Sääriluun kipu

Kävipä itsellänikin muutama vuosi takaperin niin, että lihas "junttasi" luuhun kiinni. Oli kyllä sellainen fiilis, kuin joku olisi työntänyt jonkin seipään jalasta läpi. Itselläni tuon aiheutti juuri se perinteinen liian paljon liian nopeasti, eli kun kuntoilukärpänen iskee ja kunto muuten antaa myöten juosta enemmän kuin mitä jalan lihaksiston kehitys pysyy mukana, niin huonostihan siinä kävi. Sen jälkeen olen kyllä oppinut vähän fiksummin aloittamaan "uusien" lihasten rasittamisen.


Lisä tietoa juoksijan vammoista mm. osoitteesta :

http://www.time-to-run.com/suomi/vammat/top5/penikkatauti.htm

Itselläni oli muutamiavuosia takaperin kaksi rasitusmurtumaa oikeassa sääressä, toinen ulkosyrjässä ja toinen sisäsyrjässä. Hoitamattomana penikka, joka usein siis on lihasahtauma, jossa lihaskalvo ei reagoi tarpeeksi nopeasti lihaksen kasvuun ja turpoamiseen. Tällöin lihakseen muodostuu painetta ja sen myötä kipua. Hoitamattomana tämä saattaa aiheuttaa myöhemmin luukalvon tulehduksen tai jopa rasitusmurtuman, joka minullakin oli. Nelisen kk lepoa ja koko kesän juoksut menivät pilalle... Nyt hoidan penikoita, jos niitä sattuu tulemaan lenkin jälkeisellä kylmähoidolla sekä hieronnalla. Lisäksi riittävä nesteen juonti auttaa jalkojen palautumisessa.
Suosittelisin menemään röntgeniin, jossa asia selviää ainakin murtuman osalta. Tosin nuori murtuma ei aina välttämättä näy kuin magneettikuvissa.
Penikkataudissa sisäsyrjässä näkyy pohjetta jännitettäessä selvästi lihaksen turvotus, eli se näyttää paljon normaalia isommalta. Kokeilepa nousta varpaille keskittyen sen vasemman pohkeen jännitykseen. Tuntuuko kipua? Jos kipu tuntuu juuri siinä kyhmyssä niin luultavasti se on vain penikkaa, mutta suosittelen kuitenkin röntgeniä, sillä itse juoksin kivuista huolimatta koviakin viikkoja ja hoidin murtumaa penikkana hieroen kovaakin säärtäni, tuli juoksusta kesälomaa...

Minulla on kanssa kipeä patti, oikea sääri sisäpuoli, luun pinnassa 10cm nilkan yläpuolella. Juostessa sattuu joka askeleella. Äityi kipeäksi puolimaratonin jälkeen, on vaivannut jo n. 8viikkoa, eikä tahdo parantua, vaikka olen nyt jättänyt juoksemisen aika vähälle. Pitäisi kai olla täysin juoksematta. Alussa luulin sitä penikkataudiksi, mutta taitaa olla jokin muu, ei lääkärikään osannut sanoa. No tänään kävin sitten röntgenissä, vaikka tuskin siellä mitään kummempaa näkyy. Tulokset kuulee ylihuomenna.

"Alentunut D-vitamiinipitoisuus on keskeinen riskitekijä rasitusmurtumissa. Asia selviää Tampereen yliopistossa tehdystä väitöstutkimuksesta, jossa selvitettiin varusmiesten D-vitamiinivajeen yleisyyttä ja vaikutuksia.

Tutkimuksen mukaan riski saada rasitusmurtuma kasvaa jopa nelinkertaiseksi, kun D-vitamiinipitoisuus on alhainen. Tutkimukseen osallistui 756 tervettä varusmiestä, joiden rasitusmurtumat kirjattiin kolmen kuukauden aikana.

Tutkimuksessa ilmeni myös, että D-vitamiinin vajeesta kärsivillä varusmiehillä on tilastollisesti merkittävästi enemmän hengitystieinfektioista johtuvia poissaoloja. Tutkimuksen mukaan D-vitamiinivalmisteen käyttö saattaa vähentää hengitystieinfektioita."
http://www.aamulehti.fi/Terveys/1194746825083/artikkeli/suurin riskitekija tama vitamiini ehkaisee rasitusmurtumissa.html


"The doses of sunshine or oral vitamin D3 used in healthy children should be designed to maintain 25(OH)D levels above 50 ng/mL. As a rule, in the absence of significant sun exposure, we believe that most healthy children need about 1,000 IU of vitamin D3 daily per 11 kg (25 lb) of body weight to obtain levels greater than 50 ng/mL. Some will need more, and others less. In our opinion, children with chronic illnesses such as autism, diabetes, and/or frequent infections should be supplemented with higher doses of sunshine or vitamin D3, doses adequate to maintain their 25(OH)D levels in the mid-normal of the reference range (65 ng/mL) — and should be so supplemented year-round (p. 868)."

