannotettiin vaikka mitä. Anoppi ei tietenkään tiedä että äitini kertoi.
        Kyllä Suomessa viritetään Kauniita ja Rohkeita ihan omasta takaa. Minua eivät tällaiset asetelmat kiinnosta, en tunne tarvetta yrittää iskeä kipinää joka suuntaan.
        Minulle riittää perheeni, työni ja harrastukseni.

        Minä haluan elää rauhassa omissa ympyröissäni vailla kiehuvan kiukkuista ja manipuloivaa vanhaa naista, jonka helistimeksi en enää taivu. Vetäydyn ja toivon että hän löytää nyt jonkun muun vastaavan ihmisen itselleen.

        Joku tuolla kommentoi viisaasti että käyttöohjeet kertovat koneen käyttämisen tarinan. Eivät kaikille, vaikka käyttöohje on luettu hiirenkorville ja tehty alleviivauksia eri värisillä kynillä. Ja vaikka käyttäohje antaa vastauksen kysymykseen, silti se on syytä kyseenalaistaa jostain syystä. Ilmeisesti siksi että juttu jatkuisi ja jatkuisi?

        Sitä saa mitä tilaa. Hyvin mielenkiintoinen, tosi ja filosofinen lausahdus, jota on syytä pohtia enemmänkin.

    • helene schjerfbeck

      http://www.youtube.com/watch?v=nERKD80-BqY


      En halua puuttua mitenkään tämän keskusteluketjun probleemaan.
      mutta aika kuvaavastai minusta Helene Schjerfbeck on maalannut omat kasvonsa kuvaamaan ihmisen (ei vain naisen) elämän koko kaarta.

      • Riidanhaluinen

        Helene, jokaisen ihmisen on syytä vilkaista peiliin ja ikuistaa vilkaisunsa - sinunkin luultavasti.

    • Riidanhaluinen

      Nyt yrittänyt soittaa torstaina, jolloin puhelimeni oli varattu. Perjantaina en vastannut. En tiedä mikä on asiana. Enää en aio mennä häntä auttamaan kännykkä- ja läppäriasioissa.
      Jokohan kiukku olisi alkanut laantua? Olisiko sitä jo räiskitty ympäriinsä siihen malliin että rakennus voisi alkaa?
      En kuitenkaan aio lähde enää kyytiin entisin oletuksin.

    • eikön.

      Kylläpä olet itsekin riidanhaluinen .etkö tiedä että riitaan tarvitaan aina kaksi .Ei kukaan riitele yksin.Jos olisin anoppisi niin en haluaisi olla missään tekemisessä kanssasi.Ei mitään kunnioitusta vanhempaa ja luultavasti sairastakin ihmistä kohtaan.Millainen anoppihan se sinusta itsestäkin tulee.Tosi rumaa on kielenkäyttösi.

      • Riidanhaluinen

        Kyllä tiedän joo. Riitaan tarvitaan joskus useampikin ihminen. Olen kirjoittanut kaiken rehellisesti tietenkin omasta näkökulmastani. Nimimerkkini on Riidanhaluinen.

        Kunnioitus pitää ansaita, sitä ei saa käskemällä tai eikä se näytä tulevan luonnostaan.
        Kaikkia ei pidä automaattisesti kunnioittaa, jos heidän käytöksensä itseä kohtaan on hyökkäävää, narsistista, manipuloivaa ja marttyyrimaista.

        Yritäpä itse pärjätä mielenterveysvammaisen vanhan naisen kanssa. Itse pärjäsin pyöreästi 20 vuotta alistumalla pyöritettäväksi ja nälvittäväksi ilmaiseksi avustajaksi sen vuoksi että lapsilla olisi isänsä puolelta edes yksi sukulainen olemassa.

        Ruma kielenkäyttö näyttää olevan yleistä palstoilla.

        Anopin roolista en haaveile. En haaveile siitä että nyt saisin lisää lapsia perheeseen tai että voisin vastavuoroisesti kävellä jonkun/joittenkin ihmisten yli. Anopille oli ollut paha pettymys aikoinaan että veljensä vaimo ei halunnutkaan olla hänen paras ystävänsä. Miksiköhän? On kysymys tunteista. Tunteita ei voi pakottaa.

