Äiti ilmoitti eilen, että lauantaina (pyhäinpäivänä) on sitten ruoka kahdelta päivällä ja minun sekä veljeni pitäisi tulla sinne syömään. En ajatellut todellakaan lauantain olevan sen kummallisempi päivä ja olin suunnitellut muita juttuja koko päiväksi, mm. paljon opiskelua. Ilmoitin sitten tänään äidille, että en välttämättä tule syömään huomenna, kun on noita omia juttuja, ja siellä kylässä menee kuitenkin se 2-3 tuntia niin en kehtaisi mennä, kun jää kaikki omat asiani sitten taas seuraaville päiville. Tästähän äiti sitten loukkantui, kun ei edes valmiiseen pöytään voida tulla ja hän oli ostanut ruokaakin niin hirveästi viikonlopulle ja rahaakin meni niihin sen ja sen verran, eikä voida edes syömään tulla. Äiti osaa kyllä sen syyllistämisen ja taas itselleni jäi huono omatunto. Mutta tätä tapahtuu niin usein, hän tekee omia suunnitelmiaan ja yhtäkkiä ne pitäisi sopia muillekin kun vain ilmoittaa ja jos en teekään niin kuin äiti oli ajatellut niin suuttuu. Totta kai hän on nähnyt vaivaa ruoan eteen, mutta en missään vaiheessa pyytänyt noita, joten tuntuu typerältä että toinen ottaa nokkiinsa. ehkä minä vain olen todella itsekäs ihminen, joka ei voi joustaa yhden lounaan takia.
Tällaisia vastaavia asioita tapahtuu todella usein ja äiti heittäytyy marttyyriksi. Viime viikolla oli hyvä, kun lähdettiin iltaklävelylle niin sitten hän alkoi moittimaan vaatteitani siinä. No enhän minä siinä asiaa jaksanut niellä vaan sanoin, että en ole pyytänyt äidin mielipidettä mun vaatteista ja jos tarvitsen niin kysyn. Siinä kun aloin puolustamaan itseäni niin äiti ilmoittaa että ei halua kuulla, suuttui ja lähti sitten eri suuntaan. Yritin sanoa hänelle että kun on niin kova arvostelemaan toisia niin pitää myös pystyä ottamaan vastaan palautetta jos saa. No kuitenkin, minä olin taas se kaiken paha ja minä sain äidin loukkaantumaan. Tällaista meillä on ollut aina ja hänen kanssaan on todella vaikea riidellä/olla eri mieltä, kun hän aina kääntää selkänsä ja suuttuu, jos minä yhtään olen eri mieltä.
En tiedä oikein miten toimia näissä tilanteissa. Olen yrittänyt sanoa hänelle näistä asioista, mutta aina silloin on yhtäkkiä jokin muu kiinnostavampaa ja ei kerkeä nyt kuuntelemaan. Turhauttavaa!
Tällaisia vastaavia asioita tapahtuu todella usein ja äiti heittäytyy marttyyriksi. Viime viikolla oli hyvä, kun lähdettiin iltaklävelylle niin sitten hän alkoi moittimaan vaatteitani siinä. No enhän minä siinä asiaa jaksanut niellä vaan sanoin, että en ole pyytänyt äidin mielipidettä mun vaatteista ja jos tarvitsen niin kysyn. Siinä kun aloin puolustamaan itseäni niin äiti ilmoittaa että ei halua kuulla, suuttui ja lähti sitten eri suuntaan. Yritin sanoa hänelle että kun on niin kova arvostelemaan toisia niin pitää myös pystyä ottamaan vastaan palautetta jos saa. No kuitenkin, minä olin taas se kaiken paha ja minä sain äidin loukkaantumaan. Tällaista meillä on ollut aina ja hänen kanssaan on todella vaikea riidellä/olla eri mieltä, kun hän aina kääntää selkänsä ja suuttuu, jos minä yhtään olen eri mieltä.
En tiedä oikein miten toimia näissä tilanteissa. Olen yrittänyt sanoa hänelle näistä asioista, mutta aina silloin on yhtäkkiä jokin muu kiinnostavampaa ja ei kerkeä nyt kuuntelemaan. Turhauttavaa!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ompa lapsellinen äiti sulla. En itse olisi tekemisissä noin vaikean henkilön kanssa, mitään velvollisuutta sulla ei tietenkään ole, vaan äitisi pitäisi tietää miten käyttäydytään. Vaadi anteeksipyytöä äidiltäsi, se voi olla sille vaikeaa koska itsetuntoa hänellä ei varmaan ole. Kysypä häneltä miten perustelee huonon käytöksensä. Sekin voisi auttaa jos oikeasti suuttuisit näkyvästi tai alkaisit itkemään loukattuna, sitä ei voi väheksyä ja pistää sun syyksi, tai jos pistää niin se on sitten finito.
