Ei uni tullut. Yritin mennä tuossa puolen yön aikoihin nukkumaan, mutta ei se onnistunut. Pitää varmaankin kohta yrittää uudestaan.
Noihin ilmoituksiini ei kukaan vastaile, niin ei sitä oikein jaksa enää kirjoitellakkaan sisältöä. En mä kumminkaan mitään ihmeellisyyksiä ole etsimässä, vaan ihan tavallista ihmistä. Aattelen kyl myös epätasa-arvoisuus on suurimpia tekijöitä siinä, etten ole seuraa löytänyt, koska ei ole vaikeaa huomata, että naiset samassa tilanteessa löytää vaivatta seuraa. En silti ajattele että mussa ei olis vikoja ja virheitä, esimerkiksi ulkonäkö on mitä on, luonne on hankalan puoleinen. Mutta se että sanon asiat suoraan enkä yritä markkinoida itseäni jonain muuna kuin olenkaan, ei mun mielestä ole mikään vika, vaikka se vaikeuttaakin tätä touhua tosi paljon. En myöskään aattele että työttömyyttä pitäisi jotenkin kaunistella, niinkuin naiset monesti toistelee. Pitäis sanoa että "on väliaikaisesti työtön" tai että "on tositosi paljon vapaa-aikaa" - No mä olen nyt sanonut asiat niinkuin ne on, että pääasiassa vietän aikaa tietokoneen parissa, ja että oon ihan vaan työtön. Onko tätä asiaa edes mitään järkeä tässä käsitellä? Tuskimpa on.
Minkälaista seuraa mää oon etsimässä? No en mä tiedä. Siitä on niin kauan kun oon viimeks ollu naisten kans jutustelemassa. Olin 15 kun seurustelin 17 vuotiaan tyttösen kans, vaikka se ei kauaa kestänyt, eikä mitään vakavaa ollutkaan. Nyt sitä on 26 ja tietysti noi tyttöset on kasvanu paljon vanhemmiks, heistä oon lähinnä oppinu sen ettei tää mun seura niille oikein kelpaa. Mitäpä siinä sitten sanomaan että minkälaista seuraa on etsimässä? Mun mielestä se on ihan asiallinen lähtökohta aatella, että jos ei halveksu toista ihmistä sen takia että se on työtön, yksinäinen tai syrjäytynyt (ja sanoo sen suoraan).. Niin se olis jo aika hieno ominaisuus. Ainakin paljon parempi kuin se että on joku tietty painoindeksi tai hiustenväri. Emmä silti hyväksyntää asialle ole hakemassa, olen jo ihan sujut näitten seikkojen ja itseni kans, mut eihän sitä silti asiaa niin sais aatella, kun pitäis ajatella näitten markkinatalouden pelisääntöjen mukaan, jotka on näköjään syöpynyt kaikkien ihmisten mieliin.
Jos löytäisin seuraa niin kyl mä varmasti yrittäisin olla edes vähän parempi tyyppi kuin olen nyt, ja varmasti yrittäisin olla vähän positiivisempi kuin nyt olen. Mut ei se sitä tarkota että haluaisin teeskennellä olevani joku muu, tai yrittää tehdä vaikutusta vääristelemällä asioitani. Luvata jotain mistä en sitten voi pitää kiinni?
Syyttelykin on turhaa. Ei se ole naisten vika, että löytävät helpommin seuraa. Tarkemmin sanottuna sehän on miesten vika, koska ovat paljon aktiivisempia. Ei se myöskään ole mikään huippu tekosyy yksilön käytökselle. Maailmassa tapahtuu kaikkia ikäviä asioita, maailma on siinä mielessä traaginen. Ihmiselle on ominaista selittää asioita niin, että jos jollekulle tapahtuu jotain ikävää, se mukamas jotenkin ansaitsee sen, tai että siinä taustalla on joku moraali, oikeutus. Mutta ei maailma toimi niin, nallekarkkeja ei jaeta tasan, niinkuin katkerat palstalaiset varmasti ovat osoittaneet aina tilaisuuden tullen. (itsekin kun olen katkera palstalainen)
Noihin ilmoituksiini ei kukaan vastaile, niin ei sitä oikein jaksa enää kirjoitellakkaan sisältöä. En mä kumminkaan mitään ihmeellisyyksiä ole etsimässä, vaan ihan tavallista ihmistä. Aattelen kyl myös epätasa-arvoisuus on suurimpia tekijöitä siinä, etten ole seuraa löytänyt, koska ei ole vaikeaa huomata, että naiset samassa tilanteessa löytää vaivatta seuraa. En silti ajattele että mussa ei olis vikoja ja virheitä, esimerkiksi ulkonäkö on mitä on, luonne on hankalan puoleinen. Mutta se että sanon asiat suoraan enkä yritä markkinoida itseäni jonain muuna kuin olenkaan, ei mun mielestä ole mikään vika, vaikka se vaikeuttaakin tätä touhua tosi paljon. En myöskään aattele että työttömyyttä pitäisi jotenkin kaunistella, niinkuin naiset monesti toistelee. Pitäis sanoa että "on väliaikaisesti työtön" tai että "on tositosi paljon vapaa-aikaa" - No mä olen nyt sanonut asiat niinkuin ne on, että pääasiassa vietän aikaa tietokoneen parissa, ja että oon ihan vaan työtön. Onko tätä asiaa edes mitään järkeä tässä käsitellä? Tuskimpa on.
