Jänniä tommosia

Hirveen jännää puhetta. Mikä sä oot ammatiltas?


- No siis hei babee. Mä oon Zen sun pirikellossas.

Hmm.. Se fiktiivinen naishahmo voisi olla se ratikan kuminukke, joka toisaalta ei ole ollenkaan ratikan, vaan jonkun muun, jolloin valta ja omistusuhde ovat äärimmäisen alisteisia :)

Kyllä. Ihminen retuutti itseään: nainen oli fiktiivinen, toiselle omistettu, mutta tekijänsä tekemä.

Miksi sä olet ensimmäinen mies joka myöntää tuon?

Otetaan esimerkki no 2: hissukka mies kypsässä iässä löytää naisen ystäväkseen, jonka ajatusmaailma kiehtoo mutta naisena ei. Nainen onnistuu käytöksellään vahvistamaan miehen itsetuntoa ja mies huomaa parantuneen itsetunnon vetävän muitakin naisia puoleensa. Entisestä hissukasta kehkeytyykin utelias naissaralla. Ehkä hänellä on vihdoin mahkuja vieläkin parempaan? Vauhti kiihtyy ja naisia alkaa olla useita ovella naukumassa. Mies päättää että entinen "ystävä" alkaa olla liikaa ja alkaa poishätistys ja työntö. Vielä poikasen tasolla olevat ihmissuhdetaidot eivät salli muuta kuin poikasen keinot. Ei kehtaa sanoa nätisti "lähekkö menee, mulle olis NAISIA tulossa?"
Keinot ovat siis kiusaaminen, vaikeneminen ja julkinen nolaus somen kautta. Onnistuneen (miehen kannalta) hätistyksen jälkeen, miehen miesystävät hurraavat "näytitpä vihdoin sille, bravo". Mies on kuin tultasyöksevä sonni saalin päällä. Vihdoinkin mies!
Jonkun täytyy ensin tehdä se epäkiitollinen rohkaisu/ kasvatustyö.

Eli se retuutus ei ole fiktiivinen vaan tietyntyyppiselle miehelle tapa kasvaa.
Toiset jää jumiin siihen ja rettuuttaa kaikkia mahdollisia lopunikäänsä.

Olen nähnyt tämän saman kuvion eri stoorilla niin monet kerrat.

Mies joka uskaltaa/ osaa myöntää että nainen ja mies ovat ihanasti erilaisia ja kaikki ovat ensisijaisesti yksilöitä ovat todella harvassa.

Missä on uhrinaisia? Paljon paskaa menny taas ohitse.

Jos syy on poisotettu oikeus itsensä puolustamiseen ja itsemäärämisoikeus, niin naisilla se tulee aika usein ulos itsetuhoisuutena. Joskus sitä ei ole otettu pois, vaan sitä ei ole koskaan annettukkaan. Suomalaista kasvatusta..

Miehet dokaa (oma tuska) ja retuuttaa kaikkia muitakin siinä sivussa.
Molempien kostoksi tarkoituttu toimi muuttuu kierteeksi joka ruokkii lisää paskaa.

Peace and love

Mikä tähän auttaa? Herättää halu puolustaa itseään (varsinkin omilta toimilta)? Itsepuolustuskurssi? Kurssi jossa tehdään ja onnistutaan? Miltä oikea rakkaus näyttää? Opetellaan tekemään päätöksiä? Loppuuko sitten janoa ja kaikenylittävä himo hankkia keinolla millä hyvänsä tomua nokkaan?

Liitetiedosto



Mä tiedän tästä jotain, koska törmäsin ilmiöön ihan konkreettisesti. Tilanne oli siinä mielessä outo, että kysymyksessä oli juuri tällainen kmirjoitussessio. Eli siis vain mies ja kynä. Mä olen aina luottanut enemmän kynään kuin intuitioon. Kynä tietää minne se on menossa jo silloin, kun pää vasta lämmittelee etiäisiään.

Tilanne oli jokseenkin seuraavan kaltainen, ja sopii mulle kuin nenä päähän.

Mulla oli mennyt ilta vähän pitkäksi, ja heräsin lauantaiaamuna frendin lehmännahkamatolta. Siinä hetken pyörittelin päätäni ja päätin sitten hiippailla veks. No kadulla on sellainen tavallinnen aamumeno, eli tyhjää täynnä. Tungin kädet taskuun ja lähdin siitä himaan päin, kun parin korttelin jälkeen mua tuli vastaan itseni ikäinen nainen. Molemmat tekivät toisilleen saman, vilkaisivat yleisen kondiksen ja naureskelivat tulokselle. Tähän kului n. mikrosekuntti.

Himaan päästyäni mä tongin jääkaappia ja jokin surisi - jymisi - mun ajatuksissa. Oli istuuduttava alas ja kirjoitettava homma ulos. Siinä kirjoittaessani, mä heittäydyin sen vastaa tulleen muijan nahkoihin ja annoin palaa.

Kun siinä polttelin aihetta, niin mä koin aivan hämmästyttävää vallan tunnetta. Se oikein kihisi kaikkialla, oli kuin kaatosade huoneistossa. Se oli murskaavan ylivoimainen ja uniikki kokemus, koska sekä hallitsija että hallittava olivat sisällä minussa. Olin kuin valopallo pimeydessä, energiapurkaus avaruuden nielussa. Erotuksena tavanomaiseen masturbaatioon, nämä sessiot ovat aivan toisella levelillä.

On oltava jokin uhri, tai edes sen tapainen, että näin voisi käydä. että näin voisi tuntea. Kun jälkeen päin ajattelin sitä mitä oli tehnyt ja mihin syöksynyt suin päin sisään, niin huomasin siellä monta tuttua seikkaa, joilla oli vain naamio kasvoillaan, mutta tutut ja tunnistettavat elkeet.

Faktahan on siinä, että mä en tiennyt vastaantulijasta mitään. Minä loin hänet itseni resursseilla. Siksi hän sain kärsiä niin kuvaamatonta mielivaltaa, koska en tunne kovin hyvin itseäni.



(sumuista naurua)

Uhri? Oman uskalluksen puutteen uhri? Ujouden uhri? Kokemattomuuden uhri? Hetken heikkouden? Silloinhan meillä kaikilla on jokin akilles, mikä pudottaa hetkessä. Mielenkiintoista.

Se katse löi sinua? Tai oletus siitä mitä hän mahtoi ajatella?

Se katse ei vienyt sinun vallan merkkejä, sinä tiputit ne itse ilman syytä.
Huono omatunto....rapula morkkis? Se tulee aamulla ekana vaika olis dokannu kotona yksin.

Ja se sai sinut tutkimaan omaa pahuutesi rajaa ja olemusta. Ja varsinkin miten reagoit siihen. Loistavaa.