        Toinen lapsistani toi kumppaninsa näytille pari viikkoa sitten ja päätimme koko perhe yhdessä lähteä seuraamaan jouluohjelmaa, jossa kumppani esiintyy. Laji on sama kuin mitä itse olen harjoittanut vuosikausia. Kiva sattuma, mutta siihen jää.

        Oletetaanko, että jos ihminen kokee jotain negatiivista niin hänen pitää laittaa se kierrätykseen heti sopivan tilaisuuden tullen. Valitettavasti - en allekirjoita moista oletusta itse.

      • Tuleva miniätön
        Riidanhaluinen kirjoitti:

        Kyllä tiedän joo. Riitaan tarvitaan joskus useampikin ihminen. Olen kirjoittanut kaiken rehellisesti tietenkin omasta näkökulmastani. Nimimerkkini on Riidanhaluinen.

        Kunnioitus pitää ansaita, sitä ei saa käskemällä tai eikä se näytä tulevan luonnostaan.
        Kaikkia ei pidä automaattisesti kunnioittaa, jos heidän käytöksensä itseä kohtaan on hyökkäävää, narsistista, manipuloivaa ja marttyyrimaista.

        Yritäpä itse pärjätä mielenterveysvammaisen vanhan naisen kanssa. Itse pärjäsin pyöreästi 20 vuotta alistumalla pyöritettäväksi ja nälvittäväksi ilmaiseksi avustajaksi sen vuoksi että lapsilla olisi isänsä puolelta edes yksi sukulainen olemassa.

        Ruma kielenkäyttö näyttää olevan yleistä palstoilla.

        Anopin roolista en haaveile. En haaveile siitä että nyt saisin lisää lapsia perheeseen tai että voisin vastavuoroisesti kävellä jonkun/joittenkin ihmisten yli. Anopille oli ollut paha pettymys aikoinaan että veljensä vaimo ei halunnutkaan olla hänen paras ystävänsä. Miksiköhän? On kysymys tunteista. Tunteita ei voi pakottaa.

        Toinen lapsistani toi kumppaninsa näytille pari viikkoa sitten ja päätimme koko perhe yhdessä lähteä seuraamaan jouluohjelmaa, jossa kumppani esiintyy. Laji on sama kuin mitä itse olen harjoittanut vuosikausia. Kiva sattuma, mutta siihen jää.

        Oletetaanko, että jos ihminen kokee jotain negatiivista niin hänen pitää laittaa se kierrätykseen heti sopivan tilaisuuden tullen. Valitettavasti - en allekirjoita moista oletusta itse.

        Mies tappoi itsensä, miehen äitiä kutsut mielenterveysvammaiseksi, mietitkö yhtään millaista kuvaa isän suvusta rakennat pojillesi?
        Et voi sanoa, että on liian rumaa kielenkäyttöä, koska lainasin sinua lisättynä vain yhdellä kysymyksellä. Onhan pojissasi puolet isän suvun geenejä.
        Itse kehun puolisoni sukulaisia lapsilleni, koska minulla on siinä ns. oma lehmä ojassa: haluan lapsilleni ehjän minäkuvan.

      • Riidanhaluinen
        Tuleva miniätön kirjoitti:

        Mies tappoi itsensä, miehen äitiä kutsut mielenterveysvammaiseksi, mietitkö yhtään millaista kuvaa isän suvusta rakennat pojillesi?
        Et voi sanoa, että on liian rumaa kielenkäyttöä, koska lainasin sinua lisättynä vain yhdellä kysymyksellä. Onhan pojissasi puolet isän suvun geenejä.
        Itse kehun puolisoni sukulaisia lapsilleni, koska minulla on siinä ns. oma lehmä ojassa: haluan lapsilleni ehjän minäkuvan.

        Vai haluat ehjän minäkuvan ja luulet onnistuvasi manipulaatiossa. Saahan sitä kaikkea yrittää. Lapsilla on hyvät vaistot.