Meillä on ihan samanlaiset äidit. Marttyyrinviitta vedetään niskaan joka välissä. Koskaan hän ei ole väärässä, hänen toimintatapansa on se ainoa ja oikea. Nuuskii myös tietojani, jotka eivät tosiaan kuulu kenelläkään muulle kuin minulle. Tulipa tällainen hauska lausahdus hänen suustaan kun vetskari oli vähän raollaan: vi***u näkyy. Okei. Olipas kauniisti sanottu. Olen pienen lapsen äiti, enkä saisi antaa minkäänlaisia neuvoja hänelle, miten lastani hoidetaan. En saisi käydä ystäväni kanssa viihteellä enkä edes elokuvissa. Olen siis lähempänä kolemakymppiä jo iältänikin, kohtelee minua kuin lasta. Rasittavaa todella. Hän ei ole ns. oikea äitini, vaan sijaisäitini.
Siis viihteellä käyminen on sinulle tärkeämpää kuin oma lapsesi ja miehesi?
Voi kyynel, ei näin todellakaan. Miten mahdoit saada tuollaisen kuvan? Katsos, mielestäni on sopivaa mennä ulos, vaikka äiti olenkin, esim. kerran kuussa. Meillä menee lapsi nukkumaan klo 18, joten en koe, että hänelle on tästä mitään haittaa, koska hän ei edes tiedä että olen ollut poissa. Ja vaikka tietäisikin, niin en koe, että tekisin väärin tässä. Kysehän ei todellakaan ole siitä, että se olisi tärkeämpää, kuin perheeni. Jos kokisin, että tästä olisi haittaa jollekulle, niin en menisi tietenkään. Mutta on se ihan kiva joskus päästä tuulettumaan. Mutta sulta taisi mennä joka tapauksessa koko kirjoitukseni pointti ihan yli hilseen.
Ymmärrän kyllä että jos annoit semmoisen kuvan että olet menossa hänelle syömään niin hän on käynyt kaupassa ja suunnitellut ruuat tietenkin ja sitten valmistanut ja ne maksaa rahaa ja tietenkin hän on nähnyt vaivaa. Sun pitää sanoa ajoissa että menetkö vai et ja sitten pidät siitä kiinni ettei äitisi näe vaivaa eikä pety. Mikä tulee arvosteluihin niin semmosii sun ei tarvi kestää eikä kuulla mutta enpä usko että sieltä tulee anteeksi pyyntöä. Näyttää vähän että sun äitits ottaa sen huonoa oloa suhun. Asuuko hän yksin ja onko hän ehkä yksinäinen ilman teitä lapsia? Ehkä sinä voisit kutsua hänet joskus syömään? Ehkä voisit kysyä häneltä että miten hänen elämä menee ja jos et saa mitään järkevää puhetta niin ainakin yritit. Musta tuntuu että sun äitis vaan ei osaa puhua tunteistaan teille lapsille valitettavasti. On vähän niinkun hän olisi se lapsi nyt?
Mutta hän ei sua kutsuis syömään jne jos ei välittäisi eli meitä on monenlaista, älä vaan ajattele että pistäisit välejä poikki äitis kanssa, yks päivä oon varma että te ehkä voitte perustaa aikuisten kaveri suhteen se tulee ajan kanssa kun lapset kasvaa ja lähtee pesästä.
Teistä kempikaan, sinä tai äitisi, ei näytä tajuavan että tulevaisuuden suuunnitelmat ovat juuri sitä: tulevaisuuden suunnitelmia. Kumpikaan ei ota toista huomioon suunnitellessaan huomista.
äitisi teki täysin väärin edes olettaessaan että sinä juokset tukka suorana heti kun hän soittaa odottavansa sinua tunnin sisällä valmistamalleen aterialle
Sinä teit väärin kun et ystävällisen VARMASTI ilmoittanut että sinun viikonloppusi koko vuodeksi ovat jo aivan täynnä (opiskelua, toitä jne.)
Ehkä tuo oli se oljenkorsi joka selventää tilanteen.
Tästä lähtien sinä ilmoitat äidillesi milloin sinulla on aikaa hänelle (esim. perjantaina klo 15.00 17.00) ja jos äidillesi sopii viettää tuo aika sinun kanssa, te teette sen.
Varmista että olet klo 15.00 paikalla jonka äitisi kanssa olette sopineet.
Varmista että klo 17.00 poistut! TUO on kaikista tärkein!
Jos äitisi haluaa käyttää tuon parituntisen sinun nollaamiseen ja itsensa typerään marttyyrimaisuuteen, sinä voit täydellisen hyvin poistua jo ennemmin. Vain ilmoitat tasaisella (EI RUIKUTTAVALLA tai NARISEVALLA äänellä) että et todellakaan halua enää kuulla tuollaista roskaa. Sitten vain poistut.
Saattaa olla että tuo kaava tapahtuu muutaman kerran ennenkuin viesti kunnolla uppoaa kummankaan aivoon. Mutta kerran sinne päästyään, voitte saada yhteisestä parituntisesta viikossa todella miellyttävän.