- Cannell JJ, Vieth R, Willett W, Zasloff M, Hathcock JN, White JH, Tanumihardjo SA, Larson-Meyer DE, Bischoff-Ferrari HA, Lamberg-Allardt CJ, Lappe JM, Norman AW, Zittermann A, Whiting SJ, Grant WB, Hollis BW, Giovannucci E. Cod liver oil, vitamin A toxicity, frequent respiratory infections, and the vitamin D deficiency epidemic. Ann Otol Rhinol Laryngol. 2008 Nov;117(11):864–70.

1000 IU jokaista lapsen 11 painokiloa kohden ympäri vuoden, allekirjoittajana mm. Christel Lamberg-Allardt. Tavoitetaso artikkelin mukaan olisi 65 ng/ml eli noin 160 nmol/l. Omat D-vitamiinitasonsa voi kuitenkin käydä mittauttamassa, jotta tietää, missä mennään.
http://manninen-nutraceuticals.blogspot.fi/2009/09/christel-lamberg-allardt-siirtynyt.html

Suomalaisten keskiarvo on n. 43 nmo/l nykyisillä virallisella saantisuosituksilla.

Muuttuiko mikään uusien D-vitamiinisuositusten myötä?
http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo99587.pdf

Suomessa arvioidaan olevan n. 500 000 osteoporoosia sairastavaa potilasta, osteoporoottisia murtumia Suomessa syntyy n. 40 000 vuosittain, näistä lonkkamurtumia on n. 8000. Lisäksi toiset 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa, osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa. Lonkkamurtumien määrän ennustetaan lähes kolminkertaistuvan vuoteen 2030 mennessä. Myös alle 20-vuotiailla on todettu osteoporoosia.ja riisitautia

D-vitamiinin puute näkyy erityisesti lasten luunmurtuma tilastoissa: viimeisen 20 vuoden aikana lasten kyynärvarren murtumat ovat lisääntyneet 31 prosenttia ja olkavarren murtumat 39 prosenttia. Muita osatekijöitä ovat kalsiumin ja liikunnan puute.

Iltalehti uutisoi äskettäin, että suomalaislapsilla on todettu murtumia ja jopa osteoporoosia, jotka ovat vältettävissä D-vitamiinia lisäämällä. Helsingin alueella tehdyn tutkimuksen mukaan jopa 99 prosenttia helsinkiläisistä koululaisista kärsii D-vitamiinin puutteesta. Iltalehdessä haastateltu ylilääkäri Raimo Rintala suosittelee 50 mikrogramman D-vitamiinilisää myös lapsille.

"70 % eurooppalaisista elää D-vitamiinin puutteessa"

Tässä talviaikaan tehdyssä tutkimuksessa 18-21 -vuotiaiden miesten veren D-vitamiinitaso:
http://jcem.endojournals.org/cgi/content/full/89/1/76

Tammikuussa 2001 nuorten miesten 25OHD taso oli siis vain 24 nmol/l.

Sen jälkeen kun maitoon ja joihinkin muihin elintarvikkeisiin oli alettu lisätä pieniä määriä D-vitamiinia, tehtiin jatkotutkimus

Vitamin D fortification of milk products does not resolve hypovitaminosis D in young Finnish men (2007).
http://www.nature.com/ejcn/journal/v61/n4/abs/1602550a.html

Tammikuussa 2004 siis 73.8%:lla nuorista miehistä 25OHD oli alle 37.5 nmol/l!

Ei liene mitään syytä olettaa, että koko väestöllä keskimäärin tilanne olisi parempi kuin nuorilla miehillä, pikemminkin päinvastoin. Saattaapi siis olla, että jopa kolmella neljäsosalla Suomen kansasta 25OHD on talvella alle 40 nmol/l!

Normaalina pidetään sitä, mitä auringosta saa ja se on yli 100 nmol/l. Tähän tarvitaan keskimäärin 100µg D-vitamiinia päivässä.

Nykypäivän lääkärin pitäisi mielestäni ymmärtää, että kalsidiolipitoisuuden määritys kuuluu tärkeänä osana potilaan hoitoon siinä missä kolesteroli- ja verensokeritutkimuksetkin. Luultavasti osa lääkäreistä osaakin jo toimia näin.