        Miksi sanoisin anoppia mielenterveysvammaiseksi lasteni kuullen?
        Mitä ideaa siinä olisi? Miksi yleensä keskustelin anopin mielenterveydestä lasteni kanssa? Meillä on ihan muut puheenaiheet. En keskustele heidän kanssaan omista vaikeuksistani juurikaan, en halua heille sellaista lastia elämässä. Ovat saaneet isättömyyden kautta jo aivan tarpeeksi. Olen heidän äitinsä ja ajattelen heitä ensin joka liikettä tehdessäni. Aivan kuten anoppikin kailottaa aina tekevänsä. Olen tullut siihen tulokseen joskus kun äitiyteni on taas nollattu ja nolattu anopin toimesta, että voihan se niinkin olla, että hän hoitaa tulenjohdon ja minä sammuttelen vain pieniä paloja. Sovitaan sitten niin, taas.

        En ymmärrä mitä tarkoitat liian rumalla kielenkäytöllä. Tarkoitin yleensä keskustelupalstoja, joihin voi kirjoittaa vaikka mitä härskiä ja haistatella koska et tule heti paljastumaan. Poliisitutkinnan kautta voidaan selvittää IP-osoite, mutta tuskin ihan kevyillä syillä. Pitää olla näyttöä rikoksesta.

      • Tuleva miniätön
        Riidanhaluinen kirjoitti:

        Vai haluat ehjän minäkuvan ja luulet onnistuvasi manipulaatiossa. Saahan sitä kaikkea yrittää. Lapsilla on hyvät vaistot.

        Miksi sanoisin anoppia mielenterveysvammaiseksi lasteni kuullen?
        Mitä ideaa siinä olisi? Miksi yleensä keskustelin anopin mielenterveydestä lasteni kanssa? Meillä on ihan muut puheenaiheet. En keskustele heidän kanssaan omista vaikeuksistani juurikaan, en halua heille sellaista lastia elämässä. Ovat saaneet isättömyyden kautta jo aivan tarpeeksi. Olen heidän äitinsä ja ajattelen heitä ensin joka liikettä tehdessäni. Aivan kuten anoppikin kailottaa aina tekevänsä. Olen tullut siihen tulokseen joskus kun äitiyteni on taas nollattu ja nolattu anopin toimesta, että voihan se niinkin olla, että hän hoitaa tulenjohdon ja minä sammuttelen vain pieniä paloja. Sovitaan sitten niin, taas.

        En ymmärrä mitä tarkoitat liian rumalla kielenkäytöllä. Tarkoitin yleensä keskustelupalstoja, joihin voi kirjoittaa vaikka mitä härskiä ja haistatella koska et tule heti paljastumaan. Poliisitutkinnan kautta voidaan selvittää IP-osoite, mutta tuskin ihan kevyillä syillä. Pitää olla näyttöä rikoksesta.

        Lainasin sinua, kun kirjoitin liian rumasta kielenkäytöstä en siis tarkoittanut loukata, vaikka kysymyksen esitinkin. Minä en tunne manipuloivani lapsiani, kun kerron heille isänsä suvun monista hyvistä puolista. Tottahan kaikissa on jotain hyvää.

        Toivon, etteivät poikasi löydä näitä keskusteluja. Taitavana koneenhuoltajanahan tiedät, että helppoja keinoja on olemassa. :)

      • Riidanhaluinen
        Tuleva miniätön kirjoitti:

        Lainasin sinua, kun kirjoitin liian rumasta kielenkäytöstä en siis tarkoittanut loukata, vaikka kysymyksen esitinkin. Minä en tunne manipuloivani lapsiani, kun kerron heille isänsä suvun monista hyvistä puolista. Tottahan kaikissa on jotain hyvää.

        Toivon, etteivät poikasi löydä näitä keskusteluja. Taitavana koneenhuoltajanahan tiedät, että helppoja keinoja on olemassa. :)

        Voi kuule - 15- ja 17-vuotiaita eivät kiinnosta Suomi24-palstat eivätkä erityisesti Perhe-osio ja siellä Isovanhemmat. Se on aivan varmaa. Toiselle suosittelin erästä osiota eräiden tietojen hankkimista varten, mutta ei kiinnosta.
        Tuon ikäiset pojat roikkuvat mesessä, Twitterissä ja Facessa silloin kun eivät pelaa Pleikkaa tai kuuntele/katsele Youtubea.

