Tilanteeni on se, että erosimme mieheni kanssa reilu kaksi viikkoa sitten. Päätös oli oikea olihan mieheni pettänyt minua jota en voinut antaa anteeksi. Olen työelämässä käyvä nainen. Työsuhteeni päättyy maaliskuussa. Muutin vuosi sitten mieheni kotipaikkakunnalle. Olen itse siis eri paikkakunnasta tänne tullut. Nyt olen alkanut harkitsemaan takaisin muuttoa kotipaikkakunnalleni. Minua vain hiukan pelottaa ajatus siitä, että minkälaista se elämä olisi siellä mistä olen lähtöisin. Enhän koskaan antanut elämälleni kunnon mahdollisuutta siellä. Ikävöin kyllä sinne suunnattoman paljon. Mikä olisi oikea ratkaisu? Olisihan se outoa aamulla herätä ja katsoa ikkunasta ulos ja huomata, että olen taas täällä. Ei enään olisikaan niitä maisemia mitä olen tottunut jo katsomaan mutta ikävöin sukulaisiani ja ystäviäni paljon. Olen melkein joka viikonloppu junalle mennyt kotipaikkakunnalleni jotta näen ystäväni. Täällä niitä kun ei ole kuin rehellisesti vain yksi. Kotiani rakastan suunnattomasti olihan täällä elää sitä yhteistä elämää mutta nyt mieheni on jo muuttanut pois. Silti rakastan kotiani. Saisinko kotipaikkakunnaltani yhtä hienoa kotia? Tai töitä? Onhan se huomattavasti pienempi paikka. En ole kyllä täälläkään onnistunut luomaan kuin työharjoittelu paikkoja ja tämä on ensimmäinen työpaikka jossa olen palkallistunut. En tiedä mitä tehdä? Maaliskuussa olisi tehtävä joku ratkaisu jo.
Mitä tehdä avoeron tullen?
Ikuinen muuttaja
2230
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Työn perässä ovat ihmiset muuttaneet jopa ulkomaille, joten aika pieneltä tuo ongelmasi vaikuttaa sitä todellisuutta vasten verrattuna. Totta kai muutos arveluttaa ja pelottaa. Etenkin jos harkitsee muuttaa takaisin tuttuun ja turvalliseen ympäristöön jossa ei (ehkä) ole töitä. Olla työtön tutussa ympäristössä lohduttaa kuitenkin vain hetken ajan.
Sinuna alkaisin katselemaan rohkeasti uutta työpaikkaa ympäri maan. Se veisi sinua konkreettisesti eteenpäin. Tietysti tunteesi nyt vaativat tukea selviytyäksesi parisuhde-eron tuottamasta pettymyksestä, mutta se pettymyksen / petetyksi tulemisen tunne menee ohi heti kun vaihdat paikkakuntaa ja saat uutta ajateltavaa, joten kannattaako sittenkään antaa pelkkien tunteiden viedä?
Mietin vain sitä, että eikö elämässä kuuluisi olla muutakin kuin vain työntekoa vaikka eihän ystävät ole se keskeinen sisältö elämässä mutta tärkeä osa sitä. Enkä voi elää ystävieni mukaan. Ei se niin menisi. Vietän myös paljon aikaa yksikseni, reissaillen. Siskoni on onnistunut luomaan elämänsä kotipaikkakunnassamme ystäviä on, töitä. Sitä haluan itsekkin. Minualla olisi siellä jo valmis elämä rakennettuna mitä ei olisi taas uudessa paikkakunnassa. Vain se työ puuttuisi mutta minulle käy kyllä työ kuin työ vaikka sitten siivoojankin työt, harjoittelut. En ole täällä onnistunut saamaan muutakuin harjoittelu paikkoja paitsi tämä on nyt ensimmäinen palkkallistettu työ mutta miten jatkossa, maaliskuussa jos en saakkaan täältä mitään niin miksi jäädä tänne? Minulle tuli jo asunto tarjous kotipaikkakunnaltani mutta vielä se on liian aikaista.