Tuntuu pahalta. Tuntuu siltä, että olen menetellyt todella epäreilusti. Tarina menee näin: Tapasin kesällä miehen rilluttelureissulla, johon tunsin heti fyysistä vetovoimaa (ei ole kovin yleistä kohdallani). No, kuvittelin että kyseessä on oikea naisten naurattaja ja heti tavattuamme päässäni kilkatti "tästä ei todellakaan voi tulla mitään vakavaa". Mies kuitenkin vaikutti kiinnostuneelta, jota suoraan sanottuna ihmettelin, sillä en miellä itseäni ulkoisesti kovin vetovoimaiseksi naiseksi. Ajattelin siis, että samaisesta miehestä tuskin kuuluu enää, koska en lähtenyt jatkoille saunomaan. Mies kuitenkin otti minuun yhteyttä ja sovimme treffit. Kuten muistelin, mies ei vakuuttanut minua luonteellaan kummoisesti, mutta kiimani tätä miestä kohtaan vain kasvoi ja mietin, että hemmetti soikoon, nyt aion käyttää tilannetta hyväkseni. Ajattelin, että voisimme hetken pitää hauskaa yhdessä ja sitten tiemme jotenkin kätevästi erkanisivat. Miehestä alkoikin nousta esiin puolia, joita en ollut voinut kuvitella hänessä olevan. Hän ei todellakaan ollut mikään naistennaurattaja, vaan enemmänkin ujo ja melkolailla maanläheinen ihminen. Kuitenkin tunsin, että väliltämme puuttui henkinen yhteys ja huumori (jota pidän erityisen tärkeänä). Tilanne on nyt kuitenkin liusunut käsistä, sillä olemme jo tapailleet toisiamme useamman kuukauden ja mies on ilmeisen kiinnostunut ja ihastunut minuun. Tunnen itseni hirviöksi, sillä hän on todella huomaavainen ja kiltti mies, mutta en tunne samoin häntä kohtaan. Nautin kyllä läheisyydestä ja hänen kosketuksestaan, mutta ne eivät kyllä ole riittävät perusteet suhteen ylläpitämiseen. Miten hitossa voin todeta tuolle ihmiselle, että homma ei toimi??
pois suhteesta
ääliöinen88
13854
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Yksinkertaisesti sanomalla, että sori tää juttu ei toimi. Epäreilua toista kohtaan jatkaa, jollei enempää kiinnostusta ole. Anna hänelle mahdollisuus löytää hänelle oikea ihminen!
näinpä... sanoo vaan että puuttuu se tunne koko hommasta
Niihän se menee, naisille ei kiltti ja kunnollinen kelpaa. Sitten valitellaan taas kovaan ääneen, kuinka kaikki miehet on kusipäitä.. Tee miehelle palvelus ja päästä hänet elämään onnellista elämää oikean kätensä kanssa.
Ahahaa, ihana vastaus. Ettei vaan olis jotakin pientä siellä omassakin hampaan kolossa.. mutta joo, ihan terävä pointti kuitenkin, kiitos vastauksesta ja vastauksista.
No ei ihme vaikka olisikin omassa hampaankolossa. Tuollaisiahan te naiset olette, lähes jokainen. Epäloogisia ja kaksinaamaisia. Sanotaan haluavansa jotain, mutta valitaan aina ihan erilaisia ja sitten valitetaan.
äläkä ainakaa sano että kyllästyttää mikää edes huono mies ei ansaitse tollasta lopetusta suhteelle
Kyllähän siellä hampaankolossa tavaraa on, ehkä vähän enemmänkin. Kunhan tästä tarpeeks katkeroidun, niin enköhän pikkuhiljaa muutu kaikkien naisten ihannekusipääksi. :P Mutta ihan uteliaisuudesta, annoitko kaverille oikeesti missään vaiheessa edes mahdollisuutta vai päätitkö alusta asti, ettei teistä mitään voi tulla?
Juu, ymmärrän kyllä teidän katkeroitunen miespolosten pointin. Ja myönnän kyllä auliisti, että olen tehnyt väärin. Mutta toisaalta kun olen yrittänyt olla kiltti, niin sitten se kyllä kostautuu vielä pahemmalla tavalla. Ja joo, taisin kyllä päättää jo heti alussa alitajuisesti, että ei tästä mitään tule, vaikka yrtitinkin edetä "kattellaan nyt miltä tuntuu ja jos vaikka onnistuiskin"-fiiliksellä. Paskaa mitä paskaa, teki miten teki..
Nyt en todellakaan ole kartalla, että mitä VIKAA miehessä on??
Liian hyvä? Halusit kylmän panokaverin, joka ei välitä, ja nyt olet pettynyt, vai?
Suhteen lopettamisen sijaan suosittelen yksilöterapiaa. Siis sinulle, ei hänelle. Jos mies on tottumaton seurustelemaan, niin millä helkutilla hän yhtäkkiä taikoo sinulle maagista henkistä yhteyttä ja huumoria? Taidat pikemminkin itse olla lyönyt henkisen yhteyden kanavasi kiinni omalla päätöksellä? Koet itsesi jotenkin hienommaksi, paremmaksi, ihmisenä, vai?
Kohtalaisen sekaisin päästään tämäkin akka.
Kiitoksia vaan mairittelevista vastauksista. Ihmetteleepi:n vastaus sai kyllä ajattelemaan. Myönnän, että sanoissasi on pointtia. Mutta eikö teistä ole väärin olla suhteessa, jos se tuntuu jossainmäärin väärältä? En osaa selittää sen paremmin, minulla on vain se tunne, että se syvin henkinen yhteys väliltämme puuttuu. Miehessä ei siis ole periaatteessa mitään vikaa (tai onhan meissä kaikissa omat vikamme), mutta en vain koe, että olemme luodut toisillemme. Hän on täydellinen omana itsenään, mutta täydellisempi jonkun muun rinnalla. Tiedän, olen vaativa ihminen. Vaadin itseltäni usein paljon ja nähtävästi vaadin myös muilta. Ansaitsen jäädä yksin?
No jätä nyt jo herranjumala se mies. Oikeasti. Nytkin oot haaskannu aikaa tässä jo viikkoja tuota ihmetellessä. Jätät, mieluiten heti, ja sitten tulet tänne kertomaan että teit sen. Ja that's it. Ei tarvi viattomien ihmisten lukea täältä tällasta paskaa.
Ihan kuin olisin itse kirjoittanut ap:n tekstin. Aivan täsmälleen samanlainen tilanne. Ero siitä tuli, eikä sitä voi kauniiksi sanoa. Häneltä murtui sydän, itsellä syyllinen olo ja huono omatunto, mutta samalla helpottunut. Jos tiedät ettei se ole oikea, niin ei se jatkamalla parane.