        Joten - huolesi on aiheeton. Relaa hyvä ihminen!

        Jokaisessa ihmisessä on jotakin hyvää, anopissanikin. En vain pidä siitä että päälleni hyökätään tarkoituksena saada paineet purettua ja saada riita aikaan minun kanssani, koska anoppi hyvin tietää minkälaisen miniän oli saanut aikoinaan. Siksi hän päälleni kävikin. Ei taida vieläkään tajuta, että mittani täyttyi.
        Ehkä jossain vaiheessa ...

      • Riidanhaluinen
        Tuleva miniätön kirjoitti:

        Lainasin sinua, kun kirjoitin liian rumasta kielenkäytöstä en siis tarkoittanut loukata, vaikka kysymyksen esitinkin. Minä en tunne manipuloivani lapsiani, kun kerron heille isänsä suvun monista hyvistä puolista. Tottahan kaikissa on jotain hyvää.

        Toivon, etteivät poikasi löydä näitä keskusteluja. Taitavana koneenhuoltajanahan tiedät, että helppoja keinoja on olemassa. :)

        Tuli vielä mieleeni kysäistä että miksi sinun pitää kertoa tyttärillesi isänsä suvun monista hyvistä puolista? Eikö sen pitäisi välittyä miehesi kautta lapsille? Vai niinkö kävi että sinunkin lastesi isä kuoli? Että olet sitä kautta asiantuntija asiassa? Eikö lastesi isä ole yhteydessä lapsiisi lainkaan eikä siis kerro suvustaan mitään?

        Minä en juurikaan voi isänsä suvusta paljoa kertoa, koska minulla ei sellaista tietoa ole. Avomieheni ei paljoa selostanut muuta kuin esim. haukkui äitiään huoraksi siihen saakka kunnes kielsin puhumasta ihmisestä tuolla tavoin.

        Anoppi taas - jos yleensä puhuu asiasta - kehuu isänsä taitavuutta tehtaan johtajana 40- ja 50-luvulla ja äitinsä kotiäitiyttä. Muuta en ole kuullut. Anopin mies taas oli alkoholisti, siis minun lasteni isänisä. Tästä olen kuullut kyllä mutten näe tarpeelliseksi alkaa selostaa asiaa. Muusta suvusta en tiedä, ovat olleet niin omissa piireissään.

      • Sukuun kuulumme
        Riidanhaluinen kirjoitti:

        Tuli vielä mieleeni kysäistä että miksi sinun pitää kertoa tyttärillesi isänsä suvun monista hyvistä puolista? Eikö sen pitäisi välittyä miehesi kautta lapsille? Vai niinkö kävi että sinunkin lastesi isä kuoli? Että olet sitä kautta asiantuntija asiassa? Eikö lastesi isä ole yhteydessä lapsiisi lainkaan eikä siis kerro suvustaan mitään?

        Minä en juurikaan voi isänsä suvusta paljoa kertoa, koska minulla ei sellaista tietoa ole. Avomieheni ei paljoa selostanut muuta kuin esim. haukkui äitiään huoraksi siihen saakka kunnes kielsin puhumasta ihmisestä tuolla tavoin.

        Anoppi taas - jos yleensä puhuu asiasta - kehuu isänsä taitavuutta tehtaan johtajana 40- ja 50-luvulla ja äitinsä kotiäitiyttä. Muuta en ole kuullut. Anopin mies taas oli alkoholisti, siis minun lasteni isänisä. Tästä olen kuullut kyllä mutten näe tarpeelliseksi alkaa selostaa asiaa. Muusta suvusta en tiedä, ovat olleet niin omissa piireissään.

        Aloita sukututkimus. Kirjaa ylös mitä tiedät ja etsi esivanhemmat, niin miehesi kuin omastakin suvustasi.
        Lapset kiinnostuvat aikaa myöten.

        Tämän päivän perheet ovat niin hajallaan ympäri maata, uusioperheitä on paljon, välit vanhempaan polveen huonot, niin että nuorelle polvelle voi välittyä kuva, että heillä ei ole siteitä mihinkään.
        Puhutaan syrjäytymisestä ja sen aiheuttamista ongelmista, mutta elämäntapamme suorastaan suosivat eriytymistä.

