Kun meillä on poikaystäväni kanssa riita, ensiksi tiuskin ja uhoan, mutta kun poikaystäväni toden teolla suuttuu, joudun paniikkiin. Haluan sopia riidan keinolla millä hyvänsä, pelkään kai, että hän lähtee jonnekin tms..
Jos hän on vaikka lähdössä ovet paukkuen, niin menen itkien hänen peräänsä ja kinuan ettei hän lähtisi, anteeksi anteeksi, vaikka syy ei välttämättä olisi edes aina minussa, niin minä olen se joka pyytää anteeksi, koska en kestä riitatilannetta hänen kanssaan.
Mielestäni tämä minun käytökseni ei ole normaalia..
Toimin aina näin riidan sattuessa.
Pitäisi osata lähteä välillä ovet paukkuen ja puhelimethan on keksitty, niin voi myöhemmin soittaa ja sopia..
Jos hän on vaikka lähdössä ovet paukkuen, niin menen itkien hänen peräänsä ja kinuan ettei hän lähtisi, anteeksi anteeksi, vaikka syy ei välttämättä olisi edes aina minussa, niin minä olen se joka pyytää anteeksi, koska en kestä riitatilannetta hänen kanssaan.
Mielestäni tämä minun käytökseni ei ole normaalia..
Toimin aina näin riidan sattuessa.
Pitäisi osata lähteä välillä ovet paukkuen ja puhelimethan on keksitty, niin voi myöhemmin soittaa ja sopia..
Vastaukset 3
Vanhimmat
kyllähän ton ikästen ihmisten pitäs jo osata selvittää asiat kunnolla!! paras keino selvittää kaikki kerralla on lähteä ovet paukkuen ja juoda lärvit..=) hyvää alku syksyä sulle sipuli
anna vaan ovien paukkua, tunteiden purkautua. kun riidellessäkin koettaa olla satuttamatta toista sanoilla joita myöhemmin ehkä katuisi, silloin se lähinnä putsaa ilmaa. kyllä kunnon riita silloin tällöin kuuluu asiaan, ja terveeseen parisuhteeseen. ja sopimisen hetki sitten aikanaan on mahtavaa. itse aikanani olin tuonut lapsuudesta mallin koettaa saada riita päätökseen heti vaikka hetki ei ollut oikea.
Pidemmän päälle se ettei saa kunnolla sanottua parisuhteessa ajatustaan, toisin sanoen vaikka se vaatisi vahvasti erimieltä olemista, niin jos sitä välttelee parisuhteessaan ja koittaa erimielisyydet saada haihtumaan NIIN SE SATUTTAA PAHASTI parisuhdetta.
itselläni on nyt sellainen tilanne, että kaikki nämä yhteiset vuodet puolison kanssa on mennyt, niin että kumpikaan ei ole kunnolla uskaltanut riidellä, olla eri mieltä. Siitä on tuloksena se, että elämme elämää, johon kumpikin on havahtunut, että kumpikaan ei halua tällaista elämää. Olisi siis kannattanut aikoinaan näyttää tunteensa, kertoa todelliset ajatuksensa, sillä jos niitä peittelee, niin ei siitä tule yhtään mitään.
Olen aina pelännyt hylätyksi tulemista ja ollut mustasukkainen, kun opin luottamaan, että aitous on tärkeintä, tajusin, kuinka kuoressa olin elänyt koko ajan.
JOs asioista on toisen kanssa ihan eri mieltä, kannattaa se tuoda esiin, ottaa se riski. MUTTA syyttely ei kuulu reiluun riitelemiseen. Sellainen syyttelevä huutaminen likastuttaa entisestään parisuhteen ilmapiiriä. Hyviä periaatteita on toisen ymmärtäminen, ja se ettei tuomitse eikä syyllistä. Ja toinen pitää hyväksyä sellaisena kuin hän on, sillä jos emme hyväksy, miksi tuhlaisimme vuosia elämästämme kuvitellen, että toinen muuttuu sellaiseksi kuin haluamme. Jos toisessa on asioita, jotka toistuvasti ärsyttävät ja tuottavat eripuraa, kannattaa miettiä kahdesti. Toista ei voi vaatia tai odottaa muuttumaan.