Minkälaista seuraa mää oon etsimässä? No en mä tiedä. Siitä on niin kauan kun oon viimeks ollu naisten kans jutustelemassa. Olin 15 kun seurustelin 17 vuotiaan tyttösen kans, vaikka se ei kauaa kestänyt, eikä mitään vakavaa ollutkaan. Nyt sitä on 26 ja tietysti noi tyttöset on kasvanu paljon vanhemmiks, heistä oon lähinnä oppinu sen ettei tää mun seura niille oikein kelpaa. Mitäpä siinä sitten sanomaan että minkälaista seuraa on etsimässä? Mun mielestä se on ihan asiallinen lähtökohta aatella, että jos ei halveksu toista ihmistä sen takia että se on työtön, yksinäinen tai syrjäytynyt (ja sanoo sen suoraan).. Niin se olis jo aika hieno ominaisuus. Ainakin paljon parempi kuin se että on joku tietty painoindeksi tai hiustenväri. Emmä silti hyväksyntää asialle ole hakemassa, olen jo ihan sujut näitten seikkojen ja itseni kans, mut eihän sitä silti asiaa niin sais aatella, kun pitäis ajatella näitten markkinatalouden pelisääntöjen mukaan, jotka on näköjään syöpynyt kaikkien ihmisten mieliin.
Jos löytäisin seuraa niin kyl mä varmasti yrittäisin olla edes vähän parempi tyyppi kuin olen nyt, ja varmasti yrittäisin olla vähän positiivisempi kuin nyt olen. Mut ei se sitä tarkota että haluaisin teeskennellä olevani joku muu, tai yrittää tehdä vaikutusta vääristelemällä asioitani. Luvata jotain mistä en sitten voi pitää kiinni?
Syyttelykin on turhaa. Ei se ole naisten vika, että löytävät helpommin seuraa. Tarkemmin sanottuna sehän on miesten vika, koska ovat paljon aktiivisempia. Ei se myöskään ole mikään huippu tekosyy yksilön käytökselle. Maailmassa tapahtuu kaikkia ikäviä asioita, maailma on siinä mielessä traaginen. Ihmiselle on ominaista selittää asioita niin, että jos jollekulle tapahtuu jotain ikävää, se mukamas jotenkin ansaitsee sen, tai että siinä taustalla on joku moraali, oikeutus. Mutta ei maailma toimi niin, nallekarkkeja ei jaeta tasan, niinkuin katkerat palstalaiset varmasti ovat osoittaneet aina tilaisuuden tullen. (itsekin kun olen katkera palstalainen)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oho no otsikko meni vähän pieleen kun en mä tähän mitään unettomuudesta kirjottanut, se vaan oli eka asia mikä mieleen pulpahti. Sit vastasin myös tos toises ketjus olevaan kysymykseen et minkälaista seuraa oon hakemas niin tähän, mikä ei sekään ollut oikein loogista...
Minä tykkään tuosta sun rehellisyydestä, itsekin olen samanlainen.
Kun piti työllistämiskurssilla tehdä työhakemus niin en suostunut ylistämään siihenkään itteeni, vaikka opettajan mielestä ois pitänyt.
Mulla on ollut muutama suhde, mutta ne on olleet voimiavieviä ja hajottavia.
Oon tullut siihen tulokseen, että yritän nyt unohtaa miehet ja keskittyä muihin asioihin. Enää en ainakaan ala suhteeseen alkoholistin tai henkistä/fyysistä väkivaltaa käyttävän ihmisen kanssa.