        Riidanhaluinen anoppi ei tunnu olevan ihminen, jonka seuraa kukaan erityisesti kaipaisi. Sukutauluissa hän on kuitenkin vain ketju taaksepäin.
        Miehesi kohtalosta on lapsille varmaan vaikea puhua, mutta heidän mielenrauhalleen on varmasti myöhäisemmässä vaiheessa hyväksi saada faktatietoa. Poliisitutkinnat ja muut asian ympärillä tapahtuneet asiat kuuluvat myös heille, kun he ovat tarpeeksi vanhoja tietämään.

      • Tuleva miniätön
        Riidanhaluinen kirjoitti:

        Tuli vielä mieleeni kysäistä että miksi sinun pitää kertoa tyttärillesi isänsä suvun monista hyvistä puolista? Eikö sen pitäisi välittyä miehesi kautta lapsille? Vai niinkö kävi että sinunkin lastesi isä kuoli? Että olet sitä kautta asiantuntija asiassa? Eikö lastesi isä ole yhteydessä lapsiisi lainkaan eikä siis kerro suvustaan mitään?

        Minä en juurikaan voi isänsä suvusta paljoa kertoa, koska minulla ei sellaista tietoa ole. Avomieheni ei paljoa selostanut muuta kuin esim. haukkui äitiään huoraksi siihen saakka kunnes kielsin puhumasta ihmisestä tuolla tavoin.

        Anoppi taas - jos yleensä puhuu asiasta - kehuu isänsä taitavuutta tehtaan johtajana 40- ja 50-luvulla ja äitinsä kotiäitiyttä. Muuta en ole kuullut. Anopin mies taas oli alkoholisti, siis minun lasteni isänisä. Tästä olen kuullut kyllä mutten näe tarpeelliseksi alkaa selostaa asiaa. Muusta suvusta en tiedä, ovat olleet niin omissa piireissään.

        Ei lasteni isä ole kuollut, emmekä ole eronneet, vaan olemme avioliitossa (kohta 25 v hääpäivä). Koska minulla on tyttäriä, juttelen heidän kanssa aika paljon. Toki mieheni kertoo myös tarinoita suvustaan, mutta miehiseen tapaan kovin erilaisista asioista kuin minä. Minulla on tietoa siltä ajalta, jonka olemme yhdessä olleet (n. 30 vuotta). Jä mieheni isän eläessä, juttelin hänen kanssaan nimenomaan suvun historiasta ja löytyypä siitä pari kirjaakin. Molemmista suvuista kerron myös siksi, että itse olin nuorena valtavan kiinnostunut omista juuristani.

        Asiasta toiseen, kun käymme anopilla, matkamittariin kertyy aika tarkkaan 100 km, muttei kyllä tule mieleenikään ottaa bensarahaa, vaikka yleensä anopilta tulee kyläilykäsky vain silloin, kun hänellä on meille töitä.

        Sinulta kuluu, auton mallista riippuen, 5-6 euroa bensaan, mutta suostut "kursaillen" ottamaan vastaan 60 e (vaikka menisikin pojille). Luulen, että itselläsi olisi parempi mieli, kun jyrkästi kieltäytyisit ottamasta rahaa palveluksistasi.

      • Riidanhaluinen
        Sukuun kuulumme kirjoitti:

        Aloita sukututkimus. Kirjaa ylös mitä tiedät ja etsi esivanhemmat, niin miehesi kuin omastakin suvustasi.
        Lapset kiinnostuvat aikaa myöten.

        Tämän päivän perheet ovat niin hajallaan ympäri maata, uusioperheitä on paljon, välit vanhempaan polveen huonot, niin että nuorelle polvelle voi välittyä kuva, että heillä ei ole siteitä mihinkään.
        Puhutaan syrjäytymisestä ja sen aiheuttamista ongelmista, mutta elämäntapamme suorastaan suosivat eriytymistä.

        Riidanhaluinen anoppi ei tunnu olevan ihminen, jonka seuraa kukaan erityisesti kaipaisi. Sukutauluissa hän on kuitenkin vain ketju taaksepäin.
        Miehesi kohtalosta on lapsille varmaan vaikea puhua, mutta heidän mielenrauhalleen on varmasti myöhäisemmässä vaiheessa hyväksi saada faktatietoa. Poliisitutkinnat ja muut asian ympärillä tapahtuneet asiat kuuluvat myös heille, kun he ovat tarpeeksi vanhoja tietämään.

        Jaa-a. Ei minua erityisesti ole kiinnostanut koskaan oma sukuni eikä kenenkään muunkaan suku. Eivät kaikki ole kiinnostuneita suvustaan tai sukututkimuksesta. Kaikki eivät saa tietoa edes omista biologisista vanhemmistaan ja siihen heidän on tyydyttävä. MInulla ei ole mitään salattavaa. Tietoja kyllä on olemassa omasta suvustani ja niitä saa vapaasti esim. 78-vuotiaalta äidiltäni. En tiedä enkä välitä onko jotain tiedotettavaa - negatiivista tai positiivistä - isänsä suvun puolelta. Anoppihan ilmoittaisi varmasti poliisille jos nyt alkaisin tivata häneltä tietoja hänen suvustaan.Asia nyt ei minua kovasti kiinnosta ja KYLLÄ! niin välinpitämätön olen asiasta kun omat lapseni siitä joskus kiinostuvat tai eivät kiinnostu. Ei minun tarvitse heille hössöttää sukutauluja etukäteen.

        Minä katselen mielelläni eteenpäin enkä vilkuile taakseni.

        Taisit kuunnella syrjäytymiskeskusteluja eilisiltana?

        Lapseni tietävät isänsä itsemurhan. Kortit on jo lyöty pöytään. Kyllä he nyt herranenaika tämän tiedon kestivät kun asian heille kerroin pari vuotta sitten, vaikkei se heitä paljoa naurattanut. Eivät siis ollet aivan vauvoja ...

      • Riidanhaluinen
        Tuleva miniätön kirjoitti:

        Ei lasteni isä ole kuollut, emmekä ole eronneet, vaan olemme avioliitossa (kohta 25 v hääpäivä). Koska minulla on tyttäriä, juttelen heidän kanssa aika paljon. Toki mieheni kertoo myös tarinoita suvustaan, mutta miehiseen tapaan kovin erilaisista asioista kuin minä. Minulla on tietoa siltä ajalta, jonka olemme yhdessä olleet (n. 30 vuotta). Jä mieheni isän eläessä, juttelin hänen kanssaan nimenomaan suvun historiasta ja löytyypä siitä pari kirjaakin. Molemmista suvuista kerron myös siksi, että itse olin nuorena valtavan kiinnostunut omista juuristani.

        Asiasta toiseen, kun käymme anopilla, matkamittariin kertyy aika tarkkaan 100 km, muttei kyllä tule mieleenikään ottaa bensarahaa, vaikka yleensä anopilta tulee kyläilykäsky vain silloin, kun hänellä on meille töitä.

        Sinulta kuluu, auton mallista riippuen, 5-6 euroa bensaan, mutta suostut "kursaillen" ottamaan vastaan 60 e (vaikka menisikin pojille). Luulen, että itselläsi olisi parempi mieli, kun jyrkästi kieltäytyisit ottamasta rahaa palveluksistasi.

        Omien juurien tutkinta on varmaankin kovin hedelmällistä jos se kiinnostaa. Tiedä mitä löytyy!
        Vai tulee anopiltasi kyläilykäsky!

        Luit pikaisesti. Kieltäydyin ottamasta bensarahaa. Sanoin että jos haluat pojille lähettää rahaa, se on toinen juttu. Näin on käynyt ennenkin. Pojat tosiaan saivat 30 ja 30. En ole itse koskaan tarvinnut hänen rahojaan ja sehän häntä on harmittanut monet vuodet. Korostan, että en ole pyytänyt enkä olettanut hänen maksavan minulle yleensäkään mitään, vaan hän on halunnut bensarahoja minulle antaa.
        Bensaan ei montaa euroa kulu, mutta sekin aika on pois yrittäjän palkasta. Anoppi ei voi ottaa apua vastaan iltaisin, vaan apu pitää tulla päiväsaikaan silloin kun hän sen määrittää.

        Enää ei tarvitse tätä raha-asiaa jauhaa hänen kanssaan, koska en aio enää koskaan lähteä erikseen häntä missään asiassa auttamaan. Hän voi pyytää apua jostain muualta, vaikka veljensä lapsilta, jotka ovat hänen sukuaan tai hän voi ostaa palveluita itselleen.
        Yritin häntä opettaa nyt kolme vuotta. Jo ensimmäisen vuoden jälkeen hän oli luopumassa tietskaamisesta, mutta nähtävästi se, että 9-kymppinen broidi kehuu käyvänsä netissä iltalehdet lukemassa, kannusti häntä edelleen jatkamaan yrittämistä. Minä piirsin ja lauloin ja kirjoitin ohjeita, mutta ei. Kun ei ole halua eikä tarvetta niin asia on mahdoton. Itse alkoi väittää minun ohjeitteni olevan väärät ja rohkaisin kirjoittamaan ja piirtämään ihan itse jolloin osaa selvittää omat hieroglyfinsä, mutta eipä onnistunut silloinkaan.
        En todellakaan enää aio turhautua tästä aiheesta hänen kanssaan. Hän voi ottaa toisen, pätevämmän opettajan jos edelleen haluaa hakata päätään seinään tietotekniikan kanssa eikä tee ehdotukseni mukaisesti. Ehdotukseni vaikean ja tuskaisen oppimattomuusjakson ja siitä johtuvan kovan valituksen jälkeen oli, että selvitä tiesi ulos tästä: heitä vekotin alas parvekkeelta ja se on sitten siinä.

        Oma mutsini pähkäsi joskus tietokoneen hankkimista. Tuli järkiinsä ja sanoi että eihän hän sellaista mihinkään tarvitse. Kaikkien ei tarvitse kaikkea osata.

      • Riidanhaluinen
        Riidanhaluinen kirjoitti:

        Omien juurien tutkinta on varmaankin kovin hedelmällistä jos se kiinnostaa. Tiedä mitä löytyy!
        Vai tulee anopiltasi kyläilykäsky!

        Luit pikaisesti. Kieltäydyin ottamasta bensarahaa. Sanoin että jos haluat pojille lähettää rahaa, se on toinen juttu. Näin on käynyt ennenkin. Pojat tosiaan saivat 30 ja 30. En ole itse koskaan tarvinnut hänen rahojaan ja sehän häntä on harmittanut monet vuodet. Korostan, että en ole pyytänyt enkä olettanut hänen maksavan minulle yleensäkään mitään, vaan hän on halunnut bensarahoja minulle antaa.
        Bensaan ei montaa euroa kulu, mutta sekin aika on pois yrittäjän palkasta. Anoppi ei voi ottaa apua vastaan iltaisin, vaan apu pitää tulla päiväsaikaan silloin kun hän sen määrittää.

        Enää ei tarvitse tätä raha-asiaa jauhaa hänen kanssaan, koska en aio enää koskaan lähteä erikseen häntä missään asiassa auttamaan. Hän voi pyytää apua jostain muualta, vaikka veljensä lapsilta, jotka ovat hänen sukuaan tai hän voi ostaa palveluita itselleen.
        Yritin häntä opettaa nyt kolme vuotta. Jo ensimmäisen vuoden jälkeen hän oli luopumassa tietskaamisesta, mutta nähtävästi se, että 9-kymppinen broidi kehuu käyvänsä netissä iltalehdet lukemassa, kannusti häntä edelleen jatkamaan yrittämistä. Minä piirsin ja lauloin ja kirjoitin ohjeita, mutta ei. Kun ei ole halua eikä tarvetta niin asia on mahdoton. Itse alkoi väittää minun ohjeitteni olevan väärät ja rohkaisin kirjoittamaan ja piirtämään ihan itse jolloin osaa selvittää omat hieroglyfinsä, mutta eipä onnistunut silloinkaan.
        En todellakaan enää aio turhautua tästä aiheesta hänen kanssaan. Hän voi ottaa toisen, pätevämmän opettajan jos edelleen haluaa hakata päätään seinään tietotekniikan kanssa eikä tee ehdotukseni mukaisesti. Ehdotukseni vaikean ja tuskaisen oppimattomuusjakson ja siitä johtuvan kovan valituksen jälkeen oli, että selvitä tiesi ulos tästä: heitä vekotin alas parvekkeelta ja se on sitten siinä.

        Oma mutsini pähkäsi joskus tietokoneen hankkimista. Tuli järkiinsä ja sanoi että eihän hän sellaista mihinkään tarvitse. Kaikkien ei tarvitse kaikkea osata.

        Joo. Minulle alkaa riittää.

        Kehukaa itsenne, valintanne ja edesottamuksenne jatkossakin ylimpään taivaaseen.

        Olen paha, ikävä, ymmärtämätön ja ahne pikkusielu, jonka on syytä painua alimpaan kattilaan opettelemaan vanhusten kunnioittamista nyt ihan ensi alkuun. Ei sillä väliä ole, vaikka vanhus olisi sekoboltsi. Kunnioitettava on - sokeasti ja suuttumatta.

        Tuli ainakin se opittua tästä väännöstä, että ihmismieli on kovin tuomitseva eikä halua juurikaan neuvoa ketään neuvoa kysyvää, vaan lätkiä ristiä ristin päälle.

        Plumps. Toivotan rauhaisaa, lempeätä joulunodotusta kaikille keskustelijoille ja miellyttäviä päiviä perheellisille sekä yksinäisille tänään ja huomennakin. Alan keskittyä tähtikirkkaaseen ja taianhohteiseen hyvään elämään jatkossa omien valitsemieni ihmisten parissa

        Enää en aio setviä näitä asioita palstoilla.
        Jatkakoon se, joka haluaa heittää vielä viimeisen kirveen kiveen.
        Turhaa se on.

      • Tuleva miniätön
        Riidanhaluinen kirjoitti:

        Voi kuule - 15- ja 17-vuotiaita eivät kiinnosta Suomi24-palstat eivätkä erityisesti Perhe-osio ja siellä Isovanhemmat. Se on aivan varmaa. Toiselle suosittelin erästä osiota eräiden tietojen hankkimista varten, mutta ei kiinnosta.
        Tuon ikäiset pojat roikkuvat mesessä, Twitterissä ja Facessa silloin kun eivät pelaa Pleikkaa tai kuuntele/katsele Youtubea.

        Joten - huolesi on aiheeton. Relaa hyvä ihminen!

        Jokaisessa ihmisessä on jotakin hyvää, anopissanikin. En vain pidä siitä että päälleni hyökätään tarkoituksena saada paineet purettua ja saada riita aikaan minun kanssani, koska anoppi hyvin tietää minkälaisen miniän oli saanut aikoinaan. Siksi hän päälleni kävikin. Ei taida vieläkään tajuta, että mittani täyttyi.
        Ehkä jossain vaiheessa ...

        Varmasti he eivät varta vasten tänne hakeudu, mutta jos he joskus lainaavat konettasi ja ihan uteliaisuuttaan vilkaisevat sivuhistorian... ;)

    • ootko sama

      Kirjoitteletko nykyään nimimerkillä Täysvaltainen? Miksi vaihdoit nimimerkkiä?

      • Tuleva miniätön

        Kyllä, sama sairas narsistinen ihminen on kyseessä.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?

      Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta
      Ikävä
      80
      1867

    2. Tietysti jokainen ansaitsee

      Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt
      Ikävä
      18
      1719

    3. Millä voin

      Hyvittää kaiken?
      Ikävä
      16
      1564

    4. 50+ naiset kyl

      Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin
      Ikävä
      20
      1276

    5. En voi sille mitään

      Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee
      Ikävä
      12
      1224

    6. Välitän sinusta mies

      Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv
      Työpaikkaromanssit
      6
      1222

    7. hieman diabetes...

      Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo
      Pattaya
      12
      1176

    8. Annetaanko olla vaan

      Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N
      Ikävä
      29
      1161

    9. Miten joku voi käyttää koko elämänsä

      siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää
      Tunteet
      9
      1160

    10. Pakkoruotsi on leikkikieli, jota ei ole tarkoituskaan osata

      Pakkoruotsi on leikkikieli. Ennen leikkikieltä sanottiin siansaksaksi, sitten keksittiin tilalle pakkoruotsi. Pakkoruot
      Kielipolitiikka
      9
